Lapsen luottamus vanhempaan murenee.
Pettäjä on niin tekopyhä, kun lapsi esim. sairastuu. Ollaan n i i n huolissaan, vaikka tosiasiassa mietitte (te jotka petätte), miten lääkärikäynti sopii panoaikataulun kanssa yksiin.
Aivan uskomatonta!
Pettäjä on niin tekopyhä, kun lapsi esim. sairastuu. Ollaan n i i n huolissaan, vaikka tosiasiassa mietitte (te jotka petätte), miten lääkärikäynti sopii panoaikataulun kanssa yksiin.
Aivan uskomatonta!
Vastaukset 44
Vanhimmat
pettämisestä.
Toisen osapuolen tekoset kyllä arvelluttavat.
Mitäs tekopyhää tuossa on?
Toi oli aikas törkeesti sanottu.
Minä tiedän ketä tarkoitat.
En ole sinua koskaan pettänyt.
Kun soittaa terveysasemalle, niin sieltä tuskin pääsee itse valitsemaan aikaa, tai sitten saa mennä muualle. On sen verran tautista aikaa.
Tämähän oli vain esimerkki.
Voi hyvänen aika, miten voit ajatella
toisesta noin. Minusta tuo on toisen ihmisen henkilökohtaisiin tunteisiin puuttumista ja lokaan vetäämistä. Toivottavasti et sano tuota hänelle, sillä tuo lähentelee jo kunnian loukkaamista ja ihmisarvoa alentavaksi herjausta.
Yksi neuvo. Älä koskaan käytä lasta lyömisvälineenä. Jos lapsi sairastuu on molemmilla vanhemmilla täysi oikeus olla hänestä huolissaan. Anna lapsesi sairastaa rauhassa.
Tuollaiset ajatukset ovat huolestuttavia.
Musta sellaisen huolestuminen on hämäävää. Enemmän se tekee pahaa kun lapsi saa tietää toisista miehistä - eikö?
Jos äiti ei rakasta miestänsä, niin miksi hän ei voisi aidosti rakastaa lastansa ja olla tästä huolissaan?
Mutta pettämisestähän tässä olikin kyse.
Vaikka miestään ei rakastaisikaan, eihän sitä kuulu pettää niin kauan kuin asutaan yhdessä?
Lapsi näkee ja kuulee kaiken. Miten se kaikki vaikuttavat lapseen? Eikö vittu kukaan nainen tätä ajattele tai mies?
Suoranaisesti pettäminen ei vaikuta mitenkään siihen, minkälainen vanhempi on lapselle on - mutta välillisesti kyllä vaikuttaa.
Toki pettämisiäkin on erilaisia. On ihan eri asia kämmentää kännissä kännipano kuin olla patologinen tapapettäjä. Sitten on vielä pettäminen, joka johtaa suureen elämänmuutokseen - suhde jonka olisi pitänyt alkaa Täydellisessä Maailmassa vasta avioeron jälkeen.
"Yksi neuvo. Älä koskaan käytä lasta lyömisvälineenä. "
Älä koskaan petä, eroa ensin.
Ja kumpikin neuvo toimii niin saatanan hyvin kun on "tilanne päällä".
Itse olin naimisissa 15v. patoligisen pettäjän kanssa, kunnes uskalsin erota. Nimittäin nuorin pojistani sanoi minulle että etsippäs äiti meille sellainen iskä kuka on meidän kanssa!Kyllä olisi pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin, nyt meillä poikien kanssa menee erittäin hyvin, kyllä se sellanen tuska oli, mutta onneksi ohi. Nämä pettäjät on yleensä aika dominoivia immeisiä, että perhe joutuu olemaan kusisukassa. Pahinta oli se että ne toiset ämpsyt tuli melkein kotiin, ei ollut mitään rajaa niillä eikä ukollani. Poruhan siitä tuli kun osoitin ovea, vika oli täysin minussa. ÄLKÄÄ OLKO IHMISET TURHASTA MUSTASUKKAISIA. Eka käryn jälk. ajattelin että sattuuhan sitä, ja eihän se vehje käytössä kulu.
