Olen ollut enemmän ja vähemmän sinkkuna pari vuotta..Ajasta on tullut otettua kaikki ilo irti. Nyt se on sitten iskenyt..ei huvittaisi enää yhtään iltaa tulla yksin tyhjään kotiin, olisi kiva olla joku jonka kanssa voi tehdä jotain ex-tmepore ettei tarvitsisi viimeisiä jäljellejääneitä sinkkukavereita anella minnekään..Nyt olen huomannut katkerana kuuntelevan kun kaverit ovat jo kolmannella kierroksella lapsientekemisessä ja tuntuu että oma juna on jättänyt...Miten tässä näin kävi?Tuntuu ettei mitään valoa ole putken päässä...Olen ehdottamasti parisuhdeihminen eikä vaihtoehto ilman lapsia ja miestä tunnu omalta...mutta ehkä se ei olekaan omassa kädessä. Erotessa mietti, että vaikka koville otti niin siitä selviää ja tapaa vielä jonkun toisen yhtä tärkeän ihmisen...mutta...vuodet vaan vierii....:(
Nyt se tuli...
Katkeruus
81089
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mahtaa jos on kranttu ja ei viitsi tehdä asioiden eteen mitään itse, tiedän sen nimittäin hyvin itsekkin, mutta mutta....
Vaikka itse olen tsempannut paljon tuota parisuhde etsimistä ja etsinyt ihan sitä normaalia naista niin eipä tunnu kelpaavan, selityksiä tuntuu teiltä naisilta ainakin riittävän. Silloin sitä alkaa miettimään että pitäiskö vain unohtaa koko touhun ja elää vain itsekseen...
No ei sun viel kannata M25 pistää työkaluja pakkiin, ellet sitte jo oo ihan varma asiasta. Aloittajalle sanoisin et toi on ihan normaalia et katkeroituu ja sit taas kuntoutuu radalle, mut toivottavasti onnistutte, ettei kovin montaa pörssi laskupäivää teidän kohdallenne enään osuisi.
Luulen että meitä katkeroituneita keski-ikää lähentyviä luovuttajia on riittävästi vaikka oman puolueen perustamista varten ilman teitäkin.
Vielä luovuta, mutta en tiedä... Välillä sitä vain tulee sellaisia ajatuksia päähän mitä ei välttämättä halua!
voi olla se ronkelius myönnettäköön, mutta tuntuu että itse en ole törmännyt normaaliin tapaukseen pitkään aikaan...tielle on sattunut a)ulkomaaneläviä matkoilla b)vain seksiä vonkaavia pelailijoita c)sitoutumiskyvyttömiä masentuneita työnarkomaaneja d)epätoivoisia jotka kenen tahansa tavattuaan haluavat heti muuttaa yhteen ja tehdä lapsia ja siinä epätoivossaen sentään itse vielä ole :)...niin unohtui e)naimisissa olevat pikkujouluvonkailijat. Itselle arkea jakamaan riittäisi ihan eli tavallinen, työssäkäyvä suomalainen normaali äijä!Mutta kieltämättä omat haasteensa antaa se tosiasia, että ikäluokasta suurin osa on jo varattuja!
kun tarpeeksi pahasti polttaa näppinsä eikä enää uskalla siihen rumbaan lähteä minä lohdutan itseäni ajatuksella että aikansa kutakin, myös suhteita naisten kanssa. löytyyhän elämään muutakin sisältöä kuin pakkomielteinen toisen sukupuolen etsiminen. Joskus on van myönnettävä itselleen tosiasiat.
Sinulla on sentään sinkkukavereita! Kaikki minun kaverini ovat parisuhteessa, lapsia jne. Välillä tuntuu, ettei sinkkua edes haluta niihin kuvioihin. Tykkään lapsista ja osaan myös jutella perhe-elämästä (lue: aihe jopa kiinnostava), mutta ei...
sama kohtalo kuin minulla.. ei sinkkukamuja, ei viikonloppuisin menoseuraa ku ei saa lapsenvahtia eikä huvita mihkää lähteä ku mies suuttuu..siistiä elämää yli kolmekymppisellä lapsettomalla sinkulla!!!
Mäkin olen jo mennyt koko perheenperustamisvaiheen ohi reippaasti ja olen ihan alkanut nauttia elämästäni, ja sen suomasta vapaudesta ja elämisen laadukkuudesta vaikka olen sinkkuna ollut lähes koko elämäni, ja en ole ruma, köyhä enkä katkera.