Onko teillä mitään periaatteita, joista ette luovu vaikka tapaisitte kuinka ihanan ihmisen hyvänsä mutta jolla on elämässä aivan eri tavoitteet kuin teillä?
No,itselläni on mielessä se, että minä olen koko ikäni tiennyt, että minusta ei ikinä mitään isukkia tule, en halua lapsia enkä halua ketään jolla lapsia on tai niitä haluaa.
No, ihmekö tuo sitten, että olen yksin sillä kaikki naiset joko haluavat lapsia tai jos eivät halua niin se johtuu siitä, että heillä niitä on jo.
En minä lapsia vihaa, en tietenkään, mutta selainen elämä ei vaan ole minua varten.
No,itselläni on mielessä se, että minä olen koko ikäni tiennyt, että minusta ei ikinä mitään isukkia tule, en halua lapsia enkä halua ketään jolla lapsia on tai niitä haluaa.
No, ihmekö tuo sitten, että olen yksin sillä kaikki naiset joko haluavat lapsia tai jos eivät halua niin se johtuu siitä, että heillä niitä on jo.
En minä lapsia vihaa, en tietenkään, mutta selainen elämä ei vaan ole minua varten.
Vastaukset 20
Vanhimmat
ovat lapsellisia, elämä opettaa sopeutumaan...
Mustavalkoiset mielipiteet ovat lähinnä
teinien uhoamista. Joskus myös aikuisenkin
mutta sellainen aikuinen on pirun rasittava
työkaverina.
Jos on aina ollut ja on edelleen hyvin voimakas tunne, että ei halua lapsia, eikö siitä kannata silloin pitää kiinni?
Mä tiedän tapauksia, joissa lapsenteosta kiinnostumaton on syystä tai toisesta kuitenkin perheytynyt. Kyse on voinut olla puolison painostuksesta, vahingosta tai siitä, että iän kertyessä lapsi kuitenkin tehdään, koska kohta on liian myöhäistä. Eikä tämä välttämättä mene aina niin, että mies ei halua lasta ja nainen haluaa. Tiedän päinvastaisiakin tapauksia.
Osa noista tapauksista on mennyt niin, että lapsiperheytyminen on osoittaunut hyväksi ratkaisuksi. Kun se lapsi on siinä ihan oikeasti, molemmat rakastavat lasta ja viihtyvät tilanteessa. Tietysti arki aina silloin tällöin on raskasta, mutta kellä ei olisi?
Sitten ovat nämä tapaukset, joissa kaikki ei ole mennyt hyvin. Siellä on masentuneita äitejä ja isiä, eron partaalla ja vain lasten tähden yhdessä sinnitteleviä pareja, ihmisiä jotka tuntevat itsensä petetyiksi ja elämänsä menetetyiksi. Kyllähän sitä lasta näissäkin perheissä rakastetaan, mutta voimat eivät aina riitä edes arjen pyörittämiseen.
Saahan sitä jokainen päättää elämässään tiettyjä asioita..
Jos se on sinulle lapsettomuus niin laita piuhat poikki ja voi taas seurustella ihan kenen kanssa vain..
Mitään ehdottomuutta ei toki pidä mantran asemaan elämässä asettaa.. tahtoo vain olla niin että mitä et koskaan.. saat rättinä silmille..
On minullakin yksi periaate.. ikinä ei väkivaltaista, panettelijaa, alistavaa miestä enää.. kaikki periaatteet tuskin siis ovat niin pahasta.
mikä periaate se on. Toi sun periaate ettet halua lapsia on niin iso juttu, että ehdottomasti on oltava sellainen nainen joka ei myöskään halua lapsia. Jos oot sellasen naisen kanssa joka haluaa lapsia, niin suhde ei tuu kestään. (Mun serkulle tuli ero ton asian takia). Eli ite pääsee loppu pelissä helpommalla kun ottaa itselleen sellaisen kumppanin joka haluaa samoja asioita ja arvostaa samoja asioita, vaikka tuntuis ettei sellasia meinaa löytyä.
Mulla on vähän pienempi periaate: en maista röökiä. No, jos kyse olisi elämästä ja kuolemasta niin silloin kyllä.
