Kysyisin tämmöiseen tilanteeseen tietoa.
Meillä ei ole avioehtoa. Jos ajaudutaan riitatilanteeseen, niin haen lapsen yksinhuoltajuutta. Lapsi haluaa jäädä kanssani asumaan, ei äitinsä. Millaiset mahdollisuudet minulla olisi saada se yksinhuoltajuus?
Toisekseen, onko minulla oikeus vaatia ja mahdollisuus saada myös muijan lapsiosuus omaisuudesta eli jäisikö muijalle maksettavaa vain neljäsosa koko omaisuudesta?
Jos teillä on antaa tietoa, mitä oikeuksia minulle vielä kuuluu, niin olisin kiitollinen. Olen melko vihreä näissä asioissa, joten tietoa ja neuvoja olisi hyvä saada.
Meillä ei ole avioehtoa. Jos ajaudutaan riitatilanteeseen, niin haen lapsen yksinhuoltajuutta. Lapsi haluaa jäädä kanssani asumaan, ei äitinsä. Millaiset mahdollisuudet minulla olisi saada se yksinhuoltajuus?
Toisekseen, onko minulla oikeus vaatia ja mahdollisuus saada myös muijan lapsiosuus omaisuudesta eli jäisikö muijalle maksettavaa vain neljäsosa koko omaisuudesta?
Jos teillä on antaa tietoa, mitä oikeuksia minulle vielä kuuluu, niin olisin kiitollinen. Olen melko vihreä näissä asioissa, joten tietoa ja neuvoja olisi hyvä saada.
Vastaukset 23
Vanhimmat
, ei kannata tätä kautta selvittää asiaa.
Ajattelin lähinnä, jos jollakulla olisi tiedonpoikasia näin ensihätään. Täytyy sitten käydä siellä oikeusaputoimistossa hakemassa sitä varmempaa tietoa. Eli jos jotakin osviittaa löytyy, niin laittakaahan tulemaan.
Yksinhuoltajuutta sinun on vaikea saada mutta saattaisit saada yhteishuoltajuuden jossa joko sinä tai lapsen äiti on lähihuoltaja ja toinen etähuoltaja. Jos ette pääse asiasta sopuun, niin oikeus ratkaisee, kumpi on lapsen edun mukainen ratkaisu.
Omaisuus ositetaan. Varaudu siihen, että puolet on sinun. lapsi ei liity asiaan.
Lapsen ääntä ei kuunnella? Ei voi kyllä käsittää, että sellaiseen oikeus voisi sortua. No, toisaalta ymmärtäähän sen, kun Suomi on oikeusvaltio.
Milloin lapsiosuuden sitten voisi vaatia?
Aivan ensimmäiseksi teidän vanhempien pitäisi kuulla lastanne (ikä tietenkin huomioitava tässäkin) ... ja mietittävä mikä hänelle paras ratkaisu, ei mikä teille itsellenne. Vaatii taitoa, koska lasta ei saa myöskään asettaa tilanteeseen jossa kokee joutuvasa valitsemaan isän ja äidin välillä (joita kumpaakin rakastaa).
Jos ette kuulu siihen 90% jotka sopivat huoltajuutensa ilman käräjäoikeuden tuomaria ... niin sillon käsissänne on huoltajuusriita.
Oikeudessa tietenkin teitä kumpaakin kuullaan, mutta ratkaisevin on lastensuojelun tekemä olosuhdeselvitys (sen tekemisessä mm. kuultu lasta, pääsääntöisesti ei oikeussalissa) ... näiden perusteella tuomari päättää kumpi mahdollisesti kahdesta hyvästä vanhemmasta on sopivin lapsen lähihuoltajaksi.
>
Mitä tarkoitat lapsiosuudella? Vanhempien omaisuuksiinhan lapsella jakoa vain perinnön kautta... ymmärtääkseni te molemmat olette vielä ihan hyvässä hapessa....
>
Se tarkoittaa, että teillä on avio-oikeus toistenne omaisuuksiin. Eli, voi olla että toinen joutuu maksamaan tasinkoa (avioehdollisessa osituksessa ei).
