Mieheni petti minua puoli vuotta sitten.Tuttu juttu,työkaveriin rakastui.Heitin ukon pihalle.Kuinka ollakkaan,joulun jälkeen halusi jo kotiin takaisin.Lapsien takia ja hieman itsenikin otin ukon takaisin.Tilanne tämä onnea on riittänyt tuntuu kuin eläisimme seurusteluvaihetta uudelleen.Toki aina päässä kummittelee tuo toinen nainen,mutta silloin ajattelen aina,että mieheni loppupelissä valitsi minut ja sillä hyvä.Tämän kirjoitin vain siksi,että ei se ruoho aina ole aidan toisella puolen vihreämpää.Kaikkea hyvää teille petetyille,ja onnellisempaa elämää.
Toisenlainen
tarina
272008
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
päätöksesi.Jokainen kantaa oman kuormansa miten kykene.Itse en anna anteeksi milloinkaan.
..ihmisen kokemushistoriasta kiinni, pystyykö antamaan anteeksi vai ei. Jos on kasvanut sellaisessa lapsuuden kodissa, joka on ollut liian ankara ja tunnekylmä, on anteeksiantaminen luonnollisesti vaikeaa.
Hylkääminen, jota oma äiti on voinut käyttää rangaistuksena lapsiaan kohtaan, vaikeuttaa merkittävästi ihmisluottamusta. Tasapainoinen lapsi on tullut rakastetuksi myös silloin, kun on toiminut väärin ja vain teot tuomittu.
On onni jos ihminen on saanut lämpöiset eväät elämänsä matkalle. Silloin on mahdollisuus korjaantua pahoistakin takaiskuista. Kukaan ei voi taata, etteikö yhdessäkään ihmissuhteessa tulisi pettymään. Hyvillä eväillä ei jää pysyvästi maahan lyödyksi.
On eri keinoja selvitä. Voi kovettaa itsesi maailmaa kohtaan ja rangaista kovuudella saman tien itseään. Voit kostaa koko maailmalle toimimalla kaikkia kohtaan epäreilusti ja ilkeästi ja kärsiä siitä itsekin samalla. Voi ottaa vääryydet vastaan, suoristaa kaapunsa ja karistaa ilkeydet pois lannistumatta.
Tämä ei tarkoita, että parisuhdetta pitäisi pitää pystyssä keinolla millä hyvänsä. Terveellä itseluottamuksella varustettu ihminen ei ajaudu epäterveisiin suhteisiin. Jos ajautuukin,niin hakeutuu niistä pois, mutta luottamus ihmisten hyvyyteen ei horju.
jatketaan sukupolvesta toiseen sukupolveen. Jos puoliso pettää se hylätään siihen ei tarvita kahta sanaa.Pettäjän pitää sitten mennä sinne missä hänen on hyvä olla.
sinua oikein luvan kanssa.
pettämisestä keskustellaan vakavasti vasta silloin, kun se sattuu omalle kohdalle. Kun pelisäännöt on selvät, voidaan peli huutaa poikki virheestä.
Osoitat oikein hienosti pohjaalaista kovaa luontoa, "Päälle päin ei näytetä, vaikka syrän märkänis rinnassa".
Oletko tullut itse loukanneeksi jotakuta tahattomasti, ja miettinyt pois marssiessa kyyneleet silmissä, että "sai mitä ansaatsikin"?
No kannuksensa ne tuostakin. On vaan paljon helpompiakin keinoja pärjätä elämässä. Saa taipua ja saa tulla tallatuksi, mutta sieltä noustaan. Ja sieltä noustaan niin, ettei teko jätä katkeruutta rintaan. On vaan lisää elämänviisautta. On lupa luottaa uusiin ihmisiin, ei edeltä käsin murehdita mitä tuleva tuo. Otetaan opiksi omista virheistä. Luotetaan jokaiseen päivään ja ne päivät ovat elämän arvoisia.
