Niin paljon väitetään, että "täytyy rakastaa ensin itseään ennenkuin joku sinua" että täytyy sen pitää totta. Ite oon seurustellu oikeestaan koko nuoruuteni 16 vuotiaasta nyt 23 vuotiaaseen asti, siis kaksi pitkää suhdetta. Nyt melkein puoli vuotta sinkkuna ja en vieläkään ole tottunut siihen, todellakaan.
Tuntuu vain, että jaettu onni on huomattavasti parempi onni ja elämänlaatu on paljon parempaa jos ei olisi sinkku. On myös kiva jakaa päivän tapahtumat ja mietteet toisen kanssa. Ja olisi kiva viettää toisen kanssa paljon aikaa tehden kaikenlaista. Saada rakkautta, välittämistä, seksiä yms. Tohon kaikkeen siis olen tottunut koko nuoruuteni ajan, niin vaikea olla noita ilman.
Pitäisikö siis vaan hankkia kaikin keinoin nopeesti taas seurustelusuhde vai oikeesti yrittää huomaamaan ja tottumaan siihen, että elämä voi olla myös itseään varten, onnellinen voi olla myös ilman seurustelua yms. Se vaan tuntuu niin vaikealta ja mahdottomalta. Tottunut jakamaan kaiken jonkun toisen kanssa.
Kommentteja teiltä, joilla pitkä seurustelujuttu takana ja nyt sinkkuja. Ja miksei muiltakin. Ja aurinkoista kesää kaikille :).
Tuntuu vain, että jaettu onni on huomattavasti parempi onni ja elämänlaatu on paljon parempaa jos ei olisi sinkku. On myös kiva jakaa päivän tapahtumat ja mietteet toisen kanssa. Ja olisi kiva viettää toisen kanssa paljon aikaa tehden kaikenlaista. Saada rakkautta, välittämistä, seksiä yms. Tohon kaikkeen siis olen tottunut koko nuoruuteni ajan, niin vaikea olla noita ilman.
Pitäisikö siis vaan hankkia kaikin keinoin nopeesti taas seurustelusuhde vai oikeesti yrittää huomaamaan ja tottumaan siihen, että elämä voi olla myös itseään varten, onnellinen voi olla myös ilman seurustelua yms. Se vaan tuntuu niin vaikealta ja mahdottomalta. Tottunut jakamaan kaiken jonkun toisen kanssa.
Kommentteja teiltä, joilla pitkä seurustelujuttu takana ja nyt sinkkuja. Ja miksei muiltakin. Ja aurinkoista kesää kaikille :).
Vastaukset 8
Vanhimmat
40 lasissa ja takana kaksi piiitkää suhdetta ja pari vähän lyhyempää siinä välillä (5v, 1v, 1v ja 9v). Nyt on juuri alkanut viides vuosi uusiosinkkuna ja tähän voi vaikka ihan tottuakin. Meni siinä aikaa opetellessa ensin.
Älä mene paikkaamaan tilannetta ryhtymällä uuteen suhteeseen "vain siksi, että olisi edes joku". Se on suunnilleen pahin moka, minkä voi tehdä. Kokemus puhuu ja lasku lankeaa vielä pitkään siitä, että nuorempana ei riittänyt ymmärrystä :(
Täytyy rakastaa ensin itseään... niin se menee.
Nyt jos suinpäin törmäät uuteen suhteeseen, teet mitä todennäköisimmin niitä samoja tunarointeja, joita itse aikanaan tein: haet samanlaista ihmistä korvaamaan edellistä tai sitten täysin vastakkaisenlaista luullen sen olevan ratkaisu. Pieleen menee kumpaisessakin tapauksessa.
Kovaa aikaa ja tekee kipeää, mutta juuri nyt sinulla on oivallinen tilaisuus oppia tuntemaan itsesi ja miettiä, mitä sinä ihan pohjimmiltaan haluat elämältäsi. Olet vielä nuori ja sinulla on aikaa käytettäväksi itsellesi. Toista se on meikäläisellä; kello käy ja menneisyyden varjot roikkuvat hihassa taloudellisina rasitteina suteen menneen avioliiton perintönä. Ei juurikaan naurata, kun ajattelee sitä, että olen viiskymppinen äijä siinä vaiheessa, kun olen jälleen ihan oikeasti vapaa valitsemaan, mitä haluan elämälläni tehdä.
