Kohtasin töissä eräässä tilanteessa itseäni noin 15-20 vuotta vanhemman, erittäin puoleensavetävän miehen, johon ihastuin hyvin pian ensikohtaamisemme jälkeen. Hän vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta henkilönä ja suorastaan vastustamattomalta fyysisessä mielessä. Ajattelin heti, että kaikki muutkin (naiset) olisivat ihastuneet välitömästi häneen, mutta yllätyksekseni kävi ilmi, etteivät he välttämättä oleet huomanneet hänessä mitään erityistä, mikä tuntuu minusta aidosti hämmästyttävältä.
Kaipaan häntä valtavasti, mutta käytännöllisesti katsoen yritän jopa vältellä häntä, sillä häpeän tuntemuksiani ja pelkään, että hän tulee kiusaantuneeksi siitä, jos huomaa jonkun olevan häneen ihastunut. En tiedä, miten miehet suhtautuvat siihen, jos joku nainen on heihin ihastunut, jos he esim. itse ovat varattuja tms., joten en halua että hän tuntee olonsa kiusaantuneeksi vuokseni. Unelmani olisi saada tutustua häneen paremmin käytännössä kaikilla mahdollisilla tavoilla...hän on oikeasti unelmieni mies. Tuntuu siltä, että olisimme jotenkin intuitiivisesti samalla aaltopituudella ja että välillämme olisi erityinen yhteys...vaikka emme olekaan koskaan jutelleet keskenämme. Kaipaan häntä heti herättyäni ja nukkumaan mennessäni; töissä on usein vaikeaa keskittyä, kun ajatukseni alkavat jotenkin kummasti harhailla häneen.
Olisin periaatteessa valmis tekemään mitä vain tuttavuutemme eteen, jos tietäisin, miten hän suhtautuu minuun tai muistaako hän edes minua... Miten voisin ottaa selvää? En jaksaisi enää odotela...haluaisin vain ja ainoastaan hänen lähelleen - ennen kaikkea mahdollisimman pian. Onko enää toivoa vai pitääkö alkaa miettiä tehokkainta tapaa päättää päivänsä? En nimittäin jaksa riutua tässä kaipuussa enää kovinkaan kauaa...kaipaan ja rakastan häntä...:/
Kaipaan häntä valtavasti, mutta käytännöllisesti katsoen yritän jopa vältellä häntä, sillä häpeän tuntemuksiani ja pelkään, että hän tulee kiusaantuneeksi siitä, jos huomaa jonkun olevan häneen ihastunut. En tiedä, miten miehet suhtautuvat siihen, jos joku nainen on heihin ihastunut, jos he esim. itse ovat varattuja tms., joten en halua että hän tuntee olonsa kiusaantuneeksi vuokseni. Unelmani olisi saada tutustua häneen paremmin käytännössä kaikilla mahdollisilla tavoilla...hän on oikeasti unelmieni mies. Tuntuu siltä, että olisimme jotenkin intuitiivisesti samalla aaltopituudella ja että välillämme olisi erityinen yhteys...vaikka emme olekaan koskaan jutelleet keskenämme. Kaipaan häntä heti herättyäni ja nukkumaan mennessäni; töissä on usein vaikeaa keskittyä, kun ajatukseni alkavat jotenkin kummasti harhailla häneen.
Olisin periaatteessa valmis tekemään mitä vain tuttavuutemme eteen, jos tietäisin, miten hän suhtautuu minuun tai muistaako hän edes minua... Miten voisin ottaa selvää? En jaksaisi enää odotela...haluaisin vain ja ainoastaan hänen lähelleen - ennen kaikkea mahdollisimman pian. Onko enää toivoa vai pitääkö alkaa miettiä tehokkainta tapaa päättää päivänsä? En nimittäin jaksa riutua tässä kaipuussa enää kovinkaan kauaa...kaipaan ja rakastan häntä...:/
Vastaukset 7
Vanhimmat
Okei, mulla toisinpäin. Et ole hän... mutta paljon on samaa. Itse oon ihastunut varsin nuoreen naiseen - "vain" 12 vuotta ikäeroa... mutta hän on nuori.
