17v ja 27v.

Mutta suhteen toimiminen on sitten asia erikseen. Vaikka kemiat kohtaisivat, niin eri elämäntilanteet ja suht. suuri ikäero saattavat hankaloittaa tilannetta.

Oon 22 vuotias kundi, ja syksyllä tapaillessani 17 vuotiasta nuorta naista huomasin hänen olevan aika..sanoisinko epäkypsä.. Eli riippuu tilantesta.

esim. kymmenen vuotta vanhempia. Tossa iässä tytöllä on vielä kaikki elämässä edessä, joten vaikeuksia voi tulla... Loistava kirja aiheesta: Jussi Valtonen: Siipien kantamat. Kertoo opettajasta, joka rakastuu oppilaaseensa. Ihan uusi kirja.

Miksipä ei... Itse olen 17- vuotias tyttö ja olen seurustellut 4kk:tta 30-vuotiaan miehen kanssa.. Ja meillä menee loistavasti

Tuossa vaiheessa ikäero vielä menettelee jos on niin, että nainen ikäistään kypsempi ja mies vasta aikuistunut likempänä kolmeakymmentä. Ongelmia voi alkaa tulla siinä vaiheessa kun mies alkaa lähennellä neljääkymmentä ja tavoitteet ja ajatukset elämästään voi olla hyvin erillaiset kuin naisella joka elää taas parasta nuoruuttaan.

Itse tunsin entisen avomieheni todella vanhaksi juuri siinä vaiheessa kun itse olin 25v ja mieheni lähes keskiikäinen. Itse olisin halunnut vain elää huoletonta ja sitoutumatonta elämää, kun taas miehellä kauhea kiire perustaa perhe ja hankkia omakotitalo farmariautoineen. Alkoi miehen biologinenkello ilmeisesti tikittää. Illanviettopaikatkin alkoivat aiheuttaa ongelmia kun miestä ei enään yökerhoihin tahtonut saada, vaan paikkojen olisi pitänyt olla hieman tyylikkämpiä ja rauhallisempia.

Suhteemme päätyi eroon ja hyvä niin. Tällä hetkellä seurustelen itseäni nuoremman kanssa ja suhde on todella elävä ja kiihkeä. Ikäeroa 5-vuotta.

Olin 17 ja ex-mieheni 26 kun ruvettiin seurusteleen, muutettiin yhteen ja mentiin kihloihin. Vuotta myöhemmin saatiin lapsi ja mentiin naimisiin. Kaikki tuntui silloin niin oikealta ja mies ehdottomasti oli silloin kaikkea sitä mitä toivoin, muttei kuitenkaan mennyt montaa vuotta, kun huomasin, että olin kasvanut aikuiseksi kun taas mieheni oli juuri se sama kuin suhteen alussa, tuntui kuin olisi ollut perheessä kaksi lasta yhden sijasta.. Mies ei koko 13 vuoden aikana pystynyt suhtautumaan minuun kuin aikuiseen vaan aina tuntui kuin isä olisi puhutellut.. Miehen kaverit varoitteli kyllä miestä siitä, etten jaksaisi paikoillani pysyä kun olin niin nuori, mut siitä ei tullut ikinä ongelmaa. Ehdoton ongelma oli se, etten ollut vielä oikeastaan minä silloin 17 vuotiaana ja sitähän ei voi silloin vielä tietää.
Nyt 13 vuotta myöhemmin, uuden suhteen alussa, huomaan arvostavani aivan erillaisia asioita kuin silloin ennen ja aivan erillaisia ihmisiä.
Olette molemmat kuitenkin vielä nuoria, antakaa toisillenne aikaa, älkää rynnätkö mihinkään pysyvään liian nopeasti. Rakastunut voi kyllä ehdottomasti olla ja tunteet aitoja, mutta ovatko pysyviä? Sitähän me kukaan ei voida tietää, valitettavasti.

suunnilleen samanikäinen kuin tämä tyttö ja rakastunut kymmenen vuotta vanhempaan mieheen. Hänen tunteistaan ei ole tietoa. Mutta kyllä ne tunteet olivat aitoja, eikä ikä siihen vaikuttanut. Mun ystäväpiiri on aina ollut mua vanhempaa. Ehkä mä olen "vanha sielu". Jotkut ehkä "nuoria sieluja". Mutta 17-vuotiaana on elämä tosiaan edessä, eikä sitoutuminen noin eri ikäiseen välttämättä toimi, vaikka olisi kuinka sukulaissieluja. Tosin vaikea sanoa, kun ei ole sellaisesta suhteesta kokemusta.

pian vuoden olen seurustellu mieheni kans, olin 18 ja mies 26 kun tavattiin :D aluksi se ikäero tuntui oudolta,mut myöhemmi sitä vaa ajattelee et se on vaa numero :D rakastan miestän oikein paljon, kihloissa ollaan myös, asutaan yhdessä ja o myös kaks kissaa ;) omaa kotia täs ollaa katottu, ni et mikäs siinä :D:D

