Siis sellaisessa, että seksi on loppunut tyystin tai että sitä on hyvin, hyvin harvoin.
Muutenkin yhteys on lähinnä käytännönasioista keskustelua.
Onko asiasta puhuttu ja molemmista ok? Vai onko tilanteeseen vain hiljalleen ajauduttu ja asia lakaistu maton alle?
Miten tulevaisuus - ero vai kärvistely?
Tähän pisteeseen olen tullut ja jotain tarttes tehdä ennenkuin pää hajoo.
Ois kiva kuulla muitten vastaavassa tilanteessa olevien/olleiden ajatuksia ja kokemuksia.
Muutenkin yhteys on lähinnä käytännönasioista keskustelua.
Onko asiasta puhuttu ja molemmista ok? Vai onko tilanteeseen vain hiljalleen ajauduttu ja asia lakaistu maton alle?
Miten tulevaisuus - ero vai kärvistely?
Tähän pisteeseen olen tullut ja jotain tarttes tehdä ennenkuin pää hajoo.
Ois kiva kuulla muitten vastaavassa tilanteessa olevien/olleiden ajatuksia ja kokemuksia.
Vastaukset 24
Vanhimmat
ja eroon lopulta päädyttiin. Yritimme tilannetta ratkaista useamman vuoden ajan. Kun ei saatu muutosta aikaan, päädyttiin hiljattain eroon. Luulen, että se oli molemmille osapuolille parempi ratkaisu.
oliko raskas tehdä se lopullinen päätös.
toistemme toiveita yhteen. Molemmat koetti joustaa. Mutta kun ei yhteisiä, molemmista aidosti mielenkiintoisia, juttuja löytynyt, niin emme pystyneet läheisyyttä välillemme uudelleen luomaan.
Ei ollut raskasta tehdä lopullinen päätös, koska oltiin yritetty kuitenkin sitkeästi yritetty. Itseasiassa päätös oli henkisesti vapauttava.
jo vuosia. Empäs ole ajatellut, että se on kulisiisliitto. Mutta niin sitten varmaan....
Aukeaa. Aivan, nyt kun sinäkin miellät sen minkä minä olen myöntänyt jo vuosia itselleni.
Tämä päättyy tähän.
Meillä elettiin tuollaisessa liitossa. Mies eli täysin omaa elämäänsä ja minä lasten kanssa omaani. Kauppalistan saatoin joskus miehelle tekstiviestinä lähettää ja jotain keskustelua oli silloin tällöin. Silloinkin ne liittyivät lapsiin. Kahdenkeskistä aikaa ei juuri ollut lasten syntymän jälkeen. Kumpikaan ei jaksanut parisuhdetta hoitaa, oltiin ja elettiin. Kunnes eräänä päivänä mies ilmoitti löytäneensä elämänsä rakkauden ja melkein samantien muutti naisensa luokse asumaan.
Kyllähän tuo oli minulle shokki sillä olisin halunnut että asioista puhutaan ja yritetään saada liitto vielä toimimaan jo lastenkin takia. Tai sitten olisi erottu ja vasta sen jälkeen uudet suhteet. Mutta ilmeisesti miehen oli helpompi ratkaista asia uuden suhteen avulla ja onhan se helpompi avioliitosta lähteä kun on uusi nainen ja asunto valmiina. Lähtö voi tapahtua päiväseltään kuten mieheni teki.
Meillä kanssa neljä yhteistä lasta , mä olin alun alkaen se aktivisempi puoli !!! Mies vain tappoi mut hiivuttamalla...
Jossain vaiheessa miehen halut hiipui, sain aina kinuta ja se kyllästytti!!
Olisi ollut paljon tilaisuuksia pettää , ja mies tiesi niistä - tehtiin töitä yhdessä, mutta mulla äitinä lapset ja perhe-elämä vei voiton.
Nyt tavallaan kaduttaa- sain elämäni parasta seksiä heti erottuamme...
Ei seksitön liitto ole normaali, ainakaan mulle.
Turhan kauan pidättelin itseäni, nyt nautin kun mies uskaltaa puhua toiveistaan , fantasioistaan, toteuttaa niitä ja puhua tuhmia - huge turn on !!!!!
