Tarvitaan uusi palsta aiheesta "naisen lihominen". Kyseessä on kuitenkin yksi yleisimmistä parisuhteen kompastuskivistä.
Tarvitaan uusi palsta...
mies parisuhteessa
291193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
mies lihoo kun pullataikina
Luulen, että se kompastuskivi oli ennen sitä lihomista, jos se ongelmaksi on tullut, puolison lihominen. Naisen tai miehen, ihan sama. Ominaisuus voi olla muukin kuin fyysinen paino, vaikka nyrpeä nenä tai hymytön suu, räävitön kieli :) listahan on loputon silloin kun toisesta syytä etsitään.
Mies rakastaa naistaan juuri sellaisena kun hän on. Ei sellaisena kuin hänestä pahimmassa tapauksessa voi tulla.
Lihominen on muutos epäedulliseen suuntaan.
Tahallista välinpitämättömyyttä omasta terveydestään ja ( omasta sekä suhteen ) hyvinvoinnista.
Väitän edelleenkin, että kyse on jostain muusta. Ehkä kyse on lopultakin siitä, että oma muuttuminen pelottaa. Valitettavasti elämä jättää jälkensä, meihin jokaiseen, tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin, hitaasti tai yhtäkkiä, muutamassa sekunnissa elämä on mullin mallin, kaunis ulkomuoto mennyttä tms. Jos miehellä ei "seiso" syy on vaimossa, jos naista ei haluta, syy on miehessä. Sitä voi loputtomasti etsiä syitä, miksi ei itse tarvitse tehdä mitään elämälleen tai suhteensa eteen. Kaikki lähtee lopultakin itsestä. Jos toinen ei halua jotain tai suostu johonkin, sille ei oikeastaan voi mitään. Jos itse haluaa toisen muuttuvan, ainoa tie on muuttua itse. SE vain on niin :) Sitä paitsi ihmisissä on monta puolta, fyysistä, psyykkistä.. ehkäpä lihavaa naista tai miestä vaivaa puolisonsa tyhmyys vaikkapa :) Se on yhtä kamalaa, varsinkin, jos ei huomaa omaa tyhmyyttään ...
Logiikka on vähän outo.. mies rakastaa naistaan juuri sellaisena kuin hän on... siis muuttuko rakkauskin, vai oliko sitä lainkaan.. Ehkä ei ollutkaan..
Niin pitäisikin pelottaa, jos muutos on tuohon suuntaan.
Lihominen ei kuulu noihin "elämän jättämiin jälkiin".
Kyse on nimenomaan itsestään ja suhteesta huolehtimisesta, et voi rakastaa toista, jos et rakasta itseäsi.
Toisinsanoen toisessa on syy, jos suhteessa menee huonosti. Kumpikin voi sitten syyttää mielessänsä toista, toinen toisesta asiasta. Siinä vaiheessa on luultavasti aika luopua yhteiselosta tai kärsiä.
Elämä jättää jälkensä meihin kaikkiin, mutta en silti ymmärrä ihmisiä jotka näkevät lihomisen jotenkin väistämättömänä asiana ja puolustelevat sitä.
Lihominen johtuu tasan yhdestä asiasta: ihminen syö enemmän kuin kuluttaa! Siviilisääty, ikä, tai sukupuoli eivät automaattisesti saa ihmistä lihomaan.
Tietysti ihminen voisi vastaavasti lopettaa vaikka suihkussa käymisen, hampaiden pesemisen ja vaatteiden vaihtamisen ja alkaa puolustelemaan miten löyhkän lisääntyminen onkin itse asiassa luonnollinen osa vanhenemista ja vakiintumista, jotain mikä toisen osapuolen pitäisi vain hyväksyä. "Elämä jättää jälkensä", heh... vai miten se nyt menikään?
Joskus nämä jutut menee ihan hölmöiksi. Jos et pidä lihavista ihmisistä tai ylipainoisista, miksi ihmeessä et vain lähde liitosta ??? Rakkaudesta on turha puhua noilla asenteilla.
Ja kaikkea sitä näkeekin verrattavan, piti papan ihan ääneen nauraa :o)
Että kyse oli lihomisesta, ei lihavuudesta.
Joka hyväksyy ylipainon, voi valita puolisokseen ylipainoisen.
Luepa uudestaan ja ajatuksella...
Tai suoremmin sanottuna yrität vääntää aiheen vierestä.
"Jos itse haluaa toisen muuttuvan, ainoa tie on muuttua itse. SE vain on niin :)"
Päin vastoin, kyse on epäedullisen muutoksen välttämisestä.
Kaikki muutokset pitäisi tehdä positiiviseen suuntaan.
Elämä jättää jälkensä ja kasvattaa ihmisenä, ei kiloissa mitattuna.
Hei !
Jos tuollainen ei vain ole toisen mielestä totta tai ei mene perille, minkäs teet ? Sehän on sinun totuutesi asiasta, ota tai jätä, niin se menee.