Kun pettää, pettää kumppaniaan parisuhteessa. Jos on perhettä ei pettäjä petä lastaan vaan perhettä kokonaisuudessa. Rikkoo vain sen perheidyllin jossa vanhemmat ovat onnellisia yhdessä. Rakkaus lapsia kohtaan ainakin omalla kohdallini on säilynyt samana ja vaikka kuinka on yrittäyt pitää ehjää perhettä lasten takia yllä, ei se aina ole helppoa jollei ole onnellinen lasten toisen vanhemman kanssa. Pettäminen vain ikävä kyllä on joskus seuraus siitä ja ei varmasti pahimpia asioita joita lapset joutuvat tässä "pahassa" maailmassa kokemaan. Olkaa onnellisia te joilla parisuhde ja perhe toimii.
Pettäminen on seuraus mistä?? Eikö se ole seuraus vastuuttomuudesta muita kohtaan? Siis sitä perhettä ja parisuhdetta? Voi yrittää hoitaa parisuhdettaan tai lähteä. Pettäminen ei ole ratkaisu tai seuraus huonosta parisuhteesta.
Ja kyllä pettäjä pettää lapsensakin. Siis niin sen lapset KOKEVAT. Ihan kokemuksesta sanon, että isän pettäessä äitini hän petti myös minut. Siihen ihmiseen ei enää voinut luottaa. Valitsemalla toisen naisen hän hylkäsi myös minut. Pienenä kyselinkin äidiltä, että eikö isä rakasta minua enää, kun muutti pois ja otti uuden naisen. Ei lapsi ymmärrä sinun himojasi ja heikkoa itsetuntoasi, josta pettäminen johtuu.
Kyllä minä nyt ymmärrän, että isä oli erittäin heikko mies, jolla ei ollut selkärankaa selvittää asioita. Ja koko elämänsä hän nyt yrittää hyvittää tekoaan minulle. Huono omatunto tuntuu vaivaavan vielä 20 vuoden jälkeenkin. Surullista katsottavaa. Enkä minä enää ole vihainen, mutta pettynyt olen häneen miehenä vieläkin.
sinä ymmärrät, varsinkin kun olet sen itse kokenut.
" Rikkoo vain sen perheidyllin jossa vanhemmat ovat onnellisia yhdessä."
Entä jos ei ole sellaista perheidylliä, jossa vanhemmat ovat onnellisia yhdessä. Mitä pettäjä silloin rikkoo?
ehjää sydäntä haavetta ja uskon ihmiseen vastuu toisen ihmisen tunteista niin perheen vanhan ja uusien ihmisten joille antaa toivon jostain???? antamatta löpulta mitään
Taidan olla tyhmä, kun en ymmärtänyt mitään vastauksestasi.
Paitsi että kukaan ihminen ei ole vastuussa toisten tunteista.
jo eronnut. Kuukausikaupalla olet täällä kirjoitellut eroavasi. Teepä miehellesi palvelus ja kerro hänelle saman tien eroavasi. Ei hän sinun kaltaistasi kaipaa! Miksi kaipaisi??
Kiitos kysymästä, olen kyllä jo eronnut ja asumme eri osoitteissa. Mutta miten se liittyy ketjun aiheeseen?
"Entä jos ei ole sellaista perheidylliä, jossa vanhemmat ovat onnellisia yhdessä. Mitä pettäjä silloin rikkoo?"
Jos eivät ole onnilia yhdessä, niin muutama läpsäisy avokämmenellä kasvoihin ilman jälkiseuraamuksia ei kai riko myöskään mitään?
Kyllähän ihminen aina teoilleen hyvät syyt ja selitykset keksii.
Itse olen seurustellut kahden eri naisen kanssa, joiden koti hajosi pettämiseen ja kyllä se kummassakin näkyi. Näkyi myös siinä omassa suhteessani asti.
Ei tietenkään ole oikein pettää eikä lyödä toista mitenkään. Mikä ihmeen logiikka sinulla tässä oikein on?
Kysymys oli siitä, että väitettiin pettäjän rikkovan "perheidylliä, jossa vanhemmat ovat _onnellisia_ yhdessä". Entä jos noin ei ole... mitä silloin rikkoo? Yhtään sen enempää sinun väkivaltaisuutesi ei riko sitä kuin minun pettämiseni rikkoi sitä - sitä mitä ei ole, niin sitä ei voi rikkoa.
