Mulla on sellainen tilanne, että mies on muuttamassa kodistamme pois. Meillä on kaksi lasta, 4- ja 6- vuotiaat. Kohta 12 vuotta yhdessäoloa takana ja nyt mies on saanut päähänsä ettei rakasta minua enää. Toista naista hänellä ei ole ja uskon sen. Illat on itketty yhdessä ja hän on pahoillaan minun vuoksi, kun minusta tuntuu niin pahalle. Onko kokemusta, mitä lapsille kannattaa sanoa. Toivon, että mies hetken yksinoltuaan tajuaa, mitä menettää ja tulee takaisin ja siitä hän on puhunutkin.
Ensi maanantaina mies muuttaa ja ajattelin, etten kuitenkaan vielä kertoisi lapsille totuutta. Itse pitäisi saada voimia, että jaksaa mennä töihin maanantaina ja hoitaa lapset yksin. Perheneuvojallakin käydään.
Ensi maanantaina mies muuttaa ja ajattelin, etten kuitenkaan vielä kertoisi lapsille totuutta. Itse pitäisi saada voimia, että jaksaa mennä töihin maanantaina ja hoitaa lapset yksin. Perheneuvojallakin käydään.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Klassikko tapaus, vaikkei hän sitä tietty myönnäkkään. Myöhemmin sitten huomaat kuinka nopsaan hän sen uuden sitten löysikään....
Mun mies hokenut samaa koko syksyn: Ei rakasta mua enää ja haluaa erota. Eikä kuulemma ole toista. Mutta olin 95 % varma, että sillä on toinen. Onneksi sain sen kiinni. Nyt ero tulossa. Ja ukko on niin rakastunu...
Itse olen aivan samassa tilanteessa. Tosin muuttopäivää ei vielä ole päätetty, mutta kohta vuoden verran olen sanonut ettei tästä tule mitään ja haluan eron. Eikä ole mitään toista naista. Tietysti mahdollisuus siihen kasvaa koko ajan, kun vaimo haluaa vain pitkittää ja pyytää yrittämään vielä. Varmaan se naisilla on tarkoituskin. On niin mukava pistää ero toisen naisen piikkiin verrattuna siihen, että tulee vain jätetyksi. Koska eihän naisissa koskaan ole mitään vikaa, minkä takia tulisivat jätetyksi...
ei ole mitään syytä miksen kertoisi koko maailmalle, että minut on jätetty. Parempihan se on, että on jätetty suhteen toimimattomuuden vuoksi kuin toisen ihmisen vuoksi. Me kuitenkin yritämme molemmat vielä, tosin nyt kokeillaan erillään asumista. Tsemppiä sullekin ja kokeile sinäkin eloa yksinään ilman puolisoa. Onko lapsia? Missään nimessä minäkään en lasten vuoksi suhdetta pidä yllä, vaikkakin heidän vuokseen yrittää enemmän.
Joo meillä myös kaksi lasta (4 ja 7 vuotiaat) ja yhdessäoloa takana aika tarkkaan 12 vuotta. Eikös olekin mielenkiintoista? Taitaa olla jonkinlainen kriisivaihe, kun lapset ovat kasvaneet vauvaiästä ulos. Nyt olisi aikaa parisuhteelle, mutta kun se ei vain toimi, ei sitten millään. Meillä vaimo on mielestäni jumiutunut lasten hoivaamiseen, vaikka he eivät sitä hoivaa enää niin paljon tarvitse. Parisuhteessa hän taas muistelee aikaa ennen lapsia, että pitäisi olla samanlaista. No joo, siitä nyt on vain kohta kahdeksan vuotta aikaa ja ei minua ainakaan enää kiinnosta samat jutut kuin silloin. Molemmat ovat muuttuneet ja parisuhde ei enää voi nojata samoihin asioihin kuin vuosikymmen sitten. Ehkä erillään asuminen toisi näkemystä asioihin.
Jotenkin tuntuu, että naiset käyttävät lapsia myös jonkinlaisena pakokeinona, lapsiin on niin helppo vedota, kun ei enää uskalla tai halua kohdata toista aikuista.
Ei ole mitään hyötyä katsella jonnekkin menneisyytenn, minä on ollut se on ollutta, nykyisyydestä pitäisi tehdä mahdollisimman hyvä, eikä haikailla tulevaa tai mennyttä.
