Tekee kauhean kipeää. Erosimme mieheni kanssa kaksi kuukautta sitten. Hän halusi pois koska halusi miettiä missä on onnellinen. Nyt laittoi viestin jossa sanoi että oli itkenyt eromme vuoksi. Minun toiveet heräsivät heti että jos vaikka nyt voisimme alkaa alusta. Silti en usko hänen haluavan minua takaisin, hän sanoi että haluaa puhua asiat mutta että ne ovat vielä epäselviä. En halua enää toivoa ja unelmoida miehestä jonka halusin, koska hän meni pois. Teki itsekin virheitä. Minusta me kuuluimme yhteen.. Miksi puhua asiat? Onko minun pakko puhua jos en jaksaisi sillä se ettei hän enää rakastanut ja valitsi toisin, sattuu. Hän sanoi suhteemme aikana että olen hänen elämänsä nainen. Olinko jos hän valitsee eron? Miksi mies valitsee jotain muuta kuin elämänsä naisen? Onko pakko puhua toisen kanssa jos ei pysty? Tai voiko toiselta kysyä suoraan onko mahdollisuutta uuteen alkuun? Voisinko pelottaa hänet pois? En halua toivoa turhaan.
tekee niin kipeää
suruinen eräs
132070
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Meille kanssa tuli pari kuukautta sitten eikä minun aloitteesta. Sulla on vielä tunteita häntä kohtaan, niinkuin minullakin exääni ja siksi on parempi ettette puhu vielä, koska sinä et ole siihen vielä valmis. Mieti sitä jos vaikka palaisitte nyt yhteen, niin miten voisit luottaa häneen ettei hän jättäisi sinua uudestaan? Tiedän että tekee kipeää päästää irti, mutta se on vain läpikäytävä, itsekin käy sitä läpi juuri ja elämä on yhtä helvettiä.
Toisaalta jos exäni haluaisi takaisin luokseni, tiedän miten vaikeeta olisi sanoa EI.
mies jätti eilen. vielä viime viikon tiistaina olin hänen elämänsä nainen.
sun ei ole pakko puhua sen kanssa jos et tahdo. sano ettet sä vielä pysty, että tarvitset aikaa. itse en uskalla mennä hakemaan kamojani, koska olen varma, että nähdessäni hänet murrun ja rukoilen häntä takaisin. rakastan häntä niin paljon. kaikki muistuttaa hänestä. lisäksi epäilen olevani raskaana, mutten ole kertonut hänelle, koska hän taas vähättelisi minua, niin kuin teki viimeksikin, ja sainkin keskenmenon.
sano suoraan jos haluat hänet takaisin, sillähän se selviää.
Sattuu aivan älyttömästi! Vaimo petti minua toisen kanssa, asia paljastui hänen kannaltaan vahingossa. Ei asu enään kanssamme. En olisi uskonut vielä puoli vuotta sitten, että sama ihminen voi olla tänään niin kylmäluontoinen, ei mitään ihmismäisiä tunteita. Minä ja tytär jäimme kuin nalli kalliolle.
Elämäni rakkaus muuttui elämäni helvetiksi. Pahaa tekee ajatellakin hänet toisen seurassa.
...sinusta tuntuu. Minun elämäni mies jäi kiinni vuosia kestäneestä sivusuhteesta. En ollut huomannut mistään mitään.Tosin nyt kyllä katuu ja ikävöi, mutta... Voin kuvitella, miten pahalta tuntuu, jos toinen ei osoita mitään katumusta, vaan heittää yhteiset vuodet ilman tunteen häivää menemään. Kun teillä on lapsikin...Voin vain toivottaa jaksamista! Muista olla "aikuinen" ja kestää lapsesi takia.
Moi.Ero on aina ikävää, mä olen itse eronnut vuosi sitten ja sen jälkeen kun pääsisi siitä yli niin voisi taas alkaa miettiä uutta suhdetta. Onhan tässä aikaa vielä vaikka mihin, onko teillä lapsia? Ne tekee erosta aina vaikeampaa!! Koita jaksaa ja älä anna periksi, kyllä elämä vielä hymyilee!!!! Toivon niin ja uskon, myös sinulle! nyt vaan suunta eteenpäin ja kohti uusia haasteita. Eläkä palaa vanhaan suhteeseen kun siinä todennäkösest käy taas samoin!Koita jaksaa ja voimia sulle!!