Ensin lasketaan kummankin nettovarallisuus:
+ oma omaisuus (esim. auto)
+ puolet yhteisestä omaisuudesta (esim. talo)
- omat velat (esim. opintovelka)
- puolet yhteisestä velasta (esim. asuntolaina)
=============================
XXX.XXX EUR
Se kummalla suurempi nettovarallisuus, maksaa käyhemmälle niin paljon tasinkoa, että nettovarallisuudet saadaan yhtä suuriksi. Millä omaisuudellaan sen suorittaa, on maksajan päätettävissä.
Ositus katsotaan ositusperusteen muodostumishetken tilanteen mukaan, se on päivä jona erohakemuksen I-vaihe saapunut oikeuteen. Hintalaput ko. omaisuudelle laitetaan myöhemmin, kun ositus tosiasiallisesti suoritetaan. Pääsäänönä on, ettei katsota "historiaa", esim. kuka mitäkin on perheen arjessa maksanut tai taloa remontoinut.
Oma asiansa on sitten yhteisen omaisuuden erottelu, siinä sovitte kumpi esim. lunastaa yhteisen asunnon (ja maksaa toiselle talon omistajista tämän osuuden siitä), vai myyttekö ja jaatte rahat velanmaksun jälkeen.
>
Noh, yksinhuoltajuudelle heikot... lähtökohtana on yhteishuoltajuus jossa voit kyllä olla lähihuoltaja (puhekielessä yksinhuoltaja). Tässä katsotaan mikä lapsen etu (tai pitäisi), 10% huoltajuuksista menee riitaisina oikeuteen ja niistä 1/3:ssa isä määrätään lähihuoltajaksi. Toivotaan silti, että saatte sovittua huoltajuuden ilman käräjöintiä, ja tietenkin lapsen tahtotilaa kuullaan (12 vuotoas käytännössä saa valita kumman luona tahtoo asua).
>
Mistä tuollaista olet keksinyt tai kuullut? Omaisuutenne osituksessa ja jakamisessa lapsella ei ole mitään osaa tai arpaa... kyse vain teidän puolisoiden välisestä omaisuuksien järjestelystä.
Ihan eri juttu on sitten ne elarit (myös asia jonka sovittava, tai oikeudessa määrätään). Erosta huolimatta molemmat vanhemmat osallistuvat maksukykyjensä suhteessa lapsensa elatukseen, ns. etävanhempi maksaa oman osuutensa lähivanheman tilille kuukausittain käytettäväksi lapsen elatukseen (tietenkin myös lähi osallistuu omalla osuudellaan, ja yhteiskunta noin 100 eurolla/lapsi kuukaudessa). Elareiden määrään vaikuttaa siis kummankin nettotulot ja mikä on lapsen elatuksen tarve (yleensä sattuu haarukkaan 140 - 170 EUR/kk/lapsi)
Kuten sanoin, että olen aika vihreä näissä asioissa. Tuo lapsiosuus tuli kuulluksi erään vanhemman ihmisen suusta. Olisiko menneiden aikojen tietoa.
Vituttaa maksaa muijalle, joka pettää.
Koko lapsiosuuden käsite ei minulle aukene... meinaan, mitä se edes "ennen vanhaan" on voinut tarkoittaa avioeronsa ositusta tekevien puolisoiden omistussuhteisiin tai omaisuuksien siirtoihin saati tasingon maksamiseen tai lunastukseen.
Mutta, älä sillä päätäsi vaivaa ... nykyään sellaista ei ole.
Pääsääntönä pidetään ettei katsota menneisyyteen mitä kukakin on maksanut. Mitkä voi olla ne poikkeamat tästä pääsäännöstä?
Jos ositus katsotaan eron I vaiheen päivästä ja hintalaput laitetaan myöhemmin niin miten esim. keskeneräinen talo arvioidaan jos toinen rakentaa sitä tässä välissä valmiiksi?
Omaisuuden arvo katsotaan osituspäivän arvon mukaan. (heh, olen oppinut jotain;P).
Mitä kukakin omistaa taas katsotaan sen päivän mukaan, milloin I-vaiheen avioerohakemus on tullut vireille käräjäoikeudessa, siis päivä jolloin se on sinne toimitettu.
Tavarantarkistaja antaa korvausta vastaan kyllä arvon keskeneräiselle rakennukselle, mutta pankista voi kyllä tieto lohjeta helpommin: seuraavat lainojen takia aika tarkkaan valmistumis-%:ia.
