Tutustuin joulukuussa mukavan tuntuiseen nuoreen mieheen. hän on minua 5 vuotta vanhempi.
Jotenkin tuntui että jollain tavalla heti tulimme hyvin juttuun, tutustuttiin treffipalstan kautta. alettiin jutteleen eka netin kautta ja sitten puhelimen kautta. tavattiin muutaman viikon päästä ja tuntuu että mies "vei jalat altani" heti kun hänet näin livenä.
tulimme tällöinkin mielestäni hyvin juttuun, jotenkin tuntui että tästä ehkä voisikin tulla jotain???
pidämme yhteyttä, kyselemme toistemme kuulumisia, mies on vähän koittanut kysyä minulta mitä mieltä hänestä olen tms.
minusta tuntuu että olen ihastunut ja että ihan tosissani haluaisin katsoa hänen kanssaan mitä tästä tulisi...
jotenkin tuntuu vaan että en osaa sitä hänelle sanoa tai näyttää tai uskalla. siitäkö lienee kiinni.
minulla on ollut takanani lyhyitä suhteita. ensimmäinen suhteeni oli lapsuuden ystäväni kanssa, kasvoimme yhdessä ja sitten sitä "naapurin tyttö vaan rakastui naapurin poikaan". Meillä oli ihanaa yhdessä.
Kuitenkin eräänä päivänä laitoin suhteen ehkä ihan vahingossakin poikki ja olen sitä katunut. erosimme niin että emme tänäkään päivänä puhu toisillemme vaikka näemme ja meillä on yhteisiä tuttuja. minulla kesti 5 vuotta päästä jatkamaan elämääni hänen jälkeensä, ihan hullua varmaan mutta totta on että meni 5 vuotta ennen kuin lähdin taas tekemään miehiin tuttavuutta.
sen jälkeen minun suhteet on olleet noin 3 viikon "suhteita". pisin on 5 kuukautta.
olen tottapuhuen ehtinyt tavata monta miestä mutta jossain vaiheessa olen tajunnut että minua ei kiinnosta tai sitten olen jahkaillut niin että mies on ihan suoraa sanonut että hermostuu minun epävarmuuteeni yms.
lopulta tapasin itseäni huomattavasti vanhemman miehen (tuntuu että olen aina tullut juttuun paremmin itseäni vanhempien miesten kanssa, jopa osa ystävistäni on minua jopa 10 vuotta vanhempia)
hänen kanssaan olin tuon 5 kk. olemme edelleenkin ystäviä ja pidän hänestä todella paljon. mutta hänen mielestään olen liian nuori hänelle. hänellä on takanaan yli 10 vuotta kestänyt suhde joka päättyi eroon.
ja hän oli muutenkin jo asennoitunut siihen että tulee viettämään elämänsä ilman sen kummempia suhteita...
minäkin aloin taas kokemaan epävarmuutta ja tuli sitten selvitettyä niin että voisimmeko olla oikeasti yhdessä tulevaisuudessa vaiko ei.
miehen mielestä minun pitäisi etsiä häntä nuorempi mies.
no tosiaan nyt tutustuin tähän mieheen joka on aikalailla samaa ikäluokkaa kanssani. hän on aikuinen mies, hän ei ole sellainen "kakara" kuin aikaisemmin tapaamani omaa ikäluokkaani olevat miehet.
ehkä minulla on asenneongelma mutta moni on sanonut että olen ikäistäni vanhempi, ehkä siksi pidän joitain lapsellisimpina ??? vai luulenko vaan...
nyt tuntuu että taas jahkailen, koitan edetä rauhallisemmin kuin koskaan ennen, annan miehelle tilaa mutta annanko sitä liikaa? en soittele hänen peräänsä tai laita viestiä joka päivä.
tottapuhuen itse olen muutamassa suhteessa hermostunut kun mies soitti joka päivä ja useampaankin kertaan päivässä. siihen ennenpitkää kyllästyi..
ja olen itsekin liian useasti laittanut aikasemmin viestiä tms joten luulen että miehet ovat siitä ahdistuneet tai pitäneet minua sitten liian helppona tms
meillä saattaa mennä viikko ennen kuin jompikumpi laittaa viestiä tai soittaa. yleensä se on sitten mies joka soittaa ihan yllättäen.
annanko nyt sen kuvan että minua ei kiinnosta niin kamalasti??
Jotenkin tuntui että jollain tavalla heti tulimme hyvin juttuun, tutustuttiin treffipalstan kautta. alettiin jutteleen eka netin kautta ja sitten puhelimen kautta. tavattiin muutaman viikon päästä ja tuntuu että mies "vei jalat altani" heti kun hänet näin livenä.
tulimme tällöinkin mielestäni hyvin juttuun, jotenkin tuntui että tästä ehkä voisikin tulla jotain???
pidämme yhteyttä, kyselemme toistemme kuulumisia, mies on vähän koittanut kysyä minulta mitä mieltä hänestä olen tms.
minusta tuntuu että olen ihastunut ja että ihan tosissani haluaisin katsoa hänen kanssaan mitä tästä tulisi...
jotenkin tuntuu vaan että en osaa sitä hänelle sanoa tai näyttää tai uskalla. siitäkö lienee kiinni.
minulla on ollut takanani lyhyitä suhteita. ensimmäinen suhteeni oli lapsuuden ystäväni kanssa, kasvoimme yhdessä ja sitten sitä "naapurin tyttö vaan rakastui naapurin poikaan". Meillä oli ihanaa yhdessä.