En ole näyttänyt ihastustani mitenkään. Hän on nuori ja kaikki viittaa siihen että hän elää omaa elämäänsä jokatapauksessa. Pysyn kiltisti sivussa. En näytä juurikaan tunteitani, hän saattaa pitää minua mukavana työkaverina, ystävällisenä (tosin viimeaikoina olen sulkeutunut itseeni entistä enemmän joten saatan vaikuttaa välinpitämättömältäkin). Olemme puhuneet välillä työmatkoilla niitä näitä, joutavia.
Kuitenkaan en ole tehnyt minkäänlaista aloitetta koskaan. Osaksi siksi että elämässäni on kumppani joka tosin alkaa olla jo ohimennyttä aikaa hyvin pitkälti... osaksi siksi etten oikein tunne että minulla ja tuolla nuorella naisella olisi riittävästi yhteistä. Ei ainakaan nyt.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita ettenkö ihailisi häntä ja haluaisi olla hänen kanssaan jos siihen tarjoutuisi tilaisuus. Karu totuus on että en halua vain palaa hänestä. En halua vain hetkeä hänen kanssaan. Tiedän ja näen hänen olevan senlaatuinen ihminen että haluan hänet kokonaan, pysyvästi omakseni. Se kauhistuttaa minua, hän on kuitenkin tuntematon silti. Ja niin nuori, pelkäisin aivan eläimenä että hän vaan päätyy toisiin ajatuksiin. Minusta tuntuu että hän olisi joko liian kaukana tai sitten liian lähellä. Ei voisi hengittää kanssani. Minä kuitenkin olen jo reippaasti aikuinen todella paljon kokenut mies, lapsiakin on.
Tiedän että rakastuisin häneen. Se - tai mikä tahansa näistä tunteista - on hemmetin iso asia sanottavaksi jollekulle joka ei oikeastaan mitenkään osoita olevansa kiinnostunut minusta. Itseasiassa yhden suuren uutisen jälkeen vaikuttaa että hän on aikaisempaa viileämpikin, tuntuu ettei hän enää edes puhu minulle, vaikka juttelee työkavereideni kanssa avoimesti kaikesta. Silti hän kyllä juttelee jos minä jututan eikä vaikuta kovin vaivautuneelta tai mitään. En tiedä, en osaa lukea mitään siitäkään.
Mutta... niin. Jos se tapahtuisi... rakastuisin... ja hän selvästi tuntisi minua kohtaan jotain... ehkä rakkautta. Niin sitten kai kaikki voitaisiin järjestää jotenkin, joskus.
Ota siis yhteyttä häneen. Ei me täällä pois haipumassa olla täällä elämässä, eikö?
Mene nyt ens yönä ajoissa nukkumaan, äläkä yökausia netissä roiku paskaa jauhamassa. Ei mahda työnteostasi tulla mitään ainaisen yökukkumisen ja kännäämisen takia. Ei ole kiva kattella äreätä rapulaista työkaveria arkiaamuna. Tämä neuvo on ilmainen, ei maksa mitään.
paljon enemmän on jollain tapaa "sanottu" kuin mitä oikeasti vielä tunnette toisianne. Olettamuksissa voi myös mennä harhaan, joten ehkä kannattaisi tutustua paremmin. Tuollainen viilentyminen saattaa olla jotain muutakin, väsymistä tms. Mistä sitä tietää vaikka tuntisi samoin sinua kohtaan, mutta ei oikein ole varma, mitä on vastassa...
Niin asialle ei oikein voi mitään. Sitäpaitsi olen raitis, kuten on ihastuksenikin.
lopussa seisoo "jep,jep";)
vaikka jostain työhön liittyvästä, ja tarkkaile, miten hän sinuun suhtautuu. Katse ja äänensävy kertovat paljon.
Minulla oli lähes identtinen tarina omasi kanssa, ja päätin hankkia mielenrauhan pyytämällä miestä treffeille. Sain pakit ja usko intuitioon ja äänettömään yhteisymmärrykseen karisi vähäksi aikaa siinä mukana.
Ei ollut helppoa hyväksyä asiaa, mutta suosittelen kommunikoimaan asiasta, näin ei tule turhaan unelmoitua. Eikö olisikin ihanaa saada jotain oikeaa pelkän unelmoinnin sijaan?