Kyse on nyt enään pikkutöistä. Juttuja jotka varmasti vaikuttavat mahdolliseen myyntihintaan mutta jotka tulevat vain minun maksettavaksi esim. pihatyöt.
Miten muuten menee eron I vaiheen ja osituksen välillä lainan korot, kiinteistön maksut esim. vakuutus ja lämpö- ja vesimaksut? Pitääkö ne jakaa myös talossa ei asuvan kanssa?
Siis puolisosi asuu tuossa keskeneräisessä talossa ja sinä muualla?
Periaatteessa yhteisestä omaisuudesta koituvat kustannukset jaetaan omistusosuuksien suhteessa osituspäivään asti - siis jos tällöin tulee omistussuhteissa muutos, yleensä kyllä tulee.
Toisaalta puolisosi asuu yksin asunnossa, jota sinäkin omistat. Periaatteessa (jälleen) voisit periä häneltä vuokraa.
Riippuen sitten kuinka sopuisa ero on meneillään ja kuinka suurista euroista puhutaan, niin äkkipäätä voisi sopia niin, että asunnossa asuva puoliso vastaa siihen kohdistuvista menoista kokonaan, ja tämä katsotaan riittäväksi vuokraksi.
Miksi muuten pihatyöt tulevat vain sinun maksettavaksesi?
Ositusmatematiikan "suoraviivaisesta" laskentamallista ja tasingon määrittämisestä voidaan poiketa. Laitan tuonne loppuun mitä avioliittolaki tästä sanoo, ja millaisessa tapauksessa voidaan sovitella... tai no, aina voidaan poiketa kun eronneet puolisot tekevät ositustaan sovussa... ja ao. pykälän perusteella oikeuden määrämä pesänjakaja voi riitaisessa erossa "pakkosovitella" ositusta.
>
Sovittelussa muutetaan tasingon määrää ... joko sitä ei makseta (yhtään tai kaikkea) vaikka avio-oikeus on... tai sitä maksetaan vaikka puolisoilla on avioehto. Se paljonko ja mihin suuntaan on sovittava tai pesänjakajan määrättävä... miksi niin voi tehdä on selitetty tuossa 103b §:ssä.
>
Talon loppuunsaattaminenkin ja sen huomioiminen on sovittava asia. Yleensähän talot ja niiden työmaat omistetaan puoliksi, ja kun talo saatu valmiiksi myydään tai toinen lunastaa sen... siinä vaiheessa toisen työpanos voidaan huomioida (ja kuuluukin huomioida).
===============================
103 b § (16.4.1987/411)
Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä:
1) että puoliso ei saa avio- oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta taikka että sanottua oikeutta rajoitetaan;
2) että tietty omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut puolisoiden asuessa erillään tai joka puolisolla on ollut avioliittoon mentäessä taikka jonka puoliso on saanut avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta;
3) että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio- oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus.
Osituksen sovittelua koskeva vaatimus voidaan tehdä joko osituksessa tai osituksen jälkeen. Kun sovitteluvaatimus tehdään osituksen jälkeen, on noudatettava, mitä osituksen moitteesta ja osituksen pätemättömäksi julistamisesta on voimassa.
Tietoa rekisteröitymisestä
Kun kirjoitat viestin rekisteröidyllä nimimerkillä, nimimerkki näkyy aktiivisena linkkinä viestilistassa. Muut käyttäjät tunnistavat rekisteröidyn nimimerkin pienestä käyntikortista, joka näkyy nimimerkin vieressä. Linkkiä napsauttamalla käyttäjät voivat vierailla omalla sivullasi Galleriassa.
Minä, rouva, asun talossa lasten kanssa ja yritän saada sen rakennettua loppuun. Mies asuu muualla. Nyt kuitenkin taloon kohdistuvan laina korot ja kaikki muutkin kiinteistön maksut jäävät minun maksettavaksi. Ainut asia mikä kiinnostaa on että talon arvohan nousee kokoajan kun sitä valmiiksi teen. Ositusta ei ole vielä tehty ja tapaus on ilmeisen riitaisa. Joudunko siis jakamaan vielä niistäkin kustannuksista joita nyt teen saatavan hyödyn tuon tulevan ex:n kanssa vai riittääkö että esitän näistä kustannuksista kuiti ja tämä osuus jää tasingossa minun edukseni? Vuokraa muuten joutuu periaatteessa maksamaan vasta kun IIvaihe on valmis ja edellyttää että toinen on niin fiksu että ymmärtää sitäkin pyytää.