Jos on vielä vetovoimaa toisiinsa ja halua toteuttaa asioita yhdessä niin aina löytyy yhteistä aikaa, joskus ne lapset vain täytyy siirtää pikkuisen "sivulle", eivät he siitä kärsi. Hmmm.. ellei sitten äiti opeta lapsia täysin itsestään riippuvaisiksi. Silloin voikin alkaa miettimään onko se äiti, joka haluaakin ripustautua lapsiin ja mikä koko avioliiton merkitys oikein on.....
Hei, sullahan on sitten vastaavanlainen tilanne kuin minullakin. Oletteko olleet perheneuvojalla? Me olemme ja se kyllä kannattaa meillä. Kaikkea sitä lapsuudestakin oikeasti kaivetaan ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Olen myös itse ymmärtänyt nyt tuon lapsen hoivaamisen ja sen, etteivät lapset ole enää vauvoja. Itse tosin en ole mikään kotiäitityyppi ja pidän elämästämme lasten kanssa. Sitä vaan en ole huomannut, että meillekin on tullut kriisi kun sitä vapaa-aikaa oikeasti on enemmän, muttei sitä osaa oikein käyttää. Enemmän pitäisi ottaa aikaa itselle ja muistaa viettää puolison kanssa kahdenkeskistä aikaa. Minä olen ylpeä itsestäni: olin tänään stressiloman jälkeen töissä ja tuli tosi hyvä fiilis. Mulla oli kivaa ja sain voimia lähettää mieheni vuokrakämppään ja vieläkään ei sureta. Ymmärrän sinua, mutta ymmärrän puolisoasikin. Yrittäkää kuitenkin kaikkea.
ps. meille tulee 12 vuotta täyteen parin kuukauden päästä ja samaan aikaan lapset ovat sitten 5 ja 7v. :)
minä olen kanssasi samaa mieltä. Missään nimessä en lasten vuoksi parisuhdetta pidä yllä. Lapset tosin on meitä nyt yhdessä pitävä voima. Mies lähti kotoa tänään, eikä nyt juuri sureta yhtään. Minulla on onneksi paljon ystäviä, joilta olen saanut tukea. Lapset ottavat asiat niin kuin ne ovat. Katsotaan mitä tulevat päivät tuovat meille tullessaan. Toivon, etten koskaan pidä lapsiani välikappaleina. He ovat tässä meidän suhteessa mukana. Minä itse yritän elää nyt tässä hetkessä ja yritän olla murehtimatta tulevaa. Menneisyyteen en ole koskaan kaivannut takaisin.
Ei ole perheneuvojalle asti vielä menty. Itse olin vuosi sitten sitä mieltä, että ei tässä sellaista tarvita. Nyt olen vahvasti sillä kannalla, että kyllä meidän pitää mennä sinne. Pitäisi vain saada vaimo samalla kannalle. Luulisin, että umpisolmu aukeaisi sitten aika nopeastikin. Sitä en tiedä, mihin suuntaan asiat sitten menevät.
Onneksi olkoon hyvästä olostasi ja kiitos kannustuksesta!
...sinulle. Erossakin pitäisi muistaa kannustaa ihmistä eikä voivotella ja surkutella. Elämä jatkuu ja se millainen äiti olet lapsillesi on sinusta itsestäsi kiinni. Hyvä vanhemmuus ei vaadi kulisseja, jaksamista sinulle ja ennenkaikkea positiivista otetta. Kuullostat kyllä selviytyjältä ja itse muutama vuosi sitten eronneena voin lohduttaa, että lapset selviytyvät kyllä, asenteethan imuroidaan juuri vanhemmilta.
se hyvä olo kauan kestänyt kun nuorimmainen pistää niin vastaan kaikessa. Työt kyllä piristivät tänäänkin. Menkää perheneuvojalle. Jos ei muuta niin siellä oppii itseään tuntemaan ja ehkä toista ymmärtämään toiselta kantilta. Miten teillä lapset ovat reagoineet?
