Ihanaa todeta että muillakin on ongelimia, mutta jotekin tuntuu sietämättömältä enää sietää omaa anoppia. Vuosia olen käsinyt ja niellyt ja yrittänyt ymmärää mutta ei se kirkkaampaa kruunua ole antanut. Ihmettelen suuresti kuika anoppi itse voi? Onko hänellä oikeasti hyvä olla kun jatkuvasti haluaa loukata ja jotekin alistaa ja nöyryyttää toista ihmistä. Tietysti vikaa varmaan puolisossakin kun ei pysty puolustamaan omaa puolisoaan ja antaa kaiken tapahtua. Yksityiskohtia tuskin on turha luetella ei kukaan niitä jaksa lukea tai vähääkään kiinnostaa. Itse olen myös ns. anoppi. Pidän valtavasti miniästäni ( ei vielä vihitty ) mutta kuitekin. Parempaa ihmistä ei lapseni voisi saada ja luotan häneen 100%. Mutta myös kokoemusta epämielyttävästä miniästäkin. Yritän kuitenkin aina pitää mielessäni sen ettei mies puolisoaan äidillensä ota vaan itselleen. Ja jos itse pitää pitää myös äidin hyväksyä lapsensa valinta.
Mutta kaikki kaikessa ehkä se kuitenkin on kemiaa toisen kanssa tullaan toimeen ja toisen ei. Sukua ei voi valita mutta ystävät kyllä.
Mutta kaikki kaikessa ehkä se kuitenkin on kemiaa toisen kanssa tullaan toimeen ja toisen ei. Sukua ei voi valita mutta ystävät kyllä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.