Miehet, miksi ette puhu tunteistanne avoimesti naisen kanssa? Tylyä kun on näin, saatte liian monen naisen uskomaan toista mitä todellisuus on :(
Miten teitä voisi rohkaista puhumaan tunteista?
Miten teitä voisi rohkaista puhumaan tunteista?
Miehet ja tunteet
tabu?
403263
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Auttaisiko, jos naiset uskoisivat kuulemansa, eivätkä etsisi piilomerkityksiä rivien välistä? Tai jos asian voi ymmärtää kahdella tavalla, valitsi sen positiivisen?
Miksi ette avoimesti näytä korttejanne pelikavereillenne?
eivät ole kortinpeluuta.
Joka on suhteissaan jäänyt texas hold'em -asteelle, voi samantien mennä takaisin yläasteelle kaverin mukana lappuja lähettelemään.
Ei kaikkea tarvitse eikä kannata paljastaa heti, mutta ikuinen kissa ja hiiri -leikki väsyttää suhteen kuin suhteen, sillä epätasapainossa oleva suhde ei tämän päivän maailmassa vaan toimi.
Strategian suunnittelu ja ainainen varpaillaan olo ei voi tehdä suhteelle hyvää. Senkin ajan ja energian voisi käyttää kumppaninsa kuunteluun ja mukavaan yhdessäoloon.
Ottaen huomioon, että omien sanojesi mukaan olet saanut ihmissuhdeasioissa nenillesi monen monta kertaa, en antaisi noille sanoillesi juurikaan painoarvoa.
Viittaan Fredericon viestiin: niin kauan kuin nainen käyttää miehen paljastamia asioita lyömäaseena tarpeen tullen, ei miehellä ole pienintäkään syytä paljastaa mitään ylimääräistä.
Pokerissakin saatan joskus paljastaa käteni, vaikkei mikään pakko olisikaan, mutta vain jos arvelen siitä olevan itselleni hyötyä jatkossa.
sullakaan mennyt, kun oletat naisten aina käyttävän asioita lyömäaseena miestä kohtaan.
Ehkä mulla on ollut jonkin verran epäonnea (en sanoisi, että olen saanut nenilleni), mutta mikään ei ole johtunut avoimuudestani ja rehellisyydestäni.
En ole myöskään päästänyt itseäni niin katkeraksi, että pitäisin kaikkia miehiä samasta muotista tulleina, aina hyötyä tavoittelevina olentoina.
miehen yksityisasiat muuttuvat yleiseksi tiedoksi. Akoilla on paha tapa laulaa henkilökohtaisiksi tarkoitetut asiat pitkin kyliä. Siksi järkevä mies pitää yksityisasiansa yksityisasioina.
Pitäisin kuitenkin naiivisuutta kyynisyyttä suurempana syntinä.
siltä että haluaisit periaatteessa luottaa, mutta et vaan pysty?
jatkossa valita tarkemmin.
Oon pahoillani, että sulla on tuollaisia kokemuksia, mutta älä kuitenkaan seuraavalle asiaa kosta.
Mä en ole ikinä seurustellut.
Luottamus on ansaittava.
Kannattaa testata antamalla pieni piikki. Yleensä sen löytää selästään ensimmäisen riidan tullen, jolloin voi vain olla tyytyväinen, ettei antanut puukkoa.
oma valinta?
Jos edellisten kokemusten painolastia ei kannata kantaa uuteen suhteeseen, niin olemattomien vielä vähemmän.
Viisaampi toistenkin virheistä. Tyhmä toistaa ne yhä uudelleen.
Minusta naiivius ei ole synti, sillä se ei ole rakkauden puutetta.
Kokemukseni mukaan aina kun olen antanut piikin, piikki on tullut takaisin. Olen kyllä kokenut pettymyksiä ja monta kertaa. Olen tavannut monia jotka eivät yltäneetkään luottamukseni tasolle. Säälin heitä. Joku heistä on myöhemmin itkenyt minulle elämänsä kurjuutta ja tyhjyyttä. Mutta ihminen tekee valintansa. Kuitenkin, en tunne oloani mitenkään erityisen onnelliseksi jos epäilen jo heti aluksi. Jos odotan pelkkää auvoisuutta, saatan hyvinkin pettyä. Mutta jos odotan kurjuutta, en takuulla tule kokemaan onnea.
virheistä oppiminen ja valmiiksi kostaminen ovat eri asioita.
pokerillahan kaikki näyttikin ja mitäs siitä taas seuras :-)
Mutta aika yksinäistä saattaa tulla, jos vaatii ihmisiltä ehdotonta luottamusta. Itse asiassa epäilen, ettei yhdestäkään ihmisestä ole vastaamaan niin suuren luottamukseen.
