Tuomitsetko helposti?

Usein ja halukkaasti, helppoa se ei aina ole...

Ei se nyt niin helposti käy, pitäis käydä muutama vuosi koulua (yliopisto ei ole koulu blaerghah) ensin.

tuomitse.
en omaa itsetuntoa, vaan hyvän itseluottamuksen..ja se kestää muidenkin valinnat. mikäli ne valinnat aiheuttaa minulle lisätöitä, niin annan samantien paskaa. ajatelkoon ihmiset mitä ajattelee, mutta kestököön valintansa..itse

Mutta sorrun kuitenkin manaamiseen..

Kaikille teoille ja sanoille kun nyt vain useimmiten löytyy se syy.

tulee lyötyä leima toisen otsaan liian hätäseen. useinmiten kuitenkin sitten alan funtsimaan,että hetkinen miksi ei toi saisi olla tollanen,olenhan mäkin tällänen. :)

Kukaan ei ole täydellinen.

Yhteiskunnan tuilla elävät elämäntapaintiaanit tuomitsen. Ei siinä mitään, että jättäytyy yhteiskunnan ulkopuolelle, mutta silloin ei käden pitäisi olla kyynärpäätä myöten sosiaalihuollon rahalaarissa.

Tuomitsen niin suomalaisen kuin ulkomaalaistenkin kulttuureiden kielteiset puolet. Kuten vaikkapa suomalaisen holhouskulttuurin tai muslimien naisiin kohdistuvan alistamisen.

Summa summarum, olen suvaitsematon kaikkea suvaitsemattomuutta kohtaan. Eikös olekin mainio paradoksi!

Kun tietää olevansa objektiivisesti oikeassa niin tyhmää ihmistä ei tarvitse mitenkään "tuomita". Riittää kun toteaa faktat. Ei sille mitään voi että toiset syntyvät fiksummiksi kuin jotkut toiset. Tosin tyhmät ihmiset ovat kyllä varsin sietämättömiä, mutta se taas ei ole minun vikani.

Ihmisistä suurin osa on yksinkertaisesti idiootteja ja yllättävän moni on toisia kunnioittamaton idiootti.

joo. En mä tiiä johtuuko se mistään huonosta itsetunnosta, pikemminkin pikkasen itseriittoisesta luonteesta. Tai no vittu mistä mä tiiän mistä se oikeesti johtuu, kuitenkin syyllistyn tuohon ikävän usein.

Joidenkin asioiden suhteen tuomitsen heti ja jyrkästi. Tällaisia tapauksia ovat ns. ääritapaukset, pedofilia, eläinten rääkkäys, lasten sukupuolielinten silpominen, julmuus yms. Tuonkaltaiset asiat tuomitsen heti ja välittömästi enkä aio muuttaa kantaani noissa.

Sorrun kyllä tuomitsemiseen joskus sellaisissakin asioissa, joissa ei todellakaan tarvitsisi heti tuomita. Kai se johtuu tuntemattoman pelosta, omasta epävarmuudesta tms. Pyrin kuitenkin olemaan tuomitsematta ketään, koska mikäpä minä olen toisia tuomitsemaan.

Herkkyys on muodissa. Mulla on kaveri, joka kokee olevansa kovinkin reilu. Hän ei tuomitse ketään. Omasta mielestään hän kuitenkin on enemmän oikeassa kuin muut, näin varovaisesti arvioituna. Olen huomannut, että hänen on helppo pitää jokaikistä vähänkin vahvempaa mielipidettä tuomitsemisena. Usein hän vetää suuria linjoja ja yhdistää "tuomitsemisen" heikkoon itsetuntoon.

Vissiin mie annan vähän useampien olla niinku tahtoovat. Itte yritän ajatella kahteen tai kolmeen kertaan ennen ku alan sytytellä soihtuja ja kasailla hankoja.

Yleensä niihin löytyy aivan ymmärrettäviä selityksiä joiden takia tuomitseminen pitää jättää jonku muun ku mun harteille. Ei se tarkota sitä että kaikki olis sallittua, mutta useen käy sillai että sellanen tuomitsee jolla ei oo minkäänlaista varaa sanoa asiasta mitään. Siltä puuttuu tietotaito, ymmärrys ja keinot.

En mie tiiä onks se itsetunto niin vahva, se vaan on muotoiltu silleen että siitä kimpoilee aika paljon pois päin tavaraa.

Kai. Mä olen erittäin hyvä päästeleen ohi korvien kaikenlaista ja harvemmin mua normielämässä toisten puuhat/valinnat kiinnosta niin paljoa että alkaisin tuomitseen. Jos eivät siis kosketa suoranaisesti minua. Jos koskettaa negatiivisesti niin sitten napsahtaa tuomiokin aika äkkiä.

Jos taas mennään jonnekkin rikoksien tielle tai harmaalle alueelle, voin olla erittäinkin jyrkästi tuomitseva. Ja mun rangaistusvaatimukset eivät sisällä päänsilitystä.

Itsetunnon voisin liittää mukaan johonkin täälläkin velloneisiin lutka-keskusteluihin. Kyllä mun itsetunto kestää sen, että miehellä on ollut naisia ennen minua.

Yritän aina ajatella, että jokainen taaplaa tyylillään mutta aina ei vaan ymmärrys riitä. Yleensä se jää siihen omassa mielessä päivittelyks enkä koe tarvetta alkaa toista loukkaamaan. Itsekin olen kuitenkin tehnyt elämässä valintoja ja tekoja joita muut saattavat tuomita, en siis koe olevani yhtään sen parempi tai huonompi ihminen kuin muutkaan.

minä kieltämättä välillä tuppaan vähän tuomitsemaan, mutta luulen että sitten kun löydän elämäni rakkauden, se asia lievittyy. Ja korostan, että minulle on merkitystä ennen kaikkea tulevan mieheni valinnoilla ja arvomaailmalla, ei muiden.

... mutta tietyn rajan jälkeen ei olekaan muuta kuin Sparta.