Olemme olleet kymmeniä vuosia yhdessä ja en ole pettänyt vaimoani koskaan. Rakatimme toisiamme olimme tärkeitä toisillemme, tulemme taloudellisesti hyvin toimeen. Lapset ovat lähteneet pesästä. Viimeisten parin vuoden aikana vaimoni ei ole antanut halata ja suukotella kuten ennen. Seksi vielä sujuu, mutta harvemmin kuin ennen ja sekin on hänelle vain pano siinä ei saa olla hellyyttä (haluaisin toisin sillä olen seksuaalinen). Kuitenkin hän muuten huolehtii kodin jokapäiväiset asiat (puhtauden, vaatteet, ruuan jne.). En juo, en polta, en ole väkivaltainen ja olen vakituisessa virassa, harrastan liikunta niin että kroppani on timmissä kunnos ja kaikki toiminnot pelaavat loistavasti (mutta kuitenkin).
Viimeisten kuukausien aikana hän alkanut kuljettaa kännykkää mukanaan joka paikassa nukkuessakin yöpöydällä, vessassa mukana (hyvä ettei suihkussa). Viestejä tulee jatkuvasti ja niihin vastataan. Tulee puheluja jolloin poistutaan minun läheisyydestä jne. Joskus olen satummoisin kuullut sanottavan hempeitä sanoja, mutta tilanteissa joisa hän on joutunut olemaan vierelläni ne ovat olleet työasioita. Lisäksi nykyisin hän on alkanut puhumaan, että jokaisella tulee olla omaa elämää ja erokaan ei ole elämän loppu sekä toisen kuolemakaan ei peloittava asia.
Lisäksi minun ei kuulema tarvitse tykätä hänestä, mutta voidaan jatkaa yhdessä oloa kuten ennekin kunhan en ahdista ja vangitse häntä.
Neuvokaa mitä teen sillä kuitenkin rakastan häntä edelleen.
Viimeisten kuukausien aikana hän alkanut kuljettaa kännykkää mukanaan joka paikassa nukkuessakin yöpöydällä, vessassa mukana (hyvä ettei suihkussa). Viestejä tulee jatkuvasti ja niihin vastataan. Tulee puheluja jolloin poistutaan minun läheisyydestä jne. Joskus olen satummoisin kuullut sanottavan hempeitä sanoja, mutta tilanteissa joisa hän on joutunut olemaan vierelläni ne ovat olleet työasioita. Lisäksi nykyisin hän on alkanut puhumaan, että jokaisella tulee olla omaa elämää ja erokaan ei ole elämän loppu sekä toisen kuolemakaan ei peloittava asia.
Lisäksi minun ei kuulema tarvitse tykätä hänestä, mutta voidaan jatkaa yhdessä oloa kuten ennekin kunhan en ahdista ja vangitse häntä.
Neuvokaa mitä teen sillä kuitenkin rakastan häntä edelleen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tuo tulee menemään ohi. On sinun päätöksesi huolitko vaimosi sitten enää takaisin. Nyt hän kaipaa jotain ihan uutta, mutta tulee huomaamaan että se ei ole sen arvoista ja katsoo sinua sen jälkeen aivan uusin silmin.
Tämmöisiä ihmiset on.
Kirjoituksesi on tosi tuttua ja kaikki siinä sellaista mitä olen kokenut. Akka vei kaiken mitä minulla oli. Järjesti loppuelämäksi ulosottoon Nyt uuden lain myötä vapaudun tuosta roistosta 73 vuotiaana. Yritin tehdä ja tein kaikkeni tuon perheen pelastamiseksi. Kiitokseksi jouduin kärsimään mahdottomia ulosottovaateita 20 vuoden ajan. Aikaa on jäljellä vielä 15 vuotta. Sanon sulle ole ainakin taloudellisissa asioissa todella varovainen.
"....erokaan ei ole elämän loppu sekä toisen KUOLEMAKAAN ei peloittava asia."
On tullut aika tarkastaa avioehto, henkivakuutus ja testamentti... Ainakin sen verran hienosäätöä niiihin ettei siellä ole mitään motivaatiosummaa kytemässä, jolla toinen voi aloittaa uuden elämän jonkun nuoremman karvakäden kanssa aurinkosaarilla (sinun kustantamana).
Tämän voi ottaa sarkasmina, mutta suosittelen myös lukemaan vakavalla silmällä.
Otan osaa.
