... oikeasti ratkaisu mihinkään ongelmaan? :)
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
No ei takuulla.
Yksi asia mikä miehissä saa mut ainakin lähtemään karkuun on juuri se, että ne etsii jotain pelastajaa elämilleen.
Minusta lähtökohtaisesti ajattelu, että toinen on jonkin ongelman pelastaja, eli ratkaisu, on aika hirvittävä. Siinä ensinnäkin langetetaan täysin kohtuuton vastuu omasta elämästä toiselle.
Naiset lienevät aivan yhtä eteviä ulkoistamaan vastuun omasta onnestaan miehen kontolle.
Joo, ihan ehdottomasti. Naisia vain yleensä enemmän syytetään, että odotetaan vaikka sitä prinssiä valkealla ratsulla, mutta miehet tekee ihan samaa: tuolla nettitreffeissäkin on kasa valittajia, jotka toivoo että prinsessa jonkinvärisella ratsulla tai vaikka autolla, tulisi kotoa hekemaan. Ja ... sitten iso kasa miehiä toivoo, että nainen pelastaisi siltä ja tältä (esim. alkoholismista, exältä).
Tuollainen ajattelu vain minusta lähtökohtaisesti saa jo sen suhteen vikaraiteille, eli toiselle sälytetään vastuuta, johon ei ikinä voi vastata.
Ääripäähän on sitten se, että ei tarvitse mihinkään toista, ja sekin on kamalaa.
Tämä on kyllä aika hankalaa. *pää tuloo kipiäksi* heh heh
on ihanteellista kun ei tarvitse toista mihinkään. Kun ei tarvitse toista mihinkään ja silti on toisen kanssa, silloin ollaan mielestäni yhdessä ainoasta oikeasta syystä. Syystä, että halutaan olla yhdessä. Ei siksi, että tarvitaan jostain syystä toista.
vikisee. Ihminen on silloin riippuvainen tarpeista. Miksi luoda itselle ylimääräisiä tarpeita. Miksi ei oppisi haluamaan? Miksi ei oppisi käyttämään sitä vapaata tahtoa, mikä meillä jokaisella kai kuitenkin on? Parisuhteen ei pitäisi olla tarpeiden kahlitsema vankila.
Meillä on loppujen lopuksi hyvin vähän tarpeita. Haluja taas, mistä ollaan tehty tarpeita, on lukemattomia.
heh heh sulla on selvästi kyky tehdä asioista ongelmia
En nyt yhtäkkiä käsitä, enkä jaksa pohtia, miten vastauksesi liittyy aloituksen aiheeseen, tai vastaukseeni.
johtaa huomaamatta kaupankäyntiin. Kaupankäynti on ongelmallista siellä, missä kauppaa ei pitäisi käydä. Tarpeet, kysyntä, tarjonta...
En ole koskaan ollut kenenkään kanssa siksi, että olen tarvinnut toista tai tarvinnut toiselta jotain. Aina siksi, että olen halunut olla toisen kanssa. Ja se on jotain, mitä yksikään kanssani enemmän tai vähemmän aikaa viettänyt ei ole ymmärtänyt. Se on jotain, mitä jokainen on pelännyt. Totta puhut. Mulla on kyky luoda ongelmia. Tai kenties olen itse Ongelma.
Mutta eikö halu ole todella lähellä tarvetta esimerkiksi seksistä puhuttaessa?
Ja kyllä minä ymmärrän myös, että halu olla toisen kanssa (seura, kumppanuus, kaikenlaisen tekeminen yhdessä) on hyvin lähellä tarvetta siihen läheisyyteen, yhteisyyteen.
Mä en oikein näe, miten voi haluta ilman että on jotain tarvetta tyydyttää jotakin? Oli se sitten vaikka halu suklaaseen, niin sen takana on tarve tyydyttää jokin asia/halu/puute. Eihän niitä aina tyydytetä, tai toteuteta, mutta ne kulkee aika lailla, mun ajatuksissani, rinta rinnan.
Ongelma sen sijaan tulee vasta, kun halu tai tarve koetaan jotenkin negatiivisesti, joko haluajan/tarvitsijan tai kohteen puolesta.
Halu on ehkä enemmän henkistä, tarve on sen käytännöllisempää toteutuspuolta. Se ne ehkä erottaa. Tarpeessa on jokin fyysinen ulottuvuus. Hm.
mielestäni sellainen ero, että kun haluaa, voi halutessaan olla myös haluamatta. Kun taas kyse on tarpeesta, ei taida sitä valinnan mahdollisuutta olla. Tarve vaatii tyydyttämistä. Halu ei.
