Olen kolmekymppinen mies, ensimmäinen ja melko varmasti viimeinen seurustelusuhteeni kesti kesästä syksyyn. Tunne oli ihmeellinen ja ihana, aivan uusi minulle.
Syksyn tullen hän kuitenkin ilmoitti ettei halua jatkaa. Syytä hän ei osannut kertoa, se oli vain loppu. Jo seuraavalla viikolla sain tietää hänellä olevan uuden, vaihtoi parempaan.
Tapasimme netin kautta, livenä tutustuminen ei onnistu minulta. Ulkonäölläni en tule koskaan saamaan naisseuraa, mutta hän halusi tavata nähtyään kuvani.
Päätin yrittää vielä kerran, olihan uusi vuosi. Ilmoituksessa unohdin surullisen mieleni ja pistin parastani, siitä tuli parempi kuin keväällä. Katsojia on kyllä riittänyt, mutta yhtään yhteydenottoa en ole saanut. Suurin osa omista yhteydenotoistani jää vastaamatta, vastaajatkaan eivät ole kiinnostuneita.
Minulle ei siis ole paria, parasta se on vain hyväksyä. Olen kuitenkin onnellinen tuosta suhteesta, tiedän sentään millainen suhde naisen kanssa on. Ellen sitten törmää kymmenen vuoden päästä epätoivoiseen työttömään yh-äitiin tai "osta" vaimoa itäblokista tai Aasiasta. Kumpikin vaihtoehto tuntuu nyt pahalta.
Syksyn tullen hän kuitenkin ilmoitti ettei halua jatkaa. Syytä hän ei osannut kertoa, se oli vain loppu. Jo seuraavalla viikolla sain tietää hänellä olevan uuden, vaihtoi parempaan.
Tapasimme netin kautta, livenä tutustuminen ei onnistu minulta. Ulkonäölläni en tule koskaan saamaan naisseuraa, mutta hän halusi tavata nähtyään kuvani.
Päätin yrittää vielä kerran, olihan uusi vuosi. Ilmoituksessa unohdin surullisen mieleni ja pistin parastani, siitä tuli parempi kuin keväällä. Katsojia on kyllä riittänyt, mutta yhtään yhteydenottoa en ole saanut. Suurin osa omista yhteydenotoistani jää vastaamatta, vastaajatkaan eivät ole kiinnostuneita.
Minulle ei siis ole paria, parasta se on vain hyväksyä. Olen kuitenkin onnellinen tuosta suhteesta, tiedän sentään millainen suhde naisen kanssa on. Ellen sitten törmää kymmenen vuoden päästä epätoivoiseen työttömään yh-äitiin tai "osta" vaimoa itäblokista tai Aasiasta. Kumpikin vaihtoehto tuntuu nyt pahalta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ruma. Pystytkö vaihtamaan lookkia? Jos olet esim. lihava laihduta. Leikkaa hiukset erilailla?(heh jos niitä nyt on) laita trendivaatteet HEH. nOJOO ehkä tämä oli vähän epätoivoinen yritys auttaa.
Sinä sentään yritit. Minä heivasin netistä löytämäni naisen heti kun hän halusi tavata. Tiedän kyllä mite se olisi päättynyt, in total failure, kuten lontoon kielellä sanotaan.
Älä vaivu itsesääliin. Kyllä siullekki vielä se oikea löytyy. Itse olen 30-vuotias nuorimies ja välillä on jo usko menny naisiin ihan täysin mut aina oon jaksanu yrittää. Vaikutat hyvältä tyypiltä joten eiku katse eteenpäin,kyl se sielt löytyy. Onnea etsintään =)
Mä olen nuori, moni mies on kehunut nätiksi ja kauniiksi (vaikken mikään mallin näköinen tai mallin mitoissa olekaan) ja fiksuksi jne. Mutta eipä se ole mullakaan helppoa löytää itselleni miestä. Enkä edes etsi mitään Hunksia tai muuten täydellistä, vaan ihan normaalia suomalaista miestä. Että ei sitä voi aina laittaa ulkonäön piikkiin, ettei löytäisi kumppania itselleen ;D
Pääasia on, ettet itse ala pitämään itseäsi huonona tms. Jos et rakasta itseäsi, niin et pysty rakastamaan ketään naistakaan ja silloin kukaan nainenkaan ei kauheasti pysty rakastamaan sua. Eikä saa menettää toivoa. Eikä pidä tyytyä mihinkään ostettuun naiseen, jos se ei tunnu omanlaiselta vaihtoehdolta. Yritä keksiä muuta ajateltavaa kuin sinkkuus, tiedän että se on hankalaa, mutta yritä edes. Sanovat, että kaikki tapahtuu silloin, kun sitä vähiten odottaa...