Avioliitossa tehtiin kuten mies halusi , silloin kun hänelle kävi ja aina samaa kaavaa...
Pakkopullaa !!!
t. Nelly
"Kyllähän tuo oli minulle shokki..."
Miten se voi olla shokki, jos asianne olivat tuollaisella tolalla? Eihän se ole kuin ajan kysymys, milloin toinen lähtee, jos parisuhde on noin heikossa hapessa.
"Olisin halunnut että asioista puhutaan ja yritetään saada liitto vielä toimimaan..."
Miksi et sitten puhunut? Meillä oli aika samanlaista, mutta vaimo ei vain jostakin syystä kyennyt puhumaan asioista. Ilmeisesti ei uskaltanut sen takia, koska minä olin esittänyt eräitä asioita (vaatimuksia) parisuhteen parantamiseksi. Hän ei joko halunnut tai kyennyt noita asioita hoitamaan kuntoon, vaan jatkoi mieluummin "omaa elämäänsä lasten kanssa". Ja minä sain tyytyä siihen omaan miehen elämääni.
"Mutta ilmeisesti miehen oli helpompi ratkaista asia uuden suhteen avulla ja onhan se helpompi avioliitosta lähteä kun on uusi nainen ja asunto valmiina."
Niin tai sitten oli kyse ihan siitä, että kenen tahansa on vaikea tehdä päätös avioerosta. Päätös tulee usein vasta pakon edessä, kuten esim. uuden rakkauden löytyessä.
Todella viisaita.
- nainen -67-
Kyllähän minä jossain vaiheessa yritin puhua ja kertoa, ettei kaikki ole nyt ihan sitä mitä minä avioliitolta ja perhe-elämältä odotan mutta miestä ei keskustelu kiinnostanut. Jossain vaiheessa en jaksanut enää yksipuolista läheisyyttäkään ja lopetin senkin. Kuvittelin että sitten kun lapset ovat isompia niin meillä on aikaa toisillemme. Toisaalta kuvittelin, että pitkä yhdessäolo kahdestaan ennen lapsia riittää avioliiton pitämiseksi kasassa mutta eipä näköjään riittänyt. Näin kävi ja mies elää onnellista elämää naisensa kanssa ja minä olen ihan tyytyväinen elämääni lasten kanssa. Ei meidän elämässä juuri mikään muuttunut isän lähdettyä. Ei hän ennenkään paljon aikaa kotona viettänyt.
me eletään kulissiavioliitossa mieheni oikein ehdotti sitä. Hän on poissa kotoa paljon, meillä asuu yksi lapsi vielä kotona. Olen päättänyt että kun lapsi muuttaa pois kotoa niin minä lähden myös tai ajan ukon poissa elämästäni. Olemme olleet yhdessä 30 vuotta ja vanhetessa asiat näyttää vain mutkistuvan. Hän kulkee omia teitään, viettää lomat jonkun venakon kanssa ja muutenkin kulkee venäjällä usein. Olen käräyttänyt hänet tästä. Hän ei ole muuta kuin rahan tuoja perheeseen, se on yhteistä, muuten hän elää täysin omaa elämää.
kuvailemasi täydellinen kulississa eläjä. Ei enää puhetta, ei keskustelua ei mitään, seksikään ei enää viimeiseen kolmeen vuoteen ollenkaan.
Annoin itselleni uudenvuoden lupauksen, tänä vuonna tämä loppuu.
Meillä ei ole seksiä, ei lainkaan. Ei ole ollut useaan vuoteen. Sen sijaan ollaan hyvät kaverit, meillä on paljon muita yhteisiä asioita. Ei ole tullut erottua.
Niin, ja mulla on rakastaja. Veikkaanpa, ettei mieskään ihan ilman ole. Ainakaan mulla ei ole ollut mitään tarvetta etsiä uutta suhdetta, seksi ja yhdessäolo silloin tällöin toisen miehen kanssa riittää.
Tilanne on mennyt tällaiseksi vähitellen. Ei asioista juuri ole keskusteltu, puhuminen ahdistaa miestä kovasti. Tuntuu, että näin tämä jatkuukin, ellei jompikumpi meistä vaikkapa ihastu oikein palavasti. Tai voihan se intohimo leimahtaa ihan kotioloissakin uudelleen, ei sitä tiedä.