Otan osaa
Tämä voi kuulostaa kovalta, mutta tärkeintä on nyt, että pidät huolta itsestäsi. Vaimollasi on todennäköisesti ollut suhde tai suhteita pidemmän aikaa, ja asiantila tulee muuttumaan (kenties) vain, jos selkeästi nyt puuttuva kunnioitus palaa suhteeseen. Se(kin) vaatii sitä, että alat itselliseksi ihmiseksi, ja vaimosi voi ehkä herätä siihen, että hän ei haluakaan menettää Sinua. Ja jos näin ei käy, olet jokatapauksessa oikealla polulla: asiat kunnossa ja valmiimpi siirtymään elämässä eteenpäin. Väkivallallahan monet yrittävät kunnioitusta saada, onneksi ilmeisesti olet sen yläpuolella, koska se on juuri väärä tapa.
Vaimosi lienee rakastunut tai vähintään ihastunut. Tässä vaiheessa on hyvin vaikea saada muutoksia aikaiseksi, koska kaikkihan sitä pitävät ko. tunteesta. Maltti on valttia: huolehdi siitä mistä voit, eli itsestäsi - se on myös muiden läheistesi etu pidemmän päälle. Harkitse muuttamista pois ainakin vähäksi aikaa, koska samassa taloudessa eläminen käy helposti todella paljon tunteiden päälle (ei sinänsä, että helppoa olisi muukaan). Varo tunteiden kuohua, pidättäydy välittömästä toiminnasta, jos tulee todella pahoja riitoja, ettei tule turhaa kärjistymistä. Puhuminen sinänsä on tietysti aina hyvä, jos siinä on mitään rakentavaa.
Tsemppiä.
Samoin olen itsekkin ajatellut ja siksi olen yrittänyt tehdä niin, mutta pitäiskö yrittää vähemmän ja näin välttää riitatilanteita.
Kyllä tuo vaikuttaa siltä, että vaimollasi on ihastus päällä?? Omasta kokemuksesta voin sanoa, että paras lääke tuohon on olemalla "välinpitämätön" Ja kehitellä omia menoja yllättäen. Tarkkaile mitä vaimosi siitä sanoo tai sanooko mitään?? Onpahan aika nostaa kissa pöydälle ja puhua asiat selviksi.
Elämä on kuitenkin niin lyhyt elääkseen se onnettomana!! Toivon sinulle tsemppii ja kaikkea hyvää!!!
Nyt puhuit oikeita sanoja, että älä yritä missään nimessä nyt liikaa, koska se voi taas ärsyttää puolisoasi. Voit olla itse nyt hänelle vähän arvoituksellinen maltilla. Jos olet nyt hätääntyneen oloinen, se voi vaan lisätä toiselle osapuolelle tunnetta että hän voi tehdä mitä vain teidän suhteessa, että silti toinen on valmis vaikka kuuhun hänen vuokseen.Ei tarvitse mielestäni hänen itsetuntoaan kohotella.Tärkeintä varmaan olisi pitää sinun mieliala hyvänä kaikesta huolimatta, tunnut niin tasapainoiseslta hankalankin tilanteen edessä.Älä lannistu, yleensä hyvässä suhteessa asiat palautuvat normaaliin uomiinsa jonkun hetkellisen pyrähdyksen jälkeen.Ja todellakaan aina ei tarvitse olla kyseessä edes toinen suhde, voi olla pitkään liittoon kuuluvaa aaltoliikkettä.
No, ulkopuolisen neuvot ovat vaan mielipiteitä.
Mutta, hyviä jaksamisia sinulle !
Meilläkin on pitkä parisuhde, jossa on koettu niin nousu- kuin laskukaudet. Alkutalvi oli kaikin puolin viileää, yhteisiä tekemisia lukuun ottamatta muutamia kylässä käyntejä ei ollut. Tässä vaiheessa päätin, että annan vain tilaa toiselle ja että aika tekee tehtävänsä. Ja muutaman ajan kuluttua saamme taas positiivisemman fiiliksen suhteeseemme.
Väärin veikattu!
Pari viikkoa sitten vaimo ilmoitti, että eiköhän tämä suhde ole tässä! Oli kuin olisi rätillä lyöty vasten kasvoja. Sen jälkeen ollaan yritetty puhua, aloite on kyllä ollut minulla. Kerran homma meni vähän asiattomaksi minun puolelta... ikävä kyllä.
No joka tapauksessa keskustelussa selvisi, että hän ei saa henkistä yhteyttä minuun. Tosin kyllä usean vuoden takaiseen työkaveriin sen saa. Että jotkut miehet sen sentään osaavat. Fyysistäkään yhteyttä läheisyydellä, seksistä puhumattakaan, ei voi edes ajatella. Mitään päihde tai taloudellista ongelmaa ei kummallakaan meistä ole.
