Jäin orvoksi 25-vuotiaana, ainoana lapsena. Isä ampui itsensä rakastajattarensa luona, ja äiti kuoli pari vuotta myöhemmin.
Sain tietenkin tuntuvan perinnön.
Poikaystävä, joka vanhempieni ollessa vielä elossa ei halunnut kanssani naimisiin, koska hän ei uskonut että hänellä olisi mitään annettavaa mahdollisille lapsille. Halusi kuitenkin heti naimisiin kanssani tultuani orvoksi. Olin hukassa ja yksin, ja luotin häneen, muita sukulaisia tai läheisiä ei ollut.
Kolmannen lapsen synnyttyä tajusin (vasta) että minua on huiputettu. Mies eleli minun kustannuksellani, ja esitti rakastavaa aviomiestä kaikille. Kukaan ei uskonut minua, kun sanoin hänen vain näyttelevän, ja aloin itsekin uskoa olevani hemmoteltu kakara. Kotona olin kuitenkin vain panopuu ja siivooja.
Hain lopulta eroa syyllisyyttä tuntien. Nyt yhteishuoltajana en haluaisi enää rakastaa yhteisiä lapsiamme, ne tuntuvat kuin raiskaamalla tehdyiltä. Mies teetätti itselleen jälkikasvun minun kauttani, mutta minä en ole milloinkaan ollut minkään arvoinen ihminen. En haluaisi antaa hänelle edes lapsille äitiä.
Olen ajatellut hylätä lapseni ja ex-mieheni, joka ei maksa elatusapua, minä maksan lasten kaikki kustannukset, hän vain pitää niitä joka toinen viikko.
Haluaisin oman lapsen, ilman miestä, ja unohtaa edelliset kokonaan.
Mitä helvettiä???? Miten hyväksikäytetyksi sitä voi tulla?
Auttakaa.
PS. Tämä ei ole ns. provo juttu, voin todella huonosti ja haluaisin vain kadota maan päältä.
Sain tietenkin tuntuvan perinnön.
Poikaystävä, joka vanhempieni ollessa vielä elossa ei halunnut kanssani naimisiin, koska hän ei uskonut että hänellä olisi mitään annettavaa mahdollisille lapsille. Halusi kuitenkin heti naimisiin kanssani tultuani orvoksi. Olin hukassa ja yksin, ja luotin häneen, muita sukulaisia tai läheisiä ei ollut.
Kolmannen lapsen synnyttyä tajusin (vasta) että minua on huiputettu. Mies eleli minun kustannuksellani, ja esitti rakastavaa aviomiestä kaikille. Kukaan ei uskonut minua, kun sanoin hänen vain näyttelevän, ja aloin itsekin uskoa olevani hemmoteltu kakara. Kotona olin kuitenkin vain panopuu ja siivooja.
Hain lopulta eroa syyllisyyttä tuntien. Nyt yhteishuoltajana en haluaisi enää rakastaa yhteisiä lapsiamme, ne tuntuvat kuin raiskaamalla tehdyiltä. Mies teetätti itselleen jälkikasvun minun kauttani, mutta minä en ole milloinkaan ollut minkään arvoinen ihminen. En haluaisi antaa hänelle edes lapsille äitiä.
Olen ajatellut hylätä lapseni ja ex-mieheni, joka ei maksa elatusapua, minä maksan lasten kaikki kustannukset, hän vain pitää niitä joka toinen viikko.
Haluaisin oman lapsen, ilman miestä, ja unohtaa edelliset kokonaan.
Mitä helvettiä???? Miten hyväksikäytetyksi sitä voi tulla?
Auttakaa.
PS. Tämä ei ole ns. provo juttu, voin todella huonosti ja haluaisin vain kadota maan päältä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hae apua ammattiauttajalta. Korostan, lapset tarvitsevat äitiä. Olet itse kokenut kovia, näytä lapsille, ettet ole miehesi kaltainen ihminen. Hae siis apua ammattiauttajalta.
ammattiauttajalta mielenterveyteesi.
Lapset ovat syyttömiä, tarvitsevat sinua.
Voimia sinulle! Kun haet apua, sinua autetaan jaksamaan. Älä menetä uskoasi elämään!
tai vastaavaan, jossa sinua kuunnellaan ja osataan auttaa!!! Lapset ovat syyttömiä joka tapauksessa! Älä anna oman katkeruutesi pilata heidänkin elämäänsä. SINÄ olet heidän äitinsä. Se ainoa ja rakkain maailmassa. Älä koskaan anna kenenkään tulla teidän väliinne!!!!!!