Sama tilanne minulla! Oletin, että toista samanlaista ei varmasti löydy! Kas kummaa!
Meillä ei ole seksiä, ei ole ollut useaan vuoteen. Sen tason intohimo on kadonnut, varmaan molemmilta.
Mieheni on minun ystävä, kaveri. Olemme kaveriliitossa, olleet jo teini-iästä lähtien yli 30 vuotta (15 v ->48 v). Lapset ovat jo aikuisia. Rakastaneetkin varmasti olemme tulisesti aikoinaan, sitten vain olemme lasten, köyhyyden, rakentamisen, opiskelun yms. vaikeuksien kautta kasvaneet yhteen. Tällä hetkellä ei elämässä vaikeuksia ole - toki tulla voi (sairaus yms.)
Meillä ei ole riitoja rahasta, ei ajankäytöstä. Nauramme, juttelemme, harrastamme yhdessä. Arvostan häntä suunnattomasti. Hän on kertakaikkiaan älykästä ja hauskaa seuraa. Samoin hän etsii usein juttuseuraa minusta. Jopa aivan työpäivien ruokatunneilla.
Itselläni on satunnainen rakastaja toisella paikkakunnalla. Seksiä tarvitsen, mutta osaan hoitaa asian itsekin. Niin kai myös mieheni. Todennäköisesti miehelläni on myös rakastatar - ainakin hän sais sellaisen helposti: seurallinen, urheilullinen, hauska mies ja työnsä vuoksi paljon kokouksissa, edustustilaisuuksissa yms. Suhteen hänelle sallin - onhan itsellänikin.
En tiedä tahtoisinko rakastua palavasti enää. Tuskin kenenkään kanssa voisin niin syviä kokemuksia kokea. Menettäisin tämän ystäväni.
Toisaalta jos hän rakastuisi, en olisi pahoillani vaan yrittäisin olla onnellinen hänen puolestaan. Suru varmasti tuntuisi syvällä itsessäni, mutta ketään ei voi omistaa.
Avioliitto rakastumisesta rakkauteen ja kiintymykseen.
Kai meitä on muitakin. Kovin usein ei kyllä vastaan tule, sen olen huomannut. Tai voi tullakin, mutta näistä ei ole tapana paljon huudella.
En minäkään tuohon palavaan rakkauteen oikein usko, eikä se tunnu edes kovin miellyttävältä ajatukselta. Olen kyllä ihastunut näiden vuosien aikana pari kertaa, mutta tyytynyt lähinnä nauttimaan tunteesta sekoittamatta sitä millään tavalla rakkauteen.
Ihastumisia on ollut minullakin. Menevät ohi muutamassa kuukaudessa, vuodessa. Jäävät kauniiksi muistoiksi. Niistäkin olisi voinut tulla hyviä liittoja. Kaikkea ei elämässä saa. Asiat on hyvin nyt - toki paremminkin voisi olla, mutta kaikkea en elämältä vaadi.
ollut jo viitisen vuotta. Olemme 40 aviopari. Muuta läheisyyttä on runsaasti, harrastamme yhdessä, keskustelemme, vietämme kaiken vapaa-aikamme yhdessä, eli kummallakaan ei ole sitä rakastajaakaan missään piilossa.
Seksi vain hiipui hiljalleen ja loppui sitten, me vain emme kumpikaan juurikaan välitä seksistä. Olemme olleet yhdessä kahdeksan vuotta. Liittomme on onnellinen kaikin puolin, emme vain harrasta seksiä. En missään nimessä kutsu tätä kulissiavioliitoksi!
Meillä tilanteeseen on ajauduttu pikkuhiljaa, vaikka suhteen alussa asioista keskusteltiin ja oltiin muka asioista yhtä mieltä. Vaimolla alkoi pikkuhiljaa hiipua seksihalut ja silloin harvoin kun suostui rakastelemaan, niin piti mennä suoraan asiaan ilman esileikkejä tai mitään.. kuka mies sellaisesta innostuu, ei kukaan. Eli pikkuhiljaa sitten itseltäkin katosi mielenkiinto häntä kohtaan ja nyt naimme n. 2-3 kertaa vuodessa, kun molemmat sattuvat haluamaan. Rakastelu tai rakkaus on kaukana tuosta touhusta, vaikka vaimo jaksaa jauhaa rakastamistaan, itse en ole väittänyt vuosiin rakastavani häntä.