Aurinkoista kesää... mitäpä, jos teetkin jotain hieman poikkeavaa... mene kaatosateessa ulos ja nauti siitä, kun vettä ropisee ja sadeasun kauluksesta valuu noroja pitkin selkäpiitä. Carlos Castaneda kirjoittaa "ei-tekemisestä". Se on tapa tarkastella asioita yleisistä normeista poikkeavalla tavalla. Antoisaa ja itsetuntemusta kehittävää.
Ukkospuuskaista kesää :)
Olen 35 ja juuri pitkän suhteen lopettanut. Aiemmin olin pitkiäkin aikoja yksin, kun ei sopivaa löytynyt ja olen tosi tyytyväinen siihen. Joskus olen sortunut "hätävarasuhteeseen" ja huonostihan siinä käy. Suhde on "tyhjä" ja loppuu suht lyhyeen. Siinä vain menetti aikaa löytää se oikea henkilö.
Eli parempi yksin ja kärsiä, kun kaksin ja olla laimeasti tyytyväinen jonkun aikaa. Sitten joskus se taas kolahtaa!!
Vaikea sanoa kun en oo päivääkään seurustellu, mutta olettaisin että yksin elämiseen tottuu sellanenkin joka on tottunu elämään kaksin.
Enpä sanoisi ihan noin. Tunnen ihmisiä, jotka eivät oikein osaa olla yksin (suunnilleen 5 minuuttiakaan). Heidän kaltaisilleen tässä voi olla eron jälkeen sellainen ongelma, että sortuvat "hätävarasuhteeseen" liian helposti ja siitäkös asiat mutkistuu.
Kannattaisi ehkä kasvaa ensi :-)
...sanotaan. Toiset tottuu, toiset ei. Itelle tuli tossa Juhannuksen alla virallisen sinkkuilun alkamisesta kuluneeksi jo 3 vuotta! Hupsis, kylläpäs aika rientää! Sitä ennen olin parisuhteessa 11 vuotta, mikä näin jälkeenpäin(kin) ajatellen on aika pitkä aika.
Kyllähän asia on niin rakkaasti, niinkuin kirjoititkin, että kumppanin kanssa on aina mukavampi jakaa asioita jne. jne. Mutta jos suhteessa ei ole mitään syvällisempää sisältöä, niin miksi olla "väkisin" sellaisessa?
Otsíkossa mainittu "kaikkeen tottuu...." pitää paikkansa, ainakin yleensä. Kyllä sinkkuiluunkin tottuu tai turtuu tms.
Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä paksumpi "muuri" ympäröi ainakin joitain sinkkuja. Vieraiden on aina vaikeampi päästä kiinni sielujen syövereihin jne.
Siinä mielessä voi olla järkevää hakeutua uudelleen (jos niin on käynyt ennenkin) seurustelusuhteeseen. Mutta siihenkään ei kannata rynnätä suinpäin, ettei polta suotta siipiään taas
Se oikea voi tulla vastaan vaikka kaupan kassajonossa! :o)
Kesäisin terkuin kaikille,
Elwood J Blues
Mä olen nyt 22, ja sinkkuillut viimeisen 1,5 vuotta. Sitä ennen ensin 17v vuoden suhde, sit heti perään toisen tytön kanssa vähän yli 2v. Kyllä sinkkuilu on tehnyt hyvää, jotain lyhyitä parin kuukauden juttuja ollut mut kaatunut siihen kun en halua hetkeen enää sitoutua, naisen rakkaudentunnustus viimeksi pelotti pois, vaikka kuukausi oltiin vasta tunnettu. ainoa mikä on tullut kuvioihin on juopottelu. Koulussa tulee juotua ja nyt ku on loma ja töitä = rahaa varsinkin!
oot alottanu täytyy sanoo, vai oliko se eka seurustelusuhde äiti-poika suhde
Minulta meni melkein vuosi sinkkuuteen totuttautumisessa 10 v suhteen jälkeen. Nyt osaan jo nauttia jopa yksinäisistä koti-illoista enkä enää kaipaa juuri seksiäkään.
Ei silti ettenkö mieluusti ryhtyisi uuteen parisuhteeseen, jos vastaan osuisi oikea mies.
Mutta muista että yksinkin voi tehdä kaikkea, älä jää kotiin vain sen vuoksi ettei ole kaveria jonka kanssa lähteä rannalle, lenkille, elokuviin tms.
Yksin olemisessa on se vaara, että totut valinnanvapauden ylellisyyteen etkä enää sopeudu suhteeseen, joka on aina täynnä kompromissien tekoa.