"kerran hylätyn" lapsen äiti
Sillä tarvitse sitä kiireellisesti! Olet pahasti masentunut, mutta muista, että lapsesi eivät saa olla vihasi kohteena. Älä kanavoi vihaasi heihin. Eivät lapsesi ole vanhempiaan valinneet, vaan elämä valitse heidät. Hae apua, tarvitset sitä kiireellisesti! Nouset vielä tuosta, viha on kuin syöpä, älä sen katkeroittaa mieltäsi.
Voimia ja rohkeuttaa muuttaa elämääsi. Muista, paistaa se päivä joskus risukasaankin, vaikkei se ehkä tällä hetkellä siltä tunnu.
Voimia sinulle!
Voi sinun tilannetta.. nyt olet pahasti masentunut ja katkeroitunut,mut sinulle on annettu paljon 3 lasta jotka tarvitsevat sinua.Miten voisit hyljätä heitä? sen jälkeen olisit taas yksin mailmassa.Nyt vastuu,huoli ja huolenpito vie voimiasi mutta,muista lapsesi varttuvat joka päivä ja jonain päivänä huomaat miten paljon heistä on iloa.Yritä jaksaa lastesi takia kaikki mitä teet lastesi vuoksi jonain päivänä korvataan sinulle moninkerroin.Voimia sinulle.
olen mies ja haluan sanoa siulle niin kuin muutkin, että elä vaan tee mitään tyhmyyksiä! Ei jumalauta ole niin pimeetä yötä, etteikö aamu valkene!
kutistaa ajattelukeskuksesi tyystin. Itse olet saanut kaikki valintasi tehdä, ja kenenköhän se vastuu niistä SINUN teoistasi sitten kuuluu kantaa? Naapurin liisanko? joo-o. jos naapurin liisa on sosiaalityöntekijä, niin kyllä.
Täysin käsittämätön määrä sulla on ITSERAKKAUTTA, sulla pitäis olla kaikki omasta mielestäs kuin kuninkaalla, pelkkä normaali arki ei siis tunnu miltään, -ei terveet lapset, niin ihania kun he ovatkaan, ei koti, ei mikään.
Tota se liika raha teettää. Ymmärrän, että mies-parallasi on ollut lapatossun asema kun sinä, päällepäsmärinä olet aina tuonut esille, omaa paremmuuttasi taloudellisessa perheen elatuksessa. Sen täytyy syödä miestä.
Kuules, mä kerron sulle nyt salaisuuden: Ei ne muutkaan miehet niin ihmeellisiä ole, ihan tavallisia miehiä puutteineen, kaikkineen. Oma miehenikin on tehnyt kaikki mahdolliset virheet tässä avioliiton aikana, ja silti mä vaan rakastan sitä, arvostaen sen HYVIÄkin puolia.
Katsos omalla suhtautumisella voi puolisostaan ruokkia ulos joko hyviä tai huonoja puolia. Ja pitää keskittyä siihen hyvien puolien kaiveluun. Niin minä koitan tehdä. Niin, no, joskus saa kaivaa todella syvältä, mutta en se minäkään aina niin kukkanen ole. Saatampa olla aika justiina- ja kranttu-akka. Silti se ukko-kulta jaksaa tyynnytellä, ja ohimennen rakastaa.
Sitäpaitsi ton sinun teoriasi mukaan rikasta ei voisi silloin kukaan rakastaa, jos se on näytelmää aina kun elää toisen kustannuksella. Jos toi olis totta munkin ukkoni olis näytellyt(15v), ja siihen mä en muuten usko. Tota huonompaa näyttelijää saa hakea tuikku kourassa ympäri maailman, eikä löydä. Elämä on. Taikka sit se todella ansaitsis OSKARIN. Sääli, meni silläkin sitten potentiaalinen tähti-ura ihan mun takiani (kun on mun kanssani vaan roikkunut) ihan haaskuun, mutta mun onneni on se, ettei hän tajua olla siitä katkera.
Hae itsellesi ammatti apua, heti. Pian. Vika on nyt sulla korvien välissä. Se on parannettavissa. Nöyryyttä peliin, ja peili käteen.
Miesparkasi. Osanottoni hänelle.