Lapset on mahdollisuuksien mukaan pidetty riidoista ja koko hässäkästä sivussa. Kun ei ole vielä päätöstä asioiden tekemisestä suuntaan tai toiseen. Mutta näkeehän sen, että jollakin tavalla he reagoivat ja reagoinnin kohde on - yllätys, yllätys - äiti. Kaikki asiat ovat äidin kanssa vaikeita, pukemisesta lähtien. Toisaalta on todella vaikea sanoa, kuinka paljon se on seurausta tästä tilanteesta.
myös lapset ovat reagoineet ja vaikka heille nyt on kerrottu, että isä on muuttanut viikoksi pois, niin eivät he silti tietysti koko tilannetta tiedä ja voi ymmärtää. Mielestäni teimme oikean ratkaisun, kun kerroimme heille, muttemme mekään kertonut, ennen kuin jotain oikeasti muuttui. Tuo pukeminen on lapselle vaikea asia ja meilläkin mies pärjää lapsen pukemisessa paremmin kuin minä. Kuten usein myös muissa asioissa. Joten en usko, että vaimossasi on tämän suhteen mitään vikaa. Äidit ja naiset nyt saavat kaikki kiukut ja se on kai kestettävä. Enkä oikein usko sitäkään, että teidän tilanne lapsista vaikeampi on tehnyt. Meillä ainakin parisuhteen rakoillessa lapset ovat saaneet enemmän huomiota ja aikaa kuin ennen. Välillä tuntuu, että on oikein kilpailtu siitä, kumpi saa olla lasten kanssa vaikka yhteiselokin sujuu.
Ilman muuta siinä vaiheessa pitääkin kertoa, kun jotain oikeasti muuttuu. Ja pitää kertoa kaunistelematta, mutta lapsen ymmärtämin käsittein.
En tarkoittanut että vaimossani olisi vikaa, vaan nimenomaan sitä että äidit saavat aina ottaa kiukut vastaan. Oli se kiukuttelun syy sitten mikä hyvänsä. Mutta vaikea on lapsista tietää, miten tilanne vaikuttaa. Lapsethan haluavat, että vanhemmat olisivat onnellisia. Kai he väkisinkin huomaavat, jos asiat eivät ole niin.
edellisen vastaajan kanssa, pahoin pelkään että taustalla on toinen nainen, koska niin se vaan aina lopulta on.
Itsellä sama kokemus, mies yhtääkkiä sanoi ettei rakasta enää, eikä rakkaus tule takaisin vaikka mitä tekisi. Ja kun olin muuttanut lasten kanssa pois niin selvisi että toinen nainen oli kuvioissa mukana, työkaveri...
Voimia ja jaksamista sulle kuitenkin, toivottavasti asiat järjestyy parhain päin.
Jos sillä nyt on oikeasti toinen nainen, niin mitä sitten? Miten se muuttaa tilannetta, ero on kuitenkin ero.
Toisessa naisessa/miehessä on kyllä se kiva puoli jätetylle, että siitä saa vallan kätevän syypään koko eroon. Sekä samalla marttyyrin viitan itsellensä, jopa lähes pyhimyksen aseman... Vaikka totuus on se, että toimivaan parisuhteeseen ei kolmatta pyörää mahdu väliin. Pettäminen ja se toinen nainen/mies on seurausta tilanteesta.
Patologiset tapapettäjät sitten ihan erikseen, mutta sellaisesta ei nytkään ole kysymys.
Valmistelkaa nyt herran jestas niitä lapsia. Aika kamalaa, että yhtenä päivänä isä ei vain tulekkaan enää kotiin. Olisi kyllä kiire kertoa.
Toinen hänellä on pommi varmasti.IKävä sanoa suoraan, mutta näin se aina menee.Ja hän ei sitä paljasta,koska haluaa pitää takaoven auki.
..takasin EI ole tulemista.
Miehelläsi on saletisti toinen nainen. Mies ei ikinä halua eroa, ellei uutta ole näköpiirissä. Miksi se muuten luopuisi saavutetuista eduistaan?
Pyydä häntä miettimään todella tarkasti, haluaako todella menettää kaiken ihastuksen takia?? Ja että takaisin ei ole tulemista.
Mikäli hyväksyt pettämisen, sovi asiasta hänen kanssaan. Erotahan ei ole pakko, jos kestät asian.
Asiaa on mietittävä myös lasten kannalta. Kysy mieheltäsi, tajuaako hän, miten paljon pienikin ero vaikuttaa lapsiin, puhumattakaan epätietoisuudessa eläminen. Ero on hoidettava siten, että sovituista asioista pidetään myös kiinni. Eli jos mies lähtee, hän luopuu perhe-elämästään kokonaan. Siinähän valitsee.