Erohan tässä tulee, parikin isompaa ihastusta on ollut ja joku kerta asiat johtavat varmasti pidemmälle, mutta odotellaan nyt lasten kasvamista vähän isommaksi.
Meillä ei ole ollut seksiä lainkaan moneen vuoteen. Mieheni ei halua. Itse kärsin tilanteesta kovasti, enkä enää jaksa anella tai yrittää.
Tästä johtuen en enää rakasta miestäni, en edes pidä hänestä. Ajoittain tunnen hirveää vihaa häntä kohtaan koska minä, terve nainen olen joutunut tällaiseen tilanteeseen ja hänen takiaan olen myös jäänyt lapsettomaksi. Ennen avioon menoa sovimme, että ainakin 1 lapsi hommataan, mutta miten voi avioliittoon syntyä lapsi ilman seksiä.....
Eroa olen nyt hautonut 2 vuotta ja tänä vuonna aion sen toteuttaa. Harmittaa tietysti kaikki siitä aiheutuvat jutut: asunnon myynti, uuden asunnon hankinta yms.
Alan olla jotenkin ihan henkisesti loppu tähän kulissiavioliittooni, haluaisin niin läheisyyttä ja seksiä yms.
Sinä ole vielä nuori ihminen joka kaipaa hellyttä ja normaalia seksielämää. Muuta pois tälläisesta liitosta, sehän on helppoa kun ei ole lapsia ja hanki uusi elämä. Varmasti tulee vielä kohdallesi sellainen henkilö joka välittää ja elämä menee parempaan suuntaan. Oletko ajatellut että jos miehesi käy vieraissa kun hän ei halua sinua.
Miehelleni ei suhteen alussakaan seksi merkinnyt kovin paljoa, mutta sitä silloin kuitenkin oli.
Silloin ajattelin, että hän on vaan ujo, ja homma alkaa myöhemmin sujumaan paremmin kun hän vapautuu.
Mies halusi nopeasti avioon ja minä tyhmä rakastunut suostuin. Ja seksielämä ei todellakaan parantunut vaan loppui kokonaan.
En usko, että mieheni käy vieraissa yllä olevista syistä. Hänelle seksi vaan ei merkitse mitään.
Monta kertaa olen toivonut, että hän kävisi vieraissa, niin se ehkä voisi herättää hänen seksuaalisuutensa. Mutta hän ei näytä olevan kiinnostunut naisista ollenkaan. Välillä jopa luulin häntä homoksi joka on vain sosiaalisen paineen alla mennyt naisen kanssa naimisiin.
Mutta hän ei kyllä hae seuraa miehistäkään, ja sanoo olevansa onnellinen kanssani.
Mutta minä en todellakaan voi sanoa olevani onnellinen vaan erittäin katkera.
Ei mulla muuta sanottavaa ole. Paha tilanne. Voimia Sinulle!
Kyllä meitä vaan riittää. Itse olen parisen vuotta elänyt kuin sisko ja sen veli mieheni kanssa.
Ajatuksena on ollut että lasten takia jatkan tällaista... mutta se ajatus onkin aivan höperö.
Lapset saavat omituisen mallin miehen ja naisen välisestä suhteesta.
Nyt olen asuntoa hakenut ja lapsillekin kertonut.
Pelottaa...onhan iso muutos mutta kaipa asioilla on tapana järjestyä....
Tuo oli aivan kuin minun kirjoittamaani! Elämme myös kuin sisko ja veli. Yritimme pelastaa suhteen menemällä naimisiin ja hankkimalla lapsia, mutta en tullut raskaaksi. Sitten ymmärsin, että näin oli tarkoitettu ja lapseni ansaitsevat vanhemmat, jotka rakastavat toisiaan ja elävät kuten mies ja nainen, normaalissa parisuhteessa, jossa voi pussailla. ;)