Milloin teillä on ollut kaikkein vaikenta parisuhteessa?Meillä ainakin oli yksi helvetti päällä monta vuotta kun penskat oli pieniä.Ite oltiin ukon kaa viellä nuoria ja kumminkin piti jaksaa olla töissä,hoitaa penskat ja koti.Ukko huiteli omia teitään ja menin minäkin.Nyt on jo rauhallisempaa,mutta murrosikäisten kanssa on parisuhde taas kovilla.Riitaa riittää,lasten ja ukon kanssa.Tässä sitä odotellaan milloin muuttavat omilleen.Monet on sanoneet että parisuhde oli parhaimmillaan kun lapsetkin oli kotona.Mhh..Tarkemmin kun miettii eipä meidän parisuhteessa koskaan mitään tunteiden roihua oo ollut.
Parisuhde helvetti?
arja..
41520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaa aika masentavalta, voi vaan miettiä että onko rakkautta alunperin ollutkaan?? Miksi yleensä olla yhdessä jos riitaa ja eripuraa jatkuvasti ja sisäinen onni ja rauha puuttuu?
Monesti me ihmiset ollaan niin riippuvaisia toisistamme, että ei osata edes ajatella olevamme erillämme. Kannattaa miettiä onko itseasiassa lapsille hyvä että he saavat mallin jossa vanhemmat on täky kireällä ja etäisiä toisilleen. Joskus kannattaa miettiä, onko elämä tarkoitettu ainaiseen takkuamiseen?
Eli ennustan, jos menen tämän miehen kanssa kimppaan, en tosiaan tiedä miten kauan toimii,,,ei ole tarpeeksi tunteita, vaikka halua olisikin.
Lasten etu- siinpä se. Kannattaisi ainakin- jos vaan motivaatiota riittää mennä jonnekkin parishde terapiaan- Mutta aina ei ole edes motivaatioota lähteä korjaamaan suhteen vaikeita asioita.
Eksyin näkemään kirjoituksesi, kun itse mietin aloitanko suhteen erääseen mieheen jota olen tapaillut, haluan perheen ja lapsen tai lapsia, mutta kauhukseni tänään tajusin, että en rakasta tuota ihmistä tarpeeksi. Eikä siihen auta mikään, tuntu pahalta. En usko että meillä olisi onnellista suhdetta koskaan, sillä ihmisestä tulee ihan paska kun se ei enää kunnioita ja rakasta toista- myös minusta.
Haluan olla onnellinen, mielummin yksin kun huonossa parisuhteessa.
Toivottavasti sinun elämäsi paranee, tavalla tai toisella ja taatusti et ole ainut joka kamppailee saojen asioiden kanssa, monet pitävät vaan kulissia yllä, vaikka menisi kuinka päin honkia.
"...haluan perheen ja lapsen tai lapsia, mutta kauhukseni tänään tajusin, että en rakasta tuota ihmistä tarpeeksi."
Olet hyvin rohkea kun uskallat olla itsellesi rehellinen. Liian monet selittävät itselleen suut ja silmät täyteen kaikkia järkisyitä ja perustavat perheen ihmisen kanssa, joka ei itselle sovi. Siinä pelossa, että jos ei nyt tee niitä lapsia tuon kanssa, niin ei sitten ikinä kenenkään kanssa. Pelossa, että menettää oman, tulevan perheen. Vaikka oikeasti tuollaisessa järkeilyssä menettää kosketuksen omiin tunteisiinsa ja mahdollisuuden rakkauteen.
Onneksi olkoon! Parempaa on tulossa :)
On se kumma juttu...
Mitä siitä ukosta tulee ärisevä muriseva mörökölli
ja meistä naisista niin nalkuttajia tai
niinhän ne miehet väittää "hymy"
Onneksi ei ole ukkoo ja lapseltakin murkkuikä jo ohitse.
Meillä on niin seesteistä.
Mutta jos keksisitte jotain kivaa kodin ulkopuolelta.
Risteily,etelänmatka mitä tahansa...
Jos ne tunteetkin täyteen liekkiin roihahtaisi taas.
Itse eronneena voin sanoo,
ei se ukko vaihtamalla parane.
Vikaa on jokaisessa mutta
mitkä viat sietää onkin toinen juttu.
Älä vaan sairastu tai loukkaannu että joudut sairaalaan, ukko etsii netistä "persen" sitten kun hän jää tapailuistaan kiinni (tai kertoo itse)ja kertoo kaiken olevan viatonta (hah hah) ja ohi, niin eipä olekkaan. Viestejä lähetellään, soitellaan ja kait tapaillaankin. Ja minä helvetin hullu uskoin taas kaiken. En tiedä miten jaksan tästä eteenpäin, miten voin luottaa häneen ikinä? Ja miksi mies tekee tällaista, kotona kyllä saa palvelua ja sänkyhommissakaan ei pitäisi olla valittamista, hänellä. Menis sitten kokonaan eikä valehtelis, mutta kait hänestä on kamalaa kun akka veisikin omaisuudesta puolet ja sen kyllä teenkin, kunhan saisin tämän tuskan loppumaan eli tunteeni kuolemaan. Ennemmin en voi lopettaa tätä suhdetta ja silti kärsin.