Täällä yksi..keskenkasvuinen, onneaan ymmärtämätön neitonen kaipaa viisaiden apua.Olen 23-vuotias ja seurustellut 4 vuotta, summe yhdessä. Ja kaikki on pielessä joka suhteessa. Nimenomaan joka suhteessa, olen hölmöillyt ja minulla on jonkun sortin sivusuhde tässä kaiken ohella, ollut viime kesästä lähtien.
Olen erittäin huomionkipeä ihminen, nautin miesten antamasta huomiosta. Olen asunut avopuolisoni kanssa reilun vuoden yhdessä. Meillä menee tällä hetkellä hyvin huonosti, tässä muutamia syitä: Koen, että hän ei anna minulle tarpeeksi huomiota, hän ei enää halua pussailla ja halata ja nyhjätä niin paljon kuin aikaisemmin (ei oikeastaan ollenkaan, ennen hän antoi minulle paljon paljon huomiota). Meillä on todella eriävät mielipiteet kodin järjestyksenpidosta, olen melkeinpä siivousfriikki ja hän ei, valitan aiheesta jatkuvasti. (mikä ärsyttää häntä) Olen monesti sanonut hänelle, että minusta tuntuu, ettei hän enää rakasta minua ym, hän sanoo, ettei asia todellakaan niin ole.
Uskon häntä siinä asiassa, mutta olen sanonut, että en tarvitse sanallasia rakkaudentunnustuksia, vaan niitä tekoja, tuntuu että hän ajattelee paljon vain itseään. (Panostaa vain omiin harrastuksiinsä ja kavereihinsa..toisaalta useimmat hänen kaverinsa asuvat muualla, ja he eivät näe kovin usein)
Olen monta kertaa sanonu poikaystävälleni, että haluan lopettaa tämän suhteen, en näe siinä mitään järkeä, koska koen että hänellä ei ole tunteita minua kohtaan. Välillä mietin sitä, että kuinka paljon minulla on niitä...kuitenkin, kun hän halailee ja hellii silloin harvoin, niin tunnen itseni maailman onnellsemmaksi. Olen puhunut ko asiasta, mutta hän ei jotenkin tajua sitä..tai halua tehdä asialle mitään. Hänellä on myös aina monet asiat myöhässä ja hän ei ajoissa ymmärrä hoitaa mitään, minä kun olen hyvin järjestelmällinen. En pidä häntä kovinkaan vastuuntuntoisena ja ajattelen, että kun hän on suoraan äitin ja isän hoivista muuttanut, niin hän ei ole vastuuuta oppinut.
Muuten hän on kyllä valtavan reipas ja sosiaalinen, mutta joudun itse huolehtimaan monista asioista. Olisi niin kiva tunne, kun joku joskus huolehtisi minusta. Hän sanoo, ettei halua erota minusta, mutta tuntuu, että hän ei muista sitä, että asioiden eteen pitää tehdä töitä.
Ja sitten tämä minun suhteeni...kihloissa olevaan mieheen, näemme noin kerran kuukaudessa, pidän hänestäkin valtavasti..harrastan hänen kanssaan seksia suunnilleen joka toinen kerta kun näen, ja laittelemme viestä viikoittain. Hän sanoo, että hänellä on paljon tunteitä kohtaan, samon minulla...Toivoisin (samoin hän) että olisin tavannut hänet toiseen aikaan, toisessa tilanteessa) silti emme ole saaneet suhtdetta lopetetuksi.
Tämä on niin sekavaa, kun joku vain osaisi kertoa oikean ratkaisun, mitä tehdä. Pienellä panostuksella (sekä minun että poikaystäväni suunnalta) saisin kain suhteeni toimimaan, mutta miten saada hänet tajuamaan se (ja minut)? Toisaalta olen hajottanut niin paljon jo omassa mielessäni, kun minulla on tuo toinen mies..josta poikaystäväni ei tiedä mitään.
sekavaa...takokaa minulle järkeä päähän, jos mielestänne minulla olisi mahdollisuus poikaystäväni kanssa. Tai laittakaa minut ymmärtämään se, että en ole muuta kuin huomionkipeä miestennielijä, joka ei onnea ansaitse. Kertokaa kokemuksistanne, elämän voi tehä näköjään niin hankalaksi
Olen erittäin huomionkipeä ihminen, nautin miesten antamasta huomiosta. Olen asunut avopuolisoni kanssa reilun vuoden yhdessä. Meillä menee tällä hetkellä hyvin huonosti, tässä muutamia syitä: Koen, että hän ei anna minulle tarpeeksi huomiota, hän ei enää halua pussailla ja halata ja nyhjätä niin paljon kuin aikaisemmin (ei oikeastaan ollenkaan, ennen hän antoi minulle paljon paljon huomiota). Meillä on todella eriävät mielipiteet kodin järjestyksenpidosta, olen melkeinpä siivousfriikki ja hän ei, valitan aiheesta jatkuvasti. (mikä ärsyttää häntä) Olen monesti sanonut hänelle, että minusta tuntuu, ettei hän enää rakasta minua ym, hän sanoo, ettei asia todellakaan niin ole.
Uskon häntä siinä asiassa, mutta olen sanonut, että en tarvitse sanallasia rakkaudentunnustuksia, vaan niitä tekoja, tuntuu että hän ajattelee paljon vain itseään. (Panostaa vain omiin harrastuksiinsä ja kavereihinsa..toisaalta useimmat hänen kaverinsa asuvat muualla, ja he eivät näe kovin usein)
Olen monta kertaa sanonu poikaystävälleni, että haluan lopettaa tämän suhteen, en näe siinä mitään järkeä, koska koen että hänellä ei ole tunteita minua kohtaan. Välillä mietin sitä, että kuinka paljon minulla on niitä...kuitenkin, kun hän halailee ja hellii silloin harvoin, niin tunnen itseni maailman onnellsemmaksi. Olen puhunut ko asiasta, mutta hän ei jotenkin tajua sitä..tai halua tehdä asialle mitään. Hänellä on myös aina monet asiat myöhässä ja hän ei ajoissa ymmärrä hoitaa mitään, minä kun olen hyvin järjestelmällinen. En pidä häntä kovinkaan vastuuntuntoisena ja ajattelen, että kun hän on suoraan äitin ja isän hoivista muuttanut, niin hän ei ole vastuuuta oppinut.
Muuten hän on kyllä valtavan reipas ja sosiaalinen, mutta joudun itse huolehtimaan monista asioista. Olisi niin kiva tunne, kun joku joskus huolehtisi minusta. Hän sanoo, ettei halua erota minusta, mutta tuntuu, että hän ei muista sitä, että asioiden eteen pitää tehdä töitä.
Ja sitten tämä minun suhteeni...kihloissa olevaan mieheen, näemme noin kerran kuukaudessa, pidän hänestäkin valtavasti..harrastan hänen kanssaan seksia suunnilleen joka toinen kerta kun näen, ja laittelemme viestä viikoittain. Hän sanoo, että hänellä on paljon tunteitä kohtaan, samon minulla...Toivoisin (samoin hän) että olisin tavannut hänet toiseen aikaan, toisessa tilanteessa) silti emme ole saaneet suhtdetta lopetetuksi.
Tämä on niin sekavaa, kun joku vain osaisi kertoa oikean ratkaisun, mitä tehdä. Pienellä panostuksella (sekä minun että poikaystäväni suunnalta) saisin kain suhteeni toimimaan, mutta miten saada hänet tajuamaan se (ja minut)? Toisaalta olen hajottanut niin paljon jo omassa mielessäni, kun minulla on tuo toinen mies..josta poikaystäväni ei tiedä mitään.
sekavaa...takokaa minulle järkeä päähän, jos mielestänne minulla olisi mahdollisuus poikaystäväni kanssa. Tai laittakaa minut ymmärtämään se, että en ole muuta kuin huomionkipeä miestennielijä, joka ei onnea ansaitse. Kertokaa kokemuksistanne, elämän voi tehä näköjään niin hankalaksi
Vastaukset 8
Vanhimmat
Päätit sitten kirjoittaa asiasta nettiin....
Kirjoittaisit ennemin sille poikaystävällesi. Laita paperille lista muutoksista mitä haluat ja mitä vaadit tiedän parisuhteelta. Äläkä unohda kertoa myös niitä hyviä puolia joita arvostat suhteessanne ja mitä haluat jatkossa. Ehkäpä konkreettinen kirje auttaa asiaa paremmin kuin puhuminen?? Olettehan kokeilleet puhua asioista?
Huomioitko itse poikaystävääsi mitenkään? Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Kiinnitin huomion tuohon huomionkipeyteesi ja lauseisiisi :"joudun itse huolehtimaan monista asioista. Olisi niin kiva tunne, kun joku joskus huolehtisi minusta." Mun mielestä sun olisi ainakin hyvä ymmärtää se, että vaikka parisuhteessa eläminen on tiivistä, jokaisen täytyy (ikävältä kuin se kuulostaakin) kantaa itse vastuu omien asioidensa hoitamisesta ja omasta onnesta. kuten kyllä täytyy poikaystäväsi huolehtia omat asiansa. ja se, että kyllä parisuhteen "huumavaihe" jossain välissä laantuu, ettei parisuhde jatku loputtomiin jatkuvana hellittelynä, kuten suhteen alkuvaiheessa.toki ymmärrän silti hellyydentarpeesi. Kuten joku toinen jo aiemmin kirjoitti, sun kannattaa puhua vaan lisää ja enemmän miehellesi.
Eli mies ei ole edes naimisiin vielä ehtinyt ja jo rientää pettämään. Ei ollenkaan hyvä. Vituttaa sen naisen puolesta.
Sun pointteja kun lukee, niin tietty mä tavallaan ymmärrän, miksi sä olet ajatutunut sivuraiteelle. Mutta ei se ole loppupeleissä kummallekaan osapuolelle mikään hyvä juttu. Oletko sä edes varma, että se toinen mies loppujenlopuksi valmis purkamaan kihlat ja jättämään sen naisensa sun vuoksi? Oletko sä vaan pumpattavan barbaran virkaa ajava pikkupimu?
Sun täytyy puhua miehellesi seuraan näistä kaikista pointeista mitä tännekin kirjoitit ja missä haluat muutosta tapahtuvan. Sanot että jos mitään ei ala tapahtumaan, niin sä alat miettimään vakavasti eroamista. Tänä aikana et tapaile ollenkaan sitö toista miestä, vaan yritätte yhdessä paikkailla sitä teidän suhdettanne. Jos mitään ei tapahdu, mikään ei muutu, niin sitten vaan hommalle Stoppi!
Joku kerran sanoi että naiset ja miehet saavat samanlaisissa tilanteissa hyvin erilaisia neuvoja. En voinut olla hämmästelemättä kun luin miten "ymmärtäväisesti" muut vastaavat täällä tähn alkuperäisen viestiin.
En ikimaailmassa uskoisi että yksikään mies saisi näin "asiallisia" vastauksia jossa kehoitetaan keskustelemaan jne. jos miehen teksitissä lukisi että mies PETTÄÄ naista SÄÄNNÖLLISEN TOISTUVASTI.
Ei minulla ylipäätänsä mitään keskustelua vastaan ole, mutta nämä "puhukaa toisillenne" neuvojat voisivat minusta vasta kattaako tuo keskustelu sitten toistuvan ja tarkoituksellisen pettämisen tunnustamista ja sen jälkeen pokerinaamalla pyydetään miestä huomioimaan naistaan paremmin ja siivoamaan enemmän... huhhuh.
Jokainen ihminen on itsekäs tietyssä määrin, mutta sinä alkuperäinen tunnut olevan todella pitkälti sitä persioonaa joka haluaa sekä syödä että pitää kakun samaan aikaan.
En tiedä kuinka sairasta tuo sinun huomionkipeytesi on, mutta jos se on mielestäsi syy tähän kaikkeen niin se sitten kannattaa käydä hoitamassa jonkun psykiatrisedän sohvalla (vaatteet päällä).
"Kihlatun miehen" sanoihin en luottaisi pätkääkään. En edes yllättyisi jos hänellä on sivusssa muita hoitoja joiden kanssa (sinun lisäksi) tulevaa vaimoaan pettää.Hän varmasti tunnistaa nämä sinun tarpeesi ja heikkoutesi ja osaa käyttää niitä taitavasti hyväkseen - onnistuuhan hän pitämään kihlattunsakin onnellisen tietämättömänä. Se että harrastatte seksiä vain joka toinen kerta ei ole mikään lieventävä asianhaara muuten jos sitä ajattelet.
Aikuisten elämä on usein vaikeiden valintojen tekemistä - ei pelkästään niihin joutumista. Sinä tunnut keskittyvän jälkimmäiseen ja kehtaat vielä vaatia poikaystävältäsi panostusta suhteeseenne jota sinä tietoisesti ja systemaattisesti tuhoat toistuvalla pettämiselläsi.
Jos et muuhun pysty niin tao se ainakin päähäsi että niin kaun kun käyt viraan miehen sängyssä, niin sinulla ei ole oikeuksia vaatia oikealta poikaystävältäsi mitään... ei edes sitä ettei hän kutsuisi sinua pettäväksi lutkaksi jos tietäisi. Ole myös tietoinen siitä että olet edistämässä toisen pariskunnan tuhoa, vaikka siinä varsinainen pettäjä on mies, niin sinä silti mahdollistat sen tietoisilla ja toistuvilla valinnoillasi.
Vaikka oletkin vielä nuori, niin kyllä tuossa iässä alkaa tulemaan jo kiire aikuiseksi kasvamisen kanssa. Jos et siihen itse pysty, hommaa ammattiapua.
Oon sun kanssa täysin samaa mieltä joka asiassa!
Moi!
Olin itse noin 5v sitten samassa tilanteessa. Sivusuhde oli ja lopulta erosin miehestäni, kun löysin paremman ja hellemmän tilalle. En ole katunut päivääkään. Entinen mies kun oli vastuuntunnoton ja aikaan saamaton sekä vielä alkon kanssa ongelmaa. Lisänä vielä sanottakoon sairaan mustasukkainen. Nykyinen mies on huomaavainen, säntillinen ja osaa ajatella asioita avarammin ja järkevästi. Eikä muuten mene kaikki rahat alkoon. : )) Sun kannattaa sanoa miehellesi, että haluat puhua suhteestanne ihan juurta jaksaen, koska asiat vaivaavat sinua. Ja sitte, jos sinä rakastat todella häntä, niin unohda toiset miehet. Se on vaikeaa, mutta siihen pystyy, kun tarpeeksi yrittää ja ottaa itseään niskasta kiinni. Onhan se kuitenkin mukavampi onnellinen ja turvallinen parisuhde, kuin hetken seikkailu sillon tällön. Paljon onnea sun elämääsi ja toivon, että saat asiat kuntoon. Terv.Kata 28v
Kiitokset vastanneille! Kiitos noista erilaisista näkökulmista, en tajunnutkaan ja ette tajuakaan kuinka tärkeää se oli kuulla asioita ihmisiltä, jotka eivät ole niin solidaaria minua kohtaan. Jo se taisi auttaa, että itse näki tämän "mustaa valkoisella". Musta tuntuu että jotenkin "valaistuin" kaiken suhteen, Tiedän mitä tehdä, tai mikä olisi pitänyt jo aikaa sitten tehdä... Ja kiitos Kata, erityisesti. :)