Laihdutin reippaasti, jonka jälkeen jouduin onnettomuuteen.
Kun paksuna yritin olla ihmisten ilmoilla, kuuli vaikka mitä.
Annas ollakaan, kun vähän hoikempana istuin pyörätuolissa, mukavat miehet halusivat lykkiä tuoliani ja auttaa. Kepitkin vetävät puoleensa kuin lemmikkieläin: kissa tai koira.
Jokaisella tuntui olevan kokemuksia kipsistä ja keppien kanssa kulkemisesta.
Kun lihavana istuin, jossain ja halusin seuraak, ihmiset saattoivat mennä toiseen pöytään istumaan ja jättää minut yksin istumaan.
Täysinäiseen pöytään istuutuessa otti riskin. Aina joku murjaisi jotain. Kerrankin yksi mies sanoi, että "tervetuloa, vaikka olet iso ja lihava".
Kun paksuna yritin olla ihmisten ilmoilla, kuuli vaikka mitä.
Annas ollakaan, kun vähän hoikempana istuin pyörätuolissa, mukavat miehet halusivat lykkiä tuoliani ja auttaa. Kepitkin vetävät puoleensa kuin lemmikkieläin: kissa tai koira.
Jokaisella tuntui olevan kokemuksia kipsistä ja keppien kanssa kulkemisesta.
Kun lihavana istuin, jossain ja halusin seuraak, ihmiset saattoivat mennä toiseen pöytään istumaan ja jättää minut yksin istumaan.
Täysinäiseen pöytään istuutuessa otti riskin. Aina joku murjaisi jotain. Kerrankin yksi mies sanoi, että "tervetuloa, vaikka olet iso ja lihava".
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oletpa törkeä. Pitäisikö mielestäsi vammaisia kohdella sitten huonommin kuin lihavia? Vamma ei yleensä ole itse aiheutettu, mutta suurin osa ihmisistä kerää ne läskit kyllä yleensä ihan itse. Ilmeisesti sinullakaan ei ole mitään ns. sairautta joka sai läskit kertymään ympärillesi kun olet ne kerran saanut poiskin?
Ihmettelen kyllä syvästi tuota ajatusmaailmaasi, ketään ei saa kohdella huonosti olipa vammainen tai lihava, mutta rinnastuksesi kyllä ontuu ihan tosi pahasti!
Todellakin. Onkohan alkuperäisellä vielä vähän rasvaa painamassa aivoissa, kun tuollaisesta asiasta katkeroituu? Ei kuule vammaisilla ole yhtään helpompaa kuin ylipainoisilla! Ja varmaan suurin osa vammaisista toivoisi, että olisi vain läski - voisi ainakin ITSE tehdä asialle jotain ja laihduttaa "normaaliksi"!
Kaikkee sitä kuuleekin ihmisiltä....
kokemuksista olla lihavana ja vammaisena .
Kaikkea sitä lukeekin netistä ....
Niinhän hän kirjoitti ja tuosta kirjoituksesta paistaa erittäin omituinen asenne vammaisuutta kohtaan.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vammaiset ovat täysin tasa-arvoisia ihmisiä ei-vammaisten kanssa, mutta uskon, ettei alkuperäinen kirjoittaja ole päinvastaista tarkoittanutkaan. Itselleni tulee nimittäin ainakin mieleen se, miten lapsille opetetaan, ettei saa nauraa esim. vammaisille, joita pienet lapset tietämättömyyttään voivat osoitella sormella ja kummastella kovaäänisesti.
On nimittäin totta, että pidetään yleisesti kammottavana käytöksenä nimitellä kehitys-/liikuntavammaisia (mikä täysin järkyttävää onkin!), mutta ylipainoisia saa ainakin selän takana taivastella mielin määrin.
