Eiku, mä en ole vissiin kertonut teille, et mä olen tosi hyvä soittaa skittaa. Mä olen pitänyt tiedon pimennossa, koska mä en ole halunnut leijua asialla. Tosiasiassa mul on epätäydellinen nuottikorva. Tyyliin et joku tipu sirkuttaa mulle jotain, ni mä tiedän nanosekunnissa mitä se meinaa ja sillee.
Eniveis, tilanne on siinä mielessä päällä, että Pikku-Mikey on käynyt nyt reilun vuoden verran jollain klassisen kitaran tunneilla. Eilen sit siinä Kassan luona ku lopeteltiin kiitospäivä-ateriaa, ni tää Pikku-Brassailija halus välttämättä esittää jonkun biisin.
No se sit asettu jalat haaralleen soffalle ja laitto sen kitaran sille ärsyttävästi vinoon. "Miks sä pidät tota skittaa tollee vammasesti?" Mä kysyin. "Sitä KUULUU pitää niin!" Räkänokka vastas. "Aijaa, noh, miksköhän MÄ en ole ikinä nähnytkään tollasta, vaik mä olen soittanut jo vuosia?" Sanomaa tehostaakseni mä loin muka-hämmästyneen katseen Kassaan päin, joka sanoi: "Niin E, olis kiva kuulla joskus sun soittoa. Olet puhunut siitä monen monta kertaa". Mul oli vastaus valmiina: "Niin, mä olen tavallaan halunnut pitää siitä matalaa profiilia, niin ku sanotaan, mut ehkä mä voisin tänään teille heittää jotain Mikeyn esityksen jälkeen".
Pikku-Mikey soitti jonkun sinfonian. Kaikista ärsyttävintä oli se, ku se muka-eläyty siihen soittoon ja piti silmii sillee ärsyttävästi kiinni. Sit se oikeen tahallaan viiletti sen pikku nakkisormia kielien päällä. Yllättäen sen huomionkipeen tenavan vanhemmat oli aivan haltioissaan. Niiden silmissä kiilu kuva uudesta Jimi Hendrixistä tai jotain. Mua se ei fuulannut. Mä tunnistan lesoilijan, silloin ku mä nään sen.
Sit tuli mun vuoro.
"Mä soitan tällasella PLEKTRALLA. Nimi voi olla vähän vaikee sanoo, ku siin on uskaliaasti kaks konsonanttia vierekkäin. Mut se on PLEKTRA. Kokeilkaa!" Ja perhe kokeili. Pakkohan mun oli ohjeistaa niitä raukkoja, eihän ne ollu sellasta nähnykkään. Paitsi Pikku-Mikey, joka sanoi et sen kitaramaikalla oli sellanen. Niinpä tietysti.
Mua ihan skidisti hermostutti, koska mä en ollu soittanut vähään aikaan. "Mä soitan teille Metallican Nothing Else Mattersin. Se on aika vaikee". Sit mä alotin näppäilee: E, G, H, E, H, G, E, G, H, E... Yhtäkkiä Pikku-Mikey tönäs mua tai jotain, niit et se pleku (eli siis plektra) lens sinne kaikukoppaan. Hätäpäissäni mä taisin nostaa sen kitaran ylös hölskyttelyä varten vähän liian nopeesti, koska kitaran lapa osu Pikku-Kateya silmään. Sehän rupes tietysti itkee - se on selvästi perinyt tota huomionkipeyttä veljeltään. Mä en enää kestänyt: "Kato nyt Mikey, kannataaks sohia keskittyvää artistia! Emmä voi keskittyä tällasessa distraktionissa, mul meni esiintymishalut ihan totaalisesti. Kiitti safkasta, otetaan joskus uudelleen". Mä rupesin valuu kohti eteistä.
Ne jäi ziigaa mua monttu auki, Pikku-Kateyn itkiessä taustalla. Mä tiesin mitä ne kelaili: "Miten toi voi säilyy noin tyynenä. Jos mä olisin ollut soittamassa ja joku olis tullut tökkii mua, ni mä olisin pistänyt sitä tökkijää ympäri korvia". Mut emmä. Ei mul ole tarvetta tehdä itsestäni numeroa. Tämmönen mä olen.
