Meidän elämämme oli vuosia tasapainoista ja rauhallista. Seurustelin ihanan henkilön kanssa ja välit appivanhempiin olivat suorastaan loistavat. He antoivat meille tilaa ja kunnioittivat meidän rauhaa.
Vuosia kului ja saimme lapsen…..sitten kaikki muuttui kuin silmänräpäyksessä yhdeksi helvetiksi.
Jälkeenpäin on helppo olla viisas ja silloin olisi pitänyt toimia toisin. Mutta kun minulle selvisi, että puolisoni vanhemmilla olikin ikäviä luurankoja kaapissa ja heidän oma lapsensa oli mennyt heiltä ikään kuin ohi niin en silti ollut tarpeeksi varautunut heidän toimiinsa.
Vasta tänä päivänä ymmärrän miksi he käyttäytyivät niin uskomattoman itsekeskeisesti ja suorastaan pelottavasti.
Yritin vuosia muuttaa asioita. Yritin saada perhettäni muuttamaan kauemmaksi heistä ja kaikki tarmoni meni siihen, että yritin rajoittaa näiden hullujen kohellusta perheessäni.
Mitä se hulluus sitten oli? Tässä kerron muutaman esimerkin.
Anoppi
1. Poikani pukeminen tytöksi
2. Kaikkeen lupa -Mama antaa tehdä mitä vaan (tuhansista kielloista huolimatta)
3. Omiminen - Äidiksi kutsuminen ja ruokaa omasta suusta lapsen suuhun.
4. Jatkuva ravaaminen meillä (tuhansista kielloista huolimatta)
5. Loputon karkin tarjoaminen (tuhansista kielloista huolimatta)
Appi
1. Poikani vieminen katsomaan hirven teurastusta (ikä tuolloin 3v, lapsen meni unet ja näkee vieläkin painajaisia)
2. Lahjaksi iso terävä puukko ja antoi maistaa olutta (ikä tuolloin 1,5v)
3. Mopon takana vieminen ilman kypärää (tuhansista kielloista huolimatta ikä tuolloin 2-4v)
4. Repiminen, heittely ja uskomattomia lupauksia kuten (pappa ostaa sulle auton huomenna tai saat oman lentokoneen!!!!)
5. Loputon karkin tarjoaminen ja omasta suusta lapsen suuhun (tuhansista kielloista huolimatta)
Olin lopen väsynyt taistelemaan tuulimyllyjä vastaan ja en saanut puolisoani puolelleni missään vaiheessa.
Otin yhteyttä oikeusaputoimistoon ja siitähän sitten riemu syntyi…
En jaksa enkä nyt pysty nyt ruotimaan kaikkea mitä on sen jälkeen on tapahtunut mutta nyt ymmärrän, että appivanhempani ovat hyvin sairaita ja yksinäisiä ihmisiä. Minun olisi pitänyt olla kovempi aikaisemmin ja laittaa asioille totaalinen stoppi.
Hyvät ihmiset puuttukaa ajoissa asiaan ennen kuin on liian myöhäistä.
Vuosia kului ja saimme lapsen…..sitten kaikki muuttui kuin silmänräpäyksessä yhdeksi helvetiksi.
Jälkeenpäin on helppo olla viisas ja silloin olisi pitänyt toimia toisin. Mutta kun minulle selvisi, että puolisoni vanhemmilla olikin ikäviä luurankoja kaapissa ja heidän oma lapsensa oli mennyt heiltä ikään kuin ohi niin en silti ollut tarpeeksi varautunut heidän toimiinsa.
Vasta tänä päivänä ymmärrän miksi he käyttäytyivät niin uskomattoman itsekeskeisesti ja suorastaan pelottavasti.
Yritin vuosia muuttaa asioita. Yritin saada perhettäni muuttamaan kauemmaksi heistä ja kaikki tarmoni meni siihen, että yritin rajoittaa näiden hullujen kohellusta perheessäni.