Nyt vain pitää antaa ajan kulua ja yrittää pitää edes sitä puheyhteyttä yllä. Mitä muuta voi yritää?? Mutta omat fiilikset ovat melko down. Valmiutta suhteen parantamiseen ja jatkamiseen minulla edelleenkin on.
aika pahasti tää kohta "toisen kuolemakaan ei peloittava asia". Ei oo vaimollas nyt kaikkia kotona. Tuosta nyt ei vättämättä tuu sellasta ajatusta että hän ois sua tappamassa, mutta sen verran vakavaa on toiselle sanoa ettei välitä onko hän elossa tai kuollut, on paha asia! Kannattaa hakea ammattiapua tai laittaa poikki.
Olet jo menettänyt vaimosi vai onko niin, että vaimosi sinut. Luultavasti molemmat olette menettäneet.
Kysypäs suoraan vaimoltasi ja tee johtopäätökset!
Niin minä tekisin.
Naisena olen kokenut lähestulkoon samanlaisen tilanteen kuin sinun tarinassasi. Menetys aikoinaan tuli, mutta pettäjää ja valehtelijaa ei kukaan kaivanne?
Kuinka kauan aiot odottaa? Tahdotko tietää toisesta totuuden? Odotatko hänen kertovan itse? Tunnetko olevasi mies "varalla"..... Kertomasi kuulostaa niin kiukuttavan pahalle, ota härkää sarvista kiinni ja vaadi toiselta suorat selitykset. Se on sinun oikeus ja toisen velvollisuus! Jos pitkänpinnan omistat, kait katselet huvittuneena mihin tuo kaikki lopulta johtaa. Itse en odottanut, totuus löytyy kun vaatii, se koskee, mutta pahempi on epätietoisuudessa eläminen!
kiltti. Itse tein sen virheen. Hanki omia menoja, lakkaa kiinnostumasta hänen menemisistään vaikka se tuntuisi vaikealta. Selvästi hänellä on joku toinen ihminen lähellä. Pitkässä suhteessa toinen, oli sitten miten täydellinen tahansa, tulee liian tutuksi ja helposti viehättyy ulkopuolisen vieraudesta, näkee uutuuttaan hohtavassa ihastuksessa vain ne paremmat piirteet. Muuta jotain itsessäsi/käyttäytymisessäsi ja ehkä hän näkee sinutkin uusin silmin. Tsemppiä!
tekstaa vaimollesi rakkausviesti.
Menkää yhdessä kävelemään. Ulos syömään. Ihan jotain pientä yhdessä.
Älä painosta kysy lähteekö mukaan kävelylle, jos ei niin mene yksin. Kysy taas uudelleen seuraavan kerran mukaan ulos kävelemään. Kyllä se voi vielä tärpätä. Kaikki voi mennä vielä hyvin, uskotaan niin kauan kuin on mahdollista
kamalan alistuneita viestejä tunnut saavan. Oletko joku hiiri ja likaämpäri suhteessa.
Jukolauta. Jos puolisosi viiraa jonkun toisen kanssa niin mitä luulet että tulee tehdä? Sun arvostus ei puolisi silmissä nouse pätkääkään jos vaan käännät pääsi muualle.
Kerro tunteesi ja sano että tässä suhteessa on kaksi ihmistä. Eikä muita pelureita. Jos vaan alistut niin olet jo puolisosi menettänyt. Ei se luoksesi palaa. Ja jos nykyinen ihastus himmenee niin se katselee toisen.
Kysy kenen kanssa se haluaa elää ja mikä on vialla että sinä et riitä.
oletko sanonut vaimolle että sen viestittely häiritsee sinua. Puhelin aina mukana ja viestiä tulee koko ajan. Mitä helvettiä se viestittelee ja kenen kanssa. Vaimo teki tätä kokoajan ja jäi paska kiinni kun jätti mailinsa auki.
Jotain hämärää on ja sano suoraan että vaimosi käytös sää sut epäileen. Jos on totta niin suuttuu jos ei ole totta niin suuttuu ja ymmärtää, antaa anteeksi ja lopetta homman
Siis ettekö te kysy asiaa heti, jos aihetta epäillä puolisolla olevan vispilänkauppaa? Ootteko te hiljaa ja ihmettelette, että mitä tapahtuu? Teitähän viedään,kun pässiä narussa. Ei oo todellista!!!
Ei se ihme ole, jos tekee mieli jo muualle lähtä katselemaan, eihän tuosta saa muuta kuvaa,kun sen,että mies on välinpitämätön nahjus.Jos epäilet, niin kissa pöydälle ja puhumaan ja kysymään "missä mennään?" .. se on sulla siellä kotona kenen kanssa sun pitää osata puhua asioista! Miehet opetelkaa puhumista ja naisen huomioonottamista(samat sanat naisille)..niin,ei tartte huomata yks kaks,että mihin on akat ja ukot kadonneet vuosien saatossa.
Omaa itseensä pitää kunnioittaa edes sen verran,ettei anna toisen jyrätä täysin!