Ihminen voi muuttua aika monella tapaa, epämieluisaan suuntaan, toisen mielestä. Sillekään ei voi mitään. On hyväksyttävä koko paketti tai sitten vain jätettävä. Ihmisyyteen kuuluu muuttuminen, monella tavoin. Elämä ei pysähdy, kaikki muuttuu koko ajan. Jopa omat asenteet ja
se ihmisenä kasvaminen onkin vielä asia erikseen. Eiköhän se ole sitäkin, että hyväksyy toiset ja itsensä.
Munkin mies oli alussa niin komea ja hoikka. Ei ole enää, mutta on niin ihana, kun jaksaa silittää ja halata minua silloinkin kun käyttäydyn kuin pirttihirmu. Sitä paitsi hän tienaa hyvin ! Eikä se ole paha puoli sekään. ( tuo viimeinen oli heitto vain, höysteeksi, mutta silti pikkuisen tottakin ja voi olla muuten enemmänkin totta monessakin parisuhteessa ) Rahalla saa vaikka mitä. No meillä se kuitenkin on rakkautta, hyvin pysyvää.
mutta jälkeenpäin ei voi lisätä.
Todella sairaalta kuulostaaa asenteesi, jos lihavuutta pitää sietää siksi, että rahaa tulee riittävästi :(
Ihmisyyteen kuuluu muuttuinen, muttei tahallinen elämänsä pilaaminen.
Huoria niitä on monenlaisia. Heitä on paljon keskuudessamme, se on vain sosiaalisesti hyväksyttävää ja sitä kutsutaan peiteillyin nimityksin. Kuinkahan moni nainen oikeasti pysyy parisuhteessa vian koska "mies tienaa hyvin"? Eihän siitä viitsi lähteä kiun itse ei tarvi tehdä mitään, töissäkin voi käydä vain seurustelemassa jos sitäkään kun mies kerran elättää. Kunhan antaa aina välillä. Näin se käy. Kai edes tajuatte olevanne HUORIA?
Olen samaa mieltä, harvinaisen tervejärkinen kommentti. Lihominen on ihan oma syy, ei siitä voi syyttää yhteiskuntaa tms. EIkä pidä ruikuttaa jos joku ei tykkää. En minäkään lihavaa huolisi. Hyi helvetti sentään! Enkä odota että muakaan huolii kukaan jos oon läski ja ruma. Herätkää jo. JOs joku muu sitten läskistä tykkää niin se on heidän asiansa. Tiemme tuskin tapaavat.
Voi hyvät hyssykät :o) Hymyä huuleen vähän välillä !
Niinpä, ihminen voi todellakin sairastuakin, mites se nyt sillai.
Hei sullekin !
No minä olen sitten ollut hänen huoransa aina. Toisaalta varallisuutta on mullakin. Ja luitkos nyt kunnolla: sehän oli heitto, kuten kirjoitin. Halusin vain sanoa, että asiat ovat niin suhteellisia, jos vaimo on rikas, ei se niin nuukaa ole miltä se näyttää. Rahalla saa, sekä mies, että nainen.
höh :o)
"Jos itse haluaa toisen muuttuvan, ainoa tie on muuttua itse."
Tää on just jostain viiden pennin ihmissuhdeoppaasta tai jonkun "burnout"-missin haastattelusta seiska-lehdessä! Uskooko joku nyt ihan tosissaan että jos puoliso vaikka hakkaa tai ryyppää, niin se auttaa kun rupeaa itse aerobikkaamaan? Naurattais, jos ei itkettäis. Tällä sitä on syyllistettyä naisia vuosikymmenet, ja sitten vielä ihmetellään miksi ne ei jätä niitä hakkaavia miehiään ennen kuin kuolevat. Kaikesta ei voi syyttää toisia, lihominen ei ole toisen syy sen enempää kuin muutkaan epäterveet taipumukset (esim,. juuri se alkoholinkäyttö). Mies ei ryyppää siksi että vaimo on hankala vaan vaimo on hankala siksi että mies ryyppää!!
Ei sitä sairautta tarvitse silti ehdoin tahdoin hankkia.
En muuten ole huomannut.
Täällä kirjoittelevat aikuiset ihan tosissaan.
Turha tulla vitsailemaan toisten elämällä...
Kuka on väittänyt, että vaikkapa lihominen on toisen syy. Taisit suoltaa tekstiä paneutumatta toisten sanomaan. Sori , näytti vaan menevän niin pieleen.
...olla sekä mies että nainen, kumpi vaan. Ei se sitä muuksi muuta. Siitä vain, eihän se minulle kuulu. Heitoissa se totuus piilee. Toivon vain etten törmää kaltaisiisi.
Kyllähän tässä maassa on kuulkaas liittoja joissa ollaan omaisuuden tähden...JA NIITÄ ON PALJON.