Kuitenkin eräänä päivänä laitoin suhteen ehkä ihan vahingossakin poikki ja olen sitä katunut. erosimme niin että emme tänäkään päivänä puhu toisillemme vaikka näemme ja meillä on yhteisiä tuttuja. minulla kesti 5 vuotta päästä jatkamaan elämääni hänen jälkeensä, ihan hullua varmaan mutta totta on että meni 5 vuotta ennen kuin lähdin taas tekemään miehiin tuttavuutta.
sen jälkeen minun suhteet on olleet noin 3 viikon "suhteita". pisin on 5 kuukautta.
olen tottapuhuen ehtinyt tavata monta miestä mutta jossain vaiheessa olen tajunnut että minua ei kiinnosta tai sitten olen jahkaillut niin että mies on ihan suoraa sanonut että hermostuu minun epävarmuuteeni yms.
lopulta tapasin itseäni huomattavasti vanhemman miehen (tuntuu että olen aina tullut juttuun paremmin itseäni vanhempien miesten kanssa, jopa osa ystävistäni on minua jopa 10 vuotta vanhempia)
hänen kanssaan olin tuon 5 kk. olemme edelleenkin ystäviä ja pidän hänestä todella paljon. mutta hänen mielestään olen liian nuori hänelle. hänellä on takanaan yli 10 vuotta kestänyt suhde joka päättyi eroon.
ja hän oli muutenkin jo asennoitunut siihen että tulee viettämään elämänsä ilman sen kummempia suhteita...
minäkin aloin taas kokemaan epävarmuutta ja tuli sitten selvitettyä niin että voisimmeko olla oikeasti yhdessä tulevaisuudessa vaiko ei.
miehen mielestä minun pitäisi etsiä häntä nuorempi mies.
no tosiaan nyt tutustuin tähän mieheen joka on aikalailla samaa ikäluokkaa kanssani. hän on aikuinen mies, hän ei ole sellainen "kakara" kuin aikaisemmin tapaamani omaa ikäluokkaani olevat miehet.
ehkä minulla on asenneongelma mutta moni on sanonut että olen ikäistäni vanhempi, ehkä siksi pidän joitain lapsellisimpina ??? vai luulenko vaan...
nyt tuntuu että taas jahkailen, koitan edetä rauhallisemmin kuin koskaan ennen, annan miehelle tilaa mutta annanko sitä liikaa? en soittele hänen peräänsä tai laita viestiä joka päivä.
tottapuhuen itse olen muutamassa suhteessa hermostunut kun mies soitti joka päivä ja useampaankin kertaan päivässä. siihen ennenpitkää kyllästyi..
ja olen itsekin liian useasti laittanut aikasemmin viestiä tms joten luulen että miehet ovat siitä ahdistuneet tai pitäneet minua sitten liian helppona tms
meillä saattaa mennä viikko ennen kuin jompikumpi laittaa viestiä tai soittaa. yleensä se on sitten mies joka soittaa ihan yllättäen.
annanko nyt sen kuvan että minua ei kiinnosta niin kamalasti??
Vastaukset 4
Vanhimmat
ostuneelta et vaikuta. Tai että sinulla olisi se kuuluisa turkiseläimen häntä kainalossa.
olen itsekin miettinyt että vaikutanko etten olisi kiinnostunut kun tosiaan mies koitti vähän kysellä mitä hänestä ajattelen yms ja kun en uskaltanut sanoa vaan mutisin jotain, hän vaikutti pettyneeltä...
myönnän että minua pelottaa jos tämä suhde ei onnistukaan, tai että mokaan jotain...
tuntuu että minulle on joku kammo tai jotain iskenyt, olen muutaman kerran aikaisemminkin tavannut muutaman miehen netin kautta ja yksi koitti minut raiskata, mutta ei minua pelota tämän miehen kanssa ja jos hän hakisi vain seksiä, uskoisin vanhasta kokemuksesta että hän olisi jo tehnyt jonkin aloitteen siihen suuntaan tms...
pitäisikö minun koittaa nyt vaan rohkaista itseni ja soittaa hänelle välillä itsekin? ja joko uskallan kertoa hänelle että tykkääb hänestä, haluaisin tutustua paremmin tms???
Älä täällä enää kirjottele vaan mene nyt ihmeessä jo soittamaan. Ei se asia ainakaan sillä etene, että mies on vain se osapuoli, joka aina soittaa tai muuten ottaa yhteyttä. Eihän sellaista kukaan pidemmän päälle jaksa. Itselleni on tärkeää, että yhteyttä voi ottaa huoletta kumpikin osapuoli. Mielellään myöskin puhelimitse, koska viestit ovat kuitenkin aika kasvottomia. Tuskin sitä on tavoitteena koko loppuelämää viestitellä?
Loppupeleissä kyse on kuitenkin siitä, että et voi täsmälleen tietää mitä sinun pitäisi tehdä, jotta homma etenisi. Ainoa mikä on varmaa, on se, että se ei etene passiivisuudella. Kokeilemalla se selviää.
Sanon tämän kokemuksesta hieman vastaavanlaisesta tilanteesta.
soitin sitten viimeine miehelle muutama päivä sitten, eikä se ollutkaan niin paha juttu kun peläkäsin, jännittihän mua ihan hirveästi ja tuntuu kun olis joku 15 vuotias
mutta nyt täytyy sanoa että olen iloinen että rohkenin, näytti tulevan sitten edistystä tähänkin juttuun :)