Kenellä on kenties sama ongelma...? Äiti osaa olla tosi avulias tarvittaessa, mutta ikäänkuin "vastaiskuksi" tai "vastalaskuksi" (vaikea löytää oikeaa sanaa) kokee omituiseksi oikeudekseen puuttua liiankin kanssa aikuisen (olen yli 30 vee) tyttärensä elämään ja VARSINKIN RAHANKÄYTTÖÖN, MIESSUHTEISIIN, jne...!
Olen kurkkuani myöten täynnä narinaa raha-asioistani, kun tiedän OIKEIN HYVIN itsekin, että parantamisen varaa olisi! (Olen vasta viimeaikoina ruvennut (kai?) toipumaan pitkäaikaisesta masennuksesta, joka selkeästi vaikutti esim. työtehooni ja työnhakutehooni.)
TIEDÄN siis OIKEIN HYVIN, että raha-asiani kaipaavat "buustausta", mutta JATKUVA NARINA ASIASTA JA SIITÄ MUISTUTTELU MASENTAA MINUA VAIN ENTISTÄ ENEMMÄN ja joskus tuntuu siltä, että tulen HULLUKSI ja/tai vedän ranteeni auki tuon takia!
Olen kurkkuani myöten täynnä narinaa raha-asioistani, kun tiedän OIKEIN HYVIN itsekin, että parantamisen varaa olisi! (Olen vasta viimeaikoina ruvennut (kai?) toipumaan pitkäaikaisesta masennuksesta, joka selkeästi vaikutti esim. työtehooni ja työnhakutehooni.)
TIEDÄN siis OIKEIN HYVIN, että raha-asiani kaipaavat "buustausta", mutta JATKUVA NARINA ASIASTA JA SIITÄ MUISTUTTELU MASENTAA MINUA VAIN ENTISTÄ ENEMMÄN ja joskus tuntuu siltä, että tulen HULLUKSI ja/tai vedän ranteeni auki tuon takia!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älä ole äitisi kanssa tekemisissä jatkuvasti. Ei kai hänen tarvitse kädestä sinua pidellä koko ajan, vaan osaat elää muutenkin?
Pieni hajurako tekee terää.
voi, kuulostaa kovin tutulta:)
Olen melkein kolmekymppinen ja kyllä koko ajan murehditaan että mitenkä pärjään ja miksi 'tuhlaan' koko ajan. Tienaan enemmän kuin äitini, joten minulla on enemmän varaa laittaa rahaa haisemaan...useasti sanonkin hänelle että omatpahan on rahani, ihan sama vaikka sikarin niillä sytyttäisin jos huvittaa.
Sanomista tulee, jos normaalin jutustelun lomassa tulen maininneeksi että hain juuri postista Elloksen ja H&M paketit...samantien alkaa tuhina että herranjumala, pitääkö niitä vaatteita nyt niin kamalasti tilata ja MITÄ MAKSOI! Eli tilanne on jatkunut näin jo v u o s i a...harmittaa vaan kun haluaisi kuitenkin jutella äitin kanssa kaverillisesti maailmanmenoista, matkoista, elämästä yms. mutta aina se kääntyy siihen että moititaan elämäntyyliäni...eikä auta vaikka muuttaisi kauemmaksi, puhelimet on keksitty:)
miten saada ne aivot tottelemaan että sen lapsen asiat eivät kuulu minulle? Huomaan että, vaikka en halua, niin katselen mitä ne lapset tekee ja sitten mietin niiden asioita ja murehdin niitä. Omissakin asioissa olisi riittämiin murhetta. Mutta mitä tälle tekee? Joo ja oma elämä on ja sekin pitäisi hoitaa ja kaikkea... Millä tällaisesta pääsee eroon? Muuta en toivoisi, kuin että ei tarvitsisi vaivata päätään niillä lasten asioilla, ne kun on jo aikuisia ja poissa kotoa. Hoitakoon itse asiansa, minä tahdon hoitaa omani... Ääneen en ole heille mitään sanonut, taikka no joskus harvoin, koetan olla sanomatta, sillä mielestäni se ei ole enää minun asiani sanoa mitään elleivät kysy. Harmittaa vaan että ne ajatukset, ne ajatukset aina vaan.... inhoittavaa.
Niin ja sitten, miten saisin lapsenikin käsittämään sen että minun asiani eivät kuulu heille???? Se mihin rahani laitan ja mitä ostan on minun asiani, eikö vaan? Aikaihminen minäkin olen, enkä mikään vanhus vielä joten saan kai sitten päättää mitä elämälläni teen ilman että lapset siihen puuttuvat taikka puhuvat keskenään siitä mitä teen taikka tekemättä jätän?
Jep. Tajuat tilanteen TÄYDELLISESTI. Juuri tuota tarkoitin...pitää oikein VAROA, mitä suustaan päästää äidin läsnäollessa...!
Jos ei ole varpaillaan sanomistensa suhteen, niin saattaapi seurata tunteja kestävä saarna siitä, "MITEN RAHAA TODELLA TULEE KÄYTTÄÄ!" (eli ei oikeastaan käyttää ollenkaan)
Sitten sitä "tuhlausta" (minun siis) saatetaan muistella vielä takautuvasti, eli "SILLOINKIN, kun vuonna x teit näin ja noin...!" Saatika että murehditaan NYKYtilannetta JA TULEVAISUUTTA!
Kai tuo joku persoonajuttu on...meidän äideillämme siis...tai sitten peräti horoskooppimerkillä on jotain tekemistä asian kanssa.
Joo...sellainen "elää ja antaa elää" -asenne olisi yleensä toivottavaa...
toi sun flegmaattisuus. Mieti ny, se on tehny koko elämänsä sun eteen työtä, jotta susta tulis jotain, ja mitäs hyvää sä sitte olet sen eteen tehnyt?