Hei!
Kertokaa nyt - te nuoremmat naiset - kun oletan että täällä ehkä enempi käy teitä että:
mitä sanotte, kun kerron että olen elänyt täysin nunnaelämää viimeiset 17 vuotta syystä että mies ei ole kyennyt / halunnut rakastella?
Ei häntä kiinnosta jumalauta.
Ei häntä ennenkään niin kamalasti kiinnostanut ja taito & tahto olivat kyllä hukkateillä minä vain olin niin helv sinisilmäinen, lapsellinen, rakastunut etten sitä tajunnut.
Meillä meni " ennen " - siis silloin kun hän vielä jotenkin kykeni - väliä ihan kirkkaasti pari, kolme viikkoa ja kuulkaa kun kerron miten olen alentunut nöyristelemään - se olin aina minä, minä, minä, minä joka tein aloitteen - jos joku sanoo, että olisi pitänyt odottaa että hän tekee niin kerron, että koklasin kyllä sitäkin ja lopputulos oli että ei kuukausiin !!! tapahtunut yhtään mitään.
No, sitten toinen jutska; olen kuullut hänen entisiltä työkavereilta epämääräisiä vihjailuja että hänellä olisi menneisyydessään ollut miessuhteita - mitä hän tietysti kieltää.
Mutta kun ajattelen; ehkä se selittäisi sen, miksi häntä eivät seksiasiat ole oikein koskaan kiinnostaneet, sen verran, että saimme ne lapset joita julkisivu/kulissi vaativat mutta muuten EI.
Ja katsokaas siskot; kun me olimme muuttaneet yhteen ja vauva syntyi siihen samaan syssyyn niin kuvitelkaa: hyväkäs lähti lappiin entisen työkaverinsa kanssa ( siis miespuolisen ) olin silloin niin nuori, rakastunut ja ehkä mustistkin mutta en voinut sitä hyväksyä enkä ymmärtää.
Meillä oli kotona vastasyntynyt vauva! ja tuore isi lähteekin lappiin perkele.
Ja minä?
Hymyilin ja toivotin hyvää matkaa,
ai, miksi?
Siksi, että viimeiseen saakka kuvitelkaa = ajatelkaa luulin hänen laskevan leikkiä - että joo´o lähden tästä m:n kanssa lappiin.
Mutta sitten eräänä sunnuntai aamuna hän alkoikin pakata kamppeitaan ja lähti.
Viipyi 2 viikkoa jonka aikana ei postikorttia ei puheinsoittoa ei niin mitään.
Kotiin tullessaan oli oikein hyvällä mielellä!
Myöhemmin, kun liikuimme perheenä, sattui enemmän kuin kerran, että joku mies tuli hänen luokseen juttelemaan tyyliin: muistatsä mua?
Hän meni aina ihan tulipunaiseksi ja kielsi.
Minä katselin hoomoilansena että mitä tuo nyt taas oli?
Kun kysyin asiaa, hän sanoi ettei se ollut mitään.
Hänellä on erittäin, erittäin ärsyttävä tapa kieltää kaikki - siis vaikka tiedän hänen tehneen jonkin ihan vähäpätöisen asian - siirtäneen mun tavaroita, heittänyt jotain pois, käynyt jossakin mistä tiedän vuorenvarmasti että hän on käynyt - niin hän KIELTÄÄ ja asia on sillä selvä.
Sanoin, että tuolla ajattelulla voisi vaikka tappaa koko kansakunnan - jälkeenpäin vain kieltäisi asian.
Nyt me emme ole enää nuoria, minä kohta 60 ja hän 15 vuotta vanhempi ja täysi vanhus.
Ei muista mitään, mikään ei kiinnosta, istuu vain ja tuijottaa eteensä, ei huolehdi puhtaudestaan, ei vaihda vaatteitaan, ei syö minun laittamaani ruokaa, syö vain rasvassa tiriseviä makkaroita ( yäk!).
Jaa, mitä luulette, mitä teen kun avioeron harkinta-aika on täysi?????
Ja se alkuperäinen kysymys; suostuisiko kukaan nykyajan nainen elämään selibaatissa liki 20 vuotta helvetti kulissien takia?
Minä tonttu olen suostunut, vaan ehkä en suostu enää.
Kertokaa nyt - te nuoremmat naiset - kun oletan että täällä ehkä enempi käy teitä että:
mitä sanotte, kun kerron että olen elänyt täysin nunnaelämää viimeiset 17 vuotta syystä että mies ei ole kyennyt / halunnut rakastella?
Ei häntä kiinnosta jumalauta.
Ei häntä ennenkään niin kamalasti kiinnostanut ja taito & tahto olivat kyllä hukkateillä minä vain olin niin helv sinisilmäinen, lapsellinen, rakastunut etten sitä tajunnut.
Meillä meni " ennen " - siis silloin kun hän vielä jotenkin kykeni - väliä ihan kirkkaasti pari, kolme viikkoa ja kuulkaa kun kerron miten olen alentunut nöyristelemään - se olin aina minä, minä, minä, minä joka tein aloitteen - jos joku sanoo, että olisi pitänyt odottaa että hän tekee niin kerron, että koklasin kyllä sitäkin ja lopputulos oli että ei kuukausiin !!! tapahtunut yhtään mitään.
No, sitten toinen jutska; olen kuullut hänen entisiltä työkavereilta epämääräisiä vihjailuja että hänellä olisi menneisyydessään ollut miessuhteita - mitä hän tietysti kieltää.
