Tässä pieni esittely:
Olen siisti kaikinpuolin, pidän kotini järjestyksessä, pyykkään, kokkaan, siivoan. Kotini ei ole ns. poikamies läävä. Mielestäni kotityöt eivät kuulu pelkästään naiselle.
Itse olen miehen kokoinen, oloinen, näköinen. Komeaksi sanottu. En juo lähes koskaan tai tosi harvoin. En polta. Otan toiset huomioon, en ole kovinkaan ujo. Olen sosiaallinen. Olen kohta 23v. Suhteitakin on ollut, mutta minut on jätetty.
Tosin en käy baareissa ja tuppaan helposti jumiutumaan 4 seinän sisään. Pitäisi kaiketi olla aktiivisempi menijä, siinä yksi ajatus mikä tulee mieleen.
Yksinäisyys vaivaa minua, koska en haluaisi olla yksinäinen. Minulla ei ole paljoa kavereita ja minua on myös koulukiusattu.
Miten löytää se toinen ihminen, mieluiten se elämänkumppani. Tiedän, ettei suhde ole aina ruusuilla tanssimistä, mutta silti haluan jonakin päivänä oman perheen ja se stressaa kun en tiedä kelpaanko kellekään.
Kiitos asiallisista mietteistä.
Olen siisti kaikinpuolin, pidän kotini järjestyksessä, pyykkään, kokkaan, siivoan. Kotini ei ole ns. poikamies läävä. Mielestäni kotityöt eivät kuulu pelkästään naiselle.
Itse olen miehen kokoinen, oloinen, näköinen. Komeaksi sanottu. En juo lähes koskaan tai tosi harvoin. En polta. Otan toiset huomioon, en ole kovinkaan ujo. Olen sosiaallinen. Olen kohta 23v. Suhteitakin on ollut, mutta minut on jätetty.
Tosin en käy baareissa ja tuppaan helposti jumiutumaan 4 seinän sisään. Pitäisi kaiketi olla aktiivisempi menijä, siinä yksi ajatus mikä tulee mieleen.
Yksinäisyys vaivaa minua, koska en haluaisi olla yksinäinen. Minulla ei ole paljoa kavereita ja minua on myös koulukiusattu.
Miten löytää se toinen ihminen, mieluiten se elämänkumppani. Tiedän, ettei suhde ole aina ruusuilla tanssimistä, mutta silti haluan jonakin päivänä oman perheen ja se stressaa kun en tiedä kelpaanko kellekään.
Kiitos asiallisista mietteistä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Se on tuhannet kerrat nähty, kun nainen on seuranhakuissä, alle 25-30 v niin vain ne menevät, rellestävät rentut on niin in. Mikään muu ei tule edes kysymykseen.
Sitten kun niiden kanssa on paras aika elämästä pilattu, saatu muutama penska ja ennenkaikkea ollut vuosia petettynä, pahoinpideltynä, niin johan alkaa kunnon kiltti, talonmiestyyppi kelvata. Joka osaa tehdä hommia, ei ole peukalo keskellä kämmentä jne.
Itse olen viisikymppinen ja noita kohtaloita nähnyt PALJON. Omat koulukaverit jne.
Turha siis sanoa; ei saaa yleistää.
Saman olen itse havainnut. Että kyllä tässä aika hyvin voi yleistää...
miesten kommentti, ketkä on vähän "yksinkertaisia". Ja heittää vähän tyhmää läppää, sillai että saa hävetä.
On helpompi syyttää naisia siitä "ettei niille kelpaa kuin rentut", kuin katsoa itseään peliin ja todeta "minulla ei ole hauskoja juttuja joilla saan naisen nauramaan, eikä minulla ole selkärankaa, jotta naiseni voisi kunnioittaa minua". Helpompi syytellä muita kuin pistää oma elämä kuntoon. Itse en tunne ainakaan yhtään naista jolle kelpaisi renttu. Vai tunnetko alemmuutta ns. kovien miesten seurassa ja haukut niitäkin rentuiksi..? Eikös renttu ole työtön, alkoholisoitunut, siipeilijä, sohvaperuna, hakkaaja..?
sanottavana? että sitten nuo äidin kultapojut jotka eivät kantaneet vastuitaan lapsistaan, nekin ovat tietty naisen vika? Minkäs naiset sille vastuuttomuudelle mahtavat? Lyöppä sinä sinetti joka miehelle ohtaan, jotta nähdään kuka tulevaisuudessa pettää, ja jättää....
Sinähän se jumala olet.
Samanlaisia ne muka kiltit hissukat ovat, kyttäävät nettipornoa, ja kittaavat salaa olutta.