Kaikki edelliset kertojat ovat oikeassa. Rakastuin 12v nuorempaan naiseen ja kaikki oli ihanaa; naine oli nuori ja kaunis, minun mieltäni hivelevä. Jo seurusteluaikana alkoi kuitenkin tulla noita ongelmia kun molempien mieli teki eri paikkoihin. Aikamme rimpuiltuamme suhteessa tiemme erosivat. Molemmat menivät tahoillaan naimisiin. Jotain kuitenkin jäi sillä aika-ajoin kumpikin muistimme toisiamme jollain pienellä eleellä. Kortilla, tekstarilla tms. Viesteissä ei aina ollut edes mitään asiaa vaan vain mimikirjaimet. Kun vuosia oli mennyt ja olimme vanhentuneet, eronneet tahoillamme niin tapasimme lähes sattumalta.
Nyt olemme taas yhdessä ja kaikki toimii, ikäero on olematon ja rakastamme toisiamme (edelleen).
Nuorena tarpeemme ja ystäväpiirimme olisi ollut joka tapauksessa kovin erilaisia vaikka rakastimme silloinkin toisiamme. Kumpikin kuitenkin sai elää oman ikäkauden elämänsä ja nyt myöhemmin saimme kuitenkin toisemme.
Nyt kummallakin on kokemuksia ja nuoruuden haihatteluja takanaan ja voimme keskittyä toisiimme. Molempien lapsetkin ovat alkukankeuden jälkeen ystävystyneet ja pärjäävät hyvin keskenään, melkein kuin sisarukset konsanaan.
Tämä voi tuntua kuin letkeäkantisesta kirjasta luetulta mutta on kuitenkin totta, enkä usko että kaikille näin kävisikään. Tälle palstallekin satuin vahingossa ja aloin lukemaan juttuja.

Hyväksikäytön riski liian suuri. Pieksisin pojan ja käskisin pysyä tytöstä erossa. Ruma teko, ja mahdollisest jopa väärä, mutta riski on liian iso otettavaksi ja oman perheen turvallisuus on tärkein.

Itse olin 16v, kun tapasin mieheni. Ensin tapailtiin harvakseltaan. Olin 17v kun mentiin kihloihin, 20v kun mentiin avioon ja 22v kun saimme lapsen. Vajaa 8vuotta oltiin yhdessä ja sitten erottiin. Syynä sairaalloinen miehen mustasukkaisuus ja alkon käyttö. Ei ne minun vanhemmat aluksi kovin innosta kiljuneet, kun oli ikäero sellainen. Hyväksyivät asian lopulta.

Tunnen avioparin, jotka olivat tuon ikäisiä, kun alkoivat seurustelemaan. Heillä on nyt neljä lasta, eikä ikäeroa huomaa. Mutta toivottavasti olet tosissasi. Varaudu paheksuntaan ympäristössä. Odota, että tyttö on 18, neuvon minä.

Olen itse ollut melkein samassa tilanteessa,Suhdetta kesti 2vuotta,kaikki oli mahtavaa romantiikka,seksiä,yms...
Mutta kun naisen alku jatkoi koulutusta ja tapaili samalla uusia ja mielenkiintoisia ihmisiä alkoi meidän suhde pahasti murtumaan.
Lopputuloksena ero.
Vaikka naiset kypsyvätkin miehiä nopeammin niin harva tuon ikäinen kuitenkaan tietää mitä tahtoo pitkällä tähtäimellä.

Itse seurustelin muutama vuosi sitten noin vuoden ajan 27v miehen (itse silloin 17v) kanssa. Kaikki asiat synkkas hyvin jne, ei ongelmia tai hyväksikäyttöä. Suhde kariutui todella henk.koht. syistä jota en tässä kerro, mutta ei liittynyt mitenkään ikäeroon tms. Olemme nykyäänkin hyvät ystävät, molemmilla tosin uudet kumppanit. Mielestäni ei ole mitään pahaa tuollaisessa ikäerossa ja eihän se rakkaus ikää katso! Itse olen aina viihtynyt ikäistäni vanhempien seurassa ja omanikäisiä ystäviäkään ei ole koskaan ollut. Ja silti on ihan hyvin mennyt.

mä oon itse 24v ja mieheni on 35 on joo tietysti 17v on alaikäinen mut sama ikä ero ja mun mielestä 17v on sen ikainen et tietää mitä tekee enkä todellakaan pidä mahdottomana ajatuksena että teillä ei voisi jotain olla =)

Itse olen aloittanut 16-17 vuotiaana seurustelee 24 vuotiaan kanssa ja ihan hyvä suhde ollut jo 5 vuotta. Sitä ennen miehellä ollut aina saman ikäisiä . Jos vaan toimii niin toimii..

