Tää on ihan vakava kysymys ja toivon asiallisia vastauksia. Mä en ihan oikeesti tiedä.
Mä oon 25 vee ja miehiä on tullut ja mennyt, lähinnä mennyt. Mä oon nyt tapaillut yhtä miestä vähän satunnaisesti ja ollaan vietetty yhteisiä öitäkin. Jotenki tuntuis luontevalta että asiat etenisi vähän vakavampaan suuntaan, mutta en tiedä miten se tapahtuu. En halua pelottaa häntä tiehensä olemalla "liian innokas". Luulen että hän kyllä olisi kiinnostunut seurustelemaan, mutta hän on ujompaa sorttia ja minä taas aika ulospäin tyyppi (tosin itsekin vähän ujo). Joten jos jään odottelemaan hänen aloitetta, saan varmasti odottaa pitkään.
Mitä tällaisessa tilanteessa voi sanoa tai tehdä?
Mä oon 25 vee ja miehiä on tullut ja mennyt, lähinnä mennyt. Mä oon nyt tapaillut yhtä miestä vähän satunnaisesti ja ollaan vietetty yhteisiä öitäkin. Jotenki tuntuis luontevalta että asiat etenisi vähän vakavampaan suuntaan, mutta en tiedä miten se tapahtuu. En halua pelottaa häntä tiehensä olemalla "liian innokas". Luulen että hän kyllä olisi kiinnostunut seurustelemaan, mutta hän on ujompaa sorttia ja minä taas aika ulospäin tyyppi (tosin itsekin vähän ujo). Joten jos jään odottelemaan hänen aloitetta, saan varmasti odottaa pitkään.
Mitä tällaisessa tilanteessa voi sanoa tai tehdä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tehdä ukkelille selväksi, että haluat hänestä muutakin kuin tapailua / satunnaista seuraa. Vasta sitten hän voi itse tehdä omassa nupissaan päätöksiä. Olen itse 23 v nainen ja aika samanlaisessa tilanteessa. Haluaisin suhteen etenevän vähän syvemmälle, mutta hitaasti kuitenkin (kummallakin on omat demoninsa, jotka pitää käsitellä ennen esim. yhteenmuuttamista).
Eli tunnustele miestä, onnistuu parhaiten kuuntelemalla omaa intuitiotaan. Mikäli hän tuntuu antavan vihreätä valoa syventymisaikeillesi, niin antaa mennä vaan! Kannattaa kuitenkin muistaa, että it takes two to tango. Eli rakenna suhde sen toisen ihmisen kanssa, äläkä omien odotustesi kanssa. Tässä minulla itselläni ainakin on petraamista: Jos toinen on hyvä, ei häntä kannata "huonontaa" epärealistisilla ominaisuuksilla ja odotuksilla.
"Tehdä ukkelille selväksi, että haluat hänestä muutakin kuin tapailua / satunnaista seuraa."
Tämän jo tiesinkin, mutta miten tuon teen selväksi? Ei kai kolmea kymmentä lähestyvä voi kysyä "Alat sä olee mun kaa?" tai esittää kysymyksen lapulla, johon voi sitten ruksata 1) kyllä, 2)ei, 3) en tiiä.
Pitkän seurustelusuhteen jälkeen (erosta jo aikaa...) nämä asiat eivät ole parhaimmassa muistissa, eikä ole tullut koskaan kovin paljon edes harjoiteltua :/
Juuri sitä minäkin tässä mietin, että miten se tehdään selväksi? Sitä ei tunnu kukaan tietävän.
"Eli tunnustele miestä, onnistuu parhaiten kuuntelemalla omaa intuitiotaan. Mikäli hän tuntuu antavan vihreätä valoa syventymisaikeillesi, niin antaa mennä vaan!"
Arvatkaa vaan, onko mulla helppoa omani kanssa! Se menee helposti sellaiseksi teerenpeliksi, "kesällä olis kiva sitä...", "joskus, kun mulla on perhe, olis kiva tätä"... Tunnustelua, tilannesilmää. Ei mitään lappuja tai alatsäoleemunkaa-juttuja. Olen kertonut omalle ukkelilleni, että viihdyn hänen seurassaan ja että haluan viettää aikaa enemmänkin hänen kanssaan. Hän on kertonut ajattelevansa samoin, joten me näemme toisiamme niin usein kuin omat elämämme (työt, opiskelut, muu sos. elämä) antaa myöden. Opetellaan tuntemaan toisiamme ja pikkuhiljaa yhdistämme kuvioitamme, että meidän omista jutuista tulee osasta meidän yhteisiä yms. yms.
Ei ole helppoa, mutta oikean ihmisen kanssa kaiken sen työn arvoista. Luottakaa tunteisiinne.
että ympäripyöreillä jutuilla siis pääsee eteenpäin? "kesällä olis kiva sitä...", "joskus, kun mulla on perhe, olis kiva tätä"... Hei, haloo! Ei nuo kerro yhtään mitään. Tuo on sellaista yleishöpötystä. Ei johda mihinkään.
... että pidät neuvojani ympäripyöreinä. Korostin kirjoituksessa sitä, että tulisi kuunnella itseään ja toista. Kehoittaisinkin nyt sinua soittamaan miehellesi ja vaikka suoraan kysymään, miten saisit hänet omaksesi kun netin keskustelupalstalta et siihen löytänyt vastausta.
Olisko klassinen "ollaanko me nyt siinä pisteessä, että voin tuoda hammasharjani sun kylppäriin/voit tuoda omasi mun luo" mitään...?
Aloitinkin jo oman ketjun, kun en ollut tarpeeksi tarkka. Olen myös 25 ja muutama mies lähinnä mennyt. Mulla on aivan samanlainen ongelma. Olen tapaillut yhtä ihanaa miestä nyt pari viikkoa ja eilen tajusin olevani liian innokas. Olen ollut meidän tapauksessa se aloitteentekijä ja yhteydenpitäjä. Iski todellakin paniikki; olenko jo mählinyt koko jutun ja vieläkö voin alkaa jarruttelemaan. Takaraivossani jyskyttää kaverini hokema "Mitään ei saakaan, jos ei yritä". No, ainakin on yritetty, jos tämä nyt kaatuu mun yli-innokkuuteen. Olishan se kiva, jos se mieskin välillä ottaisi yhteyttä. Huoh. Sinkkuna on niin paljon helpompaa- ja niin paljon tylsempää. En siis voi sua auttaa yhtään kun en itsekään tiedä mitä tehdä. Olen vaan hengessä mukana :)
Täällä kans yks onneton.
Miehen kanssa olemme olleet ystäviä jo kauankin, mutta nyt tässä on tapahtunut jotain enemmänkin. Tuntuu, että välillämme olisi jotakin ystävyyttä suurempaakin.
Pari yhteistä yötä on vietetty yhdessä kuukauden sisään, ilman seksiä. Tapaamme viikoittain. Ja usein niin, että minä ehdotan tapaamista....
Nyt sitten (puoliksi herjalla) jätin miehelle minun hammasharjan, shampoota ym. välineitä. Ei mies kieltänytkään :)
Kysellyt, mitä vanhempani hänestä ajattelevat...
En tiedä, miten tästä täytyisi jatkaa. Olemme molemmat niin ujoja puhumaan tunteistamme.
Mistä oikein tiedän, onko hän oikeasti minusta kiinnostunut???
Samasta asiasta olen ihan pihalla.
Olen tapaillut erästä miestä ja koko homma on alkanut ahdistaa. Tykkään kyllä hänestä paljon, en vain tiedä missä mennään.
Mun kohdalla kai ratkaisu on se että elän elämääni eteenpäin ja aika näyttää mitä tapahtuu. Mutta kun asia koko jan pyörii mielessä niin ei ole helppoa olla...
Niin, miten suhde aloitetaan.
Olen tavannut hirmu mukavan tuntuisen miehen ja tainnut vähän ihastua, ehkä voisin ihastua enemmänkin... Ongelmana on se, etten ole koskaan seurustellut (ikää reilut kaksikymmentä) joten tuntuu että olen nyt ihan täydellisesti hukassa. Kerran vuosia sitten olin vakavasti ihastunut ja tunne taisi olla molemminpuolinen, mutta juttu kuivui ennen kunnollista alkuakaan pitkään välimatkaan (silloin ei kumpikaan ollut ajokortti-iässä).
Meillä on pari yhteistä harrastusta, toisen tiimoilta tapasimme ja olemme nähneet nyt muutaman kerran (harrastamisen merkeissä). Hän on soittanut pari kertaa, minä olen soittanut pari kertaa, mutta lähinnä on sovittu seuraavaa tapaamista. En tiedä yhtään mitä hän mahtaa tuntea, onko ihan kaveripohjalta liikkeellä vai jotain enemmän. Viimeksi kun tapasimme ilmassa leijui ajatus talviloman vietosta hänen kotiseudullaan, mikä kuulostaa aika lupaavalta (kai).
Olen tässä miettinyt miten voisin selvittää mitä hän tuntee. Pelkään että suoralla kysymyksellä vain nolaan itseni ja menetän hyvin alkaneen kaveruuden. Mutta mitä voisinkaan saada, jos hän tuntisi samoin... Ja toisaalta leffaan tai kahville lähteminen tuntuu jotenkin liian läpinäkyvältä, siltä että se on jopa pahempaa kuin suora kysymys jos hän ei tunnekaan mitään.
Auttakee hyvät ihmiset, antakaa hyviä vinkkejä tai kertokaa mitä itse olette tehneet vastaavassa tilanteessa (hyvät ja huonot kokemukset ovat yhtä tervetulleita):