Hyvät miehet ovat jo naimisissa, (niinkuin olen minäkin) onneksi)
ja keskinkertaisuudet ovat jo naimisissa sen ajan mitä ovat, tiedäthän avioeroprosentit.
Mitä fiksumpi mies, sitä enemmän arvostaa omaa aikaansa ja omia menojaan ja mahdollisuuksiaan kehittyä elämän eri sektoreilla.
Perhe-elämä syö miehen ja se on äärimmäisen tosi asia. Mutta tylsille miehille ei ole mitään muutakaan tarjolla. Otan osaa.
Tätä ei nyt saa järkevältä kuulostamaan, mutta ongelma näissä (siis meissä) "paperilla hyvä" miehissä on kait se että jossain vaiheessa naisen sisällä napsahtaa alitajuntaisesti sellainen ajatus että mieshän on helppo, eli hänelle kelpaisi kuka vaan. Eli seurustelu / loppuelämä miehen kanssa ei tunnu mitenkään "saavutukselta" ja taustalla vaivaa ajatus että pystyisi varmaan "parempaakin".
Ihmiset hyvin pitkälti toimivat sukupuoliroolinsa mukaan vaikka kovin kiivasti väittävätkin että toimivat järjen ja muiden sivistyneiden tapojen mukaan, mutta todellisuudessa miehet ja naiset soveltavat alapäänsä sanelemaa politiikkaa aina tilaisuuden salliessa varsin mallikkaasti - usein sitä vielä itse järjellä tiedostamatta. En siis tällä tarkoita pelkkää hässimistä vaan sitä, että mies keskimäärin keskittyy tilaisuuksien salliessa useamman naisen kellistämiseen ja nainen sen parhaan mahdollisen miehen.
Eli tässä tapuksessa jos nainen saa realistisen käsityksen siitä että pystyy parempaan (ja vielä kun nuori on), niin hyvin helposti lähtee kesyttämään sitä vaikeampaa tapausta itselleen... Tai sitten elää "nuoruuttaan" vielä kun voi, kun sitten joku päivä joutuu tyytymään normaalin parisuhteeseen ja "vain" lukemaan Cosmoa ja katosmaan Sinkkuelämää uusintoja "elämisen" sijaan.
varmasti oma armas, kunhan jaksaa etsiä. Köy erilaisissa paikoissa mutt älä jää neljän seinän sisään. Sieltä ei kukaan osaa etsiä. Mennä pitäis niinkuin itsekin toteat...
Jos elämäsi on kaikin puolin kunnossa muutoin paitsi olet vain emäntää vailla niin jos sulla on joku kaveri edes niin kulje ihmeessä sen kanssa jos mahdollista. Kivempihän se on kaksistaan mennä kuin yksistään.
Tosta koulukiusauksesta sen verran että jos et pysty sitä itse käsittelemään pois päiväjärjestyksestä, niin kannattaa ehdottmasti ottaa yhteyttä johonkin -vaikka auttavaan puhelimeen tai nuorten kriisipisteeseen, koska siellä ne osaa käydä noi asiat sun kanssa läpi ja sä huomaat että sä oot ihan yhtä hyvä kuin muutkin.
Senhän sä varmasti tajuat, että mitä on joskus tapahtunut koulussa ei merkkaa susta ihmisenä yhtään mitään. Älä jää pyörii niihin kiusauskuvioihin, koska ne on ollutta ja mennyttä. Typeriä lasten juttuja. Sulla on ihan samat ihmisoikeudet ja -arvot kuin kaikilla muillakin, vaikka ne ois väittäny tai tehny mitä.
Eli kunnon kaverihan sä varmasti oot, sun pitää vaan saada itteskin uskoo mahdollisuuksiis. Älä alistu sinne yksinäisyyteen, vaan lähde liikkeelle - rupee vaikka harrastaa jotain niin tapaat ihmisiä väkisin. Tsemppiä sulle...
äläkä hiiri.
Naisia ei kumarrella.
Mies on luomakunnan kruunu.
Siinä se. Varmasti olet kunnollinen ja arvostan sitä, mutta mitä sitten teet päivät pitkät? Minulla on ollut "kunnon miehiä" ja se on aina tarkoittanut teennäisen romanttisia iltoja, pelkkää tv:n katselua ja muuta tylsää. Nuoret naiset haluavat elää! Siksi ehkä haksahdamme ns. renttuihin. On hauskaa ainakin vähän aikaaa.