Ikä on vaan numeroita, ja kyllä 17 vuotiaskin on jo sen verran aikuinen, että tietää kyllä itse mitä haluaa. Jos kumpikin todella pitää toisistaan, sitten pitää, ongelmana voi vaan olla, mitä muut ajattelee ja suhtautuu.

Kokemuksella voin sanoa että eiköhän tuon ikäinen mies jossian aivojensa sopukoissa ajattele että saa nuorta vaikka sitä ei ääneen sanoisi...Tietysti jokainen on erillainen ja riippuu ihan 17 vuotiaan henkisestä iästä. 17 vuotiaat eivät vielä ole eläneet elämää itsenäisesti ja elämänkatsomus on erilainen kun 27 vuotiaalla... Jos puhuttaisi vaikka 27-37 vuotiaiden suhteesta tilanne olisi eri koska molemmilla olisi elämänkokemusta enempi ja ajatukset osuisivat paremmin yhteen. Itse olen 24 enkä voisi ajatellakkaan suhdetta itseäni nuoremmen kanssa mutta olen myös kokenut kysyjän tilanteen.Aluksi on mietittävä mitä kumpikin haluaa suhteelta. Haluaako mies peräti lapsia kohta kun ikääkin on tuon verran? Onko sinulla vielä koulut kesken? Haluaako mies käydä baareissa vai viettääkö mieluummin aikaa sinun kanssasi koska 17 vee ei pääse baariin.... Tuleeko miehelle "kiusaus" oman ikäisistä naisista koska he ehkä ymmärtävät paremmin koska ovat samassa elämäntilanteessa... Minun kohdalla tuli juuri tuo ikäkysymys tiellemme. Halusimme eri asioita. Mies perheen ja minä käydä koulut loppuun. Myös meillä oli kaukosuhde ja mielestäni kumppania pitäisi nähdä useammin kun pari kertaa kk. Keskustelkaa ja selvittäkää onko teillä samankaltaiset haaveet ja tulevaisuudensuunnitelmat. Jos molemmat haluatte pidemmän ja kestävän suhteen, olisiko mahdollista muuttaa lähemmäs toisianne.Jos ne käyvät yksiin ja rakastatte toisianne mielestäni mikään ei voi tulla teidän väliin oli ikäero mikä hyvänsä!

Aloituksena voin mainita, että eihän tosirakkaus kysy ikää, aikaa tai paikkaa...jos on rakastuakseen toiseen niin niin tapahtuu...
Uskon, että suhteessa ei ole välttämätää kyse pelkästä vanhempaan/nuorempaan kohdistuvasta "kokeilusta". Tähän voisin kertoa, että ystäväni oli 17v ja mies 32v kun he aloittivat seurustelun..nyt on kulunut 3v ja he ovat naimisissa ja pian ensimmäinen lapsi tulossa..uskon todella, että ikä ei ratkaise mitään.

Olen 52 mies ja olen rakastunut 20 naiseen onko se mahdollista tai normaali eli ikä ero on 32vuotta kysyn mielipidettä toisilta

ihan ok. tuttu oli 86v kun alkoi seurustelemaan 18v muijan kaa.

Voi vitsi! Kyllä vähän naurattaa! Ihan liikaa miettimistä! Yleensä melkein kolmekymppinen on alle kaksikymppisen silmissä jo ikäloppu! ...mutta, jos tytteli ei ajattele noin niin: ANNA MENNÄ VAAN! Tietysti sinä teet aloitteen! Voihan olla ettei se johda mihinkään ja tytteli vain nauraa sinulle.... toisaalta sittenhän asia on käsitelty ja voit keskittyä johonkin fiksumpaan. "Onni suosii rohkeaa" niin kuin laulussakin periaatteella kannattaa edetä. Valtavan omakohtaisen kokemukseni ja kyynisen maailman kuvani perusteella voin ennustaa ettei mahdollinen suhteenne kestä pitkään. Se voi lopahtaa jo ensikontaktiin tai sitten vähän myöhemmin. Ajatellaan asiaa tytön kannalta. Miksi hän sitoutuisi "vanhaa ukkoon", eikä etsisi uusia kokemuksia. Eli sinä, liian herkkä mietiskelijä jäät jossain vaiheessa kuitenkin yksin ihmettelemään mitä tapahtui ja muistelemaan haikeana suhdettanne. Jos luulet pääseväsi sen erotuskan läpi, niin muista: Se mikä ei tapa, vahvistaa! Kannattaa siis jo alussa olla vähän realistisempi, nauttia siitä mitä on tarjolla ja muistaa ettei mikään ole pysyvää. Niinhän se on muissakin, pysyvimmissäkin suhteissa. Arki tulee ja muuttaa vähitellen kaiken.

Hei, hei, hei...ei se ole ikäkysymys jos pitää 17 vuotiaista naisista - kaikki miehet rakastavat 17 vuotiaita naisia...