Minulle ainakin eroaminen oli tosi vapauttava kokemus. Meillä oli suhteessa kaikenlaisia ongelmia; molemminpuolista kyllästymistä ja pettämistä. Eihän sellasta suhteesta mitään tule. Melkein 5 vuotta yhdessä oltiin ja 3 vuotta asuttiin saman katon alla. Viimeset 2 vuotta pähkäiltiin et mikä olis paras ratkaisu. Kaikkemme yritettiin suhteen eteen, mutta eihän siitä tuu väkisin mitään. Olen nyt muutaman viikon asunut yksin ja olen nauttinut. Ero on parasta mitä mun elämäs on tapahtunut...
Eroaminen on vapauttavaa
nyt onnellinen
82064
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
leville levittäytymään, siinä koko naatinto.
Minäkin vapautunut vasta 5 kertaa ja aina maistuu hyvältä.!
oikean ratkaisun. Minä olin myös pitkään huonossa suhteessa. Siinä oli tosin ongelmia jo heti alussa. Silloin jo aavistin et minun olis ehkä parempi alkaa etsiä omaa asuntoa ja muuttaa pois. Ajattelin et tilanne muuttuu ja miesystäväni käytös muuttuu paremmaksi jossain vaiheessa. Niin ei kuitenkaan käynyt. Tilanne meni vain pahemmaksi. Lopulta päätin erota hänestä. Kiitos kuuluu myös ystävälleni joka oli tukena minulle silloin. Se oli elämäni parhaimpia päätöksiä mitä olen ikinä tehnyt. Nyt kun myöhemmin olen ajatellut asiaa, tajusin sen ettei hän arvostanut minua pätkääkään ihmisenä eikä tyttöystävänä. Eikä myöskään hauveliani. Silloin en sitä tajunnut. Suhde kesti sen verran kauan et ehdin alkaa kuvitella jo sitä ihan normaalina asiana suhteessa (et sellainen on tavallista kaikissa suhteissa). Nyt tuntuu tosi pahalta kun ajattelee sitä aikaa ja miten alas itsetuntoni meni sinä aikana. Onni on ettei tarvitse olla enää ikinä missään tekemisissä hänen kanssaan.
Kirjoituksesi riipaisi niin läheltä omaa tilannettani.
Voitko kertoa lisää miten hän sinua kohteli ja koiraasi?
Koska itse pelkään että alkaa turtumaan ovimattona oloon eikä jaksa nostaa siitä juttua vaan jatkaa samaa rataa.
Hienoa että olet saanut elämäsi raiteilleen.
monilla varmaan samantyyppisiä tilanteita. En voi koska se ei olis järkevää täällä eikä ehkä muutenkaan. Kummallista siinä oli se et entinen poika/miesystäväni muuttui heti erilaiseksi kun muutimme yhteen. Jo 1-2 kuukauden jälkeen yhteen muutosta aloin miettiä et onkohan tämä sittenkään hyvä ja oikea ratkaisu. Siihen oli monta syytä miksi siltä tuntui mut yksi syy oli pelko. En voi vieläkään käsittää sitä miten ihminen voi muuttua yks kaks ihan toisenlaiseksi. Mut se siitä. Nyt on asiat paremmin. Itseasiassa uuden ja paremman elämän rakentaminen alkoi siitä päivästä kun muutimme erilleen. En olisi pystynyt siihen ikinä yhdessä ollessamme. Sen tiedän nyt. :)
teinhän minäkin virheitä.. paljonkin. Mut oliskohan ollu niin et yksi ongelma johti toiseen ja loppujen lopuksi siitä tuli iso möykky. Pelon takia en olis pystynyt enää mihinkään. Se oli sellainen asia joka lamaannutti minut täysin. Ja pelko aiheutti ajan kanssa minussa vihaa. Se viha säilyi vielä pitkään eron jälkeen. Ihmettelin tunteitani aika kauan kunnes tajusin mistä on kyse. Onneksi se tunne sit katosi. Tuossa tais olla kiteytettynä koko asian ydin.
olen sitten sanaton.aika hyvin osuu myös omalle kohdalle.
pitää jäädä oikein miettimään.
Kiitos kun jaksoit vastata.
jutusta (erosta) on jo yli 2 vuotta aikaa. Kaikkihan on mahdollista.. Mut varmasti samanlaisia tapauksia löytyy muitakin. Eipä mitään.. Halusin vain kommentoida aloittajan kirjoitukseen.