ihan turhasta.
Saatiin äsken postitse mieheni siskon ja hänen avopuolisonsa (ikää vajaat 30 v.) joululahja meidän tytölle, vanhat kengät, jotka liian pienet. Mä oon vihanainen ja loukkaantunut siitä, että
* ensinnäkin tämä lahja tulee nyt postitse vaikka olisi ollut aikaa tulla ja käydä meillä asutaan n. 150 km:n päässä. Esteenä ei tietojeni mukaan pitäisi olla ajan puute. Muutenkaan eivät ole nähneet tyttöä kun ristiäisissä. Ei ehtinyt millään tulla käymään (vaikka kotosalla melkein oleilivat) katsomaan tyttöä osastolle, vaikka olin siellä 5 pv. Siis 150 km:n matka autolla on näköjään liian pitkä, että ei kiinnostanut tätiä lähteä katsomaan tyttö vaikka tämä on sisarusparven ensimmäinen pikkuruinen, muilla ei siis lapsia. Eivätkä tosiaan ole käyneet siis KERTAAKAAN sen jälkeen meillä. Tyttö on nyt vähän vajaa 9 kk.
* kengät ovat KÄYTETYT.Siis itse kyllä ostan käytettyjä, kun saan valita mitä eli ovat kuitenkin hyväkuntoisia jne. Nämä kengät eivät ole kunnossa ja tarpeettomina jäävät sitten kaappiin.
Että ei kuunneltu mitä kerroin tytön vaate- ja kenkäkoosta eikä sen puoleen raaskittu ostaa mitään kunnollista. Niin kalliita on ilmeisesti lasten vaatteet, että kannattaa sitten olla nilisti ja säästää siinäkin, että pääsee ulkomaille. Aikuisten kesken kun joululahjoja ei vaihdeta, niin eipä olisi tarvinnut kuin tyttöä muistaa.
Käyvät tosiaan itse kyllä ulkomailla vähän väliä ja itse tämä neiti ostaa itselleen VAIN merkkivaatteita ja -kenkiä. On suoraan sanottuna oikea diiva eli katsoo mm. minun pukeutumistani "alaspäin". Onneksi ei ole vaatteet mun aatteet.
* tämä tytön täti (jos nyt haluan sitä nimitystä koskaan käyttää) ilmoitti kuuluvalla äänellä, että ei aio todellakaan aio hoitaa tyttöä, kun ilmoitimme pikkuisen tulosta. Meinasin ruveta poraamaan mutta jotenkin sain kasattua itseni. Äitinikin pahoitti mielensä ja siinä paikassa tiesin ainakin, ketä en halua lapsen kummiksi. Varmaan loukkaantui, kun valittiin sitten hänen veljensä kummiksi.
ONKO IHAN OK, menä laukomana tollasta? Jos ei tykkää lapsista, niin voisi sen sanoa vaikka myöhemmin vähän nätimmin.
Saatiin äsken postitse mieheni siskon ja hänen avopuolisonsa (ikää vajaat 30 v.) joululahja meidän tytölle, vanhat kengät, jotka liian pienet. Mä oon vihanainen ja loukkaantunut siitä, että
* ensinnäkin tämä lahja tulee nyt postitse vaikka olisi ollut aikaa tulla ja käydä meillä asutaan n. 150 km:n päässä. Esteenä ei tietojeni mukaan pitäisi olla ajan puute. Muutenkaan eivät ole nähneet tyttöä kun ristiäisissä. Ei ehtinyt millään tulla käymään (vaikka kotosalla melkein oleilivat) katsomaan tyttöä osastolle, vaikka olin siellä 5 pv. Siis 150 km:n matka autolla on näköjään liian pitkä, että ei kiinnostanut tätiä lähteä katsomaan tyttö vaikka tämä on sisarusparven ensimmäinen pikkuruinen, muilla ei siis lapsia. Eivätkä tosiaan ole käyneet siis KERTAAKAAN sen jälkeen meillä. Tyttö on nyt vähän vajaa 9 kk.
* kengät ovat KÄYTETYT.Siis itse kyllä ostan käytettyjä, kun saan valita mitä eli ovat kuitenkin hyväkuntoisia jne. Nämä kengät eivät ole kunnossa ja tarpeettomina jäävät sitten kaappiin.
Että ei kuunneltu mitä kerroin tytön vaate- ja kenkäkoosta eikä sen puoleen raaskittu ostaa mitään kunnollista. Niin kalliita on ilmeisesti lasten vaatteet, että kannattaa sitten olla nilisti ja säästää siinäkin, että pääsee ulkomaille. Aikuisten kesken kun joululahjoja ei vaihdeta, niin eipä olisi tarvinnut kuin tyttöä muistaa.
Käyvät tosiaan itse kyllä ulkomailla vähän väliä ja itse tämä neiti ostaa itselleen VAIN merkkivaatteita ja -kenkiä. On suoraan sanottuna oikea diiva eli katsoo mm. minun pukeutumistani "alaspäin". Onneksi ei ole vaatteet mun aatteet.
* tämä tytön täti (jos nyt haluan sitä nimitystä koskaan käyttää) ilmoitti kuuluvalla äänellä, että ei aio todellakaan aio hoitaa tyttöä, kun ilmoitimme pikkuisen tulosta. Meinasin ruveta poraamaan mutta jotenkin sain kasattua itseni. Äitinikin pahoitti mielensä ja siinä paikassa tiesin ainakin, ketä en halua lapsen kummiksi. Varmaan loukkaantui, kun valittiin sitten hänen veljensä kummiksi.
ONKO IHAN OK, menä laukomana tollasta? Jos ei tykkää lapsista, niin voisi sen sanoa vaikka myöhemmin vähän nätimmin.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Niin..voisikohan syynä olla kateus? Mä koin aikoinaan sen, että mun ns. sisar (on nimellesesti sisko, mut mä en enää tunnusta sukulaisex ees) puhu et mun tarvis antaa lapseni (jota odotin) adoptoitavaks. Enpä suostunu...no sit jonkun ajan päästä mummu ja pappa meni talvella espanjaan. Tuli pyyntö isovanhemmilta et MINÄ veisin oman ja sisareni lapsen (1kk nuorempi omaani) espanjaan. Toki vein...sit tuli kyse et saako lapset jäädä. Minä luotin mummuun ja pappaan..sisareni ei. Minä annoin tyttäreni jäädä (tiesin et mummu ja pappa hoitaa), mutta sisareni haki lapsensa pois. En ymmärtänyt. Jälkeenpäin kuulin kuinka sisareni oli ihmetellyt et kui mä voin lapseni jättää. Mä pystyin ja voin edelleenkin jättää tyttäreni mummun ja papan hoitoo ( tosi likka 19 v, et tuski suostuis ;)). No te ketkä tän luette...sanokaa mielipiteennne...sen viel sanon et mu tytöstä on kasvanu hieno ihminen..äippä on YLPEE :o)
voi olla todella ilkeitä ja pitävä pelinappuloina toisia siskoja.
En nyt ihan täysin ymmärtänyt purnaustasi, sori vaan!
Ei se, että ei halua lasta hoitoon tarkoita sitä, että vihaa lapsia. Mutta tapa millä hän tämä ilmoitti oli kyllä kehno. En tiedä oliko tarkoitus saada vaan viesti heti perille, ettette ehdi suunnitella mitään....
Ja tuli mieleen kun parjasit sitä, ettei tämä "täti" ole käynyt katsomassa, niin oletteko te itse vierailleet hänen luona?
Olen itse näin lapsettomana miettinyt omaa lähipiiriäni kuinka kaikki tuoreet äidit kuvittelevat että koko lähiympäristö on aivan yhtä haltioissaan uudesta perheenlisästä. Mutta valitettavasti muut ei aina kuitenkaan tunne asiaa niin kuohuttavana.
Toisaalta ymmärrän myös sen euforian minkä lapsi saa vanhemmissaan aikaan. Yritähän sinäkin ymmärtää, että elämä on muuallakin kuin teidän perheessänne ja taaperossanne. Elämässä kun tapahtuu niin paljon muutakin ihan jokaiselle henkilökohtaista kivaa.
Joten malttia ja yhteisymmärrystä vaan sinne!
- Mielestäni lahjaksi ei saisi antaa käytettyä tavaraa. Lahjoja on monen hintaisia ja kekseliäisyys on valttia. Jos löytää jotain mukavaa käytettyä, sen voi antaa sitten muuten vaan.
-Osastolle katsominen: Voi olla eri syitä miksi he eivät tulleet katsomaan vauvaa esim. lapsettomuus ns.pahassa vaiheessa eli mm. ei pysty olemaan siinä tilanteessa onnellinen. Itse en pystynyt menemään sairaalaan sukulaisvauvoja tapaamaan, mm. kun tiesin, että kaikilla niillä ei ole isää. Tämä tuntui todella pahalta, itkin paljon. (Kaikista asioista ei puhuta avoimesti, joten muut eivät tienneet lapsettomuudesta tai siitä, etten tiennyt saanko koskaan lapsia.)
Sain muutaman vuoden päästä lapsen ja silloin miehen siskot asuivat sairaalassa. Olin huonossa kunnossa ja olisin tarvinnut lepoa. He eivät sitä ymmärtäneet.
- Asioista voi olla montaa mieltä viittaan tässä tapauksen lapsen hoitoon. On fiksua olla sanomatta joitain mielipiteitä ääneen. En minäkään ole ollut sukulaislapsilla hoitajana, enkä halua olla, mutta ääneen sitä en ole sanonut. Mun ajatukset ovat niin erilaisia heidän vanhempien kanssaan, että siitä tulisi vaan riitaa. Parempi laiha sopu kuin lihava riita.
- Meitä on niin moneen junaan ja kaikki ollaan erilaisia. Voimia, sillä tiedän mitä tuollainen on.
olet mielesi pahoittanut. Ei näitä lapsi-hommeleita osaa arvostaa jos itsellä ei lapsia ole. Tuntee vain lähes suunnatonta kateutta, vauvallisia ihmisiä kohtaan, ja kun kateuden kohtaaminen olisi niin sietämätöntä, on vain luonnollista, että tulee pieni kypsymistauko sisarusten välille. Ole huoleti, aika senkin korjaa sitten aikanaan. (näin nelikymppisenä sitä enää tuskin muistaa)
Tässä kolmattani tuudittelen, ja onnesta myhkyräisenä muistelen lapsuuttani, kun olin aivan samanlainen kuin siskosi.
Nuorena elää vain itselleen, etsii itseään, ja luulee löytävänsä sen merkkivaatteista, ja etelänmatkoilta. Mutta odotappas kun siskosi sitten rakastuu. Siitä alkaa sitten toinen tarina.
Mutta siihen asti, koita sinä olla hänelle se ISO-sisko, ja tue häntä hänen haparoivalla polullaan.
Pöhköä, kun kaikki erimielisyydet väännetään juuri ja vain kateudeksi. Muitakin syitä voi olla.
Aloittajan kanssa olen samaa mieltä siitä, ettei ole kovin kaunista lähettää vanhoja tavaroita lahjoina, semminkin kun kengät olivat väärän kokoiset. Eikä sovi sanoa ääneen semmoisia asioita kuten että ei aio hoitaa lapsia.
Joten aloittajan sisko on vähän moukkamainen. Mutta se onkin eria asia kuin kateellisuus.
Minulla ei ole itselläni lapsia, enkä todellakaan haluakaan niitä. Kyllä olen silloin tällöin hoitanut siskoni lapsia, eikä se ole tunteitani muuttanut miksikään. Olen naimisissa, joten voisin tietenkin hankkia muutaman muksun halutessani. En vain halua eikä miehenikään.
Onnemme löydämme toki muusta kuin "etelänmatkoista" yms. Sisäistä elämää voi rikastaa muutenkin kuin hankkimalla lapsia! Ja mitäpä se muuten kelleen kuuluisi sittenkään, vaikka hankkisimme onnemme matkustelusta? Ei se ole mikään halveksittava paha tapa.
Monilla tuoreilla äideillä on tuo sama syndrooma, kun kuvittelevat koko maailman olevan vain kateellisia heidän onnestaan tai vastavuoroisesti olevan siitä yhtä sekaisin kuin he.
Onhan toki ihanaa että lapsia tulee maailmaan, mutta ei siinä näin ulkopuolisen mielestä ole mitään maailmaa pysäyttävää. Tai mitään sellaista järisyttävää, että koko huomio pitäisi suunnata tähän uuteen lapsiperheeseen.
Mekin mieheni kanssa olemme päätyneet jo suhteen alkuvaiheessa lapsettomuuteen kun haluamme elää tätä elämää omilla arvostuksillamme. Olen kuitenkin ylpeä kaksinkertainen täti, enkä kiellä ettenkö saisi lasten seurasta mielihyvääkin.
Mutta tuo ihmisten hurahtaminen näkemään vain se mitä omassa perheessä on hyvää, on pelottavaa. Aivan kuin ei aina enään ymmärrettäisi että elämää on muuallakin. Toisaalta nämä monet äidit ovat varmasti kokeneet jonkun tarkoituksen elämälleen ja tulleet jonkinasteiseen uskon tilaan saadessaan lapsen, etenkin jos ei ennen raskautta ole kokenut vielä elävänsä onnellisesti.
Onneksi me ihmiset ollaan erilaisia ja jokainen löytää varmasti ihan oman hurmostilansa!
Minullakin on yksi sukulainen, joka jatkuvasti on kalkattamassa, että muut ovat kateellisa hänelle, milloin mistäkin. Ja ihmettelen suuresti mistä tämä tyyppi saa edes päähänsä, jotta hänellä olisi edes jotain mistä olla kateellinen?
Meillä muilla on kaikki mitä tarvitsemme, minkä ihmee takia pitäisi olla kateelisia jollekin toiselle, ja mistä tämä ihminen saa nämä kaikki ideansa. Ja nämä katkerat juttu kateellisuudesta ihmetyttää kovasti, sillä niistä saa kuulla tuon tuosta.
Tämän ihmisen oma elämä on aivan retuperällä niin ulkoisesti kuin sisäisestikkin.
Olen aivan tavalllinen ihminen ja rakentanut elämäni ihan elämisen arvoiseksi. Mitä minulla ei ole, sitä en tarvitse, tai jos on jotain haluan, niin hankin sen itseleni. En missään nimessä jaksaisi kuluttaa aikaani olemalla kateelinen jollekin ihmiselle jostain asiasta. Kaiken materiaalisen voi kaikki ihmiset hankkia itselleen, tai melkein kaikki. Juuri tämä ihminen joka jankuttaa kateudesta, kuuluu siihen kategoriaaan, jolla on esteitä matkalla, eikä pysty hankkimaan kaikkea mitä haluaisi, mutta se on ihan hänen omaa vikaansa. Niin sitä makaa kuin on pedannut! Elikkä se siitä kateudesta.
Jos joku lähettäisi minulle jotain vanhaa kirppiskamaa, niin laittaisn paketin samassa paketissa takaisin lähettäjälle tai roskiin, ellei se olisi jotain josta kovasti pitäisin.Lapselle ei missään nimessä lähetetä mitään vanhaa romua! Ei kuulosta kovinkaan järkevältä tyypiltä, kuinka edes kehtaa tehdä jotain tuollaista.
Kuin käskettyinä ja kuorossa. Ei ole mistään muusta kyse. Happamia, sano kettu...
Elämä ei ole piltissä -usko vaan!
Oli kerran pulla joka joi maitoa,
kertoi maidosta, miten hapanta
johon rusina sanoi ettet ole pulla,
vaan lasi hapanta maitoa
rusina laitettiin pullataikinaan ja paistettiin, mitä tuli?
Pahaa pullaa!
Siis.....jos ei osaa arvostaa...öööö...tuntee kateutta?
Kiitos kun osoitit taas kuinka ne herneet valuu äidinmaidossa ulos. Toivottavasti jälkipolvi saa sitten jotain....?
Itse elin erittäinkin onnellista elämää mieheni kanssa ennen lastamme. Olin jopa ajatellut, etten koskaan tee lapsia, kunnes mieli pikkuhiljaa muuttuikin 25-27 vuotiaana.
Lapsen syntymä oli 10000000000 kertaa suurempi muutos kuin osasin ajatella. Kyllä siinä meni jotenkin sekaisin, vaikka raskausaikana olin yrittänyt itseäni vannotella toisin. Oma maailma keikahti päälaelleen - tavallaan luovuin entisestä elämästäni ja sain tilalle uuden. Jonkin aikaa on ollut vaikea ymmärtää, että muiden elämä ei ole keikahtanut; koko maapallo ei olekaan pysähtänyt.
Myönnän, että minun on ollut vaikea puhua muusta kuin lapsestani (6kk), olen tullut hassuksi, omituiseksi ja varmaan erittäin rasittavaksi. Pikkuhiljaa yritän opetella palautumaan ja kiinnostun muustakin maailmasta.
Ajattelen, että tavallaan tämmöinen vaihe on tarpeellinen vanhemmille. Vaikka muiden maailma ei pysähdy, vanhempien pysähtyy. Ja sitten pitää opetella "elämään" uudelleen. Kai toivon hieman kärsivällisyyttäkin lapsettomilta; jos ja kun äidiksi/ isäksi tullut on kehityskelpoinen yksilö, kyllä se siitä vielä palautuu :D
Nykyään moni vapaaehtoisesti lapseton hankkii itselleen sterilisaation, jotta ei vahingossa tulisi raskaaksi. Sitä jotkut eivät millään hyväksy, etenkin sellaiset, joilla on lapsia. Miksi jokainen ei saa valita omaa elämäntapaansa? Ei se oma valinta välttämättä sovi toiselle ja toisen valinta itselle. Minulla on tällaisia ystäviä pari kappaletta ja siitä huolimatta he ovat hyvin ihania ihmisiä lapsille eivätkä mitenkään lapsivihamielisiä tai kateellisia. Heillä on elämä onnellista ja sellaista kuin he haluavat oman elämänsä olevan. Olen onnellinen heidän puolestaan. He ovat tavoittaneet elämässä sitä, mitä ovat halunneetkin.
Olen itsekin saanut elämässäni kaikkea, mitä haluan ja toivon. Kovin urakka oli yliopistotutkinto, mutta senkin sain, kun ahkerasti opiskelin. Sain kaiken, mitä toivoin, perheen, talot, autot, mökit ja maailman herttaisimman puolison. En osaa olla kenellekään kateellinen mistään. Nyt haluan matkustella ja nauttia elämästä.
Siitä huolimatta olen ilmoittanut, etten ala lastenhoitajaksi. Käytettyjä tavaroita en antaisi lahjaksi, ellei kyse ole arvokkaasta antiikista esimerkiksi. Lahjan voi hyvin lähettää postissa, jos ei jaksa sitä itse lähteä erikseen viemään tai ei ole mahdollisuutta mennä viemään sitä henkilökohtaisesti. Monesti oma elämäntilanne voi olla vaikka miten kiireinen, vaikka näyttäisi, että on vain kotona oleskellen. Esim. joku perheenjäsenistä voi sairastella tai töissä on ollut niin kiirettä, että kotona tekee mieli vain levähdellä. Ei niitä kaikkia asioita jaksa ulkopuolisille selitellä. Se ei silti ole kateutta, jos ei mene sairaalaan katsomaan sukulaisia tai kyläilemään yli sadan kilometrin päähän. Ei pidä olettaa, että toisten ihmisten elämä pyörisi vain oman tai omien lasten ympärillä. En minäkään oleta, että muut olisivat niin kiinnostuneita minun elämästäni. Me elämme omaa elämäämme ja muut elävät omaansa. En edes kaipaa ketään jatkuvasti kylään vaan viihdyn oman perheen kesken kotona, mökillä tai matkoilla.
Voi miten ihanan terve ajatusmaailmasi on. Pyrin itse ajattelemaan myös noin rauhallisesti, mutta monesti lapsiperheiden ylivallan lietsonta saa tunteet kuohumaan.
Jos perheelliset eivät ymmärrä kuin omaa etuaan, se on todellakin heidän murheensa. Helpottavinta kuitenkin on kun tietää itse mitä haluaa ja mistä tulee onnelliseksi, ja pyrkii kaikin mahdollisin tavoin edesauttamaan myös hiukan pikkumaisten ihmistenkin eloa.
Tosiasia on kuitenkin se, että me lapsettomat emme ymmärrä tuoreen vahemman hurmosta, eikä tuoreet vanhemmat hurmoksessaan ymmärrä miksei kaikki halua samaa kuin he. Tilanne on jonkin verran vastaava kuin uskoon tuleminen ja sen uskon luukuttaminen muille.
Jokainen kokee kuitenkin asiat omalla tavallaan ja se mikä toiselle on täyttymys voi toiselle olla ikuinen kurjimus. Pääasia kuitenkin että tietää mitä itse elämältään haluaa!
nyky-yhteiskunnan elämän tyyli. Minä ja sitten muut. Minä minä minä minä ja vielä kerran minä.
Kyllähän tämä ihmisten "minä-meidän perhe-ja meidän parhaat lapset"-ajattelu tyyli näkyy jo sosiaali- ja psykiatrian palvelujen ylikuormittuneisuudessa. Kun sitten tuleekin vaikeaa eikä elämä menekään enää niin kuin pitäisi, ei löydy ketään kenelle puhua. Sitten kun ne omaisuus lähtee alta ei ole mitään sosiaalista, kun ei pidetä yhteyksiä kuin "pakosta" sukulaisiin.
Niin, ja saa jokainen olla, jos haluaa lapseton ei ole minun päätökseni. Mutta jos ei itse halua lapsia, ei sitä tarvitse olla vihamielinen ja ilkeä lapsellisille perheille.
Mielestäni tätini kuuluu lähisukulaisiini ja olettaisin että 150 km:n matka enemmän kuin kerran vuodessa olisi mahdollinen. Mutta tässä suvussa on ilmeisesti asiat toisella lailla.
Minun perheeni puolelta ollaan aina pidetty yhteyttä sukulaisiin ja se yhteenkuuluvaisuus ja elämän "henkiset" arvot ovat tärkeämmät kuin nuo esim. luettelemasi mökit, autot ja kälyni merkkivaatteet ja ulkomaanmatkat.
Sitä mietin, että itse en kehtaisi lähettää mitään käytettyä kenenkään lapselle lahjaksi ja kenties vedota rahattomuuteen, jos itse kävisin ulkomailla monta kertaa vuodessa ja käyttäisin VAIN merkkivaatteita, niin kuin tämä kälyni. Äitiinsä on tullut. Eihän lapsen mummokaan voi ostaa mitään mitä toivomme ja on sanonut, että itse määrää mitä ostaa. Että sellainen mummo. Eipä paljon olla mitään toivottukaan, kun ollaan ajateltu itse lapsemme "kustantaa", mutta jos pyytää ostamaan turvaistuimen puoleksi toisen mummun kanssa, niin on kuulemma liikaa. Ja sitten sitä saa kuunnella kun muiden tuttavaperheiden lapsien isovanhemmat ostavat kilvan kaikkea.
Huvittavinta tässä on se, että vaikka itse olen köyhästä perheestä en ole koskaan ollut kenellekään kateellinen heidän materiastaan. Olen pärjännyt hyvin työelämäss ja tienaan ihan ok ja mies samoin eli vaikka rikkaita ei olla ollaan saatu ihan omin varoin ostettua ja hankittua kaikki ilman mitään kulutusluottoja. Vaikka rahaa ei liiemmin ole, kunnioitan kuitenkin toisia ihmisiä ja heidän lapsiaan, juhliaan tms. niin, että ostan tai muistan heitä niin, että se ei heitä halveeraa. Juhla kuin juhla, lapsen syntymä tai avioliitto, valmistujaiset ovat ihan sama asia. En ole koskaan kuullut että joku olisi vienyt esim. avioparille häälahjaksi jotain vanhaa, esim. vanhat kengät. Mutta pienelle lapselle voi viedä. Se osoittaa jotain siitä, miten toisten perhettä arvostaa.
Niin juuri minä-minä-minä olen ja perheeni on ja ne muut eivät ole. Minä kyllä arvostan ja ymmärrän ja en sitten kuitenkaan käsitä kun olen minä-minä-minä....
Todella pelottaa ajatella että olet pienen lapsen äiti noiden psykoottisten arvojesi kanssa!
Minusta on ainakin ihan samantekevää, jos ja kuinka monta kersaa kukin pari hankkii, sikäli kuin huolehtivat jälkikasvustaan.
Rasittavaa on se, että yritetään ikään kuin käännyttää minut sille kannalle. Mutta kuulkaa kun minulle se nyt ei satu sopimaan se äitiys. Ei kerta kaikkiaan, vaikka kuinka te lapselliset luettelisitte äitiyden ja isyyden hyviä puolia. Ei kolahda sitten millään, kiitos vain.
Kun vielä käsittäisi, miksi jotkut eivät kykene pitämään onneaan itsellään, vaan sitä pitää ikään kuin toitottaa ainoana oikeana elämäntapana ihan joka välissä. Kyllä se muistuttaa hyvin paljon johonkin lahkoon hurahtamista. GAG.
Ensinnäkin kyseessä ei ollut minun siskoni vaan mieheni sisko. Omalle siskolleni olisin sanonut suoraan päin naamaan asiat.
Missään vaiheessa minulla ei ollut ajatuksena se, että maailma pyörisi nyt meidän ympärillä, kun meillä on lapsi. Jokaisen elämä on yhtä arvokas, eli sen miten eli ilman lapsia tai lasten kanssa. Ko. hlö on ilmoittanut, että ei halua koskaan lapsia. Jos minä ymmärrän häntä että ei halua lapsia enkä ole hänelle lapsesta odotusaikana niin hirveästi puhunutkaan ihan häntä ajatellen, että ei tule paha mieli, niin onko hän tosiaan oikeutettu laukomaan päin naamaa tuollaista, etät minä en sitten hoida sitä. Siis siinä tilanteessa, kun kaikki muut onnittelivat ja oltiin asiasta yhdessä muiden sukulaisten kanssa onnellisia.
Toisekseen olen iloinen niistä kaikista jutuista millä lastamme on muistettu. Todellakaan en odota mitään viimeisen päälle tavaraa eikä ole esim. vaatteiden väreillä tms. väljä. Lähinnä nyt ajattelin sitä, että kun on vielä ihan pikkuisesta vauvasta/taaperosta kyse, että onko ihan järkevä ihminen, kun lähettää vanhaa. Itse en yksinkertaisesti kehtaisi. Eri asia on jos tosiaan olisin pyytänyt, että saa olla vanhaa. En ole nähnyt vielä hänen ostavan kenellekään aikuisellekaan koskaan mitään synttäri- tai joululahjaa vanhana tavarana, niin kuinka pienelle lapselle lähettää vanhaa...
Sitten oli kyse vielä niistä vierailuista. Joku kun kirjoitti montako kertaa on siellä käyty. Niin...tämä on sellainen kysymys minun mielestäni, että pienen vauvojen kanssa ei ensimmäisten viikkojen aikana edes suositella hirveästi matkusteltavan. Tytöllämme oli 3 kk koliikki eli itki/huusi n. 15 h/vrk. Sinä aikana ei tullut ajatuksiin lähteä mihinkään ajelemaan. Eli varsinkin kun tiesi tämä avomiehen sisko tiesi tilanteemme että kuinka väsyjä ollaan, niin olisi edes ajatellut omaa veljeään ja tullut jelppimään. Ja jotenkin sellainen käsitys on ollut minulla, että lasta tullaan katsomaan eikä lasta viedä jonnekin. Eihän tuolla huonokuntoisia vanhuksiakaan kuljeteta sukulaisten luokse vaan sukulaiset menevät heidän luokseen.
Että tällaista. Tuntuu vaan niin kun äitin on opettanut minut arvostamaan ja ymmärtämään toisia ihmisiä ja kun niin teet, niin paskaa vaan tulee niskaan.
Taidanpa ostaa tälle tytsylle jotain vanhaa valmistujaislahjaksi, kun valmistui vuodenvaihteessa ja piti juhlat johon ei päästy meidän perheen sairastelun vuoksi
Kyllä on kurjaa kun ei vauvan lähipiiri sun muut ymmärrä, että lahjojen pitää olla vähintään 10% kuukauden käyttövaroista tai yli. Ja kaikkien lähisukulaisten ja muiden tulee olla haltioissaan uudesta tulokkaasta.
Ota rauhallisesti, hengitä syvään ja mieti, kuinka paljon itseäsi kiinnosti 5 vuotta sitten jonkun sukulaisen vauva ja millaisen lahjan olisit sille otukselle ostanut? Tai vaikka 2vuotta sitten?
kuinka ei tarvitse olla mitään merkkituotteita tai -tavaraa/-vaatteita, mutta EI kyllä vanhaakaan.
Ja niin kuin edelleen edellisessä viestissä kirjoitin, että kotona on opetettu arvostamaan toisia ihmisiä, enkä ole KOSKAAN vienyt kenellekään aikuiselle tai lapselle lahjaksi mitään VANHAA tai mitään minkä esim. itse saanut ja mitä ole tarvinnut ja laittanut sitten sen kiertoon. Törkeää on mm. ,että jos on lahjanantaja on hiljattain saanut esim. poikavauvan ja sitten muistaa meidän tyttöä, niin lähettää sinisiä vaatteita. Vaikka sanoin, että värillä ei ole väljä, niin arvaahan sen, että on omistaan ottanut, kun ei ollut edes mitään lappuja vaatteissa kiinni. Törkeetä! Ei mitään kunnioitusta pientä ihmistä kohtaan, kuin ei olisi lapsella mitään arvoa.
Itse olen ajatellut aina niin, että ostan joko kunnollista tai sitten en osta mitään. Ei tarvitse loukata lahjan saajaa eikä hävetä itse. Itse olen yksinhuoltajan perheestä, joten meillä ei ole rahalla mässäilty, mutta on opetettu sen käyttöä siin missä ihmisarvoakin. Että kaikki EI OLE SITÄ MULLE KAIKKI TÄNNE HETI, MINÄ MINÄ MINÄ. Niin kuin nyt on esim. tämä minun avomieheni sisko.
Olen ollut aina todella iloinen ystävieni perheenlisäyksistä. ON käyty katsomassa ja UUSI KAUPASTA ostettu lahja on ollut mukana. Huvittavaa onkin, että kukaan muu tuo jo mainitun "sukulaiseni" ja yhden kaukaisemman ystävän lisäksi eivät ole tuoneet mitään vanhaa.
JA kiinnostunut olen niin 5 vuotta sitten kuin 2 vuotta sitten.
No nyt löytyi se iänikuinen mammatarina taustalta. "Hei kuulkaa kaikki ja kumartakaa, olen saanut lapsen, mikä tarkoittaa sitä ettei minun tarvitse enään mennä kenenkään luo, vaan kaikki kipittää palvomaan minua, oi suurta äitiä!"
Koliikki on helvetillistä aikaa, tiedän. Mutta luuletko todella että tuo marttyyri-asenteesi saa sympatiat puolellesi, etenkin kuin samaan hengenvetoon toteat että muut ovat velvollisia auttamaan perhettäsi lapsen tullessa maailmaan. Miten niin? Oletteko te olleet esimerkiksi tukena tälle "tädille" ja menneet jelppimään kun hänellä on ollut vaikeaa. Niin ja teidänhän olisi pitänyt tajuta milloin hänellä on ollut vaikeaa (vaikuttaako tutulta!), mutta todennäköisesti ette seurustelultanne huomanneet -näinkö kävi?
Käy sieppaamaan tuo lapsiperheiden itsekylläisyys ja luulo siitä, että kaikki juoksee kun tulee lapsi perheeseen. Muilla ihmisillä ei ole enään vaikeaa, pitkiä päiviä tai hyvää elämää. Kaikki pitäisi nyt kiteytyä teihin, kun olette kohdanneet vaippavalon!
Ja minun käsittääkseni lapsenne ei ole enään kovin pieni. Eikö ollut jo liki vuoden vanha? Ja sen ikäisellekö ei saa ostaa vanhaa? Ja miksi ylipäätänsä ostaa ensikengät uutena?
"Taidanpa ostaa tälle tytsylle jotain vanhaa valmistujaislahjaksi, kun valmistui vuodenvaihteessa ja piti juhlat johon ei päästy meidän perheen sairastelun vuoksi"
Mitä ihmettä tällä tarkoitit? Ehkä hän on vain kiitollinen jos löydät jotain vanhaa ajatuksen kanssa, mielummin kuin uutta krääsää lahjan saajaa miettimättä.
No ehkä et ole niin herkässä ja itseriitoisessa tilassa enään parin vuoden päästä kun imetys vihdoin osaltanne loppuu ja voit alkaa keräämään taas niitä aivosolujakin takaisin.
"Matka on kaikkien, ajatus harvojen"
"Törkeää on mm. ,että jos on lahjanantaja on hiljattain saanut esim. poikavauvan ja sitten muistaa meidän tyttöä, niin lähettää sinisiä vaatteita. Vaikka sanoin, että värillä ei ole väljä, niin arvaahan sen, että on omistaan ottanut, kun ei ollut edes mitään lappuja vaatteissa kiinni. Törkeetä! Ei mitään kunnioitusta pientä ihmistä kohtaan, kuin ei olisi lapsella mitään arvoa"
Lue tuo kirjoittamasi ääneen ajatuksen kera ja laita vaikka joku joka ei imetä lukemaan se vielä kertaalleen, ja siirry sen jälkeen nimim. kuvaasi kirjoituksen loppulauseeseen!
...siis....ei mitään kunnioitusta pientä ihmistä kohtaan.... voi apua kuinka sairasta voi ajatus enään olla -huh! Olet siis oppinut kunnioittamaan tavaraa ja lahjoja, entä ihmisiä?
Mielestäni kälysi vaikuttaa itsekkäältä paskiaiselta. (Jos olet valmis välien tulehtumiseen myös sieltä toiselta puolelta) mene ihmeessä ostamaan kirppikseltä vanhat naisten kengät (max. 3,- €)ja pistä paketti matkaan. Ehkä se sitten ymmärtää, miltä susta tuntuu.
pihiyttä ja itsekeskeisyyttä ja sitä ettei pysty luopumaan mistään edes pienen lapsen vuoksi eli ei voi ostaa mitään uuttaa. En minä kehtaisi vaan yksinkertaisesti lähettää tollai, kun on vielä ne kaupan laputkin irti. Luukeeko ihmiset on tosiaan niin tyhmä ettei tajua, että on toiselta "jääneitä" tai ei heidän prinssilleen tai prinsessalleen kelpaamattomia ja sitten aateltu, että laitanpa noi, niin säästyy rahaa.
Juurihan tässä voivoteltiin kun pienen lapsen äiti ei edes pääse talostaan ulos liikkumaan, niin miten sitten kauppaan lahjoja ostamaan.
Aika ristiriitaista sanoisin.
Ja kyllä vaan on ikäviä ihmisiä kun lähettää toisella lahjoja! Mihin tämä maailma on mennyt kun lahjoja täytyy ikävvissään antaa? Kyllä on paha paikka lapselle, en tiedä kuinka monta lahjaa joutuu vielä vastaanottamaan.
Harva ostaa lapselle ensimmäisiksi harjoituskengiksi uusia. Ne kun jää nopeasti pieniksi.
Ja onhan tässäkin tapauksessa saattanut käly-ihmisellä olla hyvinkin kaunis ajatus taustalla. Se että äiti hermostuksissaan otti kälyn toteamuksen "en sitten hoida vauvoja" niin vakavasti juontaa varmasti hänen suhtatumiseen tähän ihmiseen koko ajan.
Näen että tämä äiti-ihminen taitaa olla vain kateellinen toisen vapaudelle ja rahankäytölle, kun ei itse voi enään vain ajtella omaa etuaan.
Äideissä on paljon katkeria. Ja monet ovat yliherkkiäkin imettäessään ja saattavat sortua jopa vetistelemään. Joten yliherkkyys lasta kohtaan on tässäkin varmasti tilanne.
Kaikki taitaakin nyt vaan mennä äidiksi tulemisen trauman ja huonon, materiaa liikaa arvostavan kotikasvatuksen piikkiin. Köyhiä kun lapsena oli.
Käly kai ihan normaali nuori, mitä äiti-ihiminen vaan ei enään uudessa roolissan ymmärrä. Sellaista se elämä on, kaikki eivät osaa lukea ihmisiä oikein.
Uuudet kengät olisi ostanut, kun kerta on lapsen ensimmäiset kengät ja niillä kävely vaikuttaa sitten myös miten sen jalkapohja ja jalkaholvi muotoutuu. Sen jälkeen käytettävät kengät voivat kyllä olla vanhoja, jos vaan ovat hyvässä kunnossa ei ole loppuun asti kulutettu. Haluaisitko itse opetella kävelemään kengillä, joista on malli pois, hyvä siinä vaappua, kun nahka joustaa minkä kerkiää.
Mikä se KAUNIS AJATUS TAUSTALLA ON? Siis se, että ei sitten lasta hoida. Ilmoitti hyvin ilkeään sävyyn. Onko tuollainen nykymaailman arvo- ja moraalimaailmassa oikein, että saa sanoa ihan mitä vaan päin naamaa. Kyllä sen asian olisi voinut ilmaista myöhemminkin. Mäkin kyllä voin ilmoittaa, että jos joskus kuitenkin haluat lapsia ja saat niitä, niin en todellakaan tule minäkään hoitamaan niitä.
En todellakaan ole kateellinen hänelle. Minä olen omat menoni juossut ja saanut matkustella. Olen tyytyväinen siihen, että meillä on terve tyttö ja perhe ja kiva koti. Hyvin tullaan toimeen ja voin ostaa sitä mita tarvitsen. Ehkä nyt jotain kaikkein kalleimpaa ei enää saa, mutta asiat menee tärkeysjärjestyksessä, pieni ensin ja sitten vasta me aikuiset.
Lisäksi en enää imetä, että se siitä yliherkkyydestä.
Vaikutat kauhean onnettomalta ja kärttyisältä. Toivottavasti et anna sen vaikuttaa lapseesi. Kysehän nyt vaan oli yhdestä lausahduksesta ja kengistä. Miten paljon murheita maailmaasi mahtuukaan!
Jos tyttösi on jo niin vanha, niin voithan murtaa sillan ja mennä vihdoin kylään kälysi luo. Vai odotatko yhä muita luoksesi auttelemaan ja kantamaan lapsellesi juuri sinun vaatimia lahjoja.
Lähde välillä katsomaan mitä muuta maailmassa on, pikkutytön mielikin voi varmasti näin paremmin!
En ole ap.
Miksi lapsen äidin pitäisi mennä kylään kälynsä luo, parannella suhdetta, jos ei käly kerran ole yhtään kiinnostunut heistä? "Vauvaasi en muuten sitten yhtään hoida". Ai kun kauniisti sanottu, ja käytetyt kengätkin vielä. Kuka kutsuu kylään, jos kälyä ei kiinnosta kutsua? Ei ole minulla ainakaan ollut tapana kärttää kutsua. Eikä piipahtaa vain ohi mennen oven takana, kun on tiedossa, ettei siinä osoitteessa olla tervetulleita.
Ja kylään mennessä on tapana viedä jotain tuliaisia, eli kuka se tässä voittaisikin? Se käly. Käly antoi vauvalle lahjaksi käytetyt jalkineet, mitä vauvan äiti veisi, jotain käytettyä myös, vai leipomuksia, kukkia, viinipullon? Vaiko tyhjin käsin?
Vai pitäisikö vauvan äidin kutsua käly heille kylään, ja tarjota tälle leipomuksia, ruokaa ehkä? Mistä hyvästä? Lasken aika tarkkaan, mitä annan ja mitä saan vastineeksi, jos annan tietyssä ihmissuhteessa aina enemmän kuin saan, jään aina miinukselle. Se, joka ottaa, eikä koskaan hyvitä ottamaansa, jonka mielipidettä pitäisi kuunnella, vain koska tämä sattuu olemaan "sukua" mieheni puolelta, on minusta pummi, ja hyväksikäyttäjä.
Maailmassa saa taipua aika mutkille, jos täytyy kaikkia miellyttää. Se ei onnistu ei millään, itseään vain turhaan siinä kurittaa.
Tökeryyksiä ihmiset tekevät aina, jokainen vuorollaan.
Jos ei ole luonnostaan sosiaalinen, tekee tietämättäänkin kaiken maailman mokia.
Sanoo väärin, on tahditon, antaa vääränlaisia viestejä.
Anna olla. Kun tiedät, millainen henkilö kälysi on, osaat asennoitua. On hyvä, että ympärillä on eriluonteisia ihmisiä. Opit olemaan luonteva kaikkien ihmisten seurassa.
Minulla on sukulainen, joka ärsytti minua vuosikausia suunnattomasti juuri tuontapaisilla teoilla ja töksäytyksillä. Nyt jo osaan asennoitua valmiiksi, niin että hänen törmälynsä menevät ohi korvieni. Olen valmistautunut etuäteen.
Mutta se taito tulee ajan myötä.
Kyllä aika parantaa nämäkin naarmut, kun aina jätät ne taaksesi, etkä kerää mieleesi kaikkia töksähdyksiä. Teet virheen, jos "kostat" samalla tavalla ja lähetät typerän lahjan takaisinpäin. Sillä eripura vain kasvaa.
Osa aikuistumista on sekin, että sallii muiden ihmisten olla oman luonteensa mukaisia. Hyväksy vain se, että kälystäsi ei ehkä koskaan tule sinulle läheistä sydänystävää.
tätä
Maailmassa saa taipua aika mutkille, jos täytyy kaikkia miellyttää. Se ei onnistu ei millään, itseään vain turhaan siinä kurittaa.
KÄLYSTÄ ITSELLENI HALUA MITÄÄN SYDÄNYSTÄVÄÄ, ETTÄ VÄLITTÄISI LAPSESTA SEN VERRAN, ETTÄ KÄVISI TÄTÄ KATSOMASSA. Niin kuin tuossa yksi kirjoitti, niin äidin/isän ja lapsenko tehtävä se on juosta ympäri Suomea, jos haluaa lapsensa näkevän sukulaisia. Minun mielestäni tässä MINÄ-keskeisessä maailmassa on se vika, että ihmiset eivät vaan saa vaan tosiaan haluavat elää omaa elämäänsä eikä siihen vaikuta yhtään mikään; ei toisten lasten syntymä, ei läheisten kuolema tms. Itsekkäästi saa vaan olla.
miettikää sitä millainen tämä maailma olisi ,jos jokainen meistä olisi tuollainen minun kälyni eikä olisi yhtään myös toisia ymmärtävää ja anteeksi antavaa ihmistä???
Voin antaa tuon anteeksi tähän astisen kälylleni, mutta muistiin tietty jäävät. Haluaisin, että tyttöäkin näkisi, mutta jos tosiaan olettaa, että itse ei tarvitse mihinkään kotoansa lähteä, että sinne tuleva muut syntymään ja kuolemaan, jotta näkee, niin antaa olla.
Kuule, ettet vaan syytä sitä vauvan saanutta nyt ihan turhasta, mistä sen tietää jos niillä on rahat tiukilla ja ei ole vara ostaa mitään vaaleanpunaista hörselömekkoa maailman ainoalle tytölle joka on sinun kohdustasi ängetty maailmaan?
Minun serkkuni tuli juhliini ja toi kortin. Kiitin kauniisti ja sanoin, että olen iloinen, että tulitte koko perheellä! Tiesin, ettei heillä olisi ollut varaa ostaa omille lapsille juhlavaatteita, kun heillä on rahat tosi tiukilla. Lapset olivatkin tavallisissa arkivaatteissa. Ei siihen kukaan kiinnittänyt huomiota. En todellakaan olisi voinut alkaa haukkua heitä itsekkäiksi tai kateellisiksi tai miksikään muuksikaan. Jouluna serkkuni antoi kummilapselleen joulukortin. Ei sieltäkään haukkuja tullut, miksei ostettu komeita paketteja tms. Kuule tärkeintä on se muistaminen, olipa se sitten kortti tai siniset potkuhousut. Ai niin muuten, ostettiin veljen pojalle juuri uusia vaatteita lahjaksi ja niissäpä ei ollut lappuja kiinni edes kaupassa!! Ja taatusti uusia olivat. Ja yhdessä puvussa oli hintalappu, niin myyjä sanoi, että ottaa sen irti ennen paketoimista. Niin siihenkään pukuun ei jäänyt mitään lappuja, ja uusi oli sekin! Että alahan nyt haukkua siellä meidätkin pystyyn. :D :D :D
Eipä ole olettanutkaan tuomaan mitään kymmenien eurojen prinsessamekkoa. Eivät olet tuoneet muutkaan mitään ihmeellistä, mutta ovat tuoneet uutta. jopa sellaiset, joiden tiedän, että että ei ole paljon ylimääräistä käytettävissä.
Sitä mietin, että itse en kehtaisi lähettää mitään käytettyä kenenkään lapselle lahjaksi ja kenties vedota rahattomuuteen, jos itse kävisin ulkomailla monta kertaa vuodessa ja käyttäisin VAIN merkkivaatteita, niin kuin tämä kälyni. Äitiinsä on tullut. Eihän lapsen mummokaan voi ostaa mitään mitä toivomme ja on sanonut, että itse määrää mitä ostaa. Että sellainen mummo. Eipä paljon olla mitään toivottukaan, kun ollaan ajateltu itse lapsemme "kustantaa", mutta jos pyytää ostamaan turvaistuimen puoleksi toisen mummun kanssa, niin on kuulemma liikaa. Ja sitten sitä saa kuunnella kun muiden tuttavaperheiden lapsien isovanhemmat ostavat kilvan kaikkea.
Niin ja teidän tapauksessa nämä henkilöt ovat vaivautuneet paikan päälle, se on vähän eri asia. Ja tiedän, että kälyni on käynyt äidillänsä tuossa 50 km:n päässä koko viime kesän ja syksyn, joten eipä olisi ollut kovin pitkä matka enää jatkaa siitä tänne asti.
Huvittavinta tässä on se, että vaikka itse olen köyhästä perheestä en ole koskaan ollut kenellekään kateellinen heidän materiastaan. Olen pärjännyt hyvin työelämäss ja tienaan ihan ok ja mies samoin eli vaikka rikkaita ei olla ollaan saatu ihan omin varoin ostettua ja hankittua kaikki ilman mitään kulutusluottoja. Vaikka rahaa ei liiemmin ole, kunnioitan kuitenkin toisia ihmisiä ja heidän lapsiaan, juhliaan tms. niin, että ostan tai muistan heitä niin, että se ei heitä halveeraa. Juhla kuin juhla, lapsen syntymä tai avioliitto, valmistujaiset ovat ihan sama asia. En ole koskaan kuullut että joku olisi vienyt esim. avioparille häälahjaksi jotain vanhaa, esim. vanhat kengät. Mutta kälyni mielestä pienelle lapselle voi antaa lahjana vanhaa. Se osoittaa jotain siitä, miten toisten perhettä arvostaa tai siis EI arvosta.
"itse en kehtaisi lähettää mitään käytettyä kenenkään lapselle lahjaksi ja kenties vedota rahattomuuteen, jos itse kävisin ulkomailla monta kertaa vuodessa ja käyttäisin VAIN merkkivaatteita, niin kuin tämä kälyni. Äitiinsä on tullut."
Kuinka paljon katkerampi voit enään toiselle olla, hei oikeasti? Alat typerine tilityksinesi vaikuttamaan jo naurettavalta, keskenkasvuiselta kakaralta. Minkä ikäinen oikein olet? Toivottavasti äiti-kokeilusi ei jätä yhtä rikkonaisia itsetunnon jälkiä lapseesi, kuin mitä olet sisääsi pakannut. Opettele hyvä ihminen arvostamaan sitä mitä sinulla on, ja sitä miten joku edes yrittää muistaa.
Itse ostan myös lahjaksi veljentytölleni paljon vanhoja vaatteita ja leluja, koska näen hyödyttömänä ostaa niitä uutena tässä jätteisiin tukehtuvassa maailmassa.
Kasvavilla lapsilla menee vaatteet nopeasti pieniksi ja lelut ei enään kiinnosta parin kuukauden tarkastelun jälkeen, joten miksi hukata rahojaan moiseen hetkittäiseen iloon ja osallistua kulutusjuhlaan yhtään enempää kuin tarvitsee. Omiin vaatteisiini ja kenkiini menee jo aivan tarpeeksi rahaa, koska joudun työkseni olemaan jatkuvasti esillä. Ulkoasun on oltava tämän mukainen myös vapaa-ajalla.
Tärkeintä vanhaa annettaessa on tietenkin katsoa, että esim. lelut on puhtaita, vaatteet ei kovin nukkkaisia ja kengät lestistään vielä kelvollisia.
Jotenkin luulen että materiapulasi pienenä on saanut sinut vain sekoamaan uudesta tavarasta noin pahasti, etkä näe enään metsää puilta, niin sanoakseni. Toivottavasti löydät sisäisen rauhan edes lapsesi kautta!
Parempaa kevättä toivotellen!
Me saatiin häälahjaksi perintöhopeaa, joka oli todella vanhaa - ja käytettyä! Ai että oli hieno ja makea lahja, yksi arvokkaimmista. Sinä varmaan olisit heittänyt roskikseen, kun ne olivat käytettyjä. Nämä hopeat annetaan lahjaksi sitten, kun joko omat tai sukulaisen lapset juhlivat jotain. Suvusta niitä ei kuitenkaan pois anneta.
Olen saanut myös lahjaksi sukulaiselta käytetyn kansallispuvun. Kyllä, sitä oli käyttänyt kolme ennen minua. Olin todella kiitollinen tuosta käytetystä lahjasta.
Sitten se asia, mistä purnasit: kyllä jokaisella on lupa ITSE päättää, mitä lahjoja ostaa. Miksi yrität komennella mummoa? Totta kai mummolla on lupa päättää itse, mitä haluaa antaa. Pakko ei ole antaa mitään. Sinähän et mummon tai muittenkaan rahoja tienaa, joten sinä et myöskään toisten rahojen käytöstä päätä. Jokainen käyttää omat rahansa miten haluaa. Jos sukulaisesi haluaa käyttää rahansa matkusteluun ja sen jälkeen ei jää rahaa lahjoa sukulaisia, niin hänellä on oikeus päättää, että käyttää rahansa matkaan eikä sukulaisten lahjomiseen. Oletko jotenkin itsekäs, kun yrität määräillä, mihin toisten pitää käyttää itse tienaamiaan rahoja? Ihan uskomatonta ja lapsellista! En minäkään mene sanomaan veljelleni, että perukaapa se Kanarian matka ja ostakaapa meidän pojalle polkupyörä. Ei tulisi mieleenkään komennella toisia sillä tavalla. En kehtaisi sanoa mummollemme, että ostakaa meidän lapselle autonturvaistuin. En pyydä keltään mitään. Itse hankimme sen mitä tarvitsemme.
Siis miten niin katkera? Mistä??? Juurihan sanoin, että itse saan itselleni sen mitä tarvitsen, kyllä meillä raha riittää. PÄIVÄN SANA ON SE, ETTÄ ITSE NIIN KUIN HALUAISIT TOISILLE TEHTÄVÄN. Ja se ei tässä minä-keskeisesäs yhteiskunnassa näytä onnistuvan. Eli koska sinullakin menee itseesi jos niin paljon rahaa, niin kyllähän veljentytölle voi ostaa jtain vanhaa, ei sen niin väljä ole. Hyvä niin, jos vanhempien mielestä ok. Suurin osa vanhemmista ei tykkää, että annetaan käytettyjä lahjaksi. Muista sitten tuo maailma tuhoutuu-periaattesi, jos joku joskus tuokin sinulle jotain vanhaa lahjaksi.
Materiapulaa meillä ei ole ollut pienenä ja hyvä niin, ei ole kasvattu sellaiseen, että pitäisi olla kauheasti aineellista. On opetettu, että se mitä ostetaan on hyvälaatuista ja kestää. Sitä saa sitten ostaa monta kertaa saman asian kun ostaa huonoa. Itse voisinkin ehkä käyttää vanhoja vaatteita, mutta todellakaan en halua noin pienen vauvani kulkevan joissakin toisten kirppuisissa vaatteissa.
Kenenkään ei tarvitse tässä maailmassa säästellä rahojaan eli voi kuluttaa sen mitä tienaa. Yritänkin tässä nyt saada ääntä kuuluville siitä, että mikä on toisten ihmisten arvo? Onko se sitä, että sille nyt voi lähettää mitä vaan, jääpähän itselle enemmän käyttöön. Nyt puhutaan sellaisista summista, että ei tosiaan voi vedota mitenkään siihen, että ei olisi rahaa. Esim. vauvan bodyn saa 6 eurolla.
Just, joo. Se on sitten niin ettei voi kauhalla ottaa jos on lusikalla annettu.
Puhuinko jotain perintötavaroista, antiikista tai muusta tunnearvon omaavasta? Sanoinko, että en arvosta sellaista. Suvussamme kulkee aina 1600-luvlta asti olevia arvoesineitä, joita todella arvostan. Mielestäni käytetyt lasten kengät eivät kuulu tähän kastiin?
Ja perintöhopeaa on jo itsellä olemassa. Ja kansallispukukin löytyy äidin vaatekaapista, on luvannut perinnöksi sen minulle.
Olisi ihana nähdä joskus tässä maailmassa sellainen tilanne, että nämä kaikki itsekkäät ihmiset menettäisivät omaisuutensa ja miettisivät sitten mitä tapahtuisi kun kenelläkään ei olisi velvollisuutta auttaa rahallisesti, korkeintan antaa jotain vanhaa.
Miten jaksat? Eikö sinun tulisi olla pienen lapsesi kanssa eikä täällä jatkamassa samaa tyhjää tilitystäsi....
Yrität kovasti todistaa sitä kuinka pärjäät ja rahaa on, vaikka raha ei ollut hyvä ihminen sentään edes pääasiallinen aihe? Miksi ihmeesssä koko ajan paasaat rahasta ja siitä kun sitä toisella on eikä anna muille. Säälittäävää...ja anteeksi vain todella kakaramaista käytöstä! Olisinkin hyvin utelias tietämään kuinka vanha olet, vaikka henkisen ikäsi oletkin jo paljastanut.
Ja mikä pahuus vanhoissa esineissä muka niin sinua pelottaa? Itse saan paljon vanhaa tavaraa lahjaksi ja myös ostan itse paljon käytettynä (vaatteitakin -oho!). Sain mm. tädiltäni lahjaksi vanhan lasten mukin kun täytin 18, ja tiesin heti mitä hän oli lahjalla takoittanut. Muki on tällä hetkellä yksi tärkeimmistä muistoista lapsuudestani.
Sinun kannattaisi hiukan pohtia arvomaailmaasi, ja sitä miten ihmisiä tulkitset. Aluksi olin myötätuntoinen sinua kohtaan, mutta nyt alan jo uskoa, että vika taitaa ollakin siinä päässä.
Huomasitko muuten että itse kirjoitat siitä, mitä muissa arvostelet? Mietihän hetki sitä....
minä-minä-minun mielestäni ja minut on opetettu kunnioittamaan muita ihmisiä? Näinkö sitten kunnioitat heitä? Narisemalla toisen hyvää hyvyyttään antamasta lahjasta, jonka lähetti myöhässä kun ei voinut luopio ajaa vaivaista 150 km:ä sitä tuomaan vuoden vanhalle lapselle, kun vanhemmat eivät vielä pääse lapsen kanssa ulos kun luulee että se menee rikki......niinpä istuvat tavara-linnassaan ja arvostelevat sukulaisia samalla odottaen heitä kylään.
Niin, että hyvää loppuelämää yksin!
Mutta ostin parhaan ystäväni lapselle, omalle kummilapselleni KIRPPUTORILTA VANHOJA KÄYTETTYJÄ VAATTEITA JA LELUJA LAHJAKSI. Eikä minulla ole edes pulaa rahasta. Sitä on ja lisää tulee.
MUTTA minäpä en kannatakaan tätä kertakäyttökulttuuria ja lasten vaatteet menevät niin nopeasti pieniksi, että ne ovat oikein hyviä käyttää vielä seuraavalle ja sitä seuraavallekin lapselle.
Lastenkengät varsinkin kestävät.
Toisaalta, tuo liian pienet kengät on tietysti aika kurja juttu. Eikä muutenkaan kuulosta miehesi sisko erityisen mukavalta, mutta näin yleisesti tähän käytetyn tavaran antamiseen...
Moukkatouhua. Siis antaako joku tosiaan oikein lahjaksi käytettyjä vaatteita, johan pomppasi! Muutenkin, ihan moukka touhua, olisin myös loukkaantunut.
Ota hiukan etäisyyttä ja katso sen jälkeen missä mennään.
Asiassahan ei ole kuin yksi ongelma; sinä ja sinun vääränlaiset odotuksesi. Olkoon lapsen täti ihan mitä tahansa, niin se ei sinulle kuulu. Hänellä on oikeus elää elämäänsä niin kuin haluaa, kuten myös sinulla. Hänellä ei ole pienintäkään velvollisuutta olla pätkääkään kiinnostunut sinusta tai lapsestasi. On aivan hänen oma asiansa, millaisia vaatteita tai matkoja hän ostelee, mihin käyttää rahasa. Jos sinulle ei hänen lahjansa kelpaa, niin heitä pois. Sillähän tuosta pääset. Äläkä tuhlaa elämääsi sellaisen ihmisen perään uikuttamiseen, joka ei ole sinusta kiinnostunut. Eikö sinulla olekin parempia mielenkiinnon ja ajattelun kohteita.
Kehoittaisin mitä lämpimämmin keskustelemaan huolistasi miehesi kanssa ja ohjautua neuvolasi hoitajan jutuille mahdollisimman nopeasti.
Luin tekstisi läpi ja tässä huipentumat niistä. Ehkä itsekin käsität miten isosta asiasta ei ollut nyt kyse? Juttu alkoi paisumaan lausahduksesta jonka otit turhan herkästi ja topicina siis KENGÄT!
****
ensinnäkin tämä lahja tulee nyt postitse vaikka olisi ollut aikaa tulla ja käydä meillä asutaan n. 150 km:n päässä.
Ei ehtinyt millään tulla käymään (vaikka kotosalla melkein oleilivat) katsomaan tyttöä osastolle.
Niin kalliita on ilmeisesti lasten vaatteet, että kannattaa sitten olla nilisti ja säästää siinäkin, että pääsee ulkomaille.
Käyvät tosiaan itse kyllä ulkomailla vähän väliä ja itse tämä neiti ostaa itselleen VAIN merkkivaatteita ja -kenkiä.
On suoraan sanottuna oikea diiva eli katsoo mm. minun pukeutumistani "alaspäin". Onneksi ei ole vaatteet mun aatteet.
****
nyky-yhteiskunnan elämän tyyli. Minä ja sitten muut. Minä minä minä minä ja vielä kerran minä.
Minun perheeni puolelta ollaan aina pidetty yhteyttä sukulaisiin ja se yhteenkuuluvaisuus ja elämän "henkiset" arvot ovat tärkeämmät kuin nuo esim. luettelemasi mökit, autot ja kälyni merkkivaatteet ja ulkomaanmatkat.
en kehtaisi lähettää mitään käytettyä kenenkään lapselle lahjaksi ja kenties vedota rahattomuuteen, jos itse kävisin ulkomailla monta kertaa vuodessa ja käyttäisin VAIN merkkivaatteita, niin kuin tämä kälyni. Äitiinsä on tullut.
Eipä paljon olla mitään toivottukaan, kun ollaan ajateltu itse lapsemme "kustantaa", mutta jos pyytää ostamaan turvaistuimen puoleksi toisen mummun kanssa, niin on kuulemma liikaa. Ja sitten sitä saa kuunnella kun muiden tuttavaperheiden lapsien isovanhemmat ostavat kilvan kaikkea.
en ole koskaan ollut kenellekään kateellinen heidän materiastaan.
****
tämä avomiehen sisko tiesi tilanteemme että kuinka väsyjä ollaan, niin olisi edes ajatellut omaa veljeään ja tullut jelppimään.
tiedän, että kälyni on käynyt äidillänsä tuossa 50 km:n päässä koko viime kesän ja syksyn, joten eipä olisi ollut kovin pitkä matka enää jatkaa siitä tänne asti.
Törkeää on mm. ,että jos on lahjanantaja on hiljattain saanut esim. poikavauvan ja sitten muistaa meidän tyttöä, niin lähettää sinisiä vaatteita. Vaikka sanoin, että värillä ei ole väljä, niin arvaahan sen, että on omistaan ottanut, kun ei ollut edes mitään lappuja vaatteissa kiinni. Törkeetä! Ei mitään kunnioitusta pientä ihmistä kohtaan, kuin ei olisi lapsella mitään arvoa.
vainoharhaisuus ja skitsofrenia?
Mutta
-täti elää niinkuin hän elää, ja se on ihan Ok. Sinä odotit häneltä tietynlaista suhtautumista ja tekoja ja kun hän ei ole odotustesi mukainen, niin loukkaannuit.
-Itse arvostan kierrätystä ja vanhoja tavaroita. Silti en antaisi ensikengiksi käytettyjä. Täti on silti saattanut ajatella toisin, eli tarkoitus on ehkä ollut ihan hyvä. Jos hänellä oli tarkoitus loukata, niin sitten hän toimi tökerösti.
-Useampi on jo kirjoittanut, että tuoreet vanhemmat saattavat hurahtaa aika totaalisesti. Se lienee aika tarkoituksenmukaista, sillä se takaa että jaksaa hoitaa lapsensa, vaikka se on usein täyttä työtä. Oma vauva on vanhemmille maailman suurin ihme - toisille se saattaa olla vain mitä luonnollisin asia. Lasta ei välttämättä rynnätä katsomaan heti ja usein. Ja sitäpaitsi kaikki eivät halua tai jaksa vieraita.
-Parhaiten ymmärrän loukkaantumisesi tässä "minä en sitten hoida" - lauseessa. Tietenkään tädin ei tarvitse lasta hoitaa, mutta fiksua olisi ollut jättää koko asia sanomatta. Jos olisitte pyytäneet häntä, niin sitten hän olisi sanonut asian nätisti. Se olisi ollut hyvää käytöstä.
-Jos täti on mielestäsi ikävä ja hänellä on oudot ja vieraat arvot, niin miksi ihmeessä haluat olla hänen kanssaan niin paljon, tai ainakin enemmän kuin täti haluaa? Anna hänen olla ja mennä ja matkustaa hienoissa kuteissaan ja ole sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa viihdyt.
Minun lapsuudessani opetettiin, että kun saat lahjan, kiität kauniisti, olipa se lahja mikä tahansa. Saajalla ei ole lupaa arvostella antajaa. Siitä syystä, koska kenelläkään ei ole lupaa vaatia toisilta minkäänlaista lahjaa. Olen noudattanut tätä periaatetta aikuisuudessakin ja pärjännyt ihan hyvin. Saman asian aion opettaa lapsillekin. Keneltäkään ei saa kerjätä mitään eikä olla mitään vailla. Jos joku antaa omaehtoisesti jotain, lahjasta kiitetään kauniisti.
aloittajan aloitusmaailmaa. Ei näytä aloittaja arvostavan muita ihmisiä yhtään sen enempää, mutta odottaa muiden kohtelevan häntä ja perhettään jotenkin erityisesti. Moukkamaista on arvostella lahjanantajaa vielä sen perusteella, että ko. perheessä mennään ulkomaille ja käytetään merkkivaatteita (lue: kyllä lahjojenkin pitäisi olla sitä luokkaa). Kateus taitaa vaivata aloittajaa, ei suinkaan lahjanantanutta..
Aika keskenkasvuinen tilitys kaiken kaikkiaan. Jos tuollaisesta kehittää ongelman niin ihmettelen vaan, miten aloittaja suhtautuu elämän todellisiin ongelmiin?
kommentoida. Missä kohtaa olen sanonut näissä viesteissä, että olen sanonut että lahjojen pitäisi olla jotain merkkiluokkaa. Toivoin ainoastaan, että lahja olisi tarpeellinen, oikeaa kokoa ja ei toisen puhki kuluttama.
Menettekö tekin häihin ja ylioppilasjuhliin vieden jonkun vanhan jakun tai paitapuseron mukananne?
Minä en todellakaan ole kateellinen ko. henkilölle. En haluaisi olla tuollainen itsekeskeinen diiva, joka katsoo muita alaspäin ja laukoo mitä tahansa kommentteja toisista eli juuri tuon, että "minä sen sitten hoida sitä". Mitäköhän mahtoi omakin veli ajatella. Lisäksi tämä ihminen on niin ääliö, että mua nauratti kun näin sen kutsun, ilmoitti valmistujaiskutsussaan, että juhlapuku. Että sukulaisten kesken vietettyyn juhlaan kerrotaan, että tulkaa nyt hyvät ihmiset juhlavaatteet päällä. No ei, kun aattelin tulla verkkareissa. Jos niin tolvana on, että ei tajua pistää parempaa päälle, niin voi voi. Meidän sukulaisten keskuudessa (missä sentään osataan etiketti) ei koskaan ole ilmoitettu, että laittakaapa nyt juhlatamineet kun tulette meidän lapsen ylioppilasjuhliin. Sanoinkin tän kälyni äidille eli anopille, että todellakaan en ole kuuna päivänä nähnyt sukulaisten kesken viettävien juhlien kutsuissa mitään pukukoodia. (eikä valmistunut kuin tradenomiksi). Ne pukukoodithan on käytössä virallisissa tilaisuuksissa, esim. yritysten ja valtion juhlissa, minne tosiaankaan ei välttämättä tiedä pitääkö laittaa frakki vai smokki ja laittaako nainen jakkupuvun vai täysipitkän iltapuvun.
Että mä ollaan meidän suvun kesken naurettu tuolle. Meidän suvussa sentään ollaan oppinutta porukka eli löytyy pankinjohtajaa jne.
Taas tekstisi todistaa vaan moukkamaisuutta ja kykenemättömyyttä ilmaista itseään selkeästi.
Kuka oikeasti aikuinen, terveellä itsetunnolla varustettu ihminen kirjoittaa:
"Meidän suvussa sentään ollaan oppinutta porukka eli löytyy pankinjohtajaa jne."
Ja jokainen itseään arvostava ihminen lopettaa kun tajuaa tulleensa häpäistyksi. Mitä enemmän tiltität ja todistat erinomaisuuttasi ja sitä kuinka hyvä ihminen olet, sen naurettavammaksi teet itsesi. Oletkohan ihan oikeasti olemassakaan -alkaa vaikuttaa jo provolta!
Jos olet oikeasti äiti, niin toivon vaan että joku suojelee lastasi sinulta ja mielenhäiriöltäsi.
Yhdyn edelliseen. Mutta on se hyvä, että aloittajan suku on niinkin oppinut että löytyy oikein pankinjohtaja omasta takaa. Aivan kateeksi käy. Mikähän on aloittajan oma koulutustaso? Etiketistä nyt ei kannata puhuakaan, sen puuttuminen on noissa viesteissä käynyt jo selvästi ilmi.
t. lakimies (vanhemmat työläisiä)
Nyt menee yli hilseen. Jos tämä täti on niin törppö, että oikein yhdessä ilkutte häntä, niin anna hänen olla. Miksi väenväkisin yrität hänestä fiksua ja odotat häneltä mieleistäsi käytöstä.
Keskity sensijaan itseesi. Jos todella haluaa, niin itseään voi muuttaa ja kehittää. Toisen muuttaminen on yleensä mahdotonta.
Jos kuulutat täällä, että teillä on oikein pankinjohtaja suvussa, niin se ei kerro suvun fiksuudesta vaan sinun tyhmyydestä. Sori, mutta olet antanut niin paljon aineksia tähän päätelmään, etten voi kuin tarttua tähän täkyyn.
Voi miten fiksua sukua olettekin, kun ette ole koskaan kuullut virallisista kutsuista, jossa esitetään vielä asutoivomus -voi ihan totta!
Mutta älä välitä, ei kaikki voi menestyä ja pitää juhlia, ostaa hienoja vaatteita. Joidenkin täytyy hoitaa se koiran virka ja kadehtia sukulaisiaan vaippapinojen keskeltä törkeyksiä ja itse keksimiään elämän sääntöjä lukien.
Mutta jos kälysi on niin fiksu kuin miltä vaikuttaa -osasihan sinua hauskasti näpäyttää lahjalla, mistä tiesi sinun raivostuvan silmittömästi, on lapsellanne sentään vielä toivoa siitä, että periikin isänsä puolelta pirullisen fiksun luonteenlujuuden ja terveen itsekkyyden -elää, eikä keskity siihen mitä keneltäkin saa, vaan ostaa ihan itse!
Mikäänhän ei tuota suurempaa nautintoa kuin saada pikkumaiset ihmiset hermostumaan!
Jollakin voi muka olla otsaa valittaa saamistaan lahjoista ;)
Muistakaa, että jokainen itse haluaa lapsen!!! Ketään sukulaista ei voi velvoittaa pitämään lapsista. Eikä voi velvoittaa ketään ostamaan lahjoja!!! Lapsi on sinun! Ja sinä olet halunnut sen ei sukulaiset!!!