Nuorempana haaveilin unelmien prinssistä joka hurmaa minut ja jonka kanssa perustan perheen ja elämme onnellisina ja uskollisina elämämme loppuun asti.
Luulin saaneeni kaiken sen, mutta toki myös paljon arkisia murheita joista ei saduissa puhuta.
Mieheni on pettänyt minua todistettavasti kerran ja se oli sellainen kännisekoilu. Minun oli todella helppo antaa se anteeksi ja silloin ihmettelinkin sen helppoutta.
Parisuhteessamme on ollut vaiheita jolloin on mennyt tosi huonosti ja olen myöskin itse syyllistynyt pettämään suutelemalla toista miestä. Mieheni oli vaikeampi antaa anteeksi jopa tällainen, mutta tilit on tasoitettu.
Nyt parisuhteemme on lopahtanut täysin ja varsinkin seksielämä. En koe miestäni enään kovinkaan haluttavana. Välillä ajattelen todella paljon toisia miehiä siinä mielessä ja pettäminen on käynyt mielessä. Antaisin jopa miehelleni luvan käydä vieraissa jos se olisi puhdasta seksiä. Minusta on jopa kiihottavaa ajatella mieheni tekevän sitä jonkun toisen kanssa.
Ovatko ajatukseni omituisia vai ajatteleeko joku muukin näin? Rakastan miestäni ja varsinainen perhe-elämä arkineen on hänen kanssaan tärkeää ja välillä kun ero on tullut puheeksi olen ajatellut, että en haluaisi enään koskaan rakentaakkaan perheelämää kenenkään muun kanssa.
Luulin saaneeni kaiken sen, mutta toki myös paljon arkisia murheita joista ei saduissa puhuta.
Mieheni on pettänyt minua todistettavasti kerran ja se oli sellainen kännisekoilu. Minun oli todella helppo antaa se anteeksi ja silloin ihmettelinkin sen helppoutta.
Parisuhteessamme on ollut vaiheita jolloin on mennyt tosi huonosti ja olen myöskin itse syyllistynyt pettämään suutelemalla toista miestä. Mieheni oli vaikeampi antaa anteeksi jopa tällainen, mutta tilit on tasoitettu.
Nyt parisuhteemme on lopahtanut täysin ja varsinkin seksielämä. En koe miestäni enään kovinkaan haluttavana. Välillä ajattelen todella paljon toisia miehiä siinä mielessä ja pettäminen on käynyt mielessä. Antaisin jopa miehelleni luvan käydä vieraissa jos se olisi puhdasta seksiä. Minusta on jopa kiihottavaa ajatella mieheni tekevän sitä jonkun toisen kanssa.
Ovatko ajatukseni omituisia vai ajatteleeko joku muukin näin? Rakastan miestäni ja varsinainen perhe-elämä arkineen on hänen kanssaan tärkeää ja välillä kun ero on tullut puheeksi olen ajatellut, että en haluaisi enään koskaan rakentaakkaan perheelämää kenenkään muun kanssa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Nyt parisuhteemme on lopahtanut täysin..."
vs
"Rakastan miestäni ja varsinainen perhe-elämä arkineen on hänen kanssaan tärkeää ja välillä kun ero on tullut puheeksi olen ajatellut, että en haluaisi enään koskaan rakentaakkaan perheelämää kenenkään muun kanssa."
Täämmöisiäkös ne sitten on ne aikuisten ongelmat? Voi vttu :p
Laita seuraavaksi parvekkeen ovi auki ja mee sohvalle alasti istumaan. Sitten voit kirjoittaa tänne, että "ihan mahoton tilanne ku mää jäädyn täällä kotona kun on pakko saada raitista ilmaa, mutta en tahdo käyttää vaatteita ja se on nyt semmonen ratkasematon umpikuja jossa oon." Aaaargh!
Miehenä minun tulisi olla tyytyväinen että naisia jotka antavat anteeksi pettämisen humalaan vedoten on olemassa. Samoin jos pelkkä suutelu toisen miehen kanssa on pettämistä. Lupa käydä vieraissa sitten taas on jo aika pitkälle menevää rakkautta jossa tietysti on omat vaaransa. Fiktiossa ei sinänsä ole mitään jos se vielä kiihoittaa sinua esim sängyssä so what mutta ajatteleppa jos käykin niin että miehesi löytää mielestään sopivamman naisen joka antaa muutakin kuin seksiä? Näiden asioiden kanssa olet kyllä loppupelissä aika yksin. Olemme kaikki niin erilaisia joillekin sopii vapaampi suhde mutta ei kaikille. Seksielämä on joillekin hyvinkin iso osa yhteiselämää en tiedä teistä mutta ainakin minulle sen puuttuminen oli kuolemantuomio entiselle suhteelleni. Veikkaisin rakkautenne muuttuneen jonkinlaiseksi kiintymykseksi standardielämään joka luo perusturvallisuuden tunteen josta kumpikaan ei halua luopua. Kumpikin teistä kaipaa uusia huippuhetkiä joita ilman uutta ihastusta ei enää voi helpolla saavuttaa. En voi kehoittaa ketään luopumaan puolisostaan mutta jos haluaa pitää entisensä on koitettava tehdä jotain radikaalia muutosta entiseen suhteeseen tai yksinkertaisesti lähteä eri suuntiin.
