Moi,
Minulla on aika raastava tilanne päällä eli olen eronnut noin 3 kuukautta sitten tyttöystävästi täysin hänen aloitteestaan.(olemme 28-vuotiaita)
Meillä on yhteinen asunto ja hän jäi sinne toistaiseksi asumaan. Sovittiin, että annetaan sen asian olla vielä toistaseksi rauhassa eli ei myydä sitä vielä pois!
Nyt 3 kuukautta eron jälkeen tilanne on se, että hänen tunteensä ovat tosi ristiriitaiset eli välillä hän ajattelee, että olen hänen miehensä ja välillä taas hänen hyvä ystävänsä. Hän on myös sanonut, että hänen sisällään on tyhjä olo, koska tunsi ajaneensa itsensä loppuun suhteemme aikana. Olemme nykyään erittäin hyvissä väleissä ja olemme yhteydessä lähes päivittäin ja nähdään viikon aikana yleensä usein(kuitenkin ihan kaveripohjaisesti). Hän onkin sanonut, että näkee minut nykyään erilaisena ihmisenä kuin aikaisemmin(ennen usein monet asiat menivät hänen edelleen ja kaverit olivat liian tärkeitä). Hän kuitenkin tuntee, että hän itse ei ole vielä "parantunut" ja tarvitsee aikaa selvittää mitä haluaa, koska ei sitä tällä hetkellä tiedä!
Hän on myös sanonut, että viihtyy minun seurassa ja hänellä on paha olo kun ei tällä hetkellä pysty vastaamaa tunteisiini!
t. Ari
Minulla on aika raastava tilanne päällä eli olen eronnut noin 3 kuukautta sitten tyttöystävästi täysin hänen aloitteestaan.(olemme 28-vuotiaita)
Meillä on yhteinen asunto ja hän jäi sinne toistaiseksi asumaan. Sovittiin, että annetaan sen asian olla vielä toistaseksi rauhassa eli ei myydä sitä vielä pois!
Nyt 3 kuukautta eron jälkeen tilanne on se, että hänen tunteensä ovat tosi ristiriitaiset eli välillä hän ajattelee, että olen hänen miehensä ja välillä taas hänen hyvä ystävänsä. Hän on myös sanonut, että hänen sisällään on tyhjä olo, koska tunsi ajaneensa itsensä loppuun suhteemme aikana. Olemme nykyään erittäin hyvissä väleissä ja olemme yhteydessä lähes päivittäin ja nähdään viikon aikana yleensä usein(kuitenkin ihan kaveripohjaisesti). Hän onkin sanonut, että näkee minut nykyään erilaisena ihmisenä kuin aikaisemmin(ennen usein monet asiat menivät hänen edelleen ja kaverit olivat liian tärkeitä). Hän kuitenkin tuntee, että hän itse ei ole vielä "parantunut" ja tarvitsee aikaa selvittää mitä haluaa, koska ei sitä tällä hetkellä tiedä!
Hän on myös sanonut, että viihtyy minun seurassa ja hänellä on paha olo kun ei tällä hetkellä pysty vastaamaa tunteisiini!
t. Ari
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuli aika surullinen olo luettuani viestisi, koska minusta te vaikutatte aika rakastuneilta ja vakiintuneilta. Olet herrasmies antaessasi tyttöystäväsi jäädä asuntoonne ja tosiaankin reilu. Se, jos mikä todistaa sen kuinka paljon välität hänestä.
Tyttöystäväsi ei selvästikään osaa olla ilman sinua ja kuitenkin hakee jotakin, jota ei tiedä. Mielestäni hän ei saa selvyyttä napottamalla kodissanne, jossa kaikki muistuttaa suhteestanne ja elämästänne. Hänen pitäisi itse lähteä jonnekin, jossa mikään ei olisi tuttua ja selvittää tunteitaan. Jotenkin se tuntuisi minusta järkevämmältä ja sen takia -anteeksi vain-tyttöystäväsi käytös on pikkaisen itsekästä eli toiselta ei voi vaatia jatkuvaa ymmärrystä, jota ilmiselvästi hänelle jaat rutkasti.
Tietysti aika on aina paras lääke ja kärsivällisyys palkitaan, mutta jos tilanne mielestäsi vain sallii, ehdota tyttöystävällesi matkustamista jonnekin. Ehkä voisit sen aikaa olla omassa kodissasi omassa rauhassa Sinäkin.
Toivotan onnea teille molemmille, mutta sinuna olisin pikkaisen vaativampi ja pikkaisen itsekkäämpi. Joskus tahto voi olla ymmärtämistä tehokkaampi keino saada vauhtia ajatuksien selvittämiseen.
Menkääpäs yhdessä juttelemaan jonkun parisuhdeterapeutin kanssa joka osaa antaa paremmin neuvoja teille molemmille ja pystytte yhdessä miettimään missä vaiheessa olette parisuhdettanne ja pystyisittekö vielä jatkamaan. Voi hyvin olla, että teillä on meneillään vaan "etsin itseäni" -kausi, jonka aikana taas aletaan tapailla enemmän kavereita ja tutustutaan taas itseen, joka on saattanut jäädä vähän varjoon tämän yhteisen rakkauden huuman takia. Yleensä tuon vaiheen jälkeen se rakkaus ja ystävyys löytyy teidän väliltänne ja varsinkin kun kuulostatte aika rakastuneilta toisiinne edelleen, niin suosittelen tuota pariterapiaa. Jos teidän suhteenne on kestänyt sellaisen 4-7 vuotta, niin hyvinkin saattaa olla menossa ne parisuhteen piinavuodet, jonka aikana tuollainen itsensä etsiminen on ihan normaalia.
Tässä on yksi artikkeli pariterapiasta: http://www.nettipsykologi.com/artikkelit/pariterart.html
Tsemppiä!
Eihän kolme kuukautta ole mitään, varsinkin tollaisessa asiassa. Odota niin kauan että se lopettaa anteeksipyytelyn ja niin kauan että nauratte kun näätte toisenne.