Vaimo petti,työkaverin kanssa tietysti.Elämältä pohja poissa.Lohduttavia naisia tarjolla pilvin pimein.Mutta kun ei jaksa kiinnostaa...Näenköhän aamua..ehkä...ehkä en...
Kaula kiikku
kutsuu..
182126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mutta toisaalta olet onnekas jos on naisia ja ystäviä ympärillä lohduttamassa, monet meinaan putoavat totaaliseen yksinäisyyteen ja päämäärättömään ahdinkoon.
Ei vaimosi ole sen arvoinen!!!
saa niin tärkeä olla. OMA ELÄMÄ !! Oot aika tohveli ollu, hyvä että vähän ravistelevat, PIDÄ PUOLES!!!
Mun kanta saman tilanteen kokeneena on selkeesti se, että ei pettäneen vaimon takia kannata omaa elämäänsä lopettaa tai edes pilata. Toipuminen kestää sairaan pitkään, mutta nää on meidän elämiä. Pettäneet exät katuu vielä tekosiaan. Leukaa ylös ja eteenpäin.
ole edes siihenkää. tunteet vaan menee vuoristorataa.kyllä tämä joskus helpottaa..vittu kun vaan niin aina masentaa...ehkä huomenna näyttää valosemmalta
unohda toi tollainen kiikku!
Sä nouset tosta parempaa huomiseen ja rakennat itsellesi paremman ja onnellisemman elämän, kunhan toi pas... ensin helpottaa.
Ole itsekäs, tee jotain mistä SÄ pidät! Siitä se lähtee! Kohtalotovereita sulla on pilvin pimein ja sieltä samankaltaisesta paskasta on noustu.
Ei kiikku mitään ratkaise,se ainoastaan katkaisee sun elämän ja jätät paskan vaikutelman sukulaisille ja exälle ja ennekaikkia lapsille.
Kaikkein v-mäisintä on kiristää kiikulla ja saada muija niin jäämään,sitä on uskomattoman paljon.
Samassa paskassa olen itsekin.
Voimia sulle! Jos yhtään helpottaa tieto siitä, että pahin pyörremyrsky rauhoittuu kyllä parissa kuukaudessa ja sitten voi katsoa elämää vähän uudelta kantilta. Itse olen jopa kyennyt jo tässä vaiheessa näkemään jotain positiivisiakin seurauksia... Eiköhän jakseta siis eteenpäin ja kskustele asioista luotettavien kavereiden ym, niin ei pääsi hajoa. Itse meinaan käydä ammattilaisen kanssa keskustelemassa vielä vaikka pahin syöksy tuntuu jo oienneen. Tsemppiä vaikeaan tilanteeseen!
En ole ihan vielä kirvestä kuitenkaan kaivoon nakannut. Ens viikolla pitäis mennä kirkon ihmisille puhumaan yhdessä vaimon kanssa asiasta.
Jaksaisi vain sinne asti, hitto kun tuntuu, että sydän pakahtuu. Kävin jo yksin ja olivat sitä mieltä, että "kyllä teille apua keksitään". Pientä toivetta kun on ollut ilmassa yhteenpalaamisen suhteen.
Henkinen selkäranka on vaarassa katketa.
Kuule, poika, EI KANNATA. Maailmassa on niin paljon naisia, jotta jo ensiviikolla, sullekin taas uusi riittää.
...itke, en lemmen tähden. jos yksi jättää, luo toisen lähden...
Petti, muttei jättänyt. Jotkut pettää monta kertaa, kohtelee kaltoin muutenkin.. ja sä oot yhdestä pettämiskerrasta jo vetämässä ittees. Jospa unohdat vaan koko homman.
Kärsin joka päivä siitä että erästä en kiinnosta ja sitä ei näy edes ja kohtelee huonosti -sanoo ilkeästi, on narsistityyppinen. Ja ottaa jonkun muun. -Jospa sulla on kuitenkin vähän paremmin asiat. Vai mitä sanot. Niin koita nyt elää ja koita piristyä taas pikkusen kerrallaan
selkäni takana kuukausitolkulla.Exän perään en haikaile.Asuttu erillään joulusta lähtien...se on vaan tämä tunteiden myllerrys....mutta ehkä se siitä..
Ooksä perkele vieläkin täällä?
lähimmäisiä ei ole kenelläkään liikaa.
.. jouda mihinkään kaulakiikkuun, kun kerran "paisteja" on tarjolla ja "pesää" piisaa..
Olen itsekin ollut aikeissa tehdä ties mitä moisen naisen takia. Sitten mietin että miksi? Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Usko kun sanon että hetken päästä helpottaa. Niin kaikilla muillakin. Historia tuntee rakkauden tähden tehtyjä hirmutekoja mutta nykyaikaan ne eivät enää sovi. Minun on helppo sanoa sinulle että ota iisisti mutta se vain on ainoa tie millä selviät tästä. Keskity vaikka käytännön asioihin jos vain pystyt sillä ne yleensä vievät paljon aikaa etkä ehdi suremaan.
samankaltainen tilanne.
Eronnut, kahden asunnon loukussa, työtön, sairaslomalla. vituttaa jo tämä itsesäälissä rypeminen.
Olen vakavasti masentunut enkä löydä elämälleni sisältöä - ei yksinkertaisesti jaksa. laskut maksan mutta muuhun ei olekaan - ei jaksa harrastaa ja mökkeytyminen vuokrakämppään iskee kun ei niitä kunnon kavereita ole ja jos on niin ei kiinnosta niiden jutut. Suurin ongelma on kun ei jaksa hoitaa käytännön asioita kun ei tiedä elämälleen suuntaa. Lapsien takia en ole vielä itselleni mitään tehnyt vaikka hermoraunio olenkin.
Tsemppiä "kollegat"
kutsuun en ole vielä(onneksi ) vastannut. Kiitos kirjoittajille.Tunteet on edelleen yhtä sekamelskaa,työt eikä paljon muukaan ei kiinnosta.Koko valveilla olo ajan kun pohtii oma tilaansa,niin kuinka kauan pää kestää?
Palataan syksyllä asiaan..tsemppiä kohtalo tovereille..