... niin oli minunkin osin tästä aiheesta vielä eilen...
Täällä keskustelu joka sivuaa paljon myös sinun tilannettasi :
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000008&conference=4500000000001733&posting=22000000032220195
Siinä nimim. "nix nax" valaisee asiaa... ohessa otteita vastauksestaan.
====================
Kyllä ap:llä on oikeus asumisedun korvaukseen avioeron voimaan astumisesta lukien. Se vastaa ap:n omistusosuuden mukaista (ainakin 50 %) osuutta vastaavan huoneiston kohtuullisesta käyvästä vuokrasta ko. paikkakunnalla. Sillä, että ex-vaimo, maksettuaan jonkin aikaa korvausta, sen sitten maksuvaikeuksien takia lopetti, en katso olevan sellaista merkitystä, että asianosaisten katsottaisiin "hiljaisesti" sopineen, ettei korvausta tarvitsisi suorittaa.
Vaatimus voidaan esittää pesänjakajalle osituksen yhteydessä ja rahojen jaossa ottaa huomioon ap:n hyväksi.
Asiasta on korkeimman oikeuden ratkaisu jo vuodelta 1974, jota oikeuskäytännössä on noudatettu. Aivan tuore, saman sisältöinen ratkaisu, löytyy viime vuodelta (KKO 2007:13).
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2007/20070013
>> Kuuluuko minun jälkikäteen saada jonkinlaista hyötyä siitä, ettei x-vaimoni ole avioeron astuttua ... osallistunut mitenkään lainan takaisinmaksuun... >>
Osituksessa otetaan lähtökohdaksi varallisuus- ja velkatilanne ositusperusteen syntyhetkellä (= 1. hakemuksen toimittaminen käräjäoikeuteen).
Jos velka on ollut miehen nimissä, se että hän omaa velkaansa lyhentänyt, ei vaikuta osituksen lopputulokseen; hyöty lyhentämisestä tulee hänelle itselleen.
Mutta jos velka on ollut molempien puolisoiden nimissä, vaimo saa hyötyä siitä, että mies on
velkaa vaimonkin osalta ositusperusteen synnyn jälkeen lyhentänyt. Tältä osin hyöty osituksessa palautetaan miehelle.
Raha on taas se joka vie meitä. Miksi haluat yksinhuoltajuutta, eihän se muuta mitään periaatteessa. Kumpikinhan teistä on lapsen vanhempia. Onko vaimosi kenties deeku tai muuten kykenemätön yhteishuoltajuuteen. Kirjoituksestasi saa sen kuvan, että jos riita tulee niin haet yksinhuoltajuutta, onko se vain yritystä hakea kostoa. Koeta puhaltaa tunteet lapsen asioissa pienemmälle ja mieti miten lapsen asiat olisi parempi järjestää. Lapsella on oikeus niin isään kuin äitiin, raha ei saa olla se joka tekee lapsesta arvokkaan.
Mielestäni on aivan ymmärrettävää häneltä tiedustella myös kuinka avioerossa puolisoiden välillä omaisuus erotellaan ja ositukseen liittyvä tasinko lasketaan (kun ei ole sitä avioehtoa).
Oikeastaan, kirjoittajahan jo aikaisemmin aloitti pohdintansa nimen omaan lapsesta ja hänen tahtotilastaan, ks. :
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000032178715
>
Niin, luulen että ap. kirjoittaja sekoittaa huoltajuustermit, niitähän on kahdenlaisia ... yhteis- ja yksinhuoltajutta. Tapaamiset sovitaan näistä riippumatta, teoriassa yksinhuoltajuudessa voisi olla hyvinkin laajat tapaamiset tai yhteishuoltajuudessa vain kerran kuukaudessa.
