Ikävä trendi ja tapa Suomen medioissa on perinteisesti sotien jälkeen ollut sensuuri. Usein itsesensuuri (suomettuminen, YYA-aika jne).
Tapa jatkuu vuonna 2003 ja uhkauks ilmenee usein naamioituneena "pyyntöön".
Silti lukijat tälläkin palstalla nauroivat eivätkä uskoneet että valtio olisi syyllistynyt harhaanjohtoon, sensuuriin ja likaiseen peliin esimerkiksi autoverokysymyksessä. Sensuuri iski rankasti Tuulilasin nettiversioon. Jutut muuttuivat tai poistuivat. Usein ilman selitystä. Esim. saksalaislehti ei moiseen suostuisi, ei tulisi kysymykseenkään että joku ylempi taho pyytäisi korjausta lehden artikkeleihin.
Valitettavasti Suomessa eletään usein edelleen menneitten aikojen mukaan. Ja alistutaan kun korkeampi taho "pyytää".
Tapa jatkuu vuonna 2003 ja uhkauks ilmenee usein naamioituneena "pyyntöön".
Silti lukijat tälläkin palstalla nauroivat eivätkä uskoneet että valtio olisi syyllistynyt harhaanjohtoon, sensuuriin ja likaiseen peliin esimerkiksi autoverokysymyksessä. Sensuuri iski rankasti Tuulilasin nettiversioon. Jutut muuttuivat tai poistuivat. Usein ilman selitystä. Esim. saksalaislehti ei moiseen suostuisi, ei tulisi kysymykseenkään että joku ylempi taho pyytäisi korjausta lehden artikkeleihin.
Valitettavasti Suomessa eletään usein edelleen menneitten aikojen mukaan. Ja alistutaan kun korkeampi taho "pyytää".
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oudoksuntaa aiheuttaa myös Tuulilasin nykyinen linja, ei minkäänlaista kommentointia esiintulleista veroprosenteista, kuten neonin kohdalla. Lehden tulee palvella lukijakuntaa eli autoilijoita ja hintatasosta ja sen muutoksista on hyvin omituista olla hiljaa.
"Totuus on siellä jossain".
Onkohan tullut liikaa katsottua salaisia kansioita?