Mut tuosta asiasta että toi kirjoittajahan kertoi heillä olevan rakkautta ja arvosti miestään siitä että hän jaksaa rakastaa pirttihirmua, ja pirttihirmu rakasti miestään läskiintymisestä huokimatta....samahan se ihminen on kun silloin kun rakastuttiin, nyt vaan näyttää erilaiselta (läskiltä). Oletteko te läskin vastustajat ajatelleet että me ihmiset myös vanhenemme, miltä me näytämme silloin kun alkaa naama riippua rintakehän kohdilla??????? Onko sekin vain omaa syytä?
Kaikkea ei tarvitse ottaa niin mustavalkoisesti, elämässä on paljon eri sävyjä. Jos on niin että mies on rakastunut vain vaimonsa ulkonäköön, voin kertoa ettei sellainen liitto kanna pitkälle kuitenkaan. Jos ei tule läskiä, tulee ryppyjä tai muuta.
Olen itse ollut sekä laihana että lihavana omassa liitossa ja se ei kyllä kovin kohteluun vaikuttanut. Huonoa oli kohtelu riippumatta siitä. No se on takanapäin nyt onneksi. Nykyään minut hyväksytään kaikkine vikoineni ja niin mäkin hyväksyn mieheni.
MOT:
"Kyllähän tässä maassa on kuulkaas liittoja joissa ollaan omaisuuden tähden...JA NIITÄ ON PALJON."
NImenomaan. Huoraaminenhan on, paitsi maailman vanhin, niin myös yleisin ammatti/elintasonhankintakeino.
"Jos on niin että mies on rakastunut vain vaimonsa ulkonäköön, voin kertoa ettei sellainen liitto kanna pitkälle kuitenkaan."
Voi se kantaa, jos toisella on tarpeeksi rahaa. Kyllä sitä sitten tekee suhteen eteen "työtä" se osapuoli joka siinä rahan takia on.
"Olen itse ollut sekä laihana että lihavana omassa liitossa ja se ei kyllä kovin kohteluun vaikuttanut. Huonoa oli kohtelu riippumatta siitä."
NIin, näettekö nyt?
Luin tämän viestiketjun ja vakuutuin, että teille tarvitaan todellakin oma palsta. Siellä voitte rauhassa keskustella aiheesta "aviovaimon lihominen".
Siinä sitä ongelmaa riittääkin pohdittavaksi, hyödystä en olisi ihan varma. Mutta, jos puhuminen kirjoittamalla auttaa, mikäpä se siinä. Saavat asiasta ahdistuneet aviomiehet purettua tunteitaan ja helpotusta tilanteeseensa.
Teepä ehdotus !
Kyllä täällä sopii kirjoittelemaan useammastakin aiheesta.
Ikävä kyllä se ei miehillä toimi noin, asiat ei ratkea sillä, että ne pääsee purkamaan nettikirjoittelulla. ( toimiiko se naisilla? )
Nähtävästi ainakin aloittaja saa apua, kun kerran ehdottaa palstaakin.
Ongelmiahan pitää käsitellä, tosin ainahan on mahdollista, että syvempiäkin syitä löytyy ja sehän on pelottavaa ja estää jopa koko käsittelyn tai voi käydä niinkin, että nähdään vain näennäinen syy tai ongelma. Toisten ihmisten kanssa keskustellessa asiat suhteellistuvat ja katsantokanta omiinkin ongelmiin voi muuttua.
Tuskin kaikki naisetkaan käsittelevät asioita samalla tavoin. Enpä usko sellaiseen yleistykseen.
Mutta palstoja täällä riittää ja on kyllä tyhjänpäiväisempiin aiheisiin tai ongelmiin perustettu omansa. Vertaistuki voi olla hyväksi, joillekin. Mitäpä ulkopuoliset ovat siihen sanomaan, mikä kenellekin sopii.
no eri ihmisille rakkaus on eri asia kuin toisille. ihan oman kokemuksen kautta voin sanoa että kun alettiin seurustelemaan 23 vuotta sitten ,mies oli salilla käynyt ja kroppa timmi,hauistakin löytyi, itse olin n.69kg isoilla tisseillä varustettu nuori nainen.sittemmin neljän melko peräkkäisen synnytyksen jälkeen ei kilot karissut tästä matamista pois, ja miehen kin hauis pieneni kun kotona puuhasteli lasten kanssa. nyt minä lihava 46v ja mieheni hieman kutistuneena rakastamme toisiamme enemmän kuin koskaan. yhteistä aikaa on vaikka kuinka ,kun lapset ovat jo maailmalla. miestäni ei kertyneet 40kg haittaa ja sexi elämä on parhaimmillaan. jos toista rakastaa ei se ulkonäkö ole a ja o
Rakkaus on myös huolenpitoa itsestä ja läheisistä.
Ei ne kilot sinänsä haittaa, mutta ne seuraukset...
Kun omalla kohdalla onni on potkinut piikkikengät jalassa terveyden suhteen, ei oikein riitä ymmärrystä sille että toinen ehdoin tahdoin turmelee oman terveytensä.