Yhteishuoltajuudessakin toinen vanhemmista on ensisijainen huoltaja ("lähivanhempi"), hänen tililleen tulevat lapselle maksettavat lapsilisät ja etävanhemman suorittamat elarit omasta osuudestaan lapsen elatukseen. Lapsen virallinen osoite on lähivanhemman kanssa sama, ja lähivanhempi saa lapsilisän yhteydessä yksinhuoltajakorotusta (Kelakin sekoittaa, yh-lisä maksetaan lähihuoltajalle vaikka huoltajuus olisi nimenomaan yhteishuoltajuus), ellei elä uudessa parisuhteessa.
Arkielämässä ero yksinhuoltajuuden ja yhteishuoltajuuden välillä on huomaamaton, oikeastaan sitä ei ole. Mutta arvoon arvaamattomaan se voi nousta joskus... yksinhuoltaja voi yksin päättää mm. lapsen uskontokunnasta tai sukunimen vaihtamisesta, yhteishuoltajuudessa ei ... siinä tarvitaan molempien huoltajien hyväksyntä. Jos lapsi tuo kotiin asiakirjan, jossa lukee "alaikäisen huoltajan allekirjoitus" ... yhteishuoltajuudessa kumpikin vanhemmista voi allekirjoittaa... yksinhuoltajuudessa vain toinen.
>
Kuten aikaisemmin hänelle kirjoitin, yhteishuoltajuus on aina lähtökohta... ja tarvitaan hyvin painavia syitä että oikdessa määrättäisiin yksinhuoltajuus. Toivotaan että ap. kysyjälle asia nyt hieman aukeni... ja kirjoitti avauksessaan yksinhuotajuudesta tietämättä tarkemmin mitä yhteishuoltajuus on... halunnee siis yhteishuoltajuutta jossa hän ensisijainen huoltaja.
>
Niinpä... toisaalta, jos hänen kertomansa lapsen tahtotilasta on totta (laspen ikä huomioiden)... pitää kummankin vanhemman kuunnella sitäkin hyvin herkällä korvalla, kun miettivät kumpi mahdollisesti kahdesta hyvin lähihuoltajuuteen soveltuvista vanhemmista on soveltuvin.
>
Ehdottomasti näin.
Lapsemme täyttää kohta kolmetoista. Hän haluaa nimenomaan asua minun kanssani, koska hän pelkää äitiään. Täällä hänellä on kavereita ja oma tuttu turvallinen ympäristö. Minä kuulemma vietän enemmän aikaa hänen kanssaan ja teemme yhdessä kaikkea mukavaa, kun äiti ei kuulemma tee hänen kanssaan juuri mitään. Läppärin antaa lapselle kouraan ja siten lapsemme kuluttaa aikaansa siellä, kun muija keskittyy vain koiraansa. Äitinsä on aikamoinen tuittupää sille päälle sattuessaan. Minulle lapsemme on kertonut, että hän nimenomaan pelkää puhua äidilleen omia mielipiteitään, kun äiti saattaa suuttua ja alkaa huutamaan. Hän pelkää, jos äitinsä alkaa riitelemään minun kanssani. Muija sanoo, että lapsemme puhuu hänelle avoimesti, mutta tosiasiassa kun lapsi on luonani, hän sanoo, ettei äidin kanssa puhu paljon mistään, kun kertoo sitten minulle kaikki murheensa. Hän sanoo myös, että äitinsä on hommannut konserttiliput lapselle ja hänen kavereilleen, mutta myy kuulemma ne eteenpäin, jos lapsi ei kunnioita äitinsä sanomisia ja tekemisiä. Aika julmaa mielestäni kiristää lasta noin.
Minua tuo muija on äkäistyksissään lyönyt monet kerrat ja olen vain kääntänyt toisen posken. Mitä, jos muijan uuden sulhon kanssa koittaa se arki ja muija käyttäytyy häntä kohtaan samoin? Miten voin silloin itse olla varma, että lapsemme on turvassa sellaiselta? Muija on ollut jo jonkin aikaa (2-6 kk, mistä sitä todellisuudessa tietää) uuden "ihastuksensa" kanssa, mutta lapsemme ei tiedä sitä vieläkään. Minäkään en ole tiennyt kuin vasta pari kolme viikkoa. Oli se pommi.
