Ystäväpiirini on nyt siinä iässä että pariutuneet kaverini saavat lapsia ja olen huomannut persoonallisuuden vaihdoksen jos toisenkin heidän joukossaan... heille on tullut erikoisia päähänpinttymiä ja ¨suunnitelmia¨...
1. kaikki sinkut on saatava seurustelemaan ja siunattuun tilaan niin pian kuin mahdollista... keinolla millä hyvänsä.
2. sinkkuus on ruma sana ja kauhea sairaus, eivätkä he voi enää kuvitellakkaan palaavansa takaisin tuohon köyhään tunnetilaan. Avio/avoliitto (ja lapsen saaminen) on ainoa oikea olomuoto.
3. huumorintaju on kokonaan kadonnut pariskunnilta jonnekkin synnytyssalin ja kodin välimaastoon. (mustan huumorin suosijana saan vain kylmiä katseita osakseni)
Onko kukaan muu törmännyt näihin kohtiin tai johonkin näistä? Vai omaanko vain erittäin kyynisiä tuttavia?
Otanta: 5 paria joilla kullakin 1 lapsi iältään 2-12kk.
1. kaikki sinkut on saatava seurustelemaan ja siunattuun tilaan niin pian kuin mahdollista... keinolla millä hyvänsä.
2. sinkkuus on ruma sana ja kauhea sairaus, eivätkä he voi enää kuvitellakkaan palaavansa takaisin tuohon köyhään tunnetilaan. Avio/avoliitto (ja lapsen saaminen) on ainoa oikea olomuoto.
3. huumorintaju on kokonaan kadonnut pariskunnilta jonnekkin synnytyssalin ja kodin välimaastoon. (mustan huumorin suosijana saan vain kylmiä katseita osakseni)
Onko kukaan muu törmännyt näihin kohtiin tai johonkin näistä? Vai omaanko vain erittäin kyynisiä tuttavia?
Otanta: 5 paria joilla kullakin 1 lapsi iältään 2-12kk.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin tuttua... *huokaisu*
perheetöntä sinkkua pidetään ns. kakkoskansalaisena lähes kaikissa tilanteissa.
perheenlisäyksen myötä aika oleellisesti.Nyt kaikki huomio ja aika menee lapsen hoitoon ja perhe-elämään.Nyt lapsiperheet seurustelevat keskenään; päällimmäisenä aiheina lapsen kehityksen seuraaminen ym. aiheeseen liittyvä.Sinkkuelämä ja pilettäminen ovat kaukaista menneisyyttä.
Valitettavasti se usein menee noin.
Itse silloin joskus kun lapset olivat pieniä, pidin miltei "väkisin" yhteyttä sinkkukaveriini, mutta huomasin, että hän "vierasti" lapsiani.Siitä huolimatta pidin yhteyttä.Edelleen ollan hyviä kavereita, mutta osat ovat muuttuneet...eli hän teki myöhäisellä iällä lapsen...ja mä nyt kuuntelen lastenhoitojuttuja, mutta kestän sen kuin nainen...:)))
Ihmisillä vaan on sellainen luonto, että he haluavat tunkea kaikki
muutkin samaan muotiin missä itse ovat.
Jos ollaan sinkkuja, halutaan että kaveritkin ovat sinkkuja. Kun pariudutaan,
yritetään saada kaikki kaveritkin pariutumaan. Kun saadaan lapsi, kaikkien
muidenkin pitäisi sellainen hankkia. Jotenkin ihminen vain tulee sokeaksi
kaikelle muulle kuin sille omalle olotilalleen.
Huvittavinta on se, kuinka mielipide asioista muuttuu samaa tahtia.
Sinkkuna sinkkuus on ainoa oikea valinta, mutta kun pariutuu, niin
sinkkuudesta tuleekin säälittävää ja kaikki sinkut yhtäkkiä muka
unelmoivatkin pariutuvansa. Yksin eläessä moni vannoo lapsettomuuden nimiin,
mutta kun se oma lapsi tulee, niin yhtäkkiä moni alkaakin mainostamaan,
kuinka kaikkien lapsettomien pitäisi ihan ehdottomasti hankkia lapsi
ja kaikki varmasti oikeasti haluaisivat niitä.
mutta en tod haluaisi että pariutuneet ystäväni olisivat sinkkuja. Kuulun enemmän tee-mitä-haluat-mutta-älä-tyrkytä-sitä-minulle-koulukuntaan. Olen onnellinen niiden ystävieni puolesta jotka ovat löytäneet rakkauden tai saaneet perheenlisäystä tai sitten niiden jotka ovat vannoutuneita sinkkuja. Tätä samaa asennetta toivon itsellenikin suotavan vauvojen vanhemmilta...