Hei
Kirjoitan teille tilanteestani johon haluaisin teidän kommentteja tai vinkkejä.
Olemme eroamassa n.10 vuoden parisuhteesta josta meillä on kolme yhteistä alle kouluikäistä lasta. Vaimoni on kaiketi masentunut ja väsynyt tähän kaikkeen eikä jaksa enään yrittää. Olemme aikaisemminkin eronneet mutta palanneet takaisin yhteen. Pelkään miehenä jääväni lasten elämän ulkopuolelle jos katkeroidun elämälle. Tuleva ahdistaa, asunnon haku, tavaroiden hankkiminen jne...kuinka mahdolliset tapaamiset järjestyvät, elatusmaksut jne...
Kirjoitan teille tilanteestani johon haluaisin teidän kommentteja tai vinkkejä.
Olemme eroamassa n.10 vuoden parisuhteesta josta meillä on kolme yhteistä alle kouluikäistä lasta. Vaimoni on kaiketi masentunut ja väsynyt tähän kaikkeen eikä jaksa enään yrittää. Olemme aikaisemminkin eronneet mutta palanneet takaisin yhteen. Pelkään miehenä jääväni lasten elämän ulkopuolelle jos katkeroidun elämälle. Tuleva ahdistaa, asunnon haku, tavaroiden hankkiminen jne...kuinka mahdolliset tapaamiset järjestyvät, elatusmaksut jne...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Varmasti tuntuu nyt tulevaisuus mahdottomalta ja sisältää monia haasteellisia asioita. Vanha neuvo on se, että norsu pitää syödä pala kerrallaan, eli yhden asian ratkaiset kerrallaan.
Siihen taas auttaa priorisointi, eli laitat nuo jo luettelemasi asiat tärkeysjärjestykseen ja alat "syömään norsua" siitä tärkeimmästä päästä. Ilmeisesti yhteys lapsiisi on se tärkein tekstistäsi päätellen. Aloita siis siitä, ei vaadita kummoistakaan tahtotilaa vanhemmilta, että yhteys lapsiin säilyy avioeron jälkeenkin hyvänä ja asiallisena.
Stemppiä, et ole maailmankaikkeuden ensimmäinen ihminen noiden kysymysten edessä! Pääsääntöisesti nuo ovat kaikilla ratkenneet hyvinkin mallikkaasti.
Itselläni on auttanut eron pyörteissä se, että pohdin miten ratkaisuni vaikuttavat pitkällä aikavälillä. Sen sijaan että katselisin nykyisyyteen tai lähitulevaisuuteen, niin nostin katseeni ja katsoin 10v päähän. Sen pohjalta tein raskaatkin ratkaisuni.