Tälle ei ole mitään laissa kirjattua ikärajaa ... mutta käytännössä huoltajuusriidoissa jo 12 vuotiasta nuorta kuullaan sellaisella painoarvolla, että hänen lähihuoltajuuttaan ei määrätä vastentahoisesti äidille (tässä teidän tapauksessanne). Se kyllä selvitetään, että tämä on todellakin hänen tahtonsa, eikä vain sinun näkemyksesi tilanteesta. Mutta mitä olet tilanteestasi kertonut, on hyvin suuri todennäköisyys että sinusta riitatapauksessakin tulisi lähihuoltaja ... toivottavasti voisitte sen sopia ilman käräjöintiä.
Ei tämäkään tietenkään "automaatti" ole. Kuvitellaanpa tilanne jossa 14 vuotias poika on jäänyt kiinni useita kertoja kaljoittelusta ... jos hän keksii esittää alkoholisoituneelle ja/tai syrjäytyneelle isälleen, että tahtoo tämän lähihuoltajakseen ja isä huurupäissään siihen suostuisi... seuraavaksi asia menisi huoltajuusriitana käräjille (äiti ei missään nimessä suostuisi vaihtoon), niin tuskinpa huotajuus mihinkään muuttuisi nuoren tahdosta huolimatta (koska ei olisi hänen etunsa vaikka nuori voisi kokea sen "kivemmaksi").
Kuten on jo tullut esiin, niin varsinaista yksinhuoltajuutta tuskin tulet saamaan, mutta yhteishuoltajuudessa hyvinkin voit olla lähivanhempi, eli se kenen luona lapsi virallisesti asuu. Etävanhempaa lapsi sitten näkee huoltajuussopimuksen mukaisesti, ja etävanhempi maksaa elatusmaksuja elatussopimuksen mukaan.
Avioerossa saat/maksat tasinkoa riippuen siitä, minkälaiseen lopputulokseen ositus päättyy. Osituksessa katsotaan molempien nettovarallisuus, ja nettovarallisuuksien ero tasataan tasingolla niin, että molempien nettovarallisuus on yhtä suuri. Ositusmatematiikassa ei voi olla negatiivista nettovarallisuutta, muuten kysymyksessä on ihan perus yhteen- ja vähennyslaskua.
Erossa on kolme toisistaan riippumatonta asiaa. Ensimmäiseksi on itse juridinen avioeroprosessi harkinta-aikoineen ja hakemuksineen. Toisena on omaisuuden ositus tasinkoineen. Kolmantena on sitten lasten huoltajuus (etä/lähivanhempi) ja siihen liittyen elatusmaksut.
Periaatteessa nuo kolme on täysin toisistaan riippumattomia asioita, käytännössä tietenkin JOS lasten koti säilyy edelleen, niin yhteinen asunto täytyy siirtää kokonaisuudessa lähivanhemman nimiin - mikä sitten vaikuttaa tuohon ositukseen.
Ja miksi sun pitäisi saada " lapsiosuus" yleensä ne osuudet jaetaan perinnönjakotilaisuuksissa kuule että tämä keino " muijan " kiusaamisessa taitaa sulta jäädä väliin -
ja ei, en usko että saat yksinhuoltajuutta - siihen täytyy olla tod. painavat syyt - päinvastoin uskoisin, että vaimosi sen saa - nimittäin kun lukee sun sepustusta niin hohoijaa sentään mikä mies..
mikä tuollainen lapsiosuus voi olla. Ei mitään voi periä ennen kuin perinnönjättäjä on kuollut, ellei henkilö nimenomaan luovuta elinaikanaan omaisuudestaan ennakkoperintöä taikka lahjaa lapselleen. Ja: jos lapsi saa perinnön, on se yksin ja ainoastaan lapsen omaisuutta, vaikka lapsi olisi alaikäinen. Elossa olevalla vanhemmalla ei ole siihen mitään oikeutta.
Erossa pitää ratkaista lapsen huoltajuus, asuminen, elatus ja tapaamisoikeudet. Erillisenä asiana pitää jakaa (netto-)omaisuus. Tiedän, että jotkut ovat sopineet niin, että tasinkoa ei makseta ja sillä kuitataan elatusmaksut könttänä. Voisikohan aloittaja tarkoittaa tuollaista asiaa.....