Osaatteks te soittaa mitään instrumenttia?
Eniveis, tilanne on siinä mielessä päällä, että Pikku-Mikey on käynyt nyt reilun vuoden verran jollain klassisen kitaran tunneilla. Eilen sit siinä Kassan luona ku lopeteltiin kiitospäivä-ateriaa, ni tää Pikku-Brassailija halus välttämättä esittää jonkun biisin.
No se sit asettu jalat haaralleen soffalle ja laitto sen kitaran sille ärsyttävästi vinoon. "Miks sä pidät tota skittaa tollee vammasesti?" Mä kysyin. "Sitä KUULUU pitää niin!" Räkänokka vastas. "Aijaa, noh, miksköhän MÄ en ole ikinä nähnytkään tollasta, vaik mä olen soittanut jo vuosia?" Sanomaa tehostaakseni mä loin muka-hämmästyneen katseen Kassaan päin, joka sanoi: "Niin E, olis kiva kuulla joskus sun soittoa. Olet puhunut siitä monen monta kertaa". Mul oli vastaus valmiina: "Niin, mä olen tavallaan halunnut pitää siitä matalaa profiilia, niin ku sanotaan, mut ehkä mä voisin tänään teille heittää jotain Mikeyn esityksen jälkeen".
Pikku-Mikey soitti jonkun sinfonian. Kaikista ärsyttävintä oli se, ku se muka-eläyty siihen soittoon ja piti silmii sillee ärsyttävästi kiinni. Sit se oikeen tahallaan viiletti sen pikku nakkisormia kielien päällä. Yllättäen sen huomionkipeen tenavan vanhemmat oli aivan haltioissaan. Niiden silmissä kiilu kuva uudesta Jimi Hendrixistä tai jotain. Mua se ei fuulannut. Mä tunnistan lesoilijan, silloin ku mä nään sen.
Sit tuli mun vuoro.
"Mä soitan tällasella PLEKTRALLA. Nimi voi olla vähän vaikee sanoo, ku siin on uskaliaasti kaks konsonanttia vierekkäin. Mut se on PLEKTRA. Kokeilkaa!" Ja perhe kokeili. Pakkohan mun oli ohjeistaa niitä raukkoja, eihän ne ollu sellasta nähnykkään. Paitsi Pikku-Mikey, joka sanoi et sen kitaramaikalla oli sellanen. Niinpä tietysti.
Mua ihan skidisti hermostutti, koska mä en ollu soittanut vähään aikaan. "Mä soitan teille Metallican Nothing Else Mattersin. Se on aika vaikee". Sit mä alotin näppäilee: E, G, H, E, H, G, E, G, H, E... Yhtäkkiä Pikku-Mikey tönäs mua tai jotain, niit et se pleku (eli siis plektra) lens sinne kaikukoppaan. Hätäpäissäni mä taisin nostaa sen kitaran ylös hölskyttelyä varten vähän liian nopeesti, koska kitaran lapa osu Pikku-Kateya silmään. Sehän rupes tietysti itkee - se on selvästi perinyt tota huomionkipeyttä veljeltään. Mä en enää kestänyt: "Kato nyt Mikey, kannataaks sohia keskittyvää artistia! Emmä voi keskittyä tällasessa distraktionissa, mul meni esiintymishalut ihan totaalisesti. Kiitti safkasta, otetaan joskus uudelleen". Mä rupesin valuu kohti eteistä.
Ne jäi ziigaa mua monttu auki, Pikku-Kateyn itkiessä taustalla. Mä tiesin mitä ne kelaili: "Miten toi voi säilyy noin tyynenä. Jos mä olisin ollut soittamassa ja joku olis tullut tökkii mua, ni mä olisin pistänyt sitä tökkijää ympäri korvia". Mut emmä. Ei mul ole tarvetta tehdä itsestäni numeroa. Tämmönen mä olen.
Osaatteks te soittaa mitään instrumenttia?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Osaan vetää Porilaisten marssin mixolyydisessä A-mollissa a-naali-naa aukon kautta. Voittaa säkkipillun.
mä uskon kaiken muun paitsi ton säkkipillun, onks sellasii edes olemassa?