Joskus minäkin luulin, että lapset eivät
ole minun elämääni. Toisin kävi. Onneksi!
Lapset ovat tärkeintä ja parasta mitä voit
saavuttaa. Naisia tulee ja menee mutta omat
lapset ovat pieniä vain kerran elämässä!
Ihmiselämässä on vain yksi järjellinen tarkoitus
ja se on omien lapsien kasvattaminen. Kaikki muu
on epäoleellista tauhkaa. Myös se yliarvostettu
"seksikin". Seksiä saa mistä vaan. Se ei ole
mitään sen tunteen rinnalla, kun lapsi sanoo
"isi mä akattan sua".
"Ihmiselämässä on vain yksi järjellinen tarkoitus
ja se on omien lapsien kasvattaminen"
Lapset voi olla sulle elämän täyttymys mutta eihän se sitä kaikille oo. Älä yleistä.
Tahallaanko sinä yrität ärsyttää minua? Kun minä teini-ikäisenä kerroin itseäni vanhemmille ihmisille että minä en koskaan mitään lapsia halua ja se on varma asia se niin ne vanhemmat kätkätti, että ootas kun tulee sulle ikää lisää niin mieli muuttuu.
No, minä olen kohta 35v eikä mieli ole muuttunut vaan pelkästään vahvistunut. Kaikille ei mikään perhe-elämä vaan sovi ja tuollaiset vitun "noin minäkin ajattelin kunnes..."-höpinät saavat vaan minut ärsyyntymään.
Ei se ole ärsyttämistä, se on normaalia käännynnäisen intoa. Kyllä tuota mieltä voi (ja saa) olla ihan vilpittömästi, mutta tietysti olisi kohteliasta olla yleistämättä omaa innostustaan koko ihmiskuntaan.
Mä olen päässyt jo nelikymppiseksi ilman vauvakuumetta. Tykkään lapsista, mutta minun puolestani saavat olla jonkun toisen lapsia.
Et arvaakaan, montako kertaa mulle on sanottu, että muutat vielä mieles... No, nykyään alkaa kyllä jo tulla enemmän tota kyllä sua vielä kaduttaa -tyyppistä. Ja kieltämättä se ärsyttää silloin, kun lapselliset esittävät sen oman elämäntapansa ainoana oikeana ja lapsettomuuden vääränä valintana.
Joo, mä vähän provosoiduin tuosta viestistä ja nyt kaduttaa kielenkäyttöni. Kuitenkin, minut sai pillastumaan tuo asenne, että "minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä mutta kyllä sinäkin vielä totuuden löydät".
Naisilla se on taatusti monin verroin vaikeampaa olla lapseton. Tietoisesti lapseton nainen on ympäristön mielestä jollain tavalla outo.
Joidenkin ihmisten on vaan vaikeata tajuta sitä, että se mikä sopii itselle ei todellakaan sovi kaikille.
Itsekin tykkään serkun pikkulapsista ja leikin niiden kanssa mutta olen todella iloinen että minun ei tarvitse heidän kanssaan olla koko ajan vaan silloin kun itseäni huvittaa.
Itsekin olen aikoinani vetänyt yhden jos toisen herneen nenään "kyllä sinäkin vielä" -hurmiosta. Varsinkin silloin, kun samat ihmiset tulevat narisemaan, miten helppoa lapsettomille on työaikojen, lomien, ex tempore baarireissujen ja teatterikäyntien järjestely. Kun voi vaan mennä, eikä tarvitse miettiä lasten hoitoa ja koulua ja harrastuksia.
No niin, no niin ei tarvitsekaan, piru vie ;)
Oon ite vielä aika nuori (28), mutta joskus ärsyttää kun jotkut kyselee "koskas te hankitte lapsia"? Sanon vaan että "sitten kun ollaan siihen valmiita, jos koskaan, sen näkee sitten". Ja tota marinaa saa tosiaan kuulla niiltä joilla on lapsia, kavereiltakin. Joskus tekis mieli sanoo että oliko pakko hankkia lapsi jos ei kestä lapsiperheen arkea. Kyllähän se on tiedossa etukäteen että lapsen hoito tulee olemaan tosi rankkaa ja aikaa vievää eikä voi mennä ja tehdä niinkuin ennen lasta, mutta silti on päätetty yrittää lasta. "Joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön" ;)
1. ei lapsia haluavaa
2. ei uskovaista
3. ei parisuhteessa jo olevaa
Tehköön lapsensa jonkun muun kanssa, taikauskoisuus hämärtää todellisuudentajun ja kuka tarvitsee petollisuuteen taipuvaista?