Tottakai lapsille kerrotaan, mutta jos voisin niitä vielä säästää pahimmalta surulta jos mies sitten tulisi järkiinsä.
Meillä päättyi liitto eroon yli kymmenen yhteisen vuoden jälkeen kun eikä kuvioon todellakaan liittynyt toista naista (eikä toista miestä), vaikka tunteet exääni kohtaan hiipuivatkin vähitellen. Herranjestas, kyllä sitä rakkaus voi hiipua muistakin syistä. Ihmiset muuttuvat, eivät aina parempaan suuntaan.
näinhän ne aina sanoo, ettei ole toista. Niin sanoi minunkin, ja suoraan lähti toisen luokse. Kuukausi eron jälkeen se onkin "yllättäen" tavannut jonkun toisen.
Mitä sitten vaikka ap:n miehellä on "toinen nainen"?
Mitä se mitenkään muuttaa tilannetta?
...itselläni täysin sama juttu..."ei rakasta enää"...niinhän se selvisi sitten, että työkaverinsa kanssa pikkuvaimo oli touhunnut jo aikapäivää, ikävä kyllä...käytäppä nainen aivojasi, äläkä ole samanlainen idiootti kuin minä!!! koeta kestää...
Syyta et miehesi tunteiden hiipumiselle ehka loyda. Joskus niin vain saattaa kayda. Mutta silmaan pisti tuo etta "mies saattaa ehka tulla viela takaisin". Miehesi ei valttamatta tarkoita sita todella, luulee ehka etta ero on sinulle helpompi kestaa, jos on viela toivoa yhteenpaluusta. asia ei ole nain, koska jos jaat elattelemaan toivoa, oma surutyon aloittaminen vain viivastyy, mika ei ole hyva!
minäkin olen miettinyt, että surutyö vain siirtyy. Tilanne kuitenkin mieheni puolelta on se, ettei hän tiedä mitä pitäisi tehdä ja erilleenmuutto varmasti avaa hänen silmänsä siitä, että mitä on olla ilman lapsia ja minua. Elän kuitenkin toivossa. En usko että hänellä on toista, tänään siitä monta kertaa kysyin ja juttelin. Kaikki muut kommentit ovat olleet sillä linjalla.
päätäs lyöt seinään, kyllä se toinen nainen on, vakuutteluista huolimatta.
Jos isä on se joka haluaa erota ja haluaa muuttaa pois ja jättää äidin ja lapset, sanopa sille iskälle, että isä kertoo itse lapsille, mikä on tilanne ja miksi isä muuttaa pois. Näin olisi reilua ja näin sinun ei tarvitse selitellä lapsille isän puolesta mitään vaan isä sanoo itse lapsille sen mitä haluaa sanoa asiasta heille.
Samaa mieltä kahdesta asiasta.
Sano rauhallisesti miehelle, että tämä saa kertoa lapsille nätisti, ettei enää asu lasten kanssa, koska ...
Se on lapsille selvempää, muuten näkevät syyn itsessään.
Ja toiseksi: Ihan varmasti on kyseessä toinen nainen. Meillä se oli myös työkaveri. Mies kielsi loppuun asti. Semmoisia surkimuksia usein miehet, jättävät kaiken jälkeensä, antavat naisen selittää, lyttäävät pipon silmille ja häipyvät.
"Semmoisia surkimuksia usein miehet, jättävät kaiken jälkeensä, antavat naisen selittää, lyttäävät pipon silmille ja häipyvät. "
Kyllä yhtä raukkamaisesti toimivia löytyy molemmista sukupuolista.
on tarkoitus yhdessä kertoa lapsille ja hän saa jutun kyllä aloittaa. Laitoin miehen jo kertomaan päiväkotiin, koska ihan varmasti lapset tulevat reagoimaan. Kyllä tulevaisuus pelottaa ja mielestäni tämä on ihan turhaa kun kaikki on hyvin, perusasiat kohdallaan jne.