Mitä se hulluus sitten oli? Tässä kerron muutaman esimerkin.
Anoppi
1. Poikani pukeminen tytöksi
2. Kaikkeen lupa -Mama antaa tehdä mitä vaan (tuhansista kielloista huolimatta)
3. Omiminen - Äidiksi kutsuminen ja ruokaa omasta suusta lapsen suuhun.
4. Jatkuva ravaaminen meillä (tuhansista kielloista huolimatta)
5. Loputon karkin tarjoaminen (tuhansista kielloista huolimatta)
Appi
1. Poikani vieminen katsomaan hirven teurastusta (ikä tuolloin 3v, lapsen meni unet ja näkee vieläkin painajaisia)
2. Lahjaksi iso terävä puukko ja antoi maistaa olutta (ikä tuolloin 1,5v)
3. Mopon takana vieminen ilman kypärää (tuhansista kielloista huolimatta ikä tuolloin 2-4v)
4. Repiminen, heittely ja uskomattomia lupauksia kuten (pappa ostaa sulle auton huomenna tai saat oman lentokoneen!!!!)
5. Loputon karkin tarjoaminen ja omasta suusta lapsen suuhun (tuhansista kielloista huolimatta)
Olin lopen väsynyt taistelemaan tuulimyllyjä vastaan ja en saanut puolisoani puolelleni missään vaiheessa.
Otin yhteyttä oikeusaputoimistoon ja siitähän sitten riemu syntyi…
En jaksa enkä nyt pysty nyt ruotimaan kaikkea mitä on sen jälkeen on tapahtunut mutta nyt ymmärrän, että appivanhempani ovat hyvin sairaita ja yksinäisiä ihmisiä. Minun olisi pitänyt olla kovempi aikaisemmin ja laittaa asioille totaalinen stoppi.
Hyvät ihmiset puuttukaa ajoissa asiaan ennen kuin on liian myöhäistä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oletko menettänyt lastesi huoltajuuden vai mikä katastrofi on tapahtunut. Ei tavallinen avioero ja appivanhemmistaan irtautuminen voi yksistään olla noin kauhea helvetti.
Suomessa eroaa yks sun toinen ja rakentaa uuden elämän, utta mikä sinut on järkyttänyt oletko menettänyt itse mielenterveytesi vai mikä on noin helvettiä.
Tuntui kuin palstalla olisi keskustelut muuttuneet asiallisiksi, mutta taas näköjään alkaa toisten mielenterveyden kyseenalaistaminen. Jos olet sama kirjoittelija, vaihdapa hetkeksi foorumia, että me muut saamme puida asioita rauhassa.
Olen toistuvasti sanonut tällä palstalla, että minun mielenterveydessäni ei ole kummempaa vikaa. Silti olen usein saanut saman kehotuksen kuin edellinen kirjoittaja.
Mutta ketjun avauksesta.
Uskomattoman pitkälle miniä antoi asioiden luisua. Ihmettelen, miksi et perheinesi muuttanut kauemmas. Vai asuitteko yhdessä molemmat perheet?
Myös kummastelen, ettei miehesi ennen avioliittoa kertonut omasta perheestään oleellisia asioita. Perheen lapsi siis lienee kuollut, vai? Vai otettu huostaan?
Jos seurustelit kauan ennen aviota, miten voit olla noin sokea ihmissuhteissasi? Eivät ihmiset yleensä äkkiä muutu, kun heidän lapsensa on avioitunut.
Taas sanon sen minkä monesti ennenkin: Mitä jäi kertomatta?
Jos anopin takia täytyy erota.
vai kuinka puolisosi vanhemmat ovat aina teillä? Tuo ei sitäpaitsi kuulostanut yhtään hullulta,paitsi heidän osaltaan. Vanhemmassa polvessa on toisaalta aina niitä,jotka eivät nuorempia kuuntele periaatteestakaan kun ovat omatkin lapsensa hengissä aikuiseksi saattaneet...