Niin mun piti kysyä onko sulla mitään keinoa millä voisit ajatella muutakin kun ex:ää? kannattaa oikeesti lähteä vaikka kaupungille tai lenkille. Älä jää yksin murehtii, se ei auta! Jalkaaa toisen eteen ja menoksi, helpommin sanottu kuin tehty! Koita nyt jaksaa äläkä masennu, täysillä eteenpäin:)
...hänet oikeasti takaisin tai jos haluat oman mielenrauhasi takia tietää, miksi hän oikeasti lähti, puhu hänen kanssaan. Sano avoimesti, mitä tunteita asia sinussa herättää ja kysy suoraan, jos jotain haluat kysyä. Eihän enää ole mitään menetettävää. Jos taas olet tullut siihen tulokseen, ettet halua enää olla hänen kanssaan tekemisissä etkä halua yrittää uudestaan, unohda koko asia ja keskity muihin juttuihin, jotta pääsisit yli. Tekee tosiaan kipeää, kun toinen vain lähtee. Mutta joskus asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Kyllähän sitä itse kukin etenkin pitkän suhteen aikana miettii, onko tämä juuri sitä mitä haluaa, tulee kyllästymisen tunteita jne. Mutta ei niitä varten tietysti pois tarvitse lähteä. Mutta joskus jotkut eivät osaa ratkaista asioita aivan "oikealla" tavalla. Lisäksi joskus ne kriisit oman itsensä kanssa saattavat aiheuttaa tuollaista käytöstä kuin kumppanillasi. Tavallaan niitä omia negatiivisia tunteita ja tyytymättömyyttä heijastetaan toiseen. Ja valitettavasti jotkut tajuavat asiat vasta kantapään kautta - pitää kolahtaa kovaa. En tiedä, millainen suhde teillä oli, joten en voi ottaa kantaa siihen, onko se uudelleen yrittämisen arvoinen. Se on jokaisen oma asia ja käsitys, mitä parisuhteelta haluaa.
Itse olen eronnut puoli vuotta sitten, kun elämäni rakkaus jäi kiinni vuosia kestäneestä sivusuhteesta. Olen itsekin joutunut pohtimaan näitä asioita monelta kantilta. Ja koska hänkin on halunnut puhua, vaikka teki törkeästi... Mutta sinun ei ole pakko asioita käsitellä hänen kanssaan tai tehdä hänen oloaan paremmaksi, jos se tuntuu sinusta pahalta ja vie vain energiaasi. Voimia!
Aika järkevää tekstiä sulta.Itse erosin ja se oli kyllä hyvä ratkaisu! Parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Tai huonossa ja huonossa, me oltiin 15v yhdessä eli ihan lapsesta asti. Mutta siinä vaiheessa kun kumpikaan ei luota on paras luovuttaa. Ei saa jäädä miettimään liikaa vaan pitää yrittää jostain saada voimia pinnistää eteenpäin. Kaikki muuttuu hyväksi jos niin haluaa! Se on vaan ikävää jos on lapsia ja ne joutuu kärsii vanhempien eron takia! Onnex on päässyt jo yli erosta mutta kyllä se vei aikaa ja voimat silloin! Koita sinäkin elää eteenpäin ja muista että uusi rakkaus voi tulla vastaan vaikka kaupan jonossa, ei sitä koskaan tiedä!!!
Olen samaa mieltä siitä, että parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Tässä onkin se hassu ristiriita, että minä en ikinä tajunnut minkään olevan huonosti, olin onnellinen (koko 8v. ajan). Ja niin väitti miehenikin olevansa ja noudattavansa niitä yhteisiä sääntöjämme rehellisyydestä ja avoimuudesta. Nyt hän kyllä katuu ja ikävöi - harmittelee typeryyttään ja sitä, että antoi "mopon lähteä keulimaan" ja ratkoi asioita aivan väärin. Hmm, mitä uskoa. Ei hän takaisin kuitenkaan halua, mutta haluaisi säilyttää minut elämässään, olimmehan toistemme parhaita ystäviä. Mutta kun omat tunteeni eivät noin vain kuole tai muutu platonisiksi. Ja niihin sekoittuu tietysti myös vihaa ja pettymystä. Mutta eteen päin, sanoi mummo lumihangessa:)Tavallaan onni, ettei niitä lapsia ollut - aina lykättiin asiaa. Se tekisi asioista vielä monimutkaisempia.
Kiitos paljon kirjoituksestasi.
Halusitko sinä puhua vai miehesi ensin eron jälkeen?
Mä olen jo tullut siihen tulokseen että tulen sanomaan asioita. Tykkään hänestä edelleen kovasti ja minusta me olimme toistemme puoliskot. Aion kertoa että pelottaa sanoa mutta että on sanottava. Minusta tuntuu että usein ihminen katuu niitä asioita joita jätti tekemättä koska ei uskaltanut. Nyt on vaan uskallettava. Mitä tässä on tosiaan enää menetettävää.
