Äiteeni juoruaa kaikki asiani ja perheeni asiat ja jos jotain ei tiedä, täyttää aukot omilla mielipiteillään. Inhottaa. Mitä voin tehdä? Totaalinen hiljaisuus asioistani vai kuinka? Puhunko vaan ilmoista?
Juoruileva äitee - mitä tehdä?
no kertokaas sitte
101717
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Puhu vaan semmoiset jutut joista ei väliä jos ne leviää. Jos ihmettelee miksei saa tietää henk.koht. juttujasi niin sano vaan että et tykkää kun se juoruaa ne pitkin kyliä.
Kuules=D muakin inhottaa tollane juoruilu. Varsinki jos omat henkilökohtaset asiat kerrottas, ilman et itse tietäsin.. Siispä olen tehnyt oman äitini kanssa asian selväksi, että jos kerron jotain ja kiellän kertomasta, niin se myös pitää. Siinä menee muuten luottamus, ja se on paljon se. Luottamus pitää ansaita, ei se ole selvä asia. Niin vaikka kyse olisi omasta äidistä.=)
Vois puhua ihan small talkia vaan. Ilmoista, uutisista ja ilmiöistä. Muusta vaikenen. Tai jos alkaa utelemaan, mulle tulee "kiire" yhtäkkiä.
Ehkä kannattaa pitää arkaluontoiset asiat omana tietonaan, jos et halua niitä reposteltavan koko suvun voimin. Itselläni on tilanne että asun sen verran kaukana äidistäni, että kirjoittelen hänelle aina kirjeitä, siinä sitten tulee kerrottua omasta jokapäiväisestä elämästä sitä sun tätä. Äitini antaa kirjeet aina luettaviksi sisaruksilleni. Siksi en hetkeen aikaan kirjoittanut enää ollenkaan, mutta koska vanha äitini aina odottaa kirjeitäni kuin kuuta nousevaa, päätin kirjoitella kaikkea tavallista, ei mitään kovin henk.kohtaisia asioita, joita olisin voinut kertoa korkeintaan äidilleni.
Lisäksi äiti on sen verran dementoitunut, että kertoo kuulemiaan asioita eteenpäin, mutta kun ei oikein enää tarkkaan muista miten asia menikään, hän lisäilee siihen omiaan. Muutaman kerran on meinannut mennä välit poikki tuttuihin kun äiti tietämättä asian oikeaa laitaa kertoo kaikkea niinkuin se olisikin oikeasti tapahtunut.
Ainoa keino omassa tilanteessasi on mielestäni se, ettet kerro asioistasi, siis sellaisista joita et halua kerrottavaksi eteenpäin. Muuta keinoa ei liene.
Aivan, puhut ilmoista.
Jos eivät sinun asiasi pysy kodin seinien sisäpuolella, et sitten puhu niistä.
Suhtaudut äitiin, kuten kehen tahansa vanhempaan rouvaan, kuten kaupan kassaan tai työtoveriisi tai opettajaan. Kyselyihin vastaat vain, että kaikki on hyvin.
Eivät sinun asiasi kuulu muille. Äitikin on "muita", varsinkin, jos ei ole luottamuksesi arvoinen.
Kyllä minäkin opin, kun muistan, että äidin ystävät kyselivät minulta sellaisia tapahtumia, joita olin luottamuksella äidille kertonut. Siihen loppuivat jutustelut kerralla.
Monet vanhemmat väheksyvät lastensa kokemuksia ja heidän huoliaan. Muistan senkin, kun kerran yritin suurta murhettani uskoa äidilleni. Toivoin, että häneltä löytyisi joku neuvo pulassani.
Hän vastasI:"Tjah, onneksi minulle ei ole koskaan tuollaista tapahtunut!"
Se oli ainoa kerta, jolloin yritin keskustella tasaveroisesti hänen kanssaan. Hän muisti aina olevansa ÄITI, joka tietenkin tietää aina asiat paremmin kuin hyvin, ja minun asiani olivat vain lasten juttuja.
eräässä asiassa äidilleni ja hän lupas että ei kerro muille.
Mutta eräänä päivänä siskoni soitti ja sanoi,miksi vaadin äidiltä olla kertomatta asioita?
Siis äitini oli valittanut siitäkin siskolleni.
Suuren kriisin kohtasin myös ja luulin äitini ymmärtävän mutta hän tokas:en minä ainakaan noin ole tarvinnu ikinä tehdä.
eli en enää kerro mitään henkilökohtasia sillä jokin hänellä on,olisko oma elämä ollut sellasta että nyt kaataa kaikki päälleni.
Parasta ottaa etäisyyttä.
mutta jos et puhu jutut keksitään itse. ja leviävät kuten ennenkin.
Minä myös hyvinhyvin vihainen äidistäni jonka leukoja en saa kiinni.
Vaikka sen seitsemän kertaa kehoitan häntä puhumaan asiat sen henkilön kanssa jonka kera on sukset ristissä tai muuten mehukas juttu, ei mee perille.
Harmitti niin vietävästi kun eronsa jälkeen puhui täyttä potaskaa isäpuolestani ympäri kaupunkia.
Asioitani en enää kerro, vaan hän ottikin oikein hurjat välineet avuksi, eli hemmetin uteliaat sukulaiseni jotka yrittivät udella esim. missä käyn kylässä, paljonko on vielä asuntovelkaa ja miksi toissapäivänä kävin apteekissa????!!!!!!!
Joskus kuulkaa olen miettinyt sellaista että otan rullallisen "jeesusteippiä" mukaani kun menen sinne kylään, että joskus saisin suunvuoron.
negatiivinen on äitini aina kun otan yhteyttä,olen saanut vaan haukkumiset palkaksi kun autan.
Mutta viimeinkin kasvoin aikuiseksi ja en enää pidä yhteyttä,en voi väkisin olla ystävä.
Jos ei pidä niin ei pidä,ymmärrän kyllä mutta eihän sitä vinoilla tarvitse.
Aina pitäs haukkua muita ja jos ei hauku hän kyllästyy,alkaa vinoilemaan,taitaa olla tyhjää elämä.
Puhu ilmoista. Aamulla vilkaiset netistä tai lehdestä tarkat säätiedot ja paina mieleesi. Muutoin kommentoi "kaikki on oikein hyvin".