Mutta kun ajattelen; ehkä se selittäisi sen, miksi häntä eivät seksiasiat ole oikein koskaan kiinnostaneet, sen verran, että saimme ne lapset joita julkisivu/kulissi vaativat mutta muuten EI.
Ja katsokaas siskot; kun me olimme muuttaneet yhteen ja vauva syntyi siihen samaan syssyyn niin kuvitelkaa: hyväkäs lähti lappiin entisen työkaverinsa kanssa ( siis miespuolisen ) olin silloin niin nuori, rakastunut ja ehkä mustistkin mutta en voinut sitä hyväksyä enkä ymmärtää.
Meillä oli kotona vastasyntynyt vauva! ja tuore isi lähteekin lappiin perkele.
Ja minä?
Hymyilin ja toivotin hyvää matkaa,
ai, miksi?
Siksi, että viimeiseen saakka kuvitelkaa = ajatelkaa luulin hänen laskevan leikkiä - että joo´o lähden tästä m:n kanssa lappiin.
Mutta sitten eräänä sunnuntai aamuna hän alkoikin pakata kamppeitaan ja lähti.
Viipyi 2 viikkoa jonka aikana ei postikorttia ei puheinsoittoa ei niin mitään.
Kotiin tullessaan oli oikein hyvällä mielellä!
Myöhemmin, kun liikuimme perheenä, sattui enemmän kuin kerran, että joku mies tuli hänen luokseen juttelemaan tyyliin: muistatsä mua?
Hän meni aina ihan tulipunaiseksi ja kielsi.
Minä katselin hoomoilansena että mitä tuo nyt taas oli?
Kun kysyin asiaa, hän sanoi ettei se ollut mitään.
Hänellä on erittäin, erittäin ärsyttävä tapa kieltää kaikki - siis vaikka tiedän hänen tehneen jonkin ihan vähäpätöisen asian - siirtäneen mun tavaroita, heittänyt jotain pois, käynyt jossakin mistä tiedän vuorenvarmasti että hän on käynyt - niin hän KIELTÄÄ ja asia on sillä selvä.
Sanoin, että tuolla ajattelulla voisi vaikka tappaa koko kansakunnan - jälkeenpäin vain kieltäisi asian.
Nyt me emme ole enää nuoria, minä kohta 60 ja hän 15 vuotta vanhempi ja täysi vanhus.
Ei muista mitään, mikään ei kiinnosta, istuu vain ja tuijottaa eteensä, ei huolehdi puhtaudestaan, ei vaihda vaatteitaan, ei syö minun laittamaani ruokaa, syö vain rasvassa tiriseviä makkaroita ( yäk!).
Jaa, mitä luulette, mitä teen kun avioeron harkinta-aika on täysi?????
Ja se alkuperäinen kysymys; suostuisiko kukaan nykyajan nainen elämään selibaatissa liki 20 vuotta helvetti kulissien takia?
Minä tonttu olen suostunut, vaan ehkä en suostu enää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Todellakin olet ollut, jos vasta kuusikymppisenä alat haaveilla tasapainoista seksi elämää.
Mitäpä jos kertoisin sinulle salaisuuden. Sitä ei saavuteta miehen kanssa. Vaan itsesi kanssa. Oma apu paras apu. Miehestä on vain harmia, ja lapsen tekoon et enää miestä tarvitse. Elämä on ohitsesi siinä suhteessa. Siinä mielessä avioerosi on täysin turha.
Sarja:
väärinkäsitykset.
Kirjoitin kai huonosti mutta EN ole hakemassa seksiä vaikka eroankin.
Herrajumala sentään jotain tolkkua.
Ei ole vuosikymmeneen harrastanut sitä ja sitten vai yhtäkkiä vanhana tanttana alklaisi no ei.
Paikat roikkuu, ja maan vetovoima toimii - ei edes k e h t a i s i...vaikka haluaisi.
Ja ne miehet sitten?
Ikäiseni ovat melko lailla varattuja tai jostain karanneita tai muuten ressukoita, nuorempaa en tahdo enkä vanhempaa - mistä muka edes voisi löytää kunnollisen kuuskymppisen?
Ja mitä se enää auttaisi - ei sitten yhtään mitään.
Että eletään tässä nätisti vaan - tietoisuus ettei tarvitse toimia omaishoitajana lopun elämää auttaa myös.
Hiukka hankalalta tuo kyllä kuulostaa - että kehtaa mennä Lappiin , " miesystävänsä" kanssa ja jättää vaimon ja vastasyntyneen lapsensa.
Eihän tässä muuta mutta yksi ihmiselämä on tuhottu..tai ainakin pilattu että hyvä jos siihen itse saa muutosta aikaan - eikä seksin perään kannata ruikuttaa tai itkeä - usein se on ylimainostettua.. paljon.
Ei paljon voi kahdehtia alkuperäistä kirjoittajaa eikä muuta kuin toivottaa parempaa jatkoa ja elämää.
Onneksi nykyajan naiset ovat fiksuja; kukaan ei tuollaiseen itsetuhoiseen elämään suostuisi.
Voimia ja tsemppiä sinulle, joka sitä tarvitset.
Tunnen myötätuntoa sinua kohtaan. On hirveätä, että mies ei välitä.
Mies voi olla myös ihmissuhdepeluri. Eli odottaa, että vaimo tekee aina aloiteita esim. yhteydenotoissa jos ollaan eri paikkakunnilla vaikka töissä.
Jos mies itse tekee aloitteen hän kokee sen jonkinlaisena luovutuksena. Hänen itsetuntonsa taas ei salli luovutuksia, joten vaimo on se, joka saa aina tehdä aloitteita.
Hankala mies!