Minä olen nähnyt henkilön kuvan ja hän minun kuvani, mutta emme ole vielä tavanneet livenä, kirjoiteltu ollaan jo n. 1 kk. Suoraan sanoen mä en taida uskaltaa nähdä, olen vain niin epäileväinen koko nettitouhua kohtaan. Emmä tiedä edes mitä sanoisin.. Miten tässä etenisi? Toki hän on jo kysynyt leffaan, mutta mulla on ollut niin paljon kiireitä. Kuitenkin tämä mies mua odottaa tai sitten tapailee muita sillä aikaa;)
Olisi mukava kuulla tapaamisistanne jotain:)
Olisi mukava kuulla tapaamisistanne jotain:)
Vastaukset 12
Vanhimmat
ole aika turvallinen tapaamispaikka
voi jäädä siihen yhteen kertaan, varaudu henkisesti siihen
ja mitä siitä, jos on tapaillut muita, sittenhän sen näkee, haluaako tavata sinut toistekin tai ehket sinä puolestasi haluaisi tavata häntä
eikö ne neuvo aika pian tapailemaan, ettei emailien varaan jää roikkumaan, kun aikaa menee sitten turhaan haaskuun, jos heti tietää, kun tapaa, ettei ikinä...
onko hän pyytänyt sinua ulos ja et ole vielä rohjennut
onko hän konretisoinut ehdotustaan, missä tavata
tavata aika pian,varsinkin sitten jos toinen paljastuukin huijariksi,siinä toinen kerkii sitten valehdella vaikka sun mitä,kun pitkään kirjoittelee,ikävä kyllä sellaisiakin on täällä liikenteessä!
Kannattaa tavata mahdollisimman pian. Toisen näkeminen kertoo enemmän kun tuhat sanaa!
vai ihan elokuviin ekalla tapaamisella ?
Yleensä luulisi aluksi olevan ihan tutustumista toiseen ja kysymyksiä puoleen jos toiseen.
Mutta sinne vain pimeään saliin tuppisuuna tuijottamaan leffaa, josta jompikumpi tai molemmat ei välitä... Ja varmasti onkin mukavaa puuduttavan parituntisen jälkeen luontevasti keskustella...:)
Ei se leffa paha vaihtoehto ole _jos_ se oikeasti kumpaakin kiinnostaa. On ainakin jotain puhuttavaa kaffeilla sitten jälkeenpäin eikä tarvitse kokoajan puhua toisesta tai itsestä. Muutenkin pelkät kahvittelut on joskus vähän vaikeita jos kumpaakin jännittää aivan hirveästi.
Mutta en kyllä itsekkään lähtisi jotain tusinatavaraa katsomaan ensitreffeillä. Joku kävelylenkki, yleistötapahtuma tai jotain pientä tekemistä varmaan pitäisi keksiä. Miksei ne pelkät kahvitkin, mutta ne ei aina muodostu kovin kummallisiksi kokemuksiksi.
No ekana se kaveri ehdotti, että olisin tullut sen kämpille mutta emmä tosiaan uskalla;) Sanoin sit et mennään sitten, kun nähdään joko kävelemään jonnekkin tai leffaan tj. Siis ei me olla mitään paikkaa tosiaan lyöty lukkoon.
Joo toi kummallisuus tapaamisissa mua pelottaa. Olen aiemmin ollut vain kaverin mukana joskus teinivuosina. Mun täytyy varmaan olla näkemättä, emmä jotenkin pysty selvinpäin..
Kertokaa mulle teidän tapaamisistanne:) Mitä tapahtui, mitä kaikkea teitte, söittekö jne.. Oliko karmee tyyppi..
Oltiin nykyisen poikaystäväni kanssa juteltu pari viikkoa jonka jälkeen hän tuli luokseni neljäksi päiväksi (tämä pitkän välimatkan takia). Ensimmäinen päivä meni jutellessa kämpilläni ja yöllä kaikki lähtikin liikenteeseen ;) Siitä lähtien olemme olleet yhdessä (tosin kaukosuhteena) ja viikon päästä puoli vuotta tulee täyteen ^^
3 iltaa....myöhään yöhön juteltiin mesen kautta ja puhelimessa. 4pv tuli mies sitten kahville luokseni. jäi yöksi ja juteltiin aina vaan lisää. seuraavalla viikolla tuli hakemaan luokseen ja aina vaan jutellaan....tuntuu nyt niin oikealta ihmiseltä että huimaa....välomatkaa on n 100km joten joka pv ei nähdä...kutkuttava tunne kun pikkasen ikäväkin on toista, keskustellaan kyllä päivittäin. tsemppiä treffeille
Mistä teillä riittää juttua noin paljon?
Housut pois ja hommiin! HopHop!
Nopeimmillaan on treffit tehty seuraavalle illalle kun täällä on "törmätty" ..hitaimman kaavan mukaan 3kk ..ja kaikkea siltä väliltä - sanoisin, että jos ei viikossa synny luottamusta niin jossakin on vikaa.
Joko liian paljon muita virityksiä tai jotain muuta epäilyttävää!!
Näin 40-kymppisellä miehellä... deitit samanikäisiä naisia suunnilleen.
Olen tavannut useita henkilöitä sillin, että kirjoittelun alkamisesta on mennyt n. tunti-2.
Monista on jäänyt hyviä kavereita, vaikka osa on karsiutunut pois siksi, ettei yhteistä säveltä löytynyt. Yleensä, kun pitkittyy, niin mutkistuu.