Siis voi...
Miten sitä puolison sukua oppii kestämään?
Miten kestää anopin v**** huonot vitsit (jotka tietysti koskevat AINA MINUA)?????
Miten kestää ne vanhahkot suvun naiset, jotka pörrää siinä ympärillä ja hekottaa minusta ja suomalaisuudestani vitsaillen, nipistelevät poskista niin että sattuu.
Miten kestää niiden VAATIMUKSET ja ARVOSTELUT, jotka eivät lopu koskaan!!!
Anoppini on sitä mieltä, että olen huonosti syönyt pikkulikka, jonka mahdolliset tulevat lapsetkin jäävät kämmenen kokoisiksi. Olen heidän mielestään myös kultalusikka suussa syntynyt hienohelma, nirso suomalainen, vaikka en edes mistään valita, ja sopeudun aina, hymyilen ja yritän olla niin hyvä kuin mahdollista. En vain ole samanlainen kuin HE, koska olen SUOMALAINEN.
MITEN TE OLETTE SELVINNEET, AUTTAKAA!!!!
-nuori vaimo-
Miten sitä puolison sukua oppii kestämään?
Miten kestää anopin v**** huonot vitsit (jotka tietysti koskevat AINA MINUA)?????
Miten kestää ne vanhahkot suvun naiset, jotka pörrää siinä ympärillä ja hekottaa minusta ja suomalaisuudestani vitsaillen, nipistelevät poskista niin että sattuu.
Miten kestää niiden VAATIMUKSET ja ARVOSTELUT, jotka eivät lopu koskaan!!!
Anoppini on sitä mieltä, että olen huonosti syönyt pikkulikka, jonka mahdolliset tulevat lapsetkin jäävät kämmenen kokoisiksi. Olen heidän mielestään myös kultalusikka suussa syntynyt hienohelma, nirso suomalainen, vaikka en edes mistään valita, ja sopeudun aina, hymyilen ja yritän olla niin hyvä kuin mahdollista. En vain ole samanlainen kuin HE, koska olen SUOMALAINEN.
MITEN TE OLETTE SELVINNEET, AUTTAKAA!!!!
-nuori vaimo-
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kun välillä ottaa etäisyyttä, kaikki hanklakin on siedettävää, jos se niin välttämättä on kohdattava.
Miksi antautuisit toisten pompotettavaksi, miksi he vaativat ja arvostelevat?
Nosta nokka pystyyn, olet sellaisena arvokas ihminen. Lienee miehesikin sinut hyväksynyt sellaisena, eikä vain aihiona josta muokata suvunkanssa.
Selviät jos olet todella kiinnostunut heidän asioistaan ja jos et ole kiinnostunut TEE SE SELVÄKSI.
MYÖS MITÄ ET HALUA.
Totta. Jotenkin sitä vaan näin herkkänä ihmisenä ottaa kaiken itseensä. Harkitsin jopa etten enää menisi mieheni perhettä tapaamaan, ainakaan pariin vuoteen. Mutta eihän se käytännössä onnistu. Kai se vaan on kestettävä niiden vaatimuksia ja arvostelua, joka tapauksessa en voi muuttua muuksi, olen mikä olen. En tajua miksi mut on niin vaikea hyväksyä tällaisena, kun kuitenkin käyttäydyn hyvin ja asiallisesti. Siinä se varmaan onkin, kun olen niin hiljainen ja rauhallinen... En tiedä.
enemmän tai vähemmän myös suvun kanssa. Monissa maissa sukulaisuussuhteet ovat kiinteämpiä kuin täällä Suomessa. Olet ilmeisesti päätynyt sellaiseen sukuun.
Jotenkin sinun on tilanteeseen sopeuduttava, jos aiot naimisissa olla ja lisäksi nauttia elämästäsi. Kerrot, ettet voi muuttua muuksi ja että olet mikä olet. Minä puolestani voin kertoa, että sama pitää paikkansa kaksin verroin uusiin sukulaisiisi.
Sitten kun sinusta tulee äiti, anoppi ja isoäiti, saat sinäkin luultavasti enemmän valtaa. Sinnittelehän siihen asti!
Jaa... Itse olen myös miettinyt näitä asioita viime aikoina, kun olen huomannut, että anoppi ärsyttää joka päivä enemmän ja enemmän :-)
Suhteet pitäisi kuitenkin pitää yllä, mutta vaikeaahan se on sinunkin tilanteessasi, jos kerta sinusta jatkuvasti vitsailevat ja sinua nöyryyttävät. Tietysti asiasta voisi yrittää puhua heille nätisti, että vitsit ovat hauskoja vain heidän mielestään, ei sinun, ja että saavat kyllä antaa perusteita nirsoudellesi, jos kerran ovat valmiita tuomitsemaan. Se voi auttaa, tai sitten se voi saada asiat vielä huonommalle tolalle.
Mutta ei sinunkaan kaikkea täydy kestää, vaikka monissa muissa kulttuureissa vanhempien ihmisten kunnioitus onkin täysin eri luokkaa kuin Suomessa.
Minua ei varsinaisesti kohdella huonosti, mutta mieheni äiti kyllä saa minut raivon partaalle dramaattisuudellaan ja ärsyttävillä neuvoillaan. Joka asiaan täytyy jotain sanoa, vaikka asiasta ei tietäisikään pätkän vertaa. Mitä tahansa teen, niin aina tulee valituksia kuinka teen väärin, ja neuvoja (tai pikemminkin käskyjä) kuinka tehdä kyseinen asia oikein. Laukkukaupassa HÄN haluaa valita minulle laukun, itse en saa valita... Lisäksi hän ilmeiseti kuvittelee, että jos olen eurooppalainen/suomalainen, tarkoittaa se automaattisesti sitä, etten osaa tehdä mitään kotitöitä, hyvä jos edes perunoita keittää. Vaikka todellisuudessa teen varmaan kymmenen kertaa työläämpiä ja monimutkaisempia ruokia kuin hän itse.
Miehen mielestä hän vain haluaa ystävällisesti antaa neuvoja, koska hänellä on elämänkokemusta. Harmi, että tämä elämänkokemus ei ole opettanut sitä, että ihmisillä täytyy saada olla yksityisyys ja vapaus... Eikä se ole hänestä kovin fiksuakaan suoraan sanottuna tehnyt.
Olettaa aivan typeriä asioita, esim. että äitini ja kaikki Suomessa ja muualla maailmalla puhuvat venäjää. Eipä ole järjellä pilattu. Onneksi mieheni ei häneltä ole perinyt mitään luonteenpiirteitä tai ajatusmalleja :-D
Ymmärrän mitä tarkoitat!
Minun anoppini myös luulee, että koska olen Suomesta, en osaa tehdä kotitöitä. Mieheni serkku opetti minua pesemään salaatinlehtiä, silloin suutahdin! Kerroin, että Suomessa huuhtelen salaatinlehteni myös, joten homma on tuttu.
Raivostuttavaa on minunkin mielestäni se, että anoppi jatkuvasti neuvoo JOKA asiassa! Ei voi ymmärtää, että minullakin on yksityisyys! Mistään vapaudesta puhumattakaan. Anoppini luulee tietävänsä KAIKEN! Neuvoo minua kuinka syödä oikein, pukeutua oikein, puhua oikein, jopa nauramiseen hän antaa neuvoja.
En tiedä kauanko jaksan kuunnella moista, voi olla, että joskus tulee yhteenottoja kun alan puolustamaan itseäni, avaan sanaisen arkkuni ja siinä sitten ollaan...
Ainoastaan mieheni vuoksi kestän tätä paskaa, mieheni on niin mahtava tyyppi. ;)
Voimia Sinulle jaksaa anoppia ja sukua!
Rankkaahan se on, kun muut hyppivät silmille >:/
miehesi on perinyt äidiltään yhtä ja toista myös luonteen puolella. Joskus tuntuu, että miniät haluaisivat miehensä, lastensa ja itsensä perivän anopilta vain maallista omaisuutta.
Miksi anoppi on mukanasi laukkuostoksilla? Etkö voi mennä yksin? Silloin saisit valita itse.
Se, että luulee Suomessa puhuttavan venäjää, ei ole vähäjärkisyyttä vaan tietämättömyyttä. Sitä samaa, mikä vaivaa sinua ja takuulla myös äitiäsi miehesi ja anoppisi kulttuurin suhteen. Miehesi yrittää selittää asiat parhain päin, koska sekä anoppisi että sinä olette hänelle tärkeitä, ja hän haluaisi, että viihdytte toistenne kanssa.
Älä kuormita miestäsi liikaa riidoillanne, vaan yritä etsiä anopistasi hyviä puolia. Niitä hänellä varmasti on, kuten sinullakin huonoja. Tee mahdollisimman pian loppu tuosta suuntauksesta: anoppini ärsyttää minua joka päivä enenmmän ja enemmän, tai päädytte isoihin ongelmiin. Ajattele vaikka niin, että anoppisi ei ärsytä sinua, vaan että sinä ärryt anoppisi takia. Niin ajattelemalla luovut passiivisen objektin roolista, jonka näytät omaksuneen, ja otat itsellesi aktiivisen toimijan roolin ja vallan päättää omista asioistasi myös tunnetasolla. Ehkä se laukun valintakin onnistuu sitten, kun et ole enää täysin anoppisi armoilla mielentilasi osalta.
olisi kiva tietää, minkä maalaisista anopeista on kysymys..tunnistan niin oman tilanteeni noista :)
...on Albaniasta.
Mistä sinun? (Ei ole pakko kertoa jos et halua).
:)
Italiasta on kotoisin :) ja joo, samoja piirteitä on kyllä! Ehkä ne ovat etelä-eurooppalaisten ihmisten tunnuspiirteitä. Tunnen myös paljon ihmisiä Kreikasta ja meno vaikuttaa samalta :D Mutta vaikka anoppi "valittaa kaikesta", hän myös välittää minusta todella paljon ja on sen kertonutkin minulle. Et en tiedä olisiko välinpitämättömyys sitten parempi...
Näistä kulttuuripiirteistä tuli mieleen eräs tämän palstan hauska piirre. Ei nyt liity suoranaisesti sinun tekstiisi. Mutta kun tulee puhe negatiivisina koetuista piirteistä ulkomaalaisissa, kokevat monet palstalle kirjoittavat selvästikin syyn piilevän yksilössä, ei missään yleisemmin kulttuurissa vallitsevassa piirteessä. Ja jos puolittain myönnetäänkin jonkun ikävän piirteen olevan leimallista jollekin tietylle kulttuurille, kiirehditään heti korostamaan, ettei se suinkaan koske kaikkia. Sillä kaikki ovat yksilöitä. Eikä yksilöistä koostuvista joukoista saa tai kannata arvella mitään.
No, mikään tuskin koskee kaikkia, paitsi kuolemisen pakko, mutta kai nyt jostain muustakin on yleistyksiä ja ennustuksia voitava tehdä. Ja niin me teemmekin, joka päivä. Muutoinhan olisi järkevä käyttäytyminen mahdotonta. Onhan omista kokemuksista oppiminenkin yleistämistä.
Positiivisissa piirteissä puhuttaessa saattaa ollakin jo kyse kulttuurisista, suorastaan äidinmaidossa omaksutuista piirteistä. Jos siis törmätään pahaan, ei saa yleistää, ei syyttää kulttuuria. Paitsi korkeintaan oman kulttuurin edustajista puhuttaessa. Tämä on sellaista hyperkorrektiutta, joka ohittaa selväjärkisen ajattelun tuosta vaan. Kulttuurien ikävät ja tuomittavatkin piirteet taitavat olla jonkinmoinen tabu tänä monikulttuurisuuden aikana. Jos toteaa, että jokin huono piirre on ikävän yleinen jossakin porukassa, ei sitä kannata sanoa ääneen. Siitä saa helposti moukan, jopa rasistin, maineen. Niin, ja ei se mahdollisimman kattava oma kokemus ole ainoa mielipiteitä pyhittävä tekijä. Viisastua voi muutenkin kuin molempien kantapäiden kautta. Kaikille niille "ootko muka ollu kaikkien sen ja sen maalaisten kaa" -tyypeille tiedoksi. Kaikkien ei tarvitse tehdä tilastoja omakohtaisesti.
Tämä nyt on tällainen provokatiivinen yleistys, siitä siis anteeksipyyntö kaikille viattomille osapuolille. Mutta ilmiö on kyllä ihan todellinen.
Mikä ihme se nyt on että äidit eivät olisi huolissaan poikiensa vaimoista! Ja varsinkin kun NÄKEVÄT millaisia Hössön tössöjä nämä miniät ovat. Sillä kaikkialla SUURIMMALLA osalla maailman Äideistä on selvä kuva Pohjola moraalittomista MORSIOISTA jotkaovat loikkineet ties monenko sängyssä ja luulevat tietävänsä kaiken kun ovat Niin moderneja ja kouluttettuja että!!!
Annoin selkeästi hyvin yksipuolisen kuvan mielipiteistäni tästä anopista.
Toki hän on oikein mukava, välittää paljon ja on hyvin huolehtivainen, ja pojastansa on kasvattanut varsin mahtavan miehen, arvot ovat kohdallaan ja käytöstavat hyvät jne.
Mutta kuitenkin tämä piirre anopissa häiritsee jatkuvasti. Hän ei ole millään valmis antamaan minkäänlaista yksityisyyttä meille. Lisäksi lähettää miehelle joka päivä n. 10 tekstiviestiä. Kyllä, joka päivä. Eiköhän mene huolehtivaisuus vähän liian pitkälle? Vai mitä mieltä olette? Omasta mielestäni ei enää ole normaalia. Jos viestiin ei vastaa 5 min. sisällä, niin tulee "Miksi et vastaa?". Kai sitä vähemmästäkin ärsyyntyy... Minä ainakin!
Laukkuostoksillehan ei mennä ilman häntä... Milloin tahansa ollaan minkä tahansa päätöksen edessä, niin hänen täytyy AINA, joka ikinen kerta tuppautua mukaan. Vähemmästäkin hermot menee.
Ja yleisesti ottaen aina vähättelee minua ja taitojani. Kun laitoin heillä kotona lasagnea (siellä eivät koskaan olleet sitä syöneet, uusi juttu), niin kaikki muut tykkäsivät siitä ihan hirveästi, meni lasagne aika kuin kuumille kiville, vain tämä anoppi nyrpistelee nenäänsä, ja ihan selkeästi sen takia, että muut valitsivat minun luomukseni hänen luomuksensa sijaan. Ja sehän varmaan ottaa omatunnolle, kun se osaamaton ja taitamaton suomalaislikka osaakin paremmin.
Ovat tulossa Suomeen ensi kertaa kesäkuussa, ja odotan sitä kauhulla, koska en tiedä kuinka kestän määräilyn ja nöyryytyksen omassa kodissani. Pakko se on kai kestää.
Kiitos kuitenkin rakentavasta palautteesta. Yritän itsekin katsoa peiliin, koska olen aika ärsyyntyvää tyyppiä ;-) Nämä viestit ovat lähinnä purkamista, koska en asiasta voi oikein kenenkään kanssa puhua, koska en halua loukata miestäni. Niin kuin tuossa alussa sanoinkin, anoppi on kyllä hyvä äiti ja näin, mutta ärsyttää nuo jotkut piirteet.
Kyllä vain ulkomaalaisillakin on paljon ennakkoluuloja Suomesta ja suomalaisista. Ihmetyttää vain, että miten sinunkin miehesi sukulaiset kuvittelevat teidän elävän täällä Pohjolassa osaamattomien ihmisten keskellä? Niin, että salaatinlehdet syödään likaisina, vai niin, että kaikilla on joku taloudenhoitaja, joka niitä putsailee? Tai ehkä Suomessa vain ei ole salaatinlehtiä ;-)
Joo, tuttu juttu... Meillä oli taas kauheat väännöt siitä, kun halusin mennä kampaajalle värjäämään hiukseni ruskeiksi. Eihän se anopille käynyt, kun näyttäisin niin RUMALTA ruskeatukkaisena, ei sopisi lainkaan, ei ei. Musta tukka on paras minulle. Laukkuostoksilla tosiaan löysin laukun, jonka halusin. Anoppipa siitä ei pitänytkään, ja esitteli laukkua, joka minun kuuluu ostaa. Kun sitä en halunnut, kaupasta lähdettiin äkkiä, ja voivoteltiin, kuinka taas ei kelvannut mikään.
Viime kesänä tulin heille kotiin täältä Suomesta asti junalla, eli n. 48 h vietin matkassa.
Kuten kaikki varmaan voivat ymmärtää, oli väsymys aika suuri ottaen huomioon paikalliset junat, joissa on lievästi sanottuna vaikea nukkua, jalatkin olivat suoraan sanottuna paskana, kun kengät olivat hiertäneet ne rakkoja täyteen. Eli olin nukkunut kahden viime vuorokauden aikana muutaman tunnin, en ollut päässyt peseytymään, jalat rakoilla jne, niin ei kun sitten heti ostoskeskukseen shoppailemaan, kun olin junasta päässyt ulos 35:n asteen helteeseen. Siellä sitten haahuiltiin monen monta tuntia, kun tämä yksi sählää kaupoissa omiansa mahdollisimman kauan ja hitaasti. Kysyin sitten pyörtymyksen partaalla pari kertaa, että voitaisiinkö lähteä kotiin lepäämään, ja taas olin se nirppanokka valittaja, jolle mikään ei kelpaa.
Tulipa taas purettua muutama mieltäpainava kokemus, ja kyllähän se helpottaa :-D. Ei kai auta tosiaan muu, kuin yrittää kestää.
Toivottavasti tuo anopin hössääminen rauhottuu ajan myötä! 10 tekstiviestiä joka päivä on todellakin liikaa! Luulisi että jossain vaiheessa anoppi itsekin väsyy moiseen ylihuolehtimiseen. Nenän nyrpistely tollaisessa tilanteessa oli kyllä todella törkeää, teit heille hyvää ruokaa ja kiitokseksi anoppi nyrpistelee. Mä oon huomannut omassa anopissani ainakin, että on mustasukkainen pojastaan ja varmaan jotain kateuttakin minua kohtaan on ilmassa. On anopissani toki myös hyviä piirteitä.
Mitenkähän noille anopeille oikein saisi opetettua käytöstapoja...siis ihan toisen huomioonottamista ja kuuntelemista, toisen ihmisen kunnioitusta ja toisen mielipiteiden kunnioitusta, suvaitsevaisuutta, kohteliaisuutta ym... Ehkä se tästä ajan kanssa tilanne rauhoittuu...
Mun mielestä sun omassa kodissa niiden ei pitäisi hyppiä sun silmille missään tapauksessa! Toivottavasti ymmärtävät että ovat siellä vieraina.
Tsemppiä :)
Oletko varma että anoppisi on tuollainen siitä syystä että olet ulkomaalainen, tai suomalainen? Ehkä hän työntäisi nokkansa joka asiaan vaikka miniä olisi venäläinenkin??
Kun olet anoppisi kotona Venäjällä, ei auta muuta kuin olla ja kestää, maassa maan tavalla. Jos et kerta kaikkiaan kestä tuollaista niin tee miehellesi selväksi ettet suostu ikipäivänä lähtemään Venäjälle anoppilaan niin kauan kuin anoppi on sellainen joka paikan kyttääjä.
Ja kun anoppi tulee Suomeen niin on parasta tehdä selväksi jo hyvissä ajoin etukäteen (vaikka miehesi välityksellä) että SUOMESSAKIN ollaan maan tavalla. Eli miniälle annetaan tarvitsemansa yksityisyys, miniän itsenäisyyttä ja mielipiteitä ym. KUNNIOITETAAN (vaikka anoppi ei olisikaan samaa mieltä) koska Suomessa tapoihin kuuluu pyrkimys tasa-arvoon jossa vanha anopinkääpä ei ole nuorta ja kokematonta miniää korkea-arvoisempi vain ikänsä ja perhesuhdeasetelman vuoksi. Laita anoppisi lupaamaan jo etukäteen että käyttäytyy Suomessa ollessaan kunnioittavasti sinua kohtaan, tai muuten ei tarvitse oleskella teidän kattonne alla.
Jos miehesi on anoppisi täydellinen vastakohta kuten väitit, hänen tulisi fiksuna miehenä ymmärtää tilanne ja sinun tunteesi kun selität hänelle (ilman nalkutusta!!!) ja pystyä sanelemaan äidilleen selvät nuotit. Jos hän vain selittelee ja välttelee mutta mitään ei tapahdu... niin voisit ehkä ottaa ne vaaleanpunaiset lasit pois silmiltäsi kun katsot täydellistä miestäsi.
En tarkoittanut, että anoppi työntäisi nokkansa joka asiaan siksi, että olen suomalainen. Olisi varmaan samoin, jos olisin venäläinen. Mutta tuon hänen et-osaa-mitään-asenteen uskon kyllä johtuvan suomalaisuudestani ja länsimaalaisuudestani. Aina pröystäilee, kuinka itse tekevät kaiken kotona, eikä melkein mitään osteta kaupasta. Aika pitkälti itsekin valmistan ruoan itse, mutten näe mitään järkeä alkaa vääntämään esim. jotain hilloa itse, jos miettii sitä, että sen saa kaupasta parilla eurolla, tai sitten voi lähteä metsään poimimaan niitä marjoja ja vääntää hilloa monta tuntia jne...
Ja siitä myös pröystäillään, kun eivät juo perheessä ollenkaan alkoholia, eivätkä polta. Hieno asiahan se on, ei siinä mitään, mutta ei sitä voi muuta kuin vittuiluna ottaa jos sitä koko ajan jankutetaan merkitsevä ilme kasvoilla, ja jos äitini on tupakan suurkuluttaja, ja nuori isäni juuri kuoli alkoholin aiheuttamiin sairauksiin. Jotain hienotunteisuutta saisi olla, koska oman isän kuolema ei ole ihan helppo juttu. Miten olisi vaikka osanotot...
Nyt muistui mieleeni toinenkin tapaus, mikä oli omiaan kertomaan tämän naikkosen luonteesta. Mieheni isä oli mieheni kanssa tehnyt remonttia kotona kaksi päivää, ovet laitettiin uusiksi, uusi kokolattiamatto, listat jne. Yksi ovi oli kuitenkin anopin mielestä väärin päin laitettua, niin, että se avautui hänen mielestää väärään suuntaan, niin jumalauta että siitä nostettiin show. Kamalaa raivoamista koko päivä, itki kuin piru, ja vihasi kaikkea ja kaikkia. Hyvin lapsellista käyttäytymistä omaa aviomiestänsä kohtaan, joka oli puurtanut niska limassa. Pettymyksen näki aika helposti hänen silmistään, surulliselta näytti koko mies, kun oli halunnut ilahduttaa vaimoansa remontilla.
Tuon maassa maan tavalla-periaatteen mukaan eläisin mielelläni itse... Mutta uskonpa, että asiasta ei tule mitään, kun anoppi tänne tulee. Ja enää en varmaankaan pysty hillitsemään itseäni ja olemaan hiljaa, kun kuuntelen hänen juttujaan, etenkin miestään kohtaan. Puhuu todella alentavasti miehestänsä, josta muuten itse pidän kymmenen kertaa enemmän. Yhä enemmän tuntuu siltä, että olisi vallan kiva asia, jos en osaisikaan venäjää lainkaan.
Moniin muihin kulttuureihin liittyvä vanhempien kunnioitus on vähän ristriitainen asia. Toisaalta arvostan sitä kamalasti, mutta sitten taas toisaalta en ymmärrä, että sen avulla saa sitten vanhemmat ihmiset käyttäytyä huonosti, ja heitä pitää "kunnioittaa", vaikka olisivat paskamaisimpia ihmisiä. Ja teitittely... Ei vain yksinkertaisesti sovi suuhuni, vaikka tiedän, että se on siellä tyypillistä. Ehkä se kuitenkin on parempi niin, että ihmistä kunnioitetaan tekojensa puolesta, eikä ikänsä ja perhesuhdeasetelmansa vuoksi, niin kuin sanoit.
Miehellä on hurjan hyvät välit äitinsä kanssa, ja siksi asiasta puhuminen onkin vaikeaa. Kyllä miestäkin ärsyttää tämä ainainen tekstiviestin lähettely ja vastaaminen kysymyksiin "Mitä kuuluu? Mitä teette?" (Näitä kysymyksiä tulee siis liioittelematta 4-6 kertaa päivässä.) Kyllähän tuo mies välillä räjähteleekin asiasta äidillensä, mutta sitten tämä ottaa ja loukkaantuu. Mies se on sitten se, joka anteeksi pyytelee. Mielestäni saisi olla kyllä vähän vahvempi näissä asioissa. Ei tuo nyt normaalia ole, että viestejä tulee monta kertaa päivässä... Hankala juttu, mutta kai täytyy vielä yrittää puhua asiasta miehen kanssa. Tätä se on, kun niitä kulttuurieroja kuitenkin on jonkin verran. Siellä ne perhesiteet ovat niin huomattavasti tiukempia, että riitaa ei haluta aikaansaada misään tapauksessa. Olisi harmi jättää Venäjän vierailut kokonaan sivuun, kun muut miehen sukulaiset ovat niin mainioita. Miehen isä on aivan ihana tyyppi, ja niin ovat muutkin hänen puoleltansa olevat sukulaiset.
Eli lyhyesti sanottuna anoppisi on harvinaisen vittumainen ja lapsellinen yksilö. Onkohan hän aina ollut tuollainen? Valitettavasti perhekeskeisessä ja hierarkisessa kulttuurissa kuten Venäjällä, anoppisi kaltainen yksilö ei osaa käyttäytyä ihmisiksi vaan käyttää diktaattorimaisen röyhkeästi hyväksi sinun alisteista asemaasi. "Onneksi" hän on näköjään yhtä v-mäinen muillekin joten loppujen lopuksi sinun ei tarvitse ottaa asioita henkilökohtaisesti.
Olen edelleen sitä mieltä että hirviöanoppisi tullessa Suomeen on sinusta - ja ennenkaikkea miehestäsi kiinni miten annatte hänen kohdella sinua. Jos miehesi hyväksyy nöyränä sen että anoppisi nöyryyttää sinua, hän pitää selvästi suhdettaan äitiinsä tärkeämpänä kuin sinuun. Minun mielestäni (siis vain minun mielestäni) tuollainen suhde ei ole loppuelämäsi arvoinen.