Rajahyöty: jos on kova suklaanhimo yllättänyt, niin ensimmäinen patukka maistuu ihanalle, toinenkin ehkä vielä, mutta kymmenennen patukan syönnin jälkeen rajahyöty on pienitai rajahyöty on kadonnut. Eli ensimmäisellä patukalla oli suurin rajahyöty. Sama pätee, jos on kova jano eka lasillinen vettä on tuottaa suurimman rajahyödyn, muuta ämpärillisen jälkeen rajahyöty on olematon.
Ihminen kun tulee uskoon, tunne on varmaan valtava (ainakin heillä, jotka ovat päihdekierteessä) ja kertaheitolla pääsevät siitä eroon, kun Jeesus armahti, antoi mieron tielle joutuneen synnit anteeksi, niin rajahyöty on myös valtava.
Kysymys kuuluukin, onko 40 vuotta uskossa olleella vielä rajahyöty samanlainen kuin silloin, kun sai tulla Jeesuksen omaksi eli oivalsi Jeesus auttoi minut Turmiolan Tommin tieltä valoon.
Osaako kukaan tähän vastata, minusta olisi mielenkiintoista kuulla kuinka pitkään rajahyöty kestää samanlaisena.
Ihminen kun tulee uskoon, tunne on varmaan valtava (ainakin heillä, jotka ovat päihdekierteessä) ja kertaheitolla pääsevät siitä eroon, kun Jeesus armahti, antoi mieron tielle joutuneen synnit anteeksi, niin rajahyöty on myös valtava.
Kysymys kuuluukin, onko 40 vuotta uskossa olleella vielä rajahyöty samanlainen kuin silloin, kun sai tulla Jeesuksen omaksi eli oivalsi Jeesus auttoi minut Turmiolan Tommin tieltä valoon.
Osaako kukaan tähän vastata, minusta olisi mielenkiintoista kuulla kuinka pitkään rajahyöty kestää samanlaisena.
Vastaukset 42
Vanhimmat
eli siitä ei mene se rajahyöty poissa, vaan hyöty kasvaa sen mukaan mitä pidemmälle Jumalan tuntemisessa kasvaa, eli pyhityy Jumalan Sanalla.
Olen uskonut niin kauan, kuin muistan ja uskoni on kasvamisestaan kasvanut ja tuottanut niin suuren hyödyn, että sitä ei voi sanoin kuvailla.
uskon asioissa kuin kansantaloudessa.
Eli jos vähän saa maistaa 'uskonsuklaata', niin ruokahalu kasvaa syödessä:), ymmärrän.
sen hyödyn tekee mahdolliseksi Henki, jossa uskovainen elää. Luulenpa, että ihmisten kehittelemässä uskossa on olemassa tuo rajahyöty ja kun se on koettu, se kadottaa kiinnostavuutensa.
Jumalan vaikuttamassa uskossa ei voi sanoa olevan olemassakaan rajahyötyä, sillä uskossa olevan tie kirkastuu kirkastumistaan, eli sitä hyötyä, jonka uskosta saa ei mikään rajoita mihinkään.
alkaa pätemään minuunkin...mutta mihin suuntaan? on vielä auki.
"18 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.
Kukaan ei ole nähnyt Jumalaa, mutta Jeesuksen kautta
tuntee Hänen Hengen, joka on rakkaus?
suuntaan. Onhan sinulla esirukoilijat, eli tulethan sinä perheestä, jossa Jeesus on tunnustettu lihaan tulleeksi Jumalan Sanaksi. Vaikka varmasti siinäkään perheessä ei ole täydellisyyttä saavutettu, mutta ainakin on pyritty sitä kohden.
Tein tässä vanhojen asikirjojen kautta sukututkimusta ja sain nähdä, että suvussamme on ollut 1700-luvulla ja siitä eteenpäin nimiä, jotka viittaavat siihen, että jo siihen aikaan usko on antanut vaikutuksia tekoihin, eli nimistä päätellen siellä on uskottu, sillä poikien nimiksi oli annetta Aabrahameja ja Gaprielleja:) ja esi-isien esirukoukset ovat varmasti kantaneet meidän päiviimme asti.
Suomessa on vain vaikea päästä sukututkimuksissa pitkälle taaksen päin, mutta omassa suvussa säilyneet asiakirjat ovat aarteita.
Eihän sitä tiedä, vaikka polveutuisi suvusta, jossa Jumala on aina tunnustettu.
Esirukous on valtava voima ja Jumalalla on niin valtava voima, että esirukoukset eivät tyhjään mene.
kaikille selvästi, että Itse Jumala näytti Itsensä meille Jeesuksessa. Jumalan Sana on Jeesus ja tämä Sana tuli alas taivaasta valmistettuun ruumiiseen ja eli ihmisten keskellä 33 vuotta ja näistä kolme vuotta Hän opetti Itseään meille ja siitä lähti evankeliumi, joka elää tänäänkin keskuudessamme.
"Esirukous on valtava voima ja Jumalalla on niin valtava voima, että esirukoukset eivät tyhjään mene." Ei ole vielä auttanut:)
Meidän suvusta on tehty sukututkimus 1650-luvulta lähtien aikakirjojen mukaan, siellä ei esiinny muita raamatullisia nimiä kuin Aabraham, Saara, Maria, Immanuel muita en just muista, mutta minä selitän tämän sillä että tuohon aikaan, kun lapsi vietiin kirkotettavaksi niin saattoipa pappikin auttaa nimen valinnassa koska myöhemmin nimet vaihtuivat Göran, Jonas eli ruotsin kielisiksi nimiksi
tehdä sukututkimusta Aabrahamiin asti,hänelle Jumala antoi sen ihmeellisen lupauksen, jossa meidät siunataan samaan sukuun mistä Aabraham on, eli jokainen uskovainen on lupauksen laspi Jeesuksen kautta. Jumala sanoo vain Sanansa ja asia on näin, sillä sen Sanan kauttahan meidät luotiinkin, eli mikään ei voi Sanaa vastaan käydä oikeutta. Minä tunnustaudun ilolla israelilaiseksi.
Minä muistan aika pitkälle sukuani ja olen kuullut toisten kertomana, että suvussa on ollut uskoa ja toivon, että kaikki sukupolvet ovat sen säilyttäneet.
Omasta elämästäni olen saanut todisteen sille, että Jumalan Hengessä elävän elämä on rauhaa ja iloa ja siksi toivoisin kaikkien pääsevän uskomaan Jumalaan.
ihmiskädet, jotka tuppaavat aina pistämään omiaan eli omia aatoksia. Kyllä nämä raamatun kirjoittajat olivat ihan ihmisiä vaikka kuinka sanotaan, että Pyhän Hengen voimalla sanelemina kirjoittivat niin ihminen on aina ihminen eikä ole aina Pyhän Hengen alaisena.
Tiedetäänhän me Lutheristakin, että uudisti uskon itse päättelemällä, että raamattu pitää saada koko kansan luettavaksi. Ja nyt se on kansan luettavana.
Sattuikohan Lutherille virheitä, kun latinasta käänsi raamatun saksaksi...?
"Omasta elämästäni olen saanut todisteen sille, että Jumalan Hengessä elävän elämä on rauhaa ja iloa ja siksi toivoisin kaikkien pääsevän uskomaan Jumalaan."
rauhaa ja iloa...hmm. Koska sattuneista syistä tunne paljon uskovia, niin monasti olen huomannut että minä ole se iloisempia ja tasapainoisempi ihminen vaikka en ole valaistunut Jumalan Armotaloudesta.
Eikös ole kumma juttu.
Kenenkään sisimpäähän en tunne, mutta usein ihmisen sisin näkyy / heijastuu myös ulospäin.
kirjoittajatkin olivat, mutta sellaisia ihmisiä, joista Jumala ennalta näki kyvyn ja oikean asenteen ja siksi valitsi heidät kirjoittamaan evankeliumit oman Henkensä vaikutuksesta, sillä nämä kirjoittajat eivät HALUNNEET itselleen mistään kunniaa, eivätkä näin ollen tuoneet lihantuotoksia Jumalan vaikutukseen. Evankeliumeihin voit luottaa. Minä ainakin olen luottanut ja saanut kokea sen lupausten totuudellisuuden.
Martti Luther sen sijaan ei omannut niin suurta nöyryyttä, kuin evankeliumien kirjoittajat omasivat ja siksi on syytä Raamatun kautta tarkistaa Lutherin kirjoitukset. Sanon tämän kuitenkin kunnioittaen Martti Lutheria uskonpuhdistajana, sillä usko oli mennyt euroopassa väärään suuntaan ja siksi se oli syytä puhdistaa vajavaisen ihmisen kautta ja osittain se onnistuikin, sillä aneet loppuivat ja muu pelastuksesta maksettava ja ainoa Uhri tuotiin kaikkien tietoon, jotka tahtoivat sen vastaan ottaa.
se tosiasia, että eivät kaikki jotka sanovat "Herra, Herra" usko, vaan he uskovat "jotka tekevät taivaallisen isän tahdon."
" joista Jumala ennalta näki kyvyn ja oikean asenteen ja siksi valitsi heidät kirjoittamaan evankeliumit oman Henkensä vaikutuksesta, sillä nämä kirjoittajat eivät HALUNNEET itselleen mistään kunniaa,.."
Voiko kukaan ihminen olla niin pyyteetön ettei omiaan lisäisi?
Eikö ole helppo olla uskossa, kun ei epäile mitään, uskoo vain. Miksiköhän se ei kaikilta onnistu?
onnistu, mutta Jumalalta se onnistuu ja siksi usko on Jumalan teko.
Evankelistat olivat Jumalalle aarteita, sillä heissä oli se nöyryystaso, mikä tarvittiin Jumalan Sanan levittämiseen. Tänäänkin on olemassa ilosanoman julistajia, joissa Jumalan Henki vaikuttaa niin täydellisesti, että se riittää kattamaan näille julistajille kaiken, eli heidän ei tarvitse etsiä itselleen missään kunniaa ja näitä Jeesus pitää palkintonaan.
vaikka kuinka olisi harras uskova, niin persoonallisuus voi olla sulkeutunut, sosiaalisesti estynyt, ujo, huumorin tajuton ja niin edespäin.
Ei usko ihmisen omaa temperamenttia muuta, se on syntymässä saatu ja siihen ei voi uskokaan vaikuttaa.
Toki on niitäkin, jotka hokevat Herra, Herra, mutta he ovatkin sokeita.
Jos minä olisin uskossa, niin olisin sitä syvästi.
Mitä se pintakiehunta ketään auttaa, pettää vain itseään, mutta Jumalan (jos on olemassa) näkee kaiken.
Jos olisin evankelista, en ottaisi maksua siitä että julistaisin evankeliumia, eläisin 'armopaloilla'. Tutkisin alkuseurakunnan tapoja, tietenkin tähän päivään sopeutettuna elikkä ei sandaaleissa vaan sääolosuhteet huomioon ottaen
töppösissä vaikka tänä tänä talvena ne olisivat nokialaiset (ei liike, ei kännykkä vaan kumisaappaat) Puhuisin enemmän armosta ja rakkaudesta kuin helvetinkatkuista:)
hmm..mm. tälläkin foorumilla saa tuon tuosta lukea harhaisista evankelistoista.
Kuinka ihminen voi tietää, kuka puhuu Jumalan Hengen mukaisesti ja kuka ei?
Ihmisillä on tapana juosta niihin kokouksiin joihin kertyy paljon väkeä, vierastan moista touhua.
He halajavat ihmistä eivätkä Jumalaa. Jos joku TV-piparkakku-evankelista tulisi Suomeen pitämään kokoussarjan, niin aivan varmasti ihmiset menisivät katsastamaan tämän piparkakkuihmeen ja Jumala jäisi sijalle 2.
Juuri sitä asennetta, mitä oli evankeliumien kirjoittajillakin, eli he pitivät kaiken halpana Kristuksen tuntemisen rinnalla.
Jumalan Henki, joka annnetaan asumaan uudesti syntymisen yhteydessä ihmiseen, muutta aivan väkisinkin ihmistä ja olen saanut omin silmin nähdä, että jopa sellainen ihminen, jolla ei ollut huumorintajua muuttuikin vuosien saatossa vapaaksi ja sai huumorintajun.
Tuo on jokaisen uskovaisen toivo, että pääsisimme elämään vielä täällä maanpäällä alkuseurakunnan tavoin. Joukossamme ei olis puutteenalaista, sillä kaikki antaisivat toisilleen, niin sisäistä hyvää, kuin materiaalistakin hyvää.
Jumalalle tuo on mahdollista, eli Hän voi perustaa meille vielä alkuseurakunnan kaltaisen seurakunnan. Ihmisethän tuossa eivät onnistuneet. Muistellaanpa vaikka kommunismia, jossa oli tuollaiset hyvät periaatteet, että kaikille kaikkea, mutta siinä kävikin niin, että johtajille kaikkea ja muille jos jotakin jäi jäljelle. Toivottavasti täällä ei ole ketään vanhan kansan miestä lukemassa ja loukkaantumassa tuosta:)
noissa kokouksissa juoksemisia ja usein olen ajatellut, että eikö ne kokoukset pitäisi olla vain etsiville. Mitä varten sitten jo uskossa kasvaneet, tai ainakin pitäisi kasvaa, jos on uskossa, juoksevat noissa kokouksissa, sillä ihmisen on ahkeroitava itse Sanan tuntemiseksi ja joka tuntee Sanan tietää, kuka puhuu Sanaa, eikä valhetta.
on / oli aatteellinen ihmisoppi, joka elää aikansa ja kuolee pois. Mutta Kristuksenoppi on kantanut jo parituhatta vuotta, sitä ihmettelen ja jatkuvasti ihmiset pyrkivät kohti tätä Kristuksen tuomaa sanomaa saadakseen synnit anteeksi.
Usko on valitettavasti myös joutunut markkinavoimien armoille. Mitähän Jeesus olisi sanonut näistä tuhansista seurakunnista, jotka jokainen väittää tuntevansa sen ainoan totuuden.
Aika alkaisi olla kypsä uudelle uskonpuhdistukselle, mutta se ei enää tänä päivänä onnistu. TV-hattara-evankelistat ovat vallanneet median ja heillä on omat 'taivas-on -totuus-me-olemme-oikeassa-kanavat', jotka syytävät sellaista sanomaa, että ujompi nolostuu heidän puolestaan.
Surullista. Näkisinpä sen ihmeen millä nämä Tv-evankelistat kaadetaan, sanot että Jumala siihen pystyy, mutta Hänhän on myös antanut meille vapaan tahdon seurata Häntä, tai jotain muuta.
Ihmiset kaipaavat menoa ja meininkiä, mutta käsittääkseni siellä ei ole Kristus läsnä vaan joku muu. Eihän Kristusta tarvitse etsiä vaan kun avaa silmänsä (jos uskoo) Hän on siinä edessäsi.
eli jos kuitenkin joillakuilla uskovilla rajahyöty haipuu pois, jos ei saa vahvistusta uskolleen kaltaistensa seurassa:)
ei tarvitse olla tuomareina, vaan saamme vapaasti vain rakastaa. Eksyneinkin voi tulla totuuteen, kun kuule totuutta. Eksynyt ei tahdo edes kuulla tuomionjulistuksia, eikä niitä kuuntele, mutta hän voi kuulla Jumalan lähettämää totuuden puhujaa, josta heijastuu armo ja laupeus. Rakkaudessa ovat juuri nuo armo ja laupeus.
Jeesus opetti kolme vuotta meitä julistamaan ja koskaan Hän ei sanonut, että menkää ja vihatkaa ja tuomitkaa, vaan sanoo, että julistakaa totuutta rakkaudessa ja käskee rakastaa heitäkin, jotka meitä vihaavat ja se on helppoa, kun uskoo Sanan, sillä Sanan uskomisessa on Jumalan Voima.
Parnannusta tässä ajassa pitää julistaa ja kertoa, että parannuksen kautta pääsee elämään Jumalan yhteyteen, jossa on rauha ja ilo.
Kaikki eivät ymmärrä, mitä parannuksessa eläminen edes tarkoittaa, vaikka se on meille tiettäväksi tehty Sanassa, eli parannuksessa eläminen on uskoa Jeesukseen ja Jumalan käskyihin.
Ihmiset tekevät jos mitä synniksi, tai jättävät synnin näkemättä ja siksi on tunnettava Jumalan Sana, jossa on käsky rakastaa. Rakkaus ei tee pahaa, eli se täyttää lain.
siitä jotakin hyötyä, mutta todellinen hyöty on uskossa Jeesukseen, sillä "etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki teille annetaan" on aivan totta ja toteutuu uskovaisten elämässä, eikä sen jälkeen tarvitse juosta siellä ja täällä, sillä Jumalan valtakunta on tässä ja nyt, sillä se on sisällämme sen Hengen vaikutuksesta, joka ylhäältä annetaan. Uudesti syntyminen tapahtuu vedestä, joka on Sana, joka on Jeesus ja Pyhästä Hengestä, joka sinetöi Sanan meihin ja meidät Sanaan.
"Kaikki eivät ymmärrä, mitä parannuksessa eläminen edes tarkoittaa, vaikka se on meille tiettäväksi tehty Sanassa, eli parannuksessa eläminen on uskoa Jeesukseen ja Jumalan käskyihin. "
En ymmärrä minäkään, mitä on parannuksessa eläminen ja miltä se tuntuu. Olen kykenemätön uskomaan. Siksi ihmettelen usein miksi jotkut uskovat järkähtämättömästi Jumalaan, se on suuri ihmettelyn
aihe, ja mitä se tuo tullessaan sellaista mitä minä kaipaisin?
* Ajan rajan ylitettyämme hyöty vasta oikeasti alkaa, koska siitä lähtee iankaikkisuus, päättymätön onnellisuus, sitähän sinä tarkoitat tuolla "rajahyödyllä"?
* Eikä siinä ole mitään merkitystä sitten enää, onko uudestisyntymisen kokenut elämän aamussa, tahi illassa, koska rajahyöty on kaikille sama, pääasia on, että ylität ajanrajan Jeesuksen kanssa.
* Miksi muuten et tee jo ratkaisua Jeesuksen puoleen, kun tietoa sinulta evankeliumin ymmärtämiseksi ei ainakaan puutu?
ja miten he käyttäytyvät kanssa ihmisiä kohtaan ja sitten kun minä olen ymmärtänyt tämän.
"14 Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. "
Eli ensin Sanan täytyy muuttua lihaksi minussa jotta voisin käsittää Jumalan armotaloutta eikä vain kansantaloutta.
Rajahyöty käyttäytyy päin vastoin uskovissa kuin kansataloudessa. Eli rikkoo markkinatalouden lakien näkymätöntä kättä.
* Matt 11: 25-29. "
kuin toiset. Toiset synnyttävät lapsensa tuskissaan ja tosilta se käy plups vaan.
Enkä minä viisastele, tämä on vain minun tapani etsiä ja tutkia asioita. On opetettu, että kaikki on viime kädessä Jumalan tahdon alla.
joka päivä. Vanhaa mannaa ei saa syödä kuin korkeintaan seuraavana päivänä, sillä kolmantena päivänä se on jo homeessa.
2. Kor. 4:16
"Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä." [Ef. 3:16]
vieras alkaa haisemaan kolmantena päivänä.
Ja Jeesuskin nousi ylös kolmantena päivänä... (tuli vain mieleen) ei muuta tällä kertaa.
tuo EkoVaarin mannansyönti, vai huumoriako heitti. Eikös se ollut niitä uskonkoetuksia israelilaisten korpivaelluksessa?
Piti luottaa Jumalan jokapäiväiseen huolenpitoon ja kerätä mannaa vain kunkin päivän tarpeiksi.
Arkipäivinä se alkoi haista jo seuraavana päivänä, mutta sapatin aattona kerätty manna vasta sapatin jälkeisenä, eli kolmantena päivänä.
2. Mooseksen kirja 16
19 "Ja Mooses sanoi heille: »Älköön kukaan jättäkö siitä mitään huomiseksi».
20 Mutta he eivät kuulleet Moosesta, vaan muutamat jättivät siitä jotakin huomiseksi. Niin siihen kasvoi matoja, ja se rupesi haisemaan; ja Mooses vihastui heihin.
21 Ja he kokosivat sitä joka aamu sen verran, kuin kukin tarvitsi; mutta kun aurinko alkoi paahtaa, niin se suli.
22 Mutta kuudentena päivänä he kokosivat sitä leipää kaksinkertaisesti, kaksi goomeria kullekin. Ja kaikki kansan päämiehet tulivat ja ilmoittivat sen Moosekselle.
23 Niin hän sanoi heille: »Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan; huomenna on levon päivä, Herralle pyhitetty sapatti. Mitä leivotte, se leipokaa, ja mitä keitätte, se keittäkää; mutta kaikki, mitä tähteeksi jää, pankaa talteen huomiseksi.»
24 Ja he panivat sen talteen huomiseksi, niinkuin Mooses oli käskenyt, eikä se ruvennut haisemaan, eikä siihen tullut matoja."
Vastaan sinulle raamatun sanoilla,
koska ne on käytännössä koettu
tosiksi, monien uskossaolo
vuosien jälkeen:
Sananlaskut:
4:18 Mutta vanhurskasten polku
on kuin aamurusko, joka kirkastuu
kirkastumistaan sydänpäivään saakka.
Siis, vain paranee ja paranee.
on vaikuttanut samoin kuin kansataloudessa tai vähän sinne päin. Usko ei ole kadonnut, mutta se on penseytynyt.
Saattaa olla, että näillä uskovilla on alun perinkin usko rakennettu hiekalle tai jopa kelluvalle suolle.
Aina kun jalka tupsahtaa suonsilmään, sitä on yhä raskaampi sieltä vetää ylös omin voimin.
Samoin, jos uppoaa lentohiekkaa, niin sieltä onkin mahdoton tilanne nousta omin voimin.
Nämä uskovat käsittääkseni tarvitsevat toista uskovaa avuksi vahvistamaan uskoaan ja tutkimaa Jumalan Sanaa syvemmin.
Uskova tarvitsee toisia uskovia
matkalla, kukaan ei pärjää
täällä vain yksikseen.
Totta, usko vahvistuu
Jumalan Sanaa lukemalla
uskonasioihin pohtimiseen? Antaako epäuskova mitään hengellistä pohdittavaa uskovalle?
Itselläni ei ole ollut mitään erityistä uskoontulokokemukseen liittyvää huikeaa tunnetta. Sen sijaan kyllä aijoittain on hiukan hulppeakin olo kun on uskossa. Jostain syystä vaan uskoni ei ole kovin tunnepitoinen elämys mitä se saattaa monille olla.
rajahyödyn mittaamista se miten kestää kiusausten kanssa? Ymmärrän kiusausten kautta meidän kasvavan uskossa ja niiden voittamisella osoitamme Jumalan edessä, voiko Hän käyttää erilaisiin palvelutöihin.
Klassinen esimerkki on tästä pariskunnasta paratiisissa, joita voitiin harhauttaa lapsen lailla, vaikka juuri heillä olisi voinut olettaa olevan tottelevaisuutta ja uskoa, koska elivät niin lähellä Jumalaa.
Voiko myös kadottaa uskoa? Mielestäni voi hyvin vaarallisen pitkälle. En pidä lainkaan kalvinistien ja kaikenlaisten mellerien opetuksista, miten - 'kerran pelastettu, aina pelastettu'. Tiedän muitakin itseni lailla uskossaan vierautuneita ja miltä se elämä kokonaan maailman mukana tuntui. Ehkä se uskoontulo ja vaelluksen alku oli jäänyt jotenkin hataraksi, joten siitä oli helppo livetä. Ihmeellistä ja suurta kiitoksen aihetta on kuitenkin se, miten sain tulla tuhlaajapoikana takaisin armopöytään.
Saatanistit sanovat, että suurin osa uskovista voidaan pettää kolmenlaisella tavalla. Viha, seksuaalisuus ja ylensyöminen.
Kelläpä ei löytyisi kiusauksia näillä aihealueilla, joissa pieni periksiantaminen johtaa aina isompaan. Tuon ylensyömisen ymmärrän tarkoittavan vatsan lisäksi kaikenlaista lihan turhuuden palvontaa, vaikkapa etsimällä parantumisia epämääräisten kätten alta.
Miten sanoikaan Jeesus varoittaessaan käden, silmän tai lihan yleensä vietellessä, että tärkeintä on pysyä vahvana ja tietää oman nimensä olevan kirjoitettuna Elämän kirjaan.
"Onko uskossa vaeltavalle rajahyödyn mittaamista se miten kestää kiusausten kanssa?
Ei, vaan sitä mitä kauemmin aikaa on uskossa sitä suurempi on ilo ja usko. Siis usko vahvistuu ja kasvaa ajan myötä eikä laimene.
Sinulle kävi materiaalisen maailman tavoin rajahyöty heikkeni koska aloit vieraantumaan uskosta, noin karkeasti ottaen.
" Tiedän muitakin itseni lailla uskossaan vierautuneita ja miltä se elämä kokonaan maailman mukana tuntui. "
Mutta löytyi kuitenkin tie takaisin.
"Ihmeellistä ja suurta kiitoksen aihetta on kuitenkin se, miten sain tulla tuhlaajapoikana takaisin armopöytään. "
Sanotaan, että usko antaa voimia myös kestää kiusaukset.
helposti fundamentalistiseen ajattelutapaan?
Pitäisi tietenkin tässä alkaa miettiä sitä fundamenttaalisuuden määritettä, en ole vielä saanut selville mitä se käytännössä tarkoittaa hyvässä ja pahassa. Ei se raamatun ja kristinuskon suhteen ainakaan kovin pahaa voi merkitä.
En tiedä johtaako tunneperäinen usko fundamentalismiin. Fundamenttaaleihin, eli perusasioihin uskominen voi vahvistua jos uskonasioiden ajattelu ja toteutus tuntuu hyvältä. Toisaalta tunneperäisyydessä myös voi käydä toisin päin. Voi tuntua pahalta kuulla raamatun tottuutta ja silloin mennään pois päin fundamentalismista.
Pakanainhuudon kommentista epäselväksi, miten "usko vahvistuu ja kasvaa ajan myötä..." eli tarkemmin kiinnostaisi kuulla, koska ei usko ilmeisesti itsekseen kasva. Siitä olen toki samaa mieltä, että oltuamme "kauemmin aikaa uskossa on sitä suurempi ilo ja usko."
Lopussa kyllä mainitset kiusausten uskoa kasvattavasta vaikutuksesta, mutta muuta meidän pitäisi kohdata ja tehdä tiellämme? Siunauksina koettua menestystä? Sairauksia ja koettelemuksia, joiden yhteydessä koettua huolenpitoa? Rukoileminen ja Raamatun Sanan avautuminen? Vai millä tavoin voisi kasvaa 'luja luottamus Jumalaan', jota usko on. Vai meneekö kysymykset sivuun rajahyötyprobleemasta?