Minä kirjoitin tuosta perheidyllin rikkomisesta ja tiedoksi olen nainen. Perheidyllillä tarkoitin juuri sitä, että kaikki muut ajattelevat perheellä menevän hyvin ja itsekkin suljetaan silmät kaikilta ongelmilta kunnes tapahtuu jotain kuten pettäminen joka on herätys kaikille asioiden kunnosta. Jos olisin ollut onnellinen parisuhteessa, en olisi kokenut tarvetta pettää. Tiedän että olen siinä mielessä heikko, että en tehnyt asioita toisin, mutta se että petin, oli itselleni herätys ja tajusin, että olen jo pitkään kaivannut jotain muuta elämältäni. Enemmän uskoin pettäneeni puolisoani kun uskottelin hänelle olevani onnellinen hänen kanssaan. Rakkaus lapsiini ei kuitenkaan ole muuttunut vaikka meidän muiden silmissä "täydellinen" perheemme hajosi. Jaksan onnellisena jopa rakastaa enemmän ja olen parempi äiti. Isä on melkein enemmän lastensa elämässä läsnä, nyt kun asumme eri osoitteissa. Itse olen myös eroperheestä ja en ole kokenut sitä negatiivisesti. Minä olen vain oppinut että joitain asioita ei vain väkisin voi saada toimimaan ja elämässä tapahtuu sekä hyvää että pahaa.
Noin minäkin tilanteen näen omalta kohdaltani. Jos parisuhteeni olisi toiminut, en olisi pettänyt. Pettäminen avasi silmäni, heräsin ja näin metsän puilta.
Nyt näyttää oikeasti siltä, että ero oli kaikille ja erityisesti lapsille oikea ratkaisu. Tai siis se oli se vähiten väärä ratkaisu. Pettäminen sitten... väärinhän minä tein, vaikka en vieläkään kadu tapahtunutta yhtään.
jo aseman. Terveisiä tulevaan elämääsi http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000061&posting=22000000032128838
...ja arpakin on heitetty. Tiedetään ja tiedostetaan kaikki uusioperheen haasteet - siinä missä ilotkin. Vaan eipä minulla mikään kiire ole uutta perhettä kasaamaan, oikeinkin mukavalta tuntuu asustella näin eronneena&karanneena uusiosinkkuna yksikseen.
se ikävä kyllä on se karmein asia heidän elämässään, et vanhemmat eroo.
Aikuistuttua ropisee monen äidin ja isin bongot ku tajuu, et hemmetti, ero johtui siitä kun toinen vanhemmista petti ensin ja eros sitten.
Jos tuossa järkässä itseään toteuttaa, niin ei paljoa perhettään arvosts. Monihan tajuu vasta kun on kärähtänyt, et mitä oli pelissä..
saattaa olla vielä lapsen näkökulmasta katsottuna tallella.
Ja jos pettäjä ottais asian (tyytymättömyys omaan elämään yms.) esille puolisonsa kanssa ennen tekoa, niin keskustellen vois pelastua paljon ja onnellinen perheidylli toteutua kaikille perheenjäsenille.
Jos se ero tosiaan johtui vain ja ainoastaan siitä toisen pettämisestä. Harvoin kuitenkin niin on.
on se, että petoksen jälkeen menetetty luottamus huonontaa suhdetta kummallakin osapuolella.
Petoksesta johtuva mielipaha aiheuttaa riitoja.
Nää kaikki näkyy lapselle, mut hänpä näkee vaan metsän puilla, eli seuraukset.
Aikuistuttuaan varmasti kaivelee esille miksi, ja silloin selviää et pettäjä aiheutti eron, mieluummin kuin olisi keskustellut omista olotiloistaan ja ehkä pelastanut parisuhteen ja sitäkautta perheen.
Pyörit nyt pahasti sen ajatusmallin kanssa, että ero johtuu pettämisestä. Laajenna vähän näkökulmaasi ja näet maailman, missä ei ole ehdottomia syy-seuraussuhteita, ei ole mustaa eikä valkoista ja ihmiset ovat Ihmisiä eivätkä stereotypioita.