Tottahan on, että ylipaino on yleensä itse aiheutettu ongelma (oli syy syömiseen sitten mikä tahansa), joten tämä fakta ilmeisesti antaa joidenkin mielestä oikeutuksen törkeyksien puhumiseen. Totuus kuitenkin lienee se, että etenkin vakavan ylipainon taustalla on usein myös muita ongelmia, joihin on vielä hankalampaa tarttua kuin liikakiloihin. Kanssaihmisten merkitsevät katseet tai saati sitten puheet eivät varmasti auta ketään ylipainoista ongelmissaan.
Olisi siis varmaan kaiken kaikkiaan hyvä opettaa lapsille (ja varmasti myös aikuisille, joilta lapsuuden opit ovat jo päässeet pahasti unohtumaan), ettei ole asiallista käytöstä naureskella kenellekään tai laukoa töykeyksiä, oli tämä sitten minkä kokoinen, ikäinen, näköinen tai terveydentilaltaan millainen tahansa. Olisi aina hyvä pitää mielessä, että itselle ja lähimmäisillekin voi sattua mitä tahansa, joten miltä sitten tuntuisi, jos saisi elää töykeyksien kanssa mahdollisesti lopun elämäänsä.
Vaikken itse ole vaikeasti ylipainoinen tai vammainen, en silti näe mitään syytä, että heidän ihmisarvonsa olisi yhtään muiden arvoa heikompi. Kukaan ei ole täydellinen tai norminmukainen, vaan kaikki olemme yksilöitä ja "viallisia". Ja kyllä ilkeä luonne on huomattavasti pahempi asia kuin ylipaino.
Eihän alkuperäinen kirjoittaja halunnut verrata noita kahta ryhmää toisiinsa vaan kertoi omat kokemuksensa, olla lihava sekä laihana pyörätuolissa, hän on saanut pyörätuolissa paremman kohtelun kuin lihavana.
Itse ihmettelen teidän muiden kommentteja, ja sitä kun ette tuota kirjoitusta tajunneet!
Kieltämättä vähän kummallisia reaktioita tuohon alkuperäiseen viestiin. Minusta oli todella hyvin huomioitu se miten ihmiset kohtaavat erilaisuutta.
Kyllä minustakin on helpompaa aloittaa keskustelu keppien kanssa kulkevalle jolla on vaikka kipsattu jalka. Heitä kohtaan tunnettu sääli on ihan hyväksyttävää sääliä. Siis sellaista että onpa vähän jalka pipi jne. Mutta eihän lihavuudessa ole mitään sellaista mistä saisi puolueetonta ja loukkaamatonta jutunjuurta. Sitähän me suomalaiset kuitenkin tarvitsemme useimmiten kun tuntemattomia pitäis lähestyä.
Mutta entä jos lihava kulkee keppien kanssa tai pyörätuolilla... Mites heihin suhtaudutaan? Eli saako lihava vammautunut samanlaista huomiota kuin laiha samassa tilanteessa oleva. (ja tarkoitan juuri esim kipsattua jalkaa tms.)
Kinkkinen asia tuossa lihavuudessa on juuri se että minä en ainakaan osaa enää suhtautua muuta kuin useimmiten säälien lihaviin. Ja juuri siksi että näillä palstoilla valitetaan masennuksen ja sairauksien ja lapsuuden traumojen aiheuttavan ylipainoa. Varsinkin silloin kun joku yrittää neuvoa oikeita ruokailutottumuksia.
Aika harvoin kuulee kenenkään nykyään olevan lihavana ihan tyytyväinen. Ajattelen että lihavat jotenkin kärsivät ja ovat surullisia ja ahdistuneita sisimmässään. Ei se ainkaan helpota lähestymistä...
itse normaalipainoisena olen huomannut esimiesten asenteet lihavia kohtaan. jos samaa paikkaa hakee lihava ja normaalipainoinen sen saa tuo laihempi vaikka pätevyys olisi heikompi. lihava henkilö on riski - enemmän sairauspoissaoloja, laiskuutta (ennakkoluulo) jne.