tästä..
Ollaan oltu yhessä kohta 13v, naimisissa kohta 4. 3 lasta. Kotityöt teen minä, mies vasta päivän nalkutuksen jälkeen ehkä kerää vaatteet ja lelut lattialta, siinä se. Jos uhkailen erolla, se toimii, en haluaisi asian noin toimivan. Minä siis teen ne miestenkin työt kotona, hän ei huolla edes autoa... Minulla pitäisi koko ajan touhuta lasten kanssa, ei saisi käyttää nettiä, ei saisi harrastaa mitään, miehen mielestä harrastan muka liikaa enkä ole koskaan kotona.. 2 kertaa viikossa on menoja.. En käy ravintoloissa viikonloppuisin, mies käy minunkin edestäni, sanoo että jos minä harrastan, niin hänkin harrastaa.. Sitten hän haukkuu minua huonoksi äidiksi, antaa ymmärtää että haen vieraita silloin kun olen harrastamassa. Ei arvosta lainkaan minun tekemisiäni ja kiinnostuksen kohteitani, ei syö edes laittamaani ruokaa kuin harvoin. Minulla ei saisi olla ystäviä, hän ei ole niin sanonut mutta antaa siis ymmärtää, jos uskallan ehdottaa hänelle että käyn kaverin kanssa jossain, alkaa hirmuinen huuto. Jos viivyn jossain hänen mielestään kauan, soittelee jo ja hoputtaa kotiin. (Jos minulla on kaikki lapset mukana, silloin ei oo MITÄÄN kiirettä...) Ei minua enää vaan kiinnosta koko ihminen, menen vaan jokaisen päivän eteenpäin, kuin yksinhuoltaja koska siltä minusta tuntuu. Mies tulee kotiin, syö, nukkuu tai pelaa, käy kaupassa ja huutaa lapsille kun ne juoksee.. on se touhua en muuta sano..
Ollaan oltu yhessä kohta 13v, naimisissa kohta 4. 3 lasta. Kotityöt teen minä, mies vasta päivän nalkutuksen jälkeen ehkä kerää vaatteet ja lelut lattialta, siinä se. Jos uhkailen erolla, se toimii, en haluaisi asian noin toimivan. Minä siis teen ne miestenkin työt kotona, hän ei huolla edes autoa... Minulla pitäisi koko ajan touhuta lasten kanssa, ei saisi käyttää nettiä, ei saisi harrastaa mitään, miehen mielestä harrastan muka liikaa enkä ole koskaan kotona.. 2 kertaa viikossa on menoja.. En käy ravintoloissa viikonloppuisin, mies käy minunkin edestäni, sanoo että jos minä harrastan, niin hänkin harrastaa.. Sitten hän haukkuu minua huonoksi äidiksi, antaa ymmärtää että haen vieraita silloin kun olen harrastamassa. Ei arvosta lainkaan minun tekemisiäni ja kiinnostuksen kohteitani, ei syö edes laittamaani ruokaa kuin harvoin. Minulla ei saisi olla ystäviä, hän ei ole niin sanonut mutta antaa siis ymmärtää, jos uskallan ehdottaa hänelle että käyn kaverin kanssa jossain, alkaa hirmuinen huuto. Jos viivyn jossain hänen mielestään kauan, soittelee jo ja hoputtaa kotiin. (Jos minulla on kaikki lapset mukana, silloin ei oo MITÄÄN kiirettä...) Ei minua enää vaan kiinnosta koko ihminen, menen vaan jokaisen päivän eteenpäin, kuin yksinhuoltaja koska siltä minusta tuntuu. Mies tulee kotiin, syö, nukkuu tai pelaa, käy kaupassa ja huutaa lapsille kun ne juoksee.. on se touhua en muuta sano..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos vaikka jättäisit sen miehen, koska jo nyt tunnet olevasi yksinhuoltaja? Tai sitten raahaat sen mukanasi perheneuvontaan tai muuhun vastaavaan. Ilmeisesti olet alistunut miehesi tahtoon ja siksi hän tekee niin kuin tekee. Näytä nyt aluksi tämä kirjoituksesi hänelle ja katso mitä se sanoo. Jos sinä ja perheenne ei häntä kiinnosta, miksi sinun pitäisi olla kiinnostunut hänen mielipitesitään? Hän ei kunnioita sinua, ansaitset parempaa.
ja olisin ernnutkin 2 vuotta sitten, hän roikkuu minussa vissiin niin pahasti että masentui niin että jäi pois töistään ja luulen että olisi hengen itteltään riistänyt. lupasi maat ja taivaat, että saan tehdä kaikkea jne.. lupas osallistua kotitöihin tasapuolisesti ja lasten hoitoon. no 2 v on menny, siinä ajassa perhekin kasvoi, nyt alkaa taas laistaa asioista, siksi uhkailenkin erolla kun se näyttää olevan tehokas keino. Mieheni ei missään nimessä halua luopua minusta ja lapsista. Miksi ihmeessä minua sitten kohtelee näin..?
mutta jos teillä on muutenkin mennyt niin huonosti, niin miksi hankkia lisää lapsia?
järkevää, mutta kai on tyytyminen kohtaloonsa, mistä tiedän vaikken ikinä löydäkään ketään muuta?
Se tauti ei parane muuta kuin pahenee.
Tässä linkki josta voit lukea piirteitä ja aika moni osuu varmaan mieheesi.
http://www.narsismi.info/index.php?pid=3
osuikin kun ajatuksella luki mutta hän ei noin paha ole mitä toi teksti suoltaa. ajan myötä hän on löysännyt siimaa, ennenhän en saanut edes koiraa taluttaa kylällä... miten narsistit paranee..?
Narsistinen persoonallisuushäiriö on oireyhtymä, johon kuuluvat muun muassa seuraavat piirteet: itsekeskeisyys, manipuloivuus, hallitsevaisuus ja tunteettomuus. Tunnetasolla tällainen ihminen on pinnallinen, impulsiivinen, kateellinen, toisia omiin tarpeisiinsa käyttävä, ihailua vaativa, itsestään ja ominaisuuksistaan suuria kuvitteleva, vastuuton, ei koe syyllisyyden tuntoa ja lisäksi hänellä on empatian puute. Hän ei ota riittävästi huomioon muita ihmisiä tai heidän tarpeitaan ja oikeuksiaan, vaan käyttäytyy ylimielisesti ja röyhkeästi. Hänellä ei ole kykyä tai halua myötäeläytyä toisen tilanteisiin tai tunteisiin. Narsismin avulla hän suojautuu pienuutta, avuttomuutta, keinottomuutta, kateutta ja riippuvuutta vastaan.
Ehkä terapialla mutta pitkällä siitä paranee.
Ei kaikki kohdat koskaan täsmää, mutt jos suurin osa.
Uhkaile sillä erolla jos se auttaa hetkeksi.
Parisuhdeterapiaa?
On sulla kyllä aika kova sarka kynnettäväksi.