Kuulostaa hyvältä! Minkähän takia joka kerta kun sanoo, että ei lapsia halua niin joku aivan varmasti rientää sanomaan, että kyllä se mieli muuttuu vaikka teini-ikä on enää kaukainen muisto eikä kertaakaan ole mieli tuon asian suhteen muuttunut
Tai sitten pidetään muuten tyhmänä tai outona tyyppinä jos ei halua lapsia. Ihan kuin kaikkien pitäis haluta lapsia automaattisesti.
Itselleni lapset ovat tärkein ja paras asia, mutta eihän tarkoita, että niin olisi kaikille.
Itse olen eroamassa ja iältäni reilu nelikymppinen. Klassinen "eroon kasvaminen" vieraine naisineen jne. Monesti tässä eroprosessin aikana on tullut mieleen, miksi olemme ylipäätään menneet naimisiin ja miksi emme käyneet tarkempaa arvokeskustelua mieheni kanssa. Itselle tärkeistä asioista kannattaisi pitää kiinni ja toisaalta myöntää se, että jossain asioissa ollaan erilaisia. Jos nuo erilaisuudet ovat tärkeitä eikä niistä aio tinkiä, on vakavasti mietittävä, miten niiden kanssa luovitaan. Voi käydä kuten meillä, että loppujen lopuksi nuo erilaisuudet kaataa kuitenkin suhteen.
Pidä vain kiinni lapsettomuushalustasi, jos se on sinulle tärkeää. Voi olla, että se kaduttaa myöhemmin. Aivan varmasti kaduttaa, jos jonkun muun painostuksesta taivut "yleisön" tahtoon.
Kyllähän mieli voi ihmisillä muuttua eikä se ole mikään häpeä. Tässä lapsettomuusasiassa vaan huvittava piirre on se, että koskaan ei sanota toisin päin, eli jos joku sanoo nuorena, että varmasti haluaa lapsia niin ei hänelle kukaan sano, että kyllä mieli voi muuttua, noin ei vaan sanota vaikka aivan varmasti noinkin päin mielen muuttumista tapahtuu.
Omalta osaltani voin sanoa jo tässä iässäaivan varmasti että mieli ei koskaan muutu ja tuon asian olen tiennyt jo hyvin nuorena. Senkin takia en itse kenellekään nuorelle ihmiselle ala kätkättämään jos hänellä tuntuu olevan hyvin varmoja mielipiteitä omasta tulevaisuudesta sillä tiedän kuinka ärsyttävältä se kuulostaa.
No, minun kohdallani tämä lapsia haluamattomuus on sittenkin teoreettista sillä olen usein aiemmin sanonut että en edes löydä ketään naista vaikka sellasien haluaisin löytää, siis vanhanpojan elämä on edessä, joten en ala tuosta enempää saarnaamaan,se on näitäpalstoja seuranneille tullut hyvin selväksi.
Kuitenkin, vaikka yksinäisyys ahdistaakin minua niin jos yksinäisyyden vaihtoehtona olisi perhe-elämä lapsineen niin valitsisin sittenkin mielummin yksin olemisen, joten ei liene järkevää nurista yksinäisyydestäkään jos on sellaisia reunaehtoja asettanut että ei halua elämää johon kuuluu lapsia.
Kerran äitipuolen vaativaa roolia kokeilleena voin sanoa, että siihen hommaan en hevillä enää ryhdy. Saa olla aika ihmeellinen mies, mahtavat lapset ja ennenmuuta fixu lasten äiti, jotta lähtisin tuohon kuvioon toista kertaa.
Ehdottomasti en ala suhteeseen varatun miehen kanssa, siitä ei edes keskustella.
kuinka paljon on lapsettomia perheitä tupakasta ja alkoholista löytyy syy siihen ei hoitoja jos tupakoi.