Pettäminen on seurausta parisuhteen tilasta. Toimivaan parisuhteeseen ei vaan mitenkään mahdu kolmatta pyörää väliin. Pettäjä on yksiselitteisesti itse ja vain itse syyllinen pettämiseeen - sen sijaan se petetty on osallinen oman parisuhteensa tilaan siinä missä pettäjäkin.
Patologiset tapapettäjät on asia erikseen.
Eikä kaikkia liittoja voi pelastaa keskustelemalla. Ei, varsinkin jos parisuhde on alun alkaen pohjautunut väärille asioille.
näkemys sinulla parisuhteesta.
Ei sellaista pitkää parisuhdetta olekaan, missä ei välillä käydä aallonpohjassa ja välillä nousta ylös korkeuksiin. Ja siihen väliin mahtuu paljon paljon tasapaksua elämää.
Puolisot on erillisiä ihmisiä, joille elämän kuluessa vastaan tulee omat surut ja murheet niinkuin onnenhetketkin. Jotkin näistä on jaettavissa, jotkin ei.
Ei se, että suhde on väliaikaisesti "huonohko" ole mikään oikeutus siihen, että pitää ottaa mukaan kolmas pyörä.. Pikemminkin se on tilanne, jossa pitäisi keskustella kuinka saadaan taas tilanne paremmaksi. Ja pitäisi jaksaa odottaa tilanteen parantumista.
Toimiva parisuhdehan on juuri sitä, että osapuolet uskaltavat olla masentuneita, surullisia ym. ilman pelkoa siitä, et toinen lähtee vieraisiin.
Toimiva parisuhdekin voi siis olla väliaikaisesti tosi paska, mut osapuolten pitäisi ymmärtää, et se on normaalia ja kuuluu elämään.
Oma moraali on se joka määrää lähteekö silloin vieraisiin vai vaivautuuko keskusteluihin ja sitäkautta saa taas suhteen toimivaksi.
Meilläkin eroon ehkä johtava pettäminen on sen tulosta, et itse sain keskenmenon jonka jälkeen äitini saitastui ja kuoli, tulin uudelleen raskaaksi ja sitten kärsin työpaikkakiusaamisesta tästä johtuen työpaikallani.. Ja en sitten jaksanut ehkä olla niin iloinen ja onnellinen kotona. Olin siis melko masentunut, jolloin mieheni ilmeisesti tunsi, et parisuhde on huono.
Ja siksihän tässä ero onkin niin lähellä, ei sen toisen osapuolen takia, vaan koska mieheni moraali olikin todella alhainen, vaikka luulin aivan muuta. Ja loppupelissä tuntuu et en sittenkään tuntenut tuota ihmistä, koska saattoi tehdä niin, ottamatta huomioon perhettä. Ja itse en koe millään lailla olevani syyllinen parisuhteen huonoon tilaan, vaan ymmärrän vallan hyvin, et elo ei aina ole silkkaa juhlaa..
Mitä kirjoitat on totta. Mutta ei päde aina ja kaikkialla, koska kaikki suhteet eivät ole _väliaikaisesti_ huonoja vaan jatkuvasti sitä. Mennään koko ajan siellä aallonpohjalla...
Tuskin olet mitenkään syyllinen parisuhteesi olotilaan eikä miehesi tehnyt mitenkään oikein pettäessään. Osallinen tietysti olet parisuhteesi tilaan, niinkuin kaikki jotka parisuhteessa ovat.
..on tosin niin, että parisuhteen tila ratkaisee ja että vikaa on molemmissa.
Mutta miksi taas sekin on totta, että usein asiat tapahtuvat vain uudelleen. Esim. uusi parisuhde ajautuu samaan harmaaseen tilaan, eikä löydä edelleenkään muuta keinoa kuin eron?
Kyllä se rakkaus ei omia lapsia kohtaan sammu vaikka pettäisikin. Jokainen tajuaa se täytyy olla tosi tyhmä joka jattelee, että siinä pettää omia lapsiaan. Parisuhde ja lapset ovat ihan eri asia. Ei ole lasten syy jos aikuinen ihminen kaipaa jotain muuta. Uskomatonta kun joku voi väittää noin.
et ymmärtänyt mitä tarkoitin?
