ystävättärellänill on tylsä tapa.
Näemme muutaman kerran kuukaudessa ja soittelemme aika usein.
Olimme suunnitelleet "baarikierrosta" ystäväni aloitteesta.
Käyn harvoin missään, koska olen perheellinen, ei tule usein lähdettyä.
TAAS hän teki sen, perui viime hetkellä!!! Voi että on pettynyt olo...innosta hihkuen odotin pääseväni tuulettumaan.
Suoraan sanottuna v...ttaa!!
Onko muilla tällaisia ystäviä??
Näemme muutaman kerran kuukaudessa ja soittelemme aika usein.
Olimme suunnitelleet "baarikierrosta" ystäväni aloitteesta.
Käyn harvoin missään, koska olen perheellinen, ei tule usein lähdettyä.
TAAS hän teki sen, perui viime hetkellä!!! Voi että on pettynyt olo...innosta hihkuen odotin pääseväni tuulettumaan.
Suoraan sanottuna v...ttaa!!
Onko muilla tällaisia ystäviä??
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meno loppui vasta siinävaiheessa kun vastaanotin sen kerran verkkareissani ja totesin että "mitä! ihan oikeestikko me ollaan lähössä? mä ajattelin että kun sä kerran aina oot perunu niin sä perut nyttekkin. Sitäpaitsi mua ei nyt huvitakaan lähtee. Mennään joku toinen ilta sitten."
Senjälkeen ei oo perunu eikä luvannu turhia :-)
Muistan joskus nuorempana kokeneeni ihan samaa, joten jos yhtään lohduttaa niin eräs silloinen ystävättäreni harrasti samanlaista venkuilua. Luulin olevani ainoa, mutta hänen häissään hyvin moni peruutti tulonsa koska lisäkseni moni muukin ajatteli ettei ole hänelle niin tärkeä kuitenkaan ja osa jopa jätti vastaamatta kutsuun. Häälahjapöytä ammotti tyhjyyttään ja ystävätär ihmetteli miten ihmiset ovatkin niin tökeröitä. Arvaa vaan olinko salaa mielessäni tyytyväinen (vaikka olikin häät ja pitäisi iloita morsiamen puolesta).
En tiedä tajusiko ystävättäreni mitään, mutta kuuleman mukaan jotkut tuttavuudet hyytyivät sitten lopullisesti häiden jälkeen.
Ihan pakko lainata vanhaa kansaa: minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Kerro kaverillesi mun kaverin tarina ja laita miettimään, miten saattaa käydä.