Miten voi töissä olo olla näin vaikeaa... Valmistuin maisteriksi reilut puoli vuotta sitten ja luulin tuurin käyneen ja saaneeni heti kunnon työpaikan. Mutta mutta... Työnkuva ei vastaa työpaikkailmoitusta tai -haastattelua, työnkuva on epämääräinen, jatkuvasti lastataan lisähommia. Esimiehelle puhuminen ei auta. Saan tehtäväkseni hommat, jotka ovat roikkuneet pitkään ja jotka nyt keksitään lykätä uudelle tulokkaalle. Olen niin pettynyt ja työssä olo vituttaa ja tuntuu että tehtävät kaatuvat niskaan eikä mitään ehdi. Haluaisin vain olla kotona ja töihin lähtö on yhtä pakkopullaa. Aluksi olin oikeasti innoissani, mutta karvas totuus on tuon innon karsinut. Tuntuu, että ahdistun koko ajan lisää ja pää räjähtää enkä jaksa. Silti olen tunnollinen ja yritän hoitaa saamani työn kunnolla, työttömäksikään en halua eikä uutta työtä ole yrityksistä huolimatta löytynyt. Pää hajoaa... Löytyykö muita akateemisia kohtalotovereita?
Työssä jaksaminen
simpsa
51336
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen valmistunut maisteriksi kolmisen vuotta sitten ja nyt alan olla aivan kypsä työhöni. Nykyisessä työpaikassa olen ollut vuoden ja edellisessäkin tehnyt hyvin pitkälti samanlaista työtä. Olenkin tehnyt päätöksen, että hakeudun koulutusta vastaaviin tehtäviin hieman toiselle alalle ja toisenlaiseen työympäristöön. Muuten iskee masennus pahemman kerran ja siitä ei seuraa mitään hyvää kenellekään.
Voisin allekirjoittaa kirjoituksesi lähes täysin. Pää tuntuu hajoavan ja työ on viime vuosina muuttunut vain epämielyttävään suuntaan kaiken maailman tuottavuusohjelmien yms. vuoksi.
Olen valtion palveluksessa määräaikaisessa virkasuhteessa ties monettako kertaa. Pari vuotta olen jo ollut totaalisen kypsä työhöni ja määräaikaisiin virkasuhteisiin. Nykyistä määräaikaista virkaa olisi vielä jäljellä kaksi vuotta, mutta nyt alkaa todella tuntua siltä että en tosiaan jaksa jäädä tähän hommaan niin pitkäksi aikaa. Aamu aamulta töihin lähtö tulee yhä vaan vaikeammaksi.
Minulla on kuitenkin kertynyt sen verran säästöjä että voisin hyvin pitää vaikka puoli vuotta palkatonta virkavapaata. Haluaisin todella pysähtyä hieman miettimään mitä haluan uraltani ja muutenkin hengähtää hiukan, jos se vaikka palauttaisi työmotivaatiota. Ongelmana on myös pomoni, joka suhtautunee asiaan nihkeästi, sillä viime kesänä pyysin jo kesäloman jatkoksi palkatonta virkavapautta kuukaudeksi niin hän vain totesi siihen malliin että eikö se palkallinen loma muka riitä... Sen koommin en ottanut asiaa puheeksi. Kannattaisiko minun vaan lykätä virkavapaushakemus hänen eteensä? Mutta mitä perusteluja siihen sitten keksisi kun ei kehtaa laittaa "totaalisen kyrsiintynyt tähän hommaan"?
Minullakin on määräaikainen työ, jota jatketaan aina puolella vuodella vedoten työn projektiluontoisuuteen. Vedän monia projekteja, jotka ovat eri vaiheissa, kummasti niitä tuntuu riittävän, mutta mitään pidempää ei anneta. Kun puhuin esimiehelle, että työ ei ole koulutusta vastaavaa eikä alkuperäisen kuvauksen mukaista, sain lähinnä p...aa niskaan eikä mikään muuttunut ainakaan parempaan suuntaan. Tehtäväni ovat yhä enemmän alueelta, jota en tunne ja osaamistani ei käytetä. Kun jossakin on hieman resurssivajetta, minut lykätään siihenkin hommaan. Se tuo todella epävarman olon ja paineita siitä, osaanko edes työtäni hoitaa... Voi, haluaisin niin muualle töihin. Opiskeluaikana viihdyin todella hyvin oikean alani harjoittelupaikoissa, en arvannut, että valmistumisen jälkeen työelämä on yhtä helvettiä ja alkaa vaikuttaa jo kotiinkin.
Virkavapaa kuulostaisi ihanalta, itsellä ei siihen todellakaan mahdollisuutta. Uutta työtä etsin koko ajan, vielä ole tärpännyt.
Pilvin pimein löytyy, ei siihen akateemisuutta tarvita.
Joka paikassa sama homma,että silleen tee työsi ja kärsi tai vaihda paikka josta tuskin on apua
Kohtalotovereita löytyy nykyään paljonkin. Itse olen työssä, joka kulkee kotiinkin eli kahdeksantuntisen työpäivän jälkeen jatkan työtä kotona päätteen ääressä, alan kirjallisuutta tai asiakkaiden papereita lukien. Kun tähän yhdistetään korkea ammattietiikka ja tunnollisuus, niin lopputulos on arvattavissa. Olen ihan loppu. Minulla on vakituinen työ ja hyvä palkka. Vaihtoehdot pienellä paikkakunnalla ovat vähissä. Olen ns. kultaisessa häkissä eli työpaikan vaihto tällä seudulla merkitsisi palkan laskua lähes tonnilla. Se jo kirpaisee. Mutta, mutta - vapaa-ajallakin on arvonsa, perheestä nyt puhumattakaan. Olet ilmeisesti vielä työurasi alussa, joten hakeudu mahdollisimman pian muihin tehtäviin. Burnout on hienosta nimestään huolimatta kauhea olotila eikä siihen kannata joutua.