Vaikka äiti tai isä rakastaisikin lastaan - niin kuin yleisimmin tekeekin - voi lapsi lakata rakastamasta vanhempaansa joka pettää.
Saattaapa jopa vihata, sääliä, toivoa ettei itsestä tule samanlaista, vaikka lopulta saattaakin käydä niin, onhan hyvät mallit saatu jo kotioloista.
Vittu, ei ne pettäjät lapsiaan rakasta! Eihän sellaiselle ihmiselle tehtä pahaa jota rakastetaan.
No just joo, oikaiset niin että roikaa, että saisit totuuden mieleiseksesi. Voihan noin käydä, ja varmaan on käynytkin, että lapsi alkaa vihata vanhempaansa sen pettämisen takia. Tämäkin riippuu enemmän kuin paljon siitä, miten se ero ja pettäminen käsitellään lapsen kanssa.
Kykenemättömyys parisuhteeseen ja sitoutumiseen tulee enemmänkin siitä vanhempien/vanhemman patologisesta tapapettämisestä kuin pettämisestä ylipäätään itseisarvoisesti.
Ja jos mitä tulee lasten satuttamiseen, niin minusta kulissiavioliitossa lasten kasvattaminen on lasten kasvattamista valheesta. Tasan tarkkaan se on lasta kohtaan todella väärin.
lapsi sanoo ääneen mitä ajattelee?
Tuntee itsensä syylliseksi asiaan. Kärsii siitä koko elämänsä.
Ps. En ole avioerolapsi, mutta tunnen monia jotka ovat. Heille on jäänyt siitä paranemattomia traumoja.
Varmasti tunnet monia, jotka ovat vanhempiensa avioerosta pahasti kärsineet ja traumatisoineet -
on ollut pettämistä tai ei ole ollut.
Mutta väitätkö, että aina, kaikkialla ja jokatapauksessa avioerosta jää lapsille paranemattomia traumoja?
mitään verrattuna jatkoon. Sen jälkeen se vasta alkaa. Se eronnut nainen juoksee m**lkun perässä ja toivoo löytävänsä elämänsä miehen. Kamala kiista siitä että lapset tulee otetuksi hoitoon. Sen jälkeen lapset kärsii siitä, kun uutta miestä sisäänajetaan.
No tuotahan minä olen koittanut kertoa: miten lapset erosta selviävät riippuu to-del-la paljon heidän vanhempiensa käytöksestä.
Aikuisilla on vastuu lapsistaan eron jälkeenkin.
Avioero on vielä pientä mitä lapset joutuvat elämässään kokemaan. Avioerot ovat niin yleisiä nykypäivänä, että nykylapsille se ei ole niin kova paikka kuin esim 30 vuotta sitten. Kaikki tosiaan riippuu siitä, miten vanhemmat käyttäytyvät erotessa ja lasten kanssa. On tietenkin niitä heikkoja lapsia joista tulee myös heikkoja aikuisia, jotka eivät pysty käsittelemään ja selviämään vastoinkäymisistä. Tälle asialle ei voi mitään. Jokainen ihminen niitä huonoja asioita elämänsä aikana tulee kokemaan joten miksi pitää lasta pumpulissa ja valheessa ja sitten mäiskästä elämän raadollisuuteen täysiikäisenä kun ei ole mitään valmiuksia selvitä niistä ikävistä asioista.
Noinko luulet, että kaikissa erotapauksissa käy? Uusi elämä kyllä alkaa erosta, jopa parempi kuin ennen. Lasten etu menee kuitenkin kaiken edelle. Ei tarvitse riidellä, kuka hoitaa ja milloin, kun eroaa sopuisasti ja sopii ex-puolison kanssa pelisäännöistä ja tapaamisista. Kyllä normaalin eronneen naisen mielessä enemmän lapset ovat kuin se m**kku. Mutta sittenhän sen vasta ymmärrät, kun kopsahtaa omaan nilkkaan.
jälkeen kovin sopuisasti.