En tiedä pystyinkö kertomaan sinulle sen mitä tarkoitin. Luultavasti selviytymispakkaukset on annettu kaikille, kenelle huonot, kenelle hyvät. Hyviäkin pakkauksia voi itse kehittää. se vaan vaatii luottamusta elämään ja uskoa että se kantaa.
Olen itse petetty nainen ja sittemmin myös eronnut. En kyllä suosittele kenellekään eroamista välittömästi pettämisen paljastuttua, jos pettäjä ei ole siinä tilanteessa suinpäin lähdössä pois. Pettämisen käsittely vie myös petetyn elämää eteenpäin ja vähentää katkeruutta, vaikka liitto päättyisi eroonkin. Katkeruus ei ole hyväksi kenellekään ja hankalinta on niillä petetyillä, joiden puoliso muuttaa kotoa suostumatta puhumaan asiasta. Vaikka erosimmekin mieheni kanssa, mielestäni on ollut tärkeää, että olen kuitenkin antanut hänelle hänen tekonsa anteeksi. Anteeksianto ei ole sama asia kuin pettämisen hyväksyminen ja luvan antaminen pettämiselle.
Ihmiset mokaavat muissakin asioissa ja kukaan meistä ei ole täydellinen. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, pettääkö pettäjä uudelleen tai palaako vuosien jälkeen uudelleen kakkosensa luo. Ihmisten elämäntarinat ovat ihmeellisiä ja yhdelle tapahtunut asia ei ole välttämättä totta toiselle. Itse tiedän pettäjiä, jotka ovat ottaneet opikseen tekemistään virheistä. Jos esimerkiksi oma exäni menee joskus uudelleen parisuhteeseen, ihmettelisin, jos hän siinä suhteessa pettäisi. Pettämisen läpikäyminen ja lopulta ero oli hänelle todella kova prosessi. Pettäminen ei sinänsä tee hänestä läpimätää edes minun silmissäni.
Mun mies ja lähti uuden naisen matkaan....ollaan teinirakkaus *27v oltu* yhdessä ja 2 ihanaa lasta! Mieheni asui uuden naisensa luona n.3vkoa ja alkoi katumaan tekoaan!
Annoin anteeksi...enkä ole katunut,nyt menee tosi hyvin *tosin se luottamus piti saada takasin* vaati työtä,mutta ei me annetakkaan enään parisuhteen mennä siihen itsestäänselvyyteen eli töitä tehdään koko ajan parisuhteen eteen!!
Virheistä oppii tai sitten ei opi.....onneksi mieheni oppi niinkuin sinunkin miehesi!
Hih....meillä sama juttu,tuntuu kun se teinirakkaus olisi palannut =o) vaikka ollaankin jo nelikymppisiä....mieheni tuntuu nyt paljon läheisemmältä mitä on koskaan tuntunut!
Kummitteleehan se *nainen* joskus mielessä mutt....en anna sen häiritä!!
Mennyt on mennyttä ,pitää katsoa eteenpäin!
Parempaa tätä vuotta ja paljon onnellisia vuosia teidän perheelle!
Oletko varma siitä, että mies "loppupeleissä valitsi sinut"?
Jos homma menikin niin, että se kakkosnainen ei loppupeleissä valinnutkaan miestäsi, eikä miehelle jäänyt muuta vaihtoehtoa (yksin jäämisen lisäksi) kuin palata luoksesi.
Sinulle on voitu näistä valitsemisista ja valitsematta jättämisistä kertoa koko lailla erilainen tarina, kuin mitä totuus on.
kun käärme taas luikertaa puutarhaa. S-< shhhh..
katkeria! Eikö jokainen ansaitse oikeuden onneen? Loppupelissä voi olla,että mieheni joutui valitsemaan minut,mutta annan silti mahdollisuuden.Meillä on pitkä yhteinen taival takana ja yhteiset lapset.Tuo toinen nainen ei ollut varattu,joten jos hän ei huolinut miestäni niin eihän minulla ole huolta huomisesta.Aion katsoa mitä tuleman pitää,sillä rakastan miestäni ja olen onnellinen hänen kanssaan.Haluaisin itsekin uuden mahdollisuuden,jos olisin pettänyt ja tullut katumapäälle.Koittakaapa joskus iloita toisten puolesta eikä aina heittää sontaa päälle.Tulee itsellekkinparempi olo.Hauskaa illanjatkoa.
Ettei nyt vaan kateuden karvas kalkki maistu liian pahalta suussa, kun huomasit että jotkut voivat ottaa opikseen virheistään?
siitä, että nää jätetyt kakkoset on niin hemmetin katkeria just sen takia, koska ne on jätetty.
Sen takia ne sitten yrittää täällä levittää myrkkyään ympäriinsä.
Eihän sellaset ihmiset voi olla onnellisia kun ne joutuvat ajattelemaan mistä kaikesta ovat itse jääneet paitsi.
ettei tänne kirjoittele onnelliset, tämähän on uskottomuuspalsta.
Palstalaiset ovat pääosin siipeensä saaneita, ykkösiä ja kakkosia.
Katkeria toisilleen, provoilevat toistensa nimissä, saadakseen itselleen mieleisiä ja omaa kantaansa tukevia mielipiteitä.
Harvoin täällä on asiallisia, katkeroitumattomien mielipiteitä ja jos on, niin nekin ketjut halutaan heti sotkea solvauksialla ja asiattomuuksilla, näin asialliset vaihtavat muille palstoille.
Kun itsellä on oikein paha olla, ei halua nähdä muidenkaan olevan yhtään paremmassa olotilassa.
En nyt tarkoita enkä todellakaan toivo että sinulle kävisi näin, mutta jos mies palaa takaisin, ei se välttämättä tarkoita että suhde toiseen naiseen loppuu.
Rakastuin vuosia sitten erääseen miehen, joka kuitenkin tuolloin seurusteli vakituisesti ja lapsi tulossa. Suhde kesti silloin vain parisen kuukautta, loppui siihen kun vaimo sai tietää meistä. Mies palasi häntä koipien välissä takaisin naisystävänsä luo, menivät naimisiin, meidän kahden väliltä loppui kaikki.
Mutta parin vuoden päästä me alettiin taas tämän miehen kanssa tapailemaan. Meidän suhde on ystävyyttä (jutellaan paljon asioista ja mies on auttanut minua elämässäni todella vaikeiden aikojen yli), ja tietenkin seksiä. Vaimo ei tiedä mitään, enkä toisaalta kyllä toivokaan että saisi tietää, näen miten paljon mies rakastaa lastaan enkä halua häntä perheestään erottaa. Nyt ollaan tapailtu jo vuosikausia. Joten voi miehellä olla vaikka millaista "avioliiton ulkopuolista elämää" ilman että vaimo aavistaa mitään.
Nyt minut varmaan haukutaan täällä pystyyn mutta antaa tulla vaan. Rakkaudesta olen tähän ryhtynyt enkä siksi että haluaisin ketään loukata.
Rakkautta? Ketä kohtaan..muuta kuin itseäsi?
Ajattelisit mitä siitä seuraa kun narahdatte?
Kaikki kärsii ja varsinkin se lapsi, kun näkee miten paha äidillä ja isällä on olla.
Kyllä sen lapsen on parempi olla jos vanhemmat ovat eronneet suht hyvissä väleissä, ennemmin kuin katkeruudessa ja vihassa.
Itsekkäät ihmiset ei vaan tajua sitä. Aina ollaan vaan MINÄ MINÄ.
Ei ne vanhemmat voi erota suht hyvissä väleissä kuten sinä ehdotat että pitäisi tapahtua, kaikki on päällisin puolin hyvin, ei riitelyä tms. Eli miksi ne eroaisi.
Jos minä rakastan vain itseäni, miksi haluan että mies pysyy perheensä luona?? Miksen ole jo kertonut vaimolle, sillähän saisin miehen itselleni.
Miksi "toinen nainen" ei voi oikeasti tuntea rakkautta? Ne leimataan aina pelkiksi hirviöiksi. Ja syy on aina siinä toisessa naisessa, ei miehessä, mutta ei ne niitä miehiä nyt väkisinkään vie. En minäkään ikinä ennen olisi voinut kuvitella että ryhtyisin tällaiseen suhteeseen, mutta elämässä asiat ei ole aina niin yksinkertaisia. Odotahan kun sattuu omalle kohdallesi että johan muuttuu ääni kellossa.
tietää teistä että hän UNOHTAISI.Toisilla ihmisillä on äärimmäisen hyvä muisti.
niin on että kun omalle kohdalle sattuu,ajatukset muuttuu.
Itse olin petetty vuosikymmeniä ja rakastin,siksi roikuin vaikka toinen ei välittäny,sanoi sen myös suoraan mutta ei halunnut rikkoa kotiamme.
Mutta minä sen tein lipulta eli erosin.
Eron aikana kohtasin varatun ja se oli rakkautta ihan oikeasti eikä riippuvuutta sillä rakastin itse ihmistä.
En ole tehnyt ketään kohtaan väärää,hän on onnellisesti aviossa ja minä vapaa.
Kuitenkin sain kokea mitä on rakkaus ilman materiaalia ym.
Joten hyvä että elämässä on kokemusta,enkä ole ollut itsekäs ollenkaan.
varten.He saivat mitä tilasivatkin.Yhteisen ikuisen onnen.
Ethän sinä ole tehnyt mitään väärää. Huorannut vain toisen puolison kanssa. Toivon mukaan luuseri olet perheelle taakse jäänyttä elämää. Olet jotenkin kieroutunut ihminen. Et tunne syylisyyttä tai häpeää, vaikka loukkaat miehen vaimmoa. Tietty osallisena on tämä pettäjä,joka toivon mukaan joutuu kiinni.
horoja riittää. Itsetunto nollilla ja sitten luullaan olevan jotakin suurta, kun joku ukkomies käy nusasemassa ohimatkalla. Näille on turha yrittää selittää, mikä on väärin. He kääntävät sen niin, että on hänelle hyväksyttyä huorata varatun kanssa. Eivät älyä, että mies joka ei eroa itseasiassa halveksii ja hyväksikäyttää. Pahaa saavat aikaan, jos mies joutuu kiinni ja pari eroaa, vaikka mies tuskin häntä haluaa. Mutta eihän he ole tehneet mitään väärää. Jotenkin tuntuu, että haetaanko hyvitystä, koska itse on tullut petetyksi ja ei ole omassa liitossa ansaittu rakkautta. Varmaan tämä horo etsii varatun jälkeen uuden varatun ja niin edespäin, kunnes on tilanteessa että ei kelpaa kenellekkään. Ja kyllä se syyllisyys vielä esiin tulee jossain vaiheessa.
päättelin että tunnevammainen. Pitää olla epätäydellinen suhde, että tuntee elävänsä. Ikävä ja kaipailu tuovat elämiseen sopivaa draamaa. Ja näiden ihmisten kanssa meidän terveempien on vaan elettävä :(
Ajatella niitä kaikkia katkeria kyyneleitä kun suhde osoittautuu harhaksi -ooh, nyyh ja tyrskis. Auttakaa kun kuolen rakkauden kaipuuseen!!
Kuinka kauan teillä on mennyt, että "anteeksiannon" jälkeen olette todella kyenneet antamaan anteeksi? Siis, ettei nämä satuttavat asiat enää hiipisi mieleen ja tulisi pinnalle etenkin riitojen yhteydessä? Minähän en tässä mielessä ole oikeasti antanut anteeksi, vaan elän yhä katkeruudessa ja siitä yritän kovasti päästä eroon. Ymmärrämme nykyään kummatkin, miksi näin tapahtui, ja omalla käytökselläni oli tietysti osansa.
Nyt olemme korjanneet aiemmat vihreemme, mutta huomaan, etten enää arvosta miestäni. Minulla on lapsuudesta saakka ollut sellainen moraali, että älä tee toiselle mitä et itsellesi haluaisi tehtävän. En koulussa pystynyt koskaan kiusaamaan ketään, vaikka jäämällä ulkopuolelle otti sen riskin että itseä aletaan kiusaamaan. En ole koskaan kyennyt pettämään, mielestäni se on pahinta mitä toiselle voi tehdä, etenkin kun kyse oli pitemmästä jutusta eikä vain yhdestä panosta. Olen edelleen katkera niistä sanoista, joista sain tietää..mitä mieheni on sille toiselle naiselle sanonut minusta ja meistä. Mies kavalsi minut niin pahasti, että sieluni meni rikki. En ole enää sama ihminen. Uskon kyllä, että on olemassa hyviä ihmisiä, uskon edelleen ihmisen hyvyyteen. Mutta miksen kykene enää uskomaan mieheni hyvyyteen, vaikka ymmärränkin tavallaan syyt jotka johtivat tähän? Miksen kykene ajattelemaan, että jokainen tekee virheitä? Olen moraalini vankina, tuomitsen miestäni asioista joihin en itse koskaan pystyisi. Tekeekö se miehestäni huonon ihmisen, että hän erehtyi? Tekeekö se ihmisestä huonon, jos on sodassa tappanut surutta, on tehnyt moraalinsa vastaisesti? Nämä ovat niin vaikeita asioita, ja mietin kuinka kauan minun pitää työstää surua sisälläni. En enää osaa sanoa, rakastanko miestäni. Meillä ei ole edes lapsia vielä. Siksi tavallaan ihmettelen, että "annoin anteeksi", nyt kun olisi ollut tavallaan helpompi lähteä. Kuitenkaan en halua elää elämääni katkeruudessa. Onko anteeksanto helpompaa, kun se tapahtuu eron hetkellä? Tätä olen miettinyt. Kykenisinkö antamaan todella anteeksi vasta sitten, kun me emme enää loisi yhteistä historiaa?
selkäsi takana kakkosen kanssa.
minuakin vielä k...ttivat pari vuotta,eivät ollet lopettaneetkaan.
Mutta minäpä lopetin sen sotkun ja erosin.Ovat nyt yhdessä onnellisiankin kuulemma mutta mitä he saivat minun narraamisesta vielä.
Olemme puhuneet "pöydän puhtaaksi", minäkin keskustellut pitkään tämän toisen naisen kanssa. Olen omin silmin nähnyt, miten mieheni katkaisi välit tähän naiseen. Ihmettelen kyllä todella, jos kaiken sen jälkeen mitä mies tälle naisellekin sanoi meidän suhteesta minun läsnäollessa, että nainen harkitsisikaan enää mieheni kanssa mitään. Mutta, eihän sitä koskaan voi tietää. Turha kuitenkin valutaa elämä hukkaan jatkuvalla epäilyllä ja epäluulolla kaikkia ihmisiä kohtaan.
saaneet pöydän puhdistettua yhdessä keskustellen asiasta myös kakkosen läsnä ollessa.
Toivottavasti useampi pettäjä ja kakkonen pystyisi tuohon, jos pettäjä ja petetty kuitenkin haluavat jatkaa yhdessä.
Ilman sitä keskustelua ja valheista luopumista anteeksiantaminen on helevatun vaikeaa. Jos jää puhumatta, ei se hyvää tiedä jatkosuhteelle, se on vissi se.