Mulla on monia kavereita, joihin ei voi tietyissä asioissa täysin luottaa, mutta se on ihan ok. Ne on hyviä kavereita, eikä mitään ongelmia ole, kun tietää missä määrin voi luottaa. Sama pätee parisuhteeseen: ei kumppanin kanssa tarvitse kokonaisvaltaisesti käsitellä kaikkia asioita, vähempikin riittää onnellisen suhteen kannalta. Tasapaino löytyy, kun kolikon kaksi puolta: luottamus ja luotettavuus, ovat yhtä suuria.
Koetko sen kostoksi, jos joku ei luota sinuun? Saanko kysyä: miksi ihmeessä?
Aiheeton luottamuspula ja ansapiikit vielä siihen päälle.
Niiden pohjalta ei hyvää ja toimivaa parisuhdetta rakenneta.
Kuten sanoin, mielestäni sanoillesi ei voi suurtakaan painoarvoa asettaa.
Suurin osa ihmisistä onneksi ymmärtää, ettei kukaan luota, jollei ole mitään takeita luotettavuudesta, eivät näin ollen puhu "aiheettomasta luottamuspulasta".
Lähtökohtaisesti ihminen on epäluotettava ja tavoittelee omaa etuaan, enkä siksi luota. Käsitys saattaa muuttua vähitellen lähempien tunnustelujen syventyessä. Kolikon molempien puolien täytyy laajentua samaa tahtia, muuten syntyy epätasapaino.
Joo, niin se vaan on. Jos et osoita luottamusta, et saa luottamusta. Usein saat mitä odotat. Negatiivisilla asenteilla houkuttelet toisen kohtelemaan itseäsi negatiivisesti ja positiivisilla positiivisesti. Vai irvistätkö jollekulle joka hymyilee sulle?
"Kuten sanoin, mielestäni sanoillesi ei voi suurtakaan painoarvoa asettaa."
Huh, mitä tuubaa!
Minusta Lara on palstan yksi ainoita fiksuja ja lämpimiä henkilöitä ja luen Laran mielipiteet aina tarkkaan :)
En millään muotoa ottanutkaan kantaa kirjoittajan fiksuuteen tai lämminhenkisyyteen.
Pragmaatikkona minua kiinnostaa ideoiden käyttökelpoisuus ja myös se, miten vakuuttava track record kirjoittajalla on esittää väitteidensä tueksi. Jos henkilöllä on takanaan useita epäonnistuneita pariutumisyrityksiä, voidaan mielestäni henkilön pariutumisstrategia hyvällä syyllä kyseenalaistaa, vaikka se jonkun mielestä järkevältä tuntuisikin.
Luottamuksen syvenemistä parisuhteessa voitaisiin verrata prosessiin, jossa suurvallat vähitellen riisuvat aseitaan siten, että kumpikaan ei missään vaiheessa koe turvallisuuttaan uhatuksi. Lara tuntuu vaativan, että vastapuoli riisuisi valtaosan aseistuksestaan kerralla olettaen, että myös toinen osapuoli pelaisi sovittujen sääntöjen mukaan. Ymmärrettävästi se ei ole hyvä ratkaisu, koska ei ole mitään takeita, että toinen osapuoli näin tekisi. Yksipuolisen riskin ottaminen ilman vastavuoroisuutta ei ole järkevää, koska se asettaa riskinottajan alttiiksi uhalle, eikä ole reilua sellaista vaatia.
Sanoisin, että on jopa tyhmää pitää sitä jonkinlaisena kostona, jos toinen ei epäreiluun vaatimukseen suostu.
Naiset vois välillä kuunnellakin. Jos puhuu tunteistaan niin niistä ei pitäs tehdä asetta myöhempää käyttöä varten.
Miten vois rohkaista puhumaan tunteista, Jospa opettelesitte kuuntelemaan ja puhumaan miesten ehdoilla....
...
Tästähän onkin kyse. Sovitaan että keskustellaan asiasta ja tunteista mutta ei sitä sitten tapahdu kun mies ei puhu. Ota siitä sitten selvää. Kyse ei kuitenkaan ole mistään "deitistä". Kyse on lähinnä välien selvittelystä. Luulisi, että jos naisena kerron omat tunteeni ja näkemykseni niin se rohkaisisi miestä myös kertomaan. Vaikka kuinka sanon ettei kertoisi mitä haluan kuulla vaan miten asia on niin ei siltikään. En todellakaan jankuta sitä mutta olisi mukava kuulla konkreettista palautetta "meistä" miehen näkökulmastakin..
Kyllä te ootte monimutkaisia. Väittäisin, että olette herkempiä kuin naiset.
Ja helpommin huijattavissa puhumaan... Esim ku keskitytään johonki niinku vaikka autolla ajoon ruuhkassa tai huonolla kelillä. Ehkä sellanen juttutuokio sillon on paljon antosampi ku miehellä on käsissä jotain konkreettista tekemistä.
Miehet on ehkä herkempiä siinä suhteessa että ne ajattelee tarkemmin, mut aina kun itte yrittää keskustella niin se tuntuu että nainen hyökkää kimppuun. Joskus on pitäny ihan ärähtää että turpakiinni ku mie puhun. Naiset ku ei anna sanoa asiaa loppuun, ku mies joutuu vähän pohtimaan mitä sanoo ja miten sanoo. Naiset on surkeita kuuntelijoita.
Ensinnäkin, oletat aina että tunteista puhumattomuus on merkki siitä että jokin on pielessä.
Näin ei välttämättä ole. Mies voi hyvinkin kunnioittaa ja rakastaa naista - ja olla siitä hiljaa.
Kannattaa mieltää asia miehen tekojen ja valintojen kautta. Ne puhuvat omaa vääjäämätöntä kieltään.
Sitäpaitsi naiset ovat ainaisia lapsia tässä jutussa. Se mikä kiehtoo ei ole se minkä saa helposti, vaan se minkä saa vain työllä ja tuskalla ja sittenkään ei ehkä kuin pienen palan. Jos lattialla on kasa toinen toistaan parempia leluja ja lukittu lipas niin arvatkaas mikä niitä lapsia kiehtoo kaikkein eniten? :D
Sama pätee naisiin. :D Nainen TUNTEE miehen tunteet, tietämisen paras taso on siis alitajuinen, rauha asian suhteen... mutta silti mysteeri.... :)
Okei. Toivottavasti en puhunut kovin paljon paskaa. Mutta näin asian voi ajatella...
Ja rehellisyyden nimissä:
Tunteiden osoittamattomuus ja kätkeminen ovat loistava tapa lypsää heikolla itsetunnolla varustetusta naisesta tyydytystä, palvelua ja paapomista jolla nainen pelossaan yrittää ostaa itsensä varmuuden vuoksi miehen luo.
No, kiitos tuosta. Hyvä kun tuli selväksi tuokin.
Minä törmäsin ns hiomattomaan timanttiin etten sanois. Tunnettu on vuosikaudet ystävyyden merkeissä.
Puolisen vuotta olen ollut häneen - en sanoisi ihastunut, vaan enemmän.
Tyydytystä, palvelua ja paapomista on ollut molemmin puolin, joskin vaaka kallellaan minun suuntaan. Ja heikko itsetunto oli lähinnä miehellä. Nimenomaan - oli. Joskin vieläkään ei paukuttele henkseleitään.
Nyt nimittäin hän on tullut ulos kuorestaan, hitaasti mutta kuitenkin; ei ole enää kuin jokin anteeksipyyntöanomus, juttelee (paitsi tunteista), hassuttelee, katsoo päin, pitää itseäänkin jo edes jonain.
Kädestä pitäen olen opettanut hänelle asioita, laidasta laitaan, ja menevät jakeluunkin. Hänellä ei ole juuri minkäänlaista kokemusta naisista vaikka ikääkin on, ei ollut seurustellut koskaan.
Rakastelu on tyydyttävää molemmin puolin.
Nyt alkaa olla kuitenkin pikku hiljaa kyllästyttää.. nimittäin tunteista puhumisen panttaaminen.
Mistä miehet luulevat että naiset ovat ajatustenlukijoita?
Tai että joskus jos sanoo että tykkää, tai rakastaa - kun painostaa ja tivaa..
että se sitten pitää riittää.
Ei se vaan mee niin että "kyllä mää sanon jos tilanteeseen tulee muutos." EI
Jos koiralle riittää lässytystä, miksei ihmiselle?
Ansainnut olen sen kyllä, ja hänkin tietää sen.
Itse olen tunneihminen enkä voi pitää näppejä erossa. Enkä suutani supussa.
On alkanut tuntumaan että hän pitää minua itsestäänselvyytenä..
Olemme suunnitelleet yhteistä elämää, mutta en halua kerjätä tunteiden SANOMISTA ääneen.
Puolustukseksi hän sanoo, ettei ole tottunut sellaiseen, ja että hän on vieläkin häkeltynyt että hänestä joku tykkää. Mutta sanoi kylläkin tässä hiljattain, että kai se pikkuhiljaa on alettava uskoa..
Kyllä hän NÄYTTÄÄ että tykkää. Näyttää sen monin tavoin. Ja se katse; piiitkä ja rakastava.
Missä siis sanat?
Miksi hän aina vaivautuu asiasta?
Olen mököttänyt tämän päivän. Olemme eri osoitteissa. Tosin asummekin erillään. Hän tietää miten olisi korjannut tilanteen. Panin pari tekstiviestiä. Hän ei tykkää kirjoittaa tekstareita, soittaa aina mieluummin. Miksi ei nyt soita?
Ikävä on, kello on jo paljon. Enää en odota soittoa. Ja itse en taatusti soita. Hällä on tosin muutama huonosti nukuttu yö takana mutta..
Minun takiani ei ole nukkunut huonosti.
Toista naista tai mitään hällä ei ole. Ei käy koskaan missään. Ei ota viinaksia koskaan.
On kiltteyden perikuva, ja voisipa sanoa jopa - nössö.
Siipeensä hän on saanut tiettävästi kerran.
En ole saanut vastausta, mitä hän tunsi ko ihmistä kohtaan oikeasti, ilmeisesti paljonkin.
Koskaan ei ollut edennyt seksiin asti. Nainen käytti lähinnä hyväkseen. Antoi ymmärtää muttei ymmärtänyt antaa. Haki seksiseuransa toisaaalta.
Minusta tämä ihminen on nähnyt jo kaikki puolet. En juokse rahan tai muun perässä, sitä ei juuri edes ole. Hän tietää minun tunteeni. Olemme olleet yhdessä hyvässä ja pahassa, ja jälkimmäistä on lähinnä piisannut, siis kaikenlaisia murheita ja vastoinkäymisiä.
En kuitenkaan aio jatkaa jos hän ei muutu tuolta osin.
En kyllä antaisi omaa diagnoosiani.
Vaikuttaisi olevan vanhan kansan mies. Tunteet ovat hänellä kaikkein perimmäisessä nurkassa. Niitä ei vaan sanota ääneen.
Miksi se tarvii sen verbaliikan? Miksi? Kirjoitin tuohon yläpuolelle sen toisen puolen kolikosta.
Kaikki ei saa olla vain sanoista kiinni - tai niiden puutteesta. Väitätkö tosissasi - jos hän kerran on hyvä mies - että olet tyytymätön? Ihan ihan oikeasti?
Miehet ovat kautta aikojen puhuneet naisille sanoin korvat täyteen paskaa, pyörittäneet heitä sanoillaan. Sellainen on sanojen mahti. Miksi siis sitä mahtia tahdot itseäsi määräämään? Miksei se tunne riitä?
Mun ohjeeni on että rakasta ja tule rakastetuksi. Se voi tarkoittaa sanoja - mutta se voi tarkoittaa myös sanattomuutta. Anna hänelle lupa olla vaiti, pyydä että puhuu sitten aivan kaikesta muusta.
Tämä on minun ohjeeni, mutta päätös on sinun.
On hyvä mies on, en väitä.
Ois vaan tosissaan kiva että sanois sen mullekin, niinkuin ihan oma-aloitteisestikin, ees joskus, kun pystyy sanomaan mun koirallekin höh.
Keski-ikäinen, kaupungissa ollaan, eikä ees peräkammarin poikia.. joten ihmeitäkin vielä siis tänä päivänä tulee vastaan.
Ja miksi se patistamallakin on niin vaikeeta..itelleni ei tippaakaan.
tunteita aseena häntä vastaan. Tunteet ovat ihmisen yksi olomuoto ja niitä pitää kunnoittaa. Ei ole mitään yhtä todellista kuin tunteet ja yhtälailla ne ovat yhtä hallitsemattomia. Olisin enemmän kuin otettu siitä, jos mies kertoisi tunteistaan ja asioista, jotka vaivaavat häntä. Se olisi osoitus luottamuksesta ja olisin häntä tukemassa, en parantamassa.
Kyllä tunteista puhuminen on toki hankalaa ja tuntuu, että menee luu kurkkuun, mutta mitä siinä häviää? Ei voi muuta kuin ihmetellä..
Pelkääkö mies menettävänsä kasvonsa? Paljastavansa itsestään itselle entuudesta tuntemattomia puolia?
te kultapienet välttämättä kuulla oikeaa kokototuutta. Väittäisin et harva mies on mitenkään ultimaattisen hullaantunut muijaansa, ei ainakaan enää parin kuukauden alkuhuuman jälkeen ja jos siinä vaiheessa pitää alkaa lateleen totuuksia niin ne ei välttämättä enää miellytäkkään naisia. Ja mistäs muusta sitä sit voitais puhua, vaikka siitä et tunnen palavaa poltetta munissani työpaikan Lissua kohtaan. Miehillä on aina järki pelissä näissä asioissa, miksi esim. ekan kersan tekeminen on monelle miehelle niin vaikeaa, totta vitussa siksi että sitä ennen voi vielä helposti nostaa kytkintä jos sattuukin tuleen sellainen olo. Sen yhden jälkeen taas on ihan vitun sama, paskat on jo jousuissa joten tehdään vaikka 3 sit samantien.
...oikeassa. Pitäisköhän pistää kolmatta tilauksiin?
2.7 pyöristetä ylöspäin, ole edes sinä siis kunnon kansalainen ja täytä velvollisuutesi. Mä oon ottanu sen periaatteen et niinkauon kun en tienaa miesten keskiansiota tai enempää vuodessa niin näitä asioita ei edes mietitä.
Ihan rohkeesti vaan siemenet itämään, ei se oo kuin 100 000€ per lapsi.
niin paljon vähemmän
puhutuilla tunteilla? Tunnettu tunne on aina enemmän kuin puhuttu tunne.
se muille kuuluu, mitä ajattelee
mun mielestä ihminen on kiinnostava tasan niin kauan, kun ei tiedä siitä kaikkea.
mutta taas huomaan käytyväni kuin mies :(
Jos minulta odotetaan "tunnustuksia" niin se on varma että niitä ei tule yhtään. On kuin lapselta yrittäisi viedä väkisin suusta tikkarin.
Ei tunteita kuulu joutua "selittelemään", kun tuntee niin tuntee ja sen myös toinen tuntee tai sitten ollaan hakoteillä. Tämäkin oli vain minun kantani.
En pidä erityisen tärkeänä, että mies puhuu tunteistaan tunnustusmuodossa eli suurta rakkautta ei tarvitse koko ajan tunnustaa. Mutta, jos jokin ei tunnu hyvältä tai jossakin mättää, olisi erittäin suotavaa, että mies sen kertoo. Miten nainen voisi muuten tietää, mitä mieltä olet mistäkin asiasta.
On niitä miehiä, jotka päättävät pitkänkin suhteen ja kertovat syyksi sen, että olen jo vuosia ollut onneton. Voi herran jestas! Ei sitten vuosia sitten tullut kerrottua, että se ja se asia ei tunnu hyvältä. Asioista kun voi keskustella ja sen avulla suhdetta parantaa.
Ja luottamuksesta. Luottamusta ei voi ansaita. Luottamus annetaan lahjaksi ja se toinen voi vaalia sitä tai rikkoa sen. Vai milläkailla se ansaitaan? Teetkö pieniä ansoja ja katsot tippuuko toinen? Huono pohja suhteelle.