Olen unelmien poikamies, mutta ei löydy.
eron jälkeen voi olla juuri tuollaiset fiilikset, kun tuntee itsensä petetyksi ja jätetyksi ja maailman paskimmaksi ihmiseksi..viime vuonna erosin muutaman vuoden suhteesta, olen kolmekymppinen nainen, sinkku kanssa tahtomattani, ulkonäössäni ei ole vikaa, mutta kuitenkin tuntuu etten ikinä löydä sitä oikeaa.exäni lähti kanssa uuden matkaan.. joten älä ihmeessä menetä toivoasi, ei se ulkonäkö voi olla ainoastaan syynä sinkkuuteen, minulle ei ainakaan ulkonäkö merkitse mitään jos löydän tosiaan "sielunkumppanin"(tosin se on hakusessa vielä..)joten jatka ihmeessä etsimistä, löysithän tuon edellisenkin suhteesi, eikä kaikki suhteet voi toimia, joten eiköhän se 'oikea' tule vielä vastaan!!!
En tiedä mikä ulkonäössä on vialla, se ei vaan ole naisten mieleen. Suudellessa exä piti silmänsä kiinni, ainakin aina kun minä avasin. Sängyssä samoin, halusi usein ns. lusikka-asennossa. Ehkä hän siten sulki häiriöt pois ja pystyi keskittymään tuntemuksiin ja ehkä vain tykkäsi ko. asennosta. Tai ehkä oli mukavampaa kuin ei nähnyt vastapuolta.
Baareissa yms. naiset eivät tule koskaan puhumaan minulle ja vaivautuvat jos minä puhun heille. Edellinen nettitreffi meni pilalle heti, emme vaihtaneet kuvia, tapasimme suoraan. Hän oli tapaamispaikalla selin, sanoin hänen nimensä, kääntyi ja hypähti taaksepäin ilmeen kertoessa kaiken, sanoi vielä "mennään nyt kuitenkin istumaan vähäksi aikaa". Sitä edellisen kanssa juttua riitti mailatessa, kerran hän lähetti kuvansa ja pyysi saada minun, saatuaan kiitti ja valitteli ettei ehdi kirjoittaa kokouksen tms. alkaessa. Viikon päästä kyselin kuulumisia, ei vastannut.
Se on selvää ettei kaikki suhteet toimi ja jos meidänkin suhteessa olisi ollut jotain selvää vikaa niin en surisi näin. Mielestäni näin ei ollut eikä exäkään sanonut mitään, ei vain halunnut jatkaa. Varmastikin oli tavannut uuden ja halusi tämän, ehkä muistakin syistä kuin vain komeampi minuun verrattuna.
ei ulkonäössäsi varmasti ole kaikki syy, jos ette exäsi kanssa olleet vaan tarkoitettu toisillenne?
suuteluista ja sänkypuolesta voin sanoa sen verran että ainakin minun puolesta exäsi toiminta ei ole kauhean epänormaalia, toimin joskus itsekkin aivan samoin, enkä siitä syystä että en näkisi vastapuolta..silmät menee kiinni väkisinkin tuntiessaan nautintoa..mutta toisaalta, vaikea sanoa kumpi mahtoi olla exäsi toiminnan tarkoitus?
ulkonäkö on semmoinen asia, ettei voi sanoa että joku on ruma tai kaunis, koska kaikki tykkää erinäköisistä ihmisista. eikös se niin ole että toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä?kavereideni kanssa kiinnitämme baareissa ym. aivan erinäköisiin miehiin huomiota(ei tule ainakaan riitaa, jos joku kiinnostava sattuu eksymään jutuille...)eli en usko että ulkoinen olemuksesi on syy kaikkeen?
eikä kannata ihan oikeesti menettää toivoaan jos muutama nettituttu antaa pakit, helpommalla pääset kuin minä, en harrasta nettitreffejä, saan pakit aina livenä jos joku pakit antaa..enpä kyllä ole deittaillutkaan paljoa...ettei ole pakkeja montaa tullut.
älä nyt jää suremaan exääsi, ota rohkeesti vaan kontakteja naisiin,niin netissä kuin muuallakin, missä seikkailet. ole ihmeessä itsevarmempi, älä kuitenkaan liikaa, ettei tule ylimielinen ote..monesti ihmisestä huomaa, ettei ole ihan sinut itsensä kanssa, joten se voi vaikuttaa negatiiviselta. joten jonkun verran pitäisi itsevarmuutta löytyä.
jatkan vielä sen verran, että ainakin itseäni tämä keskustelu sinunkin kanssa on jotenkin auttanut, olin hetken ihan pihalla kaikesta suhteeni päätyttyä, ajattelin että olen ihan ittekseen ongelmieni kanssa, tyyliin:nyt oon sit ikuinen vanhapiika... ja nyt jotenki tuntuu, että kun avautuu ja yrittää antaa vinkkejä(tosi viisaita???)muille saman asian kanssa ihmetteleville(joita tuntuu olevan enemmän kuin uskoinkaan), niin omakin olo helpottuu?jotain hyvää vaikka pahaakin, mieluummin ois kyllä oman kullan kainalossa ku tilittämässä netissä sinkkuuden ongelmia...ehkä se asia korjaantuu joskus, toivottavasti ainakin edes toisella meistä!kannatta kuitenkin miettiä, ennenkuin alkaa tilata vaimoa idästä, niinkuin aluksi kirjoittelit.sieltä ei välttämättä löydy elämän rakkautta...maksettua rakkautta kyllä ja jotenkin tuntuu, että parempi voisi olla ilman..?