On sellaisia olemassa. Erittäin epäharmoninen soitin. Tuurilla siitä saa rykäistyä kokki kolmosen teeman jos puhaltaa oikein...
tai lapiota, mikskä sitä nyt ikinä sanotaan.
tää sama ilmiö, ku Talentissa joku apina soitti sahaa?
musikaalisiaki? Kyl mie oon nähny ne ajamassa autoa ja polttamassa tupakkaa sekä pöllimässä turistien kameroita ja käsimatkatavaroita, mut että soittamassa....
Saha on enempi melodiasoitin mie kuulun siihen komppiryhmään...
justhan ne julkas tutkimuksen, jonka mukaan niillä on meitä parempi muisti.
Joo, kyl sult luonnistuu välillä toi kuorolaulanta aika hyvin, mut oon mä nähnyt pari ihan onnistunutta sooloakin.
Mut harvemmin...
Se toi komppikitaristin rooli on vähän sellanen. Auta siellä missä tarvitaan ja pie paketti kasassa.
Gek-ko muistutti nokkahuilulla soitetusta "Ostakaa makkaraa". Sen minäkin osaan vetää tosi karismaattisesti. Ei varmasti jätä ketään kuulijaa kylmäksi.
Pianoa olen joskus soittanut seitsemän vuotta, mutta olen aktiivisesti unohtanut. Piano on seissyt olohuoneen nurkassa vain korkeimman oikeuden parveketupakointipäätöstä odotellessa. Mutta nyt voin unohtaa Fyr Elise ja Ukko Nooa-harjoitukset aamulla hiljaisuuden päätyttyä ja illalla juuri sen alkaessa.
Yksi puolituttu väittää soittavansa nahkafagottia. Se ei kylläkään näytä yhtään muusikolta vaan enemmänkin Old Compton Streetillä roikkujalta...
Oikeastaan vähän sapettaa, etten pääse verestämään entisiä taitoja.
Lady Chatterley soittaa sitä niin kauniisti, että mä liikutun hetkellisesti kyyneliin.
Dude, jos sul on piano olkkarissa, niin mene soittamaan sitä nyt heti!
Miksi sinä inhoat naapureitani noin syvästi? Ovatko he syöneet evääsi edellisessä elämässäsi tai jotain?
Minusta muuten on liikuttavampaa, kun nymfit soittavat harppua.
mä en tiedä ketä noi nymfit on, mut jos ne diggaa skulaa jotain harppua, ni ei mul oo mitään sitä vastaan.
Eilenhän pari harppuu pani töllössä rintavarustuksensa uuteen uskoon, sillä seurauksella ettei tullut meikäläisellä uni silmään. Eikä taida tulla tänäänkään.
Osaan soittaa suutani eli laulaa.
Osaan laulaa nuoteista, mutta en tunne niitä muuten kuin golfmailoina aidalla.
bravuuri?
menee kaikki.
Karaokessa Anna mulle tähtitaivas tai Ei oo, ei tuu, koska niihin voin eläytyä täysillä :)
Mikä se soittotaidon mitta sitten on? Mutta sanotaan nyt, että periaatteessa jokaista kielisoitinta ja useimpia lyömäsoittimia. Silleen että se biisi mikä on mielessä tulee sieltä ulos. Paremminkin voisi osata. Puhallinsoitinten tekniikka vaatisi aika paljon opettelua. Siinä ei oo kovin iisiä päästä alkuun.
"Mikä se soittotaidon mitta sitten on?"
Se, että nuotit muuttuvat melodiaksi.
Sähän varsinainen ihmelapsi olet?
Mä ajattelen kans että se on se mitta. Kyllä se mulle riittää :)
ala- ja yläasteen.. enää en varmaan osais ees ukkonooaa.
on soittanut about kymmenen vuotta ja enää ei menis Ukkon-nooakaan?
Dude, älä vähättele itteäs.
Mutta maan päälle minut palautti huomio, että koira haluaa välittömästi ulos kun otan vain kitaran käteeni...