Minä olen kaveriporukassani se huonoiten koulutettu, pelkkä peruskoulu on pohjana. Työelämään lähdin heti 18 vuotiaana, ja useassa työpaikassa olen ollut. Olen ahkera ja tunnollinen ja päässyt esimiesasemiin eri paikoissa. Palkkaakin olen aina rohjennut pyytää kohtuullisesti.
Ystäväni ovat opiskelleet kuka miksikin vuosikausia, joillakin on vieläkin opintoja vaikka yli vuosikymmen on jo vierähtänyt. Lapsiakin ovat tehneet ja jääneet kotiin jne.
Opiskelijat ovat kituuttaneet nuoret vuotensa opintorahoilla ja työskentelemällä pääosin tarjoilija-osapäiväisinä jne. Niinkuin on todella yleistä.
Samaan aikaan minä ajelin hienoilla autoilla, ostin kaupasta mitä halusin, koskaan ei ole tarvinnut penniä venyttää. Olen matkustellut ja nauttinut lomista, jotka ystävilläni kuluvat töissä että saavat leipää pöytään talvella opiskellessaan. Rahaakin olen säästänyt kiitettävästi vuosien aikana, ja olen velaton.
Olen saanut seurata vierestä ihmetellen stressiä jota kaiken maailman tentit aiheuttaa.
Olen myös ansainnut huomattavan paljon enemmän rahaa 15 vuoden aikana kuin ystäväni jotka nyt alkavat saamaan kunnon palkkaa kun ovat valmistuneet viimein, ja kas kas, tulotasot ovat samaa luokkaa kuin minulla. So what jos jollain on titteli jonka eteen on raatanut, mitä sitten?
Olen ylpeä siitä että olen tehnyt rehellistä työtä ja ansainnut joka pennin ja sentin. Joskus joku urpo kattoo kieroon kun sanon että ei minulla ole koulutusta. Työssäni olen kuitenkin hyvä ja ammattilainen työkokemuksen ansiosta. Ja usein ansaitsen vielä paremmin kuin se kieroon katsova , joka luulee ihan muuta ;).
Pointti vaan tässä on, että ei se opiskelu välttämättä aina ole tarpeellista, itse en kadu yhtään että koulut jäi.
Ystäväni ovat opiskelleet kuka miksikin vuosikausia, joillakin on vieläkin opintoja vaikka yli vuosikymmen on jo vierähtänyt. Lapsiakin ovat tehneet ja jääneet kotiin jne.
Opiskelijat ovat kituuttaneet nuoret vuotensa opintorahoilla ja työskentelemällä pääosin tarjoilija-osapäiväisinä jne. Niinkuin on todella yleistä.
Samaan aikaan minä ajelin hienoilla autoilla, ostin kaupasta mitä halusin, koskaan ei ole tarvinnut penniä venyttää. Olen matkustellut ja nauttinut lomista, jotka ystävilläni kuluvat töissä että saavat leipää pöytään talvella opiskellessaan. Rahaakin olen säästänyt kiitettävästi vuosien aikana, ja olen velaton.
Olen saanut seurata vierestä ihmetellen stressiä jota kaiken maailman tentit aiheuttaa.
Olen myös ansainnut huomattavan paljon enemmän rahaa 15 vuoden aikana kuin ystäväni jotka nyt alkavat saamaan kunnon palkkaa kun ovat valmistuneet viimein, ja kas kas, tulotasot ovat samaa luokkaa kuin minulla. So what jos jollain on titteli jonka eteen on raatanut, mitä sitten?
Olen ylpeä siitä että olen tehnyt rehellistä työtä ja ansainnut joka pennin ja sentin. Joskus joku urpo kattoo kieroon kun sanon että ei minulla ole koulutusta. Työssäni olen kuitenkin hyvä ja ammattilainen työkokemuksen ansiosta. Ja usein ansaitsen vielä paremmin kuin se kieroon katsova , joka luulee ihan muuta ;).
Pointti vaan tässä on, että ei se opiskelu välttämättä aina ole tarpeellista, itse en kadu yhtään että koulut jäi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos miettii sitä rahamäärää jonka koko työuransa aikana (20-65v.) tienaa, niin kyllä se on lähes poikkeuksetta huomattavasti suurempi sellaisella, joka on opiskellut 5-10 vuotta ja tehnyt töitä sen jälkeen, kuin sellaisella joka on tehnyt pienemmällä palkalla 5-10 vuotta pidempään töitä. Palkat heti valmistumisen jälkeen ei yleensä ole erikoiset, mutta ne nousevat keskimäärin 50-100% työuran aikana.
että nykyään Suomessa koulutus harvoin kannattaa, jos rahan kannalta katsoo. Itsekin olen kouluttautunut ensin lukiossa, sitten 6 vuotta yliopistossa ja nyt pätevöitynyt ammattiini eräällä koulutuksella vielä 4 vuotta työssäkäynnin ohella. Palkka on 2800/kk. Eli palkan vuoksi ei ole kannattanut lainkaan. Toisaalta, sitä tekee töitä suuren osan valveillaoloajastaan, joten kannattaa hankkiutua sellaiseen työhön, josta tykkää. Vaikka se vaatisikin yliopisto-opintoja.
Miksi minusta tuntuu, että palkka-asiat ovat ongelma aina niille, jotka eivät ole kouluttautuneet? Kehutaan aina, että tienaan tämän ja tämän verran, VAIKKA en ole kouluja käynyt. Omituista. Onko siinä jotain ylpeilyn aihetta?
Ja pari pointtia. Monet eivät kouluttaudu sen takia, että saisivat suurta liksaa, vaan sen takia, että tykkäävät käyttää aivojaan (kaipaavat haastetta) ja haluavat tiettyihin tehtäviin, joihin pääsääntöisesti koulutusta vaaditaan.
On myös fakta, että kouluttautuneella on edellytykset vaativampiin tehtäviin. Kukaan peruskoulun käynyt ei takuulla tee saman tason töitä kuin vaikkapa DI:t. Huom, jos on esimiehenä DI:lle (mikä on täysin mahdollista kokemuksen myötä), se EI tarkoita sitä, että työ on älyllisesti haastavampaa, usein päinvastoin.
Aina törmää tähän argumenttiin, että "sillä aikaa kun sinä opiskelit, minä tienasin 200 tonnia". Tällä asialla ei ole mitään merkitystä. Pääsääntöisesti oppinut tulee tienaamaan enemmän ja kyse on tulotasosta, sekä työhön käytetystä ajasta. Jos esim. duunari tienaa 30 000 vuodessa tekemällä 10 tunnin päiviä, voi vasta-alkanut DI tienata saman 7,5 tunnin (jopa alle) päivillä. Vuoden päästä samainen DI tienaa jo 40 000 vuodessa ja duunari edelleen sen n. 30 000. Tässä ei hirveästi paina se, mitä tuli tienattua sillä aikaa kun DI opiskeli, ei se vaikuta nykyiseen kuukausiansioon.
Ja kuten todettu muiden toimesta, opiskellut tienaa melko varmasti enemmän työikänsä aikana. Tämä argumentti on samaa tasoa kuin se, että joku tienaa sillä välin kun muut opiskelee.
puheissasi mutta väittäisin vastaankin:
Ei pelkkä töiden tunnollinen tekeminen riitä. Aina on joku joka tyrkkii sinua. Jos sinulta puuttuu ns. supliikki niin hännille jäät kun korkeampia toimia jaetaan. Ainakin meillä, kun esimies on itse pelkkä yo, niin eipä paljoa sympatioita korkeamman koulutuksen omaavien henkilöiden urakehitykselle löydy.