KGB:n uutiset ovat kaikki petosta

Jäävuorenhuippu vain näkyy kirjoitti:

Arkangelin 300 lapsivangille ruokaa ja vaatteita
Saavuimme Vienanmeren ran-
nalla sijaitsevalle vankileirille kaa-
moksen aikaan. Kuoppainen tie johti
suolle rakennetulle neliökilometrin
kokoiselle korkein betonimuurein
eristetylle alueelle. Lunta oli maas-
sa runsaasti, ja elohopea vielä helli
pohjoista seutua -7 asteen lukemal-
la.
Betoniseinien harjaa koristeli
rullalle kieputettu piikkilanka. Vä-
hän väliä muurin pituudelta törrötti
vartiokoppi, jossa näkyi aseistettu
vartija. Susikoirien haukuntaa kuu-
lui jostain sisäpihalta. Viranomaisten
mukaan kukaan ei ollut karannut lei-
riltä vuosikausiin.

64 lapsivankileiriä
Venäjällä on yhteensä 64 ”lapsi-
vankileiriä”, joiden yhteenlaskettu
asukasluku on noin 20 000 poikaa
ja tyttöä. Vankien ikä vaihtelee kol-
mestatoista aina kahdeksaantoista
ikävuoteen asti. Virallisesti venä-
jän kielellä leirit kulkevat nimellä
”alaikäisten kasvatusleirit”. Oikeus-
ministeriön virkamiehet puhuttelevat
telakointia ylle pingotettuihin voi-
malinjoihin.
Pidätyskeskuksessa lisää
Vankileirin lisäksi Arkangelin
kaupungin keskustassa sijaitsee pi-
dätyskeskus, jossa 74 eri rikoksista
pidätettyä nuorta odottaa tuomiotaan
ja siirtoa leirille. Nuorin pidätetyistä
on ehkä 13-vuotias.
Vankileirin 250 lapsesta 40%
on käytännöllisesti katsoen orpoja
– joko isää ja äitiä ei ole olemassa
tai isä ja äiti eivät enää kykene huo-
lehtimaan lapsista. Syy on useimmi-
ten päihteet.
Lasten tekemät rikokset vaih-
televat. Monet ovat varastaneet
nälkäänsä. Kotona ei ole ollut ruo-
kaa pöydällä, eivätkä isä ja äiti ole
pystyneet sitä hankkimaan. Rahat
menevät viinaan tai huumeisiin.
Lapset eivät tiedä, mitä rakkaus
on. Sitä ei olla koskaan koettu. Näi-
den unohdettujen kohdalla on enää
yksi, joka näkee, tietää ja suree
heidän kohtaloaan – heidän Isänsä,
joka on taivaassa.
leirejä nimellä ”lapsivankileirit”.
Arkangelin leiri on Venäjän
lapsivankileireistä pohjoisin kohde.
Sääolosuhteiden takia leirejä ei si-
joiteta pohjoisemmaksi. Tällä leirillä
on 250 poikaa.
Leirin sisäpuolelle pääsy ilman
lupaa on yhtä mahdotonta kuin siel-
tä karkaaminen. Korkean jännitteen
sähkölukkojen avautumisen ja sul-
keutumisen paukkuvat, surisevat
ja kolahtavat äänet säpsäyttävät.
Lukkojen äänet muistuttavat sähkö-
junien katoilla olevien johtimien
Joululahjoja
IRR-TV:llä teimme ainoan oi-
kean päätöksen – auttaa näitä poi-
kia. Olemme toimittamassa heille
joululahjan. Koska Venäjällä juhli-
taan joulua tammikuun 7. päivänä,
lahja ehtii vielä perille. Saimme oi-
keusministeriöstä kirjeen, jossa lue-
tellaan poikien kipeimmät tarpeet.
Sen mukaan tilasimme 300 lapselle
täydelliset talviasupaketit.

Pojat pitä-
vät päällään mitä löytyy. Monen
pojan jalassa oli kuluneet jalkineet
– jalkineiden jätteet, paremmin
sanottuna. "Suorastaan ihmettelin,
kuinka oli mahdollista, että nuo
kengän riekaleet pysyivät jalassa.
Uudet jalkineet kaikille pojille on
täysosuma lahjavalinnan suhteen",
muistelee IRR-TV:n edustaja.
Valokuva riemastutti
Vielä suurempi puute vankilei-
rillä ja poikien elämässä on rak-
kaudesta.
Liikutuin, kun otin pojista ku-
van. Pojat parveilivat ympärilläni
yrittäen nähdä oman kuvansa di-
gitaalikameran näytöllä. "Hän otti
meistä kuvan", sanoi eräs pojista
säteillen iloa. "Meidät kuvattiin!"
huusi toinen iloisesti.
Hetki oli herkkä. Kyyneleet oli-
vat lähellä. Kuvitella, että joku setä
oli tullut leirille ja pitänyt heitä ku-
vaamisen arvoisena. He merkitsevät
sen verran jollekin tässä maailmassa,
että heistä otettiin valokuva. Kun jä-
timme pojat, ajattelin: "Rakkaudes-
ta on suuri pula. Jos me Kristuksen
seuraajina emme osoita rakkautta,
kuka tässä maailmassa sen sitten
tekee?"
Ravinnosta puutetta
Poikien kasvoista huomasi, että
leirin ravintopuolessa oli toivomisen
varaa. Suupielissä oli tulehdusta ja
rupia. Perusaineet olivat saatavilla.
Vihanneksista ja hedelmistä oli
puutetta.
IRR-TV:n puolesta olemme
tilanneet jouluaterian leirille. Pojat
tuskin ovat nähneet vastaavaa. Siinä
yhteydessä kerromme lauluin ja pu-
hein jouluevankeliumin pojille.
Mikä on se voima?
Myöhemmin teepöydän ääressä
oikeus- ja sisäministeriön edustajat
kysyivät, mistä johtuu kiinnostus
poikien auttamiseen?
Niin, miten on mahdollista, että
ihmiset, jotka eivät ole koskaan
kuulleet eivätkä nähneet näitä poi-
kia, osoittavat heille tämänkaltaista
huomiota? Voin vastata kahdella
sanalla – Jumalan rakkaus!
Kun ihminen kokee Jumalan
rakkauden omakohtaisesti, hän ha-
luaa jakaa tuon rakkauden muiden
kanssa.
Jumalan rakkaus on ainut voima
maailmassa, joka panee ihmisen liik-
keelle auttamaan toista ihmistä, jota
ei tunne eikä ole koskaan nähnyt!

Hannu Haukka

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä