En usko olevani ainoa eronnut, joka taistelee sen ristiriitaisen tunteen kanssa ollako/jatkaako elämäänsä yksin vai yrittäisikö löytää sopivaa vastakappeletta elämäänsä. Niin mutta mistä, se on toinen asia se.
Toisaalta erosta on jo monta vuotta ja olisi ihana löytää elämäänsä yksi sopiva ihminen. Netissä olen pyörinyt aika ajoin, katsonut ketä siellä on, pääasiassa samoja kavereita ja usein se netissä pyöriminen on ollut vain ajanviettoa. Ei edes ole ollut itsekään sillä mielellä, että sieltä oikeasti ja tosissaan olisi ketään elämäänsä tervetulleeksi toivottamassa.
Vapaana olemisessa on paljon hyviä puolia, ei ole kukaan valittamassa tai arvostelemassa yhtään mistään. On tilaa hengittää ja saa tehdä sitä mitä haluaa. No mulla on teini-ikäinen lapsi, mutta kuitenkin.
Luonteita on niin erilaisia, meillä eronneilla niitä kirjavia kokemuksia takanamme ja olemme heti takajaloillamme ja juoksemassa karkuun kun ensimmäinen tiukka paikka tulee ja on taas helppo liukua suojaisaan yksinelämiseen. Vetää mökin ovi kiinni ja pysyä siellä... kunnes tulee taas se kaipuu, että olisihan se niin kiva... ja sama rumba jatkuu.
Voihan hitto ja mä en oo enää mikään teini, vaan jo 43v. Että tälläisillä mietteillä eteenpäin mennään. Kun erosäryt helpottaa sitten edessä on tälläinen savotta... ainakin minulla :(
Toisaalta erosta on jo monta vuotta ja olisi ihana löytää elämäänsä yksi sopiva ihminen. Netissä olen pyörinyt aika ajoin, katsonut ketä siellä on, pääasiassa samoja kavereita ja usein se netissä pyöriminen on ollut vain ajanviettoa. Ei edes ole ollut itsekään sillä mielellä, että sieltä oikeasti ja tosissaan olisi ketään elämäänsä tervetulleeksi toivottamassa.
Vapaana olemisessa on paljon hyviä puolia, ei ole kukaan valittamassa tai arvostelemassa yhtään mistään. On tilaa hengittää ja saa tehdä sitä mitä haluaa. No mulla on teini-ikäinen lapsi, mutta kuitenkin.
Luonteita on niin erilaisia, meillä eronneilla niitä kirjavia kokemuksia takanamme ja olemme heti takajaloillamme ja juoksemassa karkuun kun ensimmäinen tiukka paikka tulee ja on taas helppo liukua suojaisaan yksinelämiseen. Vetää mökin ovi kiinni ja pysyä siellä... kunnes tulee taas se kaipuu, että olisihan se niin kiva... ja sama rumba jatkuu.
Voihan hitto ja mä en oo enää mikään teini, vaan jo 43v. Että tälläisillä mietteillä eteenpäin mennään. Kun erosäryt helpottaa sitten edessä on tälläinen savotta... ainakin minulla :(
Vastaukset 1
Vanhimmat
ketään, johon oikeasti ihastuu. Ja juuri siitä syystä, että siellä ollaan "etsimässä".
Siellä ei oikein mikään tunnu kenellekään kelpaavan, kun kaikki vertailevat miettien että haluaako edes ketään. Silloin kun etsii, mutta ei ole ollenkaan varma että haluaako edes ketään, torjuu helposti kaikenlaiset lähestymiset. Ja on helposti jo alkuun hirveän negatiivinen asenteeltaan kaikkea kohtaan.
Sitä voisi verrata kauppaan. Jos käy ruokaostoksilla "muuten vaan", niin ei oikein mikään ruoka tunnu kelpaavan, mutta sitten kun on nälkäkin jo valmiiksi, niin kori täyteen tavaraa ja veks.
No joo, ei ehkä paras vertaus.