Eikä ollu toinen nainen kuvioissa.Nyt ollaan 1.5kk asuttu erillään ja itse huomasin nyt kuinka viisas päätös se oli! Olis niin raastavaa ollu jatkaa kun toisella ei kerran ole tunteita.Sitä oon saanu kuulla kauan ja on itsensä alas painamista kun vaan roikkuu toisessa eikä saa rakkautta.
Nyt rakastan itteäni niin paljon että tosissani huomasin kuinka paljon mua nöyryytettiin ja pidettiin kynnysmattona.Nyt on niin hyvä olo ja hyvä itsetunto ja saan antaa kaiken ajan vain lapsille.Tosin ite tein tätä eron ajatustyötä jo vuosia,mikä on helpottanu kaikkea uskomattoman paljon! Yhtäkkiset erot on repiviä ja jos vanhemmilla on hyvä olla niin on lapsillakin.Meillä lapset on jo nyt paljon tasapainosempia kun saavat elää ilosen ja jaksavan äidin kanssa...
Pyydä apua kaikessa niin paljon kun tunnet tarvivan!Huolehdi itestäsi,se on tosi tärkeää,sitä kautta huolehdit paljosta lapsillekin...
Kyllä se parhainpäin kääntyy,jokaisella on kohtalonsa joihin ei aina voi ite vaikuttaa,mutta omaan mieleen ja jaksamiseen voi vaikuttaa,kun ei katkeroidu ja etsii asioista hyvän puolen vaikka se välillä olisi kuinka vaikeaa...
Jaksamista sulle kovasti!
kannustavista sanoista. Hyvä että on joku jolla ei ole kokemusta pelkästään pettämisestä. Minä en vain ole kokenut mitään nöyryytystä enkä mitään muutakaan huonoa kohtelua. Odotan että pari viikkoa/kuukautta erillään auttaa.
Huomenna mies minun avustuksella kertoo lapsille ja katsotaan sitten miten käy. Maanantaina mies on vikaa iltaa lasten kanssa viikkoon ja sitten mun pitäisi olla viikko erossa lapsista.
Tiedän että mun pitää huolehtia itsestäni ja lopettaa tämä itenisurkuttelu ja itkeminen, mutta... Onneksi minulla on ystäviä ja sukulaisia, enimmäkseen tosin miehen sukulaisia apuna. Ja mieskin auttaa, koko ajan se kainalossa vielä kiehnaa kun ero lähenee..
Olen itse ollut sitä mieltä, että lapsille pitää olla mahdollisimman rehellinen, kuitenkin heitä suojellen. Lapselle jopa uusissa tilanteissa löytyy jännittäviäkin piirteitä. Mutta siinä sinun ja miehesi pitäisi pitää kuitenkin vahva ja yhtenäinen linja, eli että lapsien täytyy saada tuntea, että heitä rakastetaan, heistä huolehditaan, heillä on edeleen äiti ja isä ja nyt heillä on myös kaksi kotia.
Voiko rakkautta toiseen ihmiseen pakottaa? Ei voi ja on sääli, kun se loppuu ja todella repivää, kun joutuu hajottamaan jotain joka on yhdessä luotu. Voiko siitä ketään syyttää, onko oikein edes syyllistää, mielestäni ei.
"Voiko rakkautta toiseen ihmiseen pakottaa? Ei voi ja on sääli, kun se loppuu ja todella repivää, kun joutuu hajottamaan jotain joka on yhdessä luotu. Voiko siitä ketään syyttää, onko oikein edes syyllistää, mielestäni ei."
Aika vähän täällä on puhuttu siitä, että liittoa solmittaessa melkein aina toinen on paljon rakastuneempi kuin toinen.
Joskus tuntuu kuin vain harvat saisivat sen jota todella rakastavat.
En sitten tiedä, mitä voi arjen tullen tehdä, kun jo alkutilanne on tämä. Moni nainen ajattelee perheen perustamista ja lasten saamista ja turvallista arkea. Mutta ei tule ajatelleeksi, että se arki onkin vaikea kestää, kun alunalkaenkaan ei ole panostanut erityisesti mieheen.
Itse naisena sanoisin, ei ole koskaan ollut kiire naimisiin, lapsetkin olivat enemmän miehen toive, siihenkään ei itselläni mikään kiire ollut.
Itse ehkä ajattelin enemmän että "perhe" on kokonaisuus...johon kuuluu yhteiset jutut ja omat jutut. No....sitten, kun ne