Ja tuo edellisen kommentti, että mies on luomakunnan kruunu... nauroin pitkään. Nainen se tässä päättää kuka pääse jaolle ja kuka ei. Parempi palvoa, mutta ei olla "hiiri". Minä en ainakaan siedä loputonta ihailua. Nättejä sanoja ja helliä eleitä silloin tällöin, mutta jatkuvasti...kyllästyttävää ja tärkeistäkin sanoista tulee vain sanahelinää.
"Nainen se tässä päättää kuka pääse jaolle ja kuka ei."
Ja mies on se joka päättää tuleeko naisesta katkera YH joka joutuu hakemaan miehensä siitä eteenpäin jätesäkistä. Tässä suhteessa miehissä on eroja; toiset tekee sen hyvinkin pienistä virheistä naisessa (itseasiassa jopa automaattisestikin joskus; raskaudessahan nainen LIHOO.) ja toiset puolestaan arvostaa kumppania hyvinkin pitkälle ja ovat valmiita joustamaan.
Muista tämä, nuori nainen. Sinun elämäsi on pitkä ja jos aiot elää sen onnellisena tulee miettiä myös tulevia asioita.
Kyllä se varmaan niin on, että kukaan ei hoksaa sinua kotoasi. Etenkin kun tuosta käy ilmi, että et taida itse(kään) aloitteellinen olla.
Etsi seuraa. Ole seurassa, että muut voivat löytää sinut.
Jos olet sosiaalinen niin ei muuta kun ulos vaan, ei kannata jumiutua sinne neljän seinän sisään. Uusi harrastus voisi tuoda uusia ystäviä, paikallislehdet on täynnä kaikkea toimintaa ja niihin kannattaa tutustua jos ei ole muuta tekemistä.
Kirjoituksestasi pisti kaksi asiaa silmään. Käsitellään ne yksi kerrallaan.
Kerroit olevasi vähän yksinäinen ja koulukiusattukin. Onko tämä vaikuttanut kenties naissuhteisiisi? Ehkä sinä ripustaudut naiseen liikaa. Olet ehkä mustasukkainenkin aiheetta. Ja hirvittävän epävarma. Jos olet todella epävarma, nainen voi joutua pönkittämään egoasi jatkuvasti. Ja se tarkoittaa sitä, että naisella on oikeasti hirvittävät paineet olla aina kehumassa sinua ja varoa sanojaan seurassasi. Se on pidemmän päälle hyvin stressaavaa ja voi johtaa ongelmiin.
Toinen oli tuo neljän seinän sisälle jääminen. Suosittelen oikeasti, että alat käydä ulkona. Harrastaa, käydä elokuvissa, kylässä, mitä ikinä. Alkoholia ei tarvitse olla kuvioissa jos et tykkää juoda. Tärkeää on kuitenkin, että teet asioita mistä pidät kodin ulkopuolella. Näin tapaat paitsi uusia ihmisiä, myös pidät suhteessa virikkeitä yllä jos seurustelet. Vaikka koti-illat ovat kivoja, on ihan ok käydä tyttöystävän kanssa ulkosalla paristi viikossa tai useamminkin. Tosiaan, ei tarvitse olla leffaa tai kävelylenkkiä kummempi. Onhan naisissakin rauhallisia tapauksia, niitäkin jotka eivät juo tai juovat vain vähän.
Itse ainakin sain kirjoituksesi perusteella kuvan lämpimästä ja hyväsydämisestä ihmisestä, joten sinulla on hyvät lähtökohdat pitkään suhteeseen. Tuo, mitä muutkin ovat ehdottaneet, että kannattaa lähteä harrastamaan on hyvä vinkki! Tosin ymmärrän, että rima lähtemiseen voi olla aika korkealla, jos ei saa esim. kaveriaan mukaan.. (Yksin on helpompi tutustua ihmisiin , on "pakko", mutta tokihan kaverin kanssa on mukavampi mennä kuin yksin). Eikä juoda tarvitsekaan, itselle näin naisena sekin olisi vain plussaa, ettei tarvitse miehen juopottelua katsella =). Sanoisin, että hymyä ja iloisuutta kehiin, eiköhän se oma kulta löydy! Tsemppiä :).
Mutta arvioitko itsesi ihan oikein tai onko luonteesi liian itserakas? Moni asia voi häiritä luonteessa liikaa jos toinen on vaikka liian ylpeä yms.
Neuvoisin sinua kysymään joltain rehelliseltä naiskamultasi onko luonteessasi jotain parantamisen varaa tai eksiltäsi rehellistä syytä jättämiseesi. Jos asia on parannettavissa helposti ja itsetutkistelulla niin sehän olisi mukavaa...