Minusta se ei ole noin.
Tarpeita kuvitellaan aika usein, eli eivät ne ole mitään sellaisia, että olisi pakko saada tai tyydyttää.
Toisaalta tarve on kyllä myös halun perustelua. Voin kuvitella, että tarvitsen auton, kun on talvikin, ja kylmä ja pimeä, ja vaarallista liikkua pimeällä, ja pitkä matka. Halu taas syntyy jotenkin ... kun vaikka näkee jotakin, vaikka sen hienon uuden auton. Halu on enemmän tunteisiin perustuvaa, tarpeessa on jotenkin käytäntö ja järki mukana. Mun mielestä.
tai miltei jopa toisinpäin.
Haluan vaikka suklaata. Kova halu, ja mieli tekee.
Mutta tiedän, että tarvetta minulla ei ole - ei ole nälkä, en ole kuolemassa energianpuutteeseen, eli en tarvitse ruokaa. Haluta voin silti.
olla myös haluamatta. Sillä hyvin vähän tekemistä todellisen tarpeen kanssa, jos ollenkaan. Se tarve on keinotekoisesti luotu.
Mulla on ollut lyhyen elämäni aikana hyvä koekaniini näihin juttuihin. Minä itse.
En minä nyt menisi sanomaan, että sinkkuna oleessani minulla mitään varsinaisia ongelmia oli, jotka suhde olisi ratkaissut. Mutta tottahan hyvä suhde aina yksin olemisen voittaa.
Ensinnäkin elämänkumppanista on seuraa. Minä kun olen sosiaalinen luonne, joten on mukavaa, että vierellä on ihminen, jonka kanssa rupatella ja elää elämää. Lisäksi vaimon kanssa voi tehdä lähes kaikkea sitä, mitä kavereidenkin kanssa. Eläminen tulee halvemmaksi, kun kuluja voidaan jakaa. Eikä säännöllisestä seksielämästäkään ainakaan haittaa ole.
Tosin olen kuullut, että joidenkin vaimo tulee kalliiksi, seksi loppuu, kavereita ei saisi tavata, viinaa ei saisi juoda, kaukosääddintä ei saisi hallita ja nalkutus on tauotonta. Mutta silloin sopii kysyä, kuka on pakottanut moisen ilmestyskirjan pedon valitsemaan. Voiko siitä kuin itseään syyttää?
Minullakin on tuttuja, jotka pilkun jälkeen baarissa ruikuttavat, että löytyisipä nainen, joka pakottaisi lopettamaan dokaamisen. Voi elämän kevät, että moinen typeryys vetää minut aina hiljaiseksi.
Ja aivan yhtä hiljaiseksi vetää naisen typeryys, joka lyö hynttyyt yhteen sen kännisen tuttuni kanssa uskoen, että dokaaminen ja muu hölmöily loppuu, kunhan nainen vain tarpeeksi rakastaa. Kun näin ei käykään, katkeruus myrkyttää mielen ja suhteen. Sitten ollaankin jo aiemmin kuvaamassani tilanteessa.
Ainoa ero tuntuu olevan, että naiset tuntuvat rakastavan haasteita ja miehet helppoa elämää.
Päinvastoin. Edessä olisi mitä todennäköisemmin ongelmien kertaantuminen.
Toki taloudellisesti voisi elämä hiukan helpottua kun kulut menisi puoliksi.
Poistaa se rakkaudenkaipuun. Se kun on poissa, niin sitten jaksaa keskittyä niiden muiden ongelmien ratkontaan.
Tähän hätään muuta kuin yksinäisyyden, eli kumppani on ratkaisu sellaiselle jolle yksinäisyys on ongelma.
seksielämän puute? Voiko parisuhteella ratkaista sen?
Senkin voi ratkaista, jos on sellainen ihminen että tarvii ihan välttämättä säännöllistä seksiä. Minä kun en ole, niin tuommoiset ei tule ekana mieleen. Voihan sitä säännöllisesti kolmen kuukauden välein pokata jonkun seksilelun :)
ja -muotoinen dildo 3kk välein.
säännöllistähän se on sekin.
Dildoista pitää, niin käyhän tuokin. Minä en tykkää vaan suosin (sitten kun huvittaa) näitä hengittäviä dildoja. Aito on aina aito, eikä sitä millään typerällä muovihöskällä pysty korvaan.
niin eiköhän ne kannattane ratkoa ennen parisuhteeseen pyrkimistä.
Siis jos kumppania etsii vain tarkoituksenaan saada ratkaisuja joihinkin tiettyihin ongelmiin (mitä en kyllä pysty nyt keksimään) on lähtökohta parisuhteelle melko väärä. Sillon asettaa toisen harteille taakan korjata ne viat omasta elämästä mihin itse ei kykene..tai jotain. Eikä kumppanit sitä varten ole.
Mä sanoisin,että mun elämään kumppani on tuonut ja tuo paljon iloa, tukea arjessa sekä lapsen/lasten kasvatuksessa, hellyyttä ja lämpöä sekä paljon paljon muita elämää rikastuttavia asioita. En kuitenkaan väitä,että sinkkuna ollessa välttämättä olisin yhtään onnettomampi vaan sillon on paljon muita asioita mitkä tekee onnelliseks.
Seksi on mukavempaa kahdestaan kuin yksin. Se on ainoa asia, mitä mä teen mieluummin jonkun toisen kanssa kuin soolona. Kaikki muut asiat ovat semmoisia, että teen niitä mieluummin yksin kuin kumppanin kanssa.
Eli henk.koht. en kaipaa naista muuhun kuin seksiin.
yksinäisyyteen ja panetukseen. Mullakin tällä hetkellä niiiiiiin tylsää. Et seura ois kyl kivaa!!
Tarkistapa vähän elämänasennettasi, jos ainoa motiivi toimintaan on jonkin ongelman ratkaisu...
on elämänkumppanin puuttuminen.
Jos ihmisen pariutumistarvetta nyt ongelmaksi voi sanoa.
Ei sinkkuna olossakaan sinänsä mitään vikaa ole, mä pärjään ihan hyvin, mulla on perhettä, ystäviä, harrastuksia, työ... Mutta jotain puuttuu.
Tuon puuttuvan tunteen pystyy ainoastaan parisuhde täyttämään ainakin mun kohdalla. En halua parisuhdetta sen takia että kokisin olevani jotenkin vajavainen tai onneton mutta silti kaipaan toista ihmistä elämääni jakamaan sen kanssani. Niin ja onhan ne lapsetkin siellä toivelistalla ja ilman parisuhdetta on aika pieni mahdollisuus että musta äiti tulis.
mitään väärää jos haluaa pariutua sen takia, että tuntee itsensä muuten jotenkin vajavaiseksi.
Se pitää kuitenkin pitää mielessä että toinen ei saa olla oma kainalosauva, eikä yksin vastuussa mun omasta hyvinvoinnista.
Jokainen meistä haluaa (tai ei halua) parisuhdetta omista syistään eikä kukaan toinen voi määritellä mikä on kenellekin se oikea syy olla parisuhteessa. Voihan tuon mun puutteen tunteen mieltää myös jonkinlaiseksi vajavaisuuden tunteeksi.
Tarkoitin juurikin sitä että suhde pitää mun mielestä perustua ns. vapaille syille eli puhtaalle rakkaudelle ja halulle viettää elämä yhdessä. En halua suhteen perustuvan riippuvuudelle, asuntolainalle tai muulle ulkoiselle syylle. Edes yhteiset lapset ei mun mielestä ole hyvä syy olla yhdessä, jos keskinäinen rakkaus ei ole kohdallaan.
Menin avioon etupäässä laiskuuttani.
Se oli ongelmani!
Kyllästyin poikamieselämään.
Juoksin pillun perssä, monesti turhaan.
Itse täytyi pitää huoli jääkaapin sisällöstä.
Alkuun toimitin vaatteitani pesulaan.
Sittemmin ostin halvimpia paitoja, kalsareita, sukkia ym.
Pidin ja heitin pois.
Kun 40-vuotta sitten kohtasin silmääni sopivan ja ennen kaikkea omat elämänarvoni omaavan naisihmisen niin kolmen vuoden kokeilun jälkeen perustettiin perhe.
Urheilu, raha-asiat, lasten kasvatus, matkustelu mm. ovat meitä yhdistäviä asioita.
Suurta rakkautta ja intohimoa en kokenut.
Normaali seksuaalinen veto ja yhteisymmärrys.
Vaikka en ikinä haluais tai pystyis tollaseen niin jos se on luonteva tapa olla parisuhteessa niin toi on varmasti loistava liitto omalla tavallaan jos se kerran on testattukin ja kaikkea... jokaiselle omansa niinsanotusti... :D
Hyviä vastauksia kaikilta mutta tää oli piste I:n päälle. :)