... ensin aika lailla sekava. Tieto miehen suhteesta tuli ihan yllätyksenä ja shokkina. Ja hän ei ollut ilmeisesti kuvitellut jäävänsä kiinni. Kaikki meni palasiksi hetkessä - kirjaimellisesti. Heti koti myyntiin, tavarat jakoon jne. Olimme molemmat varmaankin tietynlaisessa shokkitilassa näin jälkikäteen ajatellen ja tuli toimittua monella tapaa liian radikaalisti näin jälkiviisaana. Eipä se tietysti lopputulosta olisi parantanut. Eräs päivä mieheltä tuli ensimmäinen katuva viesti. Tavallaan siihen ei olisi pitänyt vastata, koska jäin koukkuun. Mutta on ollut myös mieltä huojentavaa käydä asiaa läpi, koska se tosiaan tuli niin yllätyksenä. Eipähän jää kaivamaan mieltä. En edelleenkään hyväksy pettämistä ja valehtelua (etenkään noin pitkäkestoista, jota ei voi kertahairahdukseksi luokitella), mutta ehkä asioiden kaivelu ja käsittely nopeuttaa tapahtuneen hyväksymistä ja yli pääsemistä ja auttaa minua tulevaisuudessa saamaan sen kestävän parisuhteen ilman menneisyyden taakkoja. Teillähän tilanne on siinä mielessä helpompi, koska ehkä mitään niin perustavanlaatuista ei vielä ole rikkoontunut. Ja tosiaan, etpähän sitten myöhemmin kadu, ettet ottanut asioista selvää. Ei puhumisen edes tarvitsekaan johtaa mihinkään muuhun kuin oman käsityksen vahvistumiseen siitä, mitä haluat. Onnea ja toivottavasti asiat ratkeavat oikein päin.
Hei ja kiitos sinulle paljon! Kirjoitat viisaasti ja sanasi avaavat minulle enemmän käsitystä tilanteesta kuin yhdenkään ystäväni tai edes psykologiystäväni. Oletko harkinnut terapeutin uraa..? :)
Vielä tuli yksi kysymys mieleen: oletteko jo selvillä vesillä puhumisenne kanssa? Eli onko teidän tilanne jo selvinnyt ja tiedätkö sinä itse mitä haluat? Haluaisitko sinua pettäneen miehen takaisin vai jääkö se sellaiseksi asiaksi jonka yli ei pääse..? Minä en tiedä onko hän pettänyt mutta haluaisin puhua kaikesta. Ehdotitko sinä hänelle näkemistä vai hän?
...antaa neuvoja kuin itse noudattaa niitä:) Itse omassa tilanteessa sitä on sokea monille seikoille ja ne tunteet tulevat järjen tielle. Pitkäaikainen pettäminen lienee rikkonut niin paljon, vaikka uskonkin muutokseen ihmisissä - niin hyvään kuin pahaan. Me asumme nyt eri paikkakunnilla, joten keskustelu on ollut lähinnä sähköistä. Tuleva ei ole vielä selvää, valitettavasti, mutta jos jotain jäljelle jää, se on todennäköisesti se ystävyys. Mutta luottamuksen rakentaminen kestää. Ja lähipiirini ei oikein hyväksy sitä, että "tuntemattomaksi" osoittautunut mies saa minulta minkäänlaista ymmärrystä tai tilaisuutta selittää.
Teidän kohdalla tilanne lienee toinen (vaikea sanoa, kun ei tiedä:)). Ehkä se teidänkin menneisyytenne ja yhteinen historianne on yhden keskustelun arvoinen asia. Eipä jää tosiaan kaivamaan mieltä. Sen sijaan ikuisiksi ajoiksi ei kannata jäädä roikkumaan mihinkään epämääräiseen tilaan ja tuhlata aikaansa. Parisuhde on kuitenkin myös järkipäätös ja sitoumus, jonka kanssa ei voi koko ajan vekslata. Itse olen ajatellut, että tietyssä iässä pitää tietää haluaako sitoutua ja kehen (tämä ei tarkoita, että huonoon suhteeseen pitäisi väkisin jäädä, vaan että pikkuseikkojen takia lienee turha aina vaihtaa kumppania, jos rakkaus on säilynyt). Ei se elämä ole pelkkää tunnetta. Ja yhdessä ololle on oltava ne säännöt, jotka käyvät molemmille ja joita molemmat noudattavat. Mutta jokainen elää tavallaan ja omilla periaatteillaan. Ei voi sanoa, mikä muille on se hyvä tai oikea tapa. Kunhan ei loukkaa pahasti toisia eikä itseään ja jyrää muita:)Joo, tähän aikaan ei enää oikein kulje...Mutta onnea matkaan.