Se ehkä onkin yksi ongelmani, että ehkä salaa toivoisinkin mieheni löytävän toisen ja näin ollen olisi hänen hyvä syy lähteä. Itse en haluaisi häntä loukata. Rakastan miestäni paljon samati kuin lapsiani,mutta minä en jostain syystä vain halua perheelämää. Minä todellakin luulin olevani perheihmisiä, mutta nyt olen tajunnut että minua ahdistaa tällainen avioliiton vankeus. Lapsiani en kadu, mutta he ovat juuri syy miksi yritän ja yritän sulkea ajatukseni ja tunteeni takaalalle. Jos eroamme mieheni kanssa en haluaisi enään koskaan sitoutua kehenkään. En jaksa mitään rakkaus ja romantiikka hömppää. Tunnen itseni omituiseksi ja epänaiselliseksi juuri näiden tunteiden takia, koska minusta tuntuu että minun pitäisi valittaa romantiikan puutteesta ja unelmoida onnellisesta ja uskollisesta parisuhteesta.
Puhut avioliiton vankeudesta ja samalla kerrot rakastavasi miestäsi ja lapsiasi. Yhdistelmä ei oikein vain toimi. Ratkaisua on tässä tilnteessa vaikea löytää toista satuttamatta. Toinen teistä ainakin tuntee tulleesa petetyksi ellei ole luonteeltaan jotain äiti Teresan kaltaista. Todennäköisesti joudut jossain vaiheessa kertomaan tilanteen miehellesi. Eron ottaminen toista loukkaamatta on aika pitkälti utopiaa ja vaikka ulospäin ei näkyisi ensin mitään katkeruus tulee kyllä jossain vaiheessa. Mitään tekosyitä ei kannata ruveta keksimään erotakseen vaan rehellisesti koittaa tunnustaa syyt siihen itselle ja toiselle, rohkeus vain usein puuttuu.
Tekemällä syrjähyppyjä saat kyllä nopeastikin eron aikaiseksi mutta tuntuu siltä että et haluaisi olla se ilkeä ja pettävä vaimo joita täälläkin on pilvin pimein. Ihmissuhteet ovat poikkeuksetta vaikeita asioita käsitellä ja varsinkin kun parisuhde on kysymyksessä tulevat aina kuvioihin myös jälkikasvu ja raha joista saa aikaiseksi taisteluja jossa ei ole voittajia vain häviäjiä.
Minkä ikäinen olet? Tuo vaikuttaa lähestyvältä neljänkympin kriisiltä. Siinä vaiheessa nainen alkaa ajatella, mitä oikein elämältään haluaa. Aivan normaalilta kuulostat. Sitä, miten jatkat eteenpäin ja teet suhteenne hyväksi ei voi kukaan neuvoa. Seksi on parisuhteessa erittäin tärkeää. Tärkeämpää, kuin moni antaa ymmärtää. Keskustele miehesi kanssa. Käyttäkää mielikuvitusta :).
Olen kohta 30-vuotias joten tuskin 40:n kriisistä vielä kyse. Tässäkin ikävaiheessa voi tietenkin olla omat kriisinsä.
Tiedän kyllä, että loukkaamatta ketään en voi jatkaa. Oli päätökseni sitten mikä tahansa. Sitä en vain ymmärrä, että miksi en voi rakastaa ja silti inhota avioliiton vankeutta?! Mielestäni rakkaus toista kohtaan ei ole sama kuin avioliitto. Se on harvinaista että ylipäätänsä olen omaa miestäni rakastanut koska hän on tähän astisen elämäni ainoa mies jota kohtaan olen tuntenut rakkautta.
Syy miksi tänne kirjoitin oli se, että haluaisin tietää onko toisia naisia jotka tuntevat näin. Jos olisin mies, olisi luultavasti oikeutetumpaa haluta olla ilman sitoumuksia ja turhia tunteita. Tarvitseeko jokainen ihminen rinnalleen kumppanin ja rakkautta?
Ehdotin tuota 40:n kriisiä, kun kuulosti niin tutulta tuo tarinasi, itselle tapahtunut pari vuotta sitten vastaavaa, olen nyt 40. Ei jokainen ihminen tarvitse rinnalleen kumppania eikä kaikki kaipaa rakkautta. Rakkaus ei todellakaan ole sama kuin avioliitto. Mielestäni tunteesi ovat normaaleja. Jokainen tuntenut samoin omissa liitoissaan. Harva uskaltaa siitä kertoa.
Olenko ymmärtänyt oikein että oikeastaan et kaipaa rakkautta ollenkaan. Se että mies olisi oikeutettu olemaan sitoutumiskammoinen tai tunteeton rakkauden suhteen ei ole kyllä sen oikeutetumpaa kuin naisella. Kysymys on persoonasta ja arvomaailmasta joka meillä jokaisella on erilainen. Ainoan ongelman muodostaa kohdallasi mielestäni se että olet tässä vaiheessa hieman myöhässä, sillä haluat tai et heräämisesi omaan ajatukseesi elämästä ilman rakkautta ja sitä avioliittoa aiheuttaa taatusti vahinkoa juuri sille ihmiselle joka luuli saavansa sinusta sen rakkaan ja jota et kuitenkaan halua loukata. Kysymykseen tarvitseeko ihminen vierelleen toista voin sanoa että ei tarvitse. Erakkoja ja elämästä ilman puolisoa nauttivia on paljon joten sikäli olet kyllä aivan normaali. Ajatus joka minulle miehenä tulee kyllä mieleen loukkaa se sinua tai ei on vanha kovasti sovinistinen sanonta " pyörii, pyörii kuin onnenpyörä, paljon lupaa, mitään ei anna" Pienen pieni itsekkyys kuultaa sanoistasi ja hyvin pitkälti oletkin vaatimassa omien ajatustesi ja arvojesi hyväksyntää. Tee miehellesi täysin selväksi mitä haluat. Olette molemmat ilmeisesti nuoria joten näen sen niin että turhaan ei kannata kuluttaa omiasi tai miehesi vuosia hukkaan vain vetkuttamalla tilanteessa joka jatkuessaan tekee molemmista katkeria loppuelämäksi.
Ja ehdottomasti tee ensin miehellesi selkoa tunteistasi ja muuta vaik kotoa pois, se saattaa selkeyttää tunteitasi paljonkin.
Sitten kun olet omillasi niin etsi uus mies. Tää on ainoa oikea järjestys, valitettavasti monet valikoi niin, et ensin petetään ja sitten vasta erotaan..
..ihastuitko ollenkaan aviomieheesi ennen kuin menitte naimisiin? Halusitko vain perheen nopeasti, koska muillakin oli. Jos ihastuit ja rakastuit, tilan voi palauttaa entiselleen. Jos sellaista tunnetta ei koskaan edes ollut, niin en ole varma.
Missä vaiheessa muutuit välinpitämättömäksi? Lasten jälkeenkö? Sanoiko kehosi irti vain mielihyväsopimuksen, jolloin kyseessä voisi olla pitkään jatkunut masennus?
En tahdo nyt syyttää miestäsi uskottomuudesta, mutta mietin miehesi osuutta apeaan mielialaasi. Hän voi alitajuisesti pitää sinua etäällä itsestään jonka sinä vaistoat ja reagoit kehollasi kuten nyt.
Jos sinulla olisi elinvoimaa jäljellä, kaipaisit ehkä miestäsi sisimmässäsi lähellesi. Henkisesti hylättynä saattaisit olla myös ihastuksille, mutta elinvoimaa ei ole edes siihen.
Ajatuksillasi lienee vain innottava merkitys, että saisit edes jostain tyydytyksen. Hieman surullista..
Hmm... Miehesi siis petti sinua. Kerran. Oliko kyse siitä, että mies meni sänkyyn asti vai vain suuteli? Kännisekoilua on kuitenkin niin monen asteista...
Minua vähän ihmetyttää se, että miksi et voisi puhua miehen kanssa suoraan siitä, että sinua ahdistaa? Ehkä mies ymmärtää asian ja sitten voitte erota sovussa. Ehkä miehesikin mielestä teidän suhteessanne on jotain vialla (vähän huono sana tähän yhteyteen, mutta en keksi parempaakaan), koska on pettänyt sinua kerran. Olen tässä viime kuukausien aikana keskustellut ystävieni kanssa pettämisestä paljon, ja monesti on siihen tulokseen tultu, että parisuhteessa on oltava jotain vialla, jotta pettämistä tapahtuu...