On tyrmistynyt olo. Pitkä liitto takana, pari kouluikäistä lasta nurkissa, kotia ja mökkiä laiteltu. Ukko jo ukottuu, minä vielä tiukasti töissä. Tuli mutkia matkaan, ei isoja päin näköä -kriisejä, mutta jatkuvaa nipotusta ja nokkapokkaa puolin ja toisin. Peti kylmeni jo vuosia sitten. Välillä on pullon henki vienyt mieheltä järjen ja tahdon, sieltä sitten ajan kanssa palailee.
Pari kesää takaperin sanoin, että lähtölaskenta on alkanut. Viime syksynä sanoin, että pitäisi jo alkaa valmistautua. Toissa viikolla sanoin, että nyt on kateltava uudet kuviot ja viime viikolla asiasta kohteliaimmin muistutin. Mitäs mies? On kuin ei olis kuullutkaan. Nyt viimeisimmällä kerralla oli ällistynyt, että ihanko tosissaan, mites hän yksin pärjää?!? Ja nyt taas tohottaa kuin dementikko - ei siis lainkaan ota tosissaan.
Onko nyt niin, että hyvällä ei voi erota, vaan pitää saatananmoinen mekkala kehittää, astioita paiskoa ja kännipäissä läimiä, jotta asia menee jakoon? Olen etsimässä vuokrakämppää, joten ihan asiakseni olen sitä eroa tekemässä. Mutta kun ei taida ukko uskoa, ennen kuin on matkalaukut pakattuna. Mä koen tuollaisen aika alentavaksi, eikö mussa ole uskottavutta sen vertaa? Sanoin, etten viitsi tällaisilla eroasioilla pelleillä, vaan tosissani sen sanon. Itse hän on "leikkieronnut" musta tusinan kertaa - muttei kuulemma sitä ole tarkoittanut... höh.
Pari kesää takaperin sanoin, että lähtölaskenta on alkanut. Viime syksynä sanoin, että pitäisi jo alkaa valmistautua. Toissa viikolla sanoin, että nyt on kateltava uudet kuviot ja viime viikolla asiasta kohteliaimmin muistutin. Mitäs mies? On kuin ei olis kuullutkaan. Nyt viimeisimmällä kerralla oli ällistynyt, että ihanko tosissaan, mites hän yksin pärjää?!? Ja nyt taas tohottaa kuin dementikko - ei siis lainkaan ota tosissaan.
Onko nyt niin, että hyvällä ei voi erota, vaan pitää saatananmoinen mekkala kehittää, astioita paiskoa ja kännipäissä läimiä, jotta asia menee jakoon? Olen etsimässä vuokrakämppää, joten ihan asiakseni olen sitä eroa tekemässä. Mutta kun ei taida ukko uskoa, ennen kuin on matkalaukut pakattuna. Mä koen tuollaisen aika alentavaksi, eikö mussa ole uskottavutta sen vertaa? Sanoin, etten viitsi tällaisilla eroasioilla pelleillä, vaan tosissani sen sanon. Itse hän on "leikkieronnut" musta tusinan kertaa - muttei kuulemma sitä ole tarkoittanut... höh.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Senkun lähdet, nostat yksinkertaisesti ja siististi kytkintä.
Voithan tuota laittaa ajatuksesi paperille ja sen kirjeenä tulevalle exällesi jättää. Voisi olla jopa asiallistakin.
Kyllä tuo on hyväksi koeteltu keino kahden aikuisen suhteessa, mutta kun pelissä on myös lapsia, niin varmaan pitäisi asioista voida sopia ennakkon ja puhua yhdessä lapsille. Silleen outo tilanne.
Moikka!
Suosittelen sinun oman elämän kannalta eroamista.
Ei miehistä siihen monestikkaan ole, joten tehtävä yleensä jää naisen harteille.
Minua ainakin helpotti kirjeen kirjoittaminen. Siinä ei tule sanottua pahasti vaan voi harkiten totuuden positiivisessa sävyssä kertoa.
Pystyt sen tekemään kun olet itse siihen valmis.
Onnea matkaan!
Jos sinä tahdot erota niin et kai tosissasi odota että miehesi tekisi asian eteen jotain? Mikä mieletön ajatus, vaadit yhteistyötä mieheltäsi lopettaaksesi yhteistyön(yhteiselon).
Minä en ole nalkuttaja. En jäkätä. Olen vuosien varrella todennut, että ellei pullonkorkki ala pysyä viikolla kiinni, tämä mamma ottaa hameenhelmoista kiinni ja vaihtaa maisemaa.
Takana yli 20 yhteistä vuotta, mutta meno miehen puolelta jatkunut samana. Viime kesänä sitten laitoin eron vireille.
Kyllä mies hämmästyi!! Nyt on korkki pysynyt kiinni ja minä olen saanut jeesausta kotitöissä ym ym.
Viimeksi eilen sanoin miehelleni (asumme vielä yhdessä), että loistava herääminen, mutta viisi vuotta liian myöhään. Viisi vuotta viimeisen dead-linen jälkeen.
Huvittaa ja välillä veetuttaa, eikö mies olisi voinut uskoa silloin, kun asiasta sanoin.
Ei kai sitten? Olisi pitänyt nalkuttaa, jäkättää, vähätellä, uhkailla? Luulin, että meitä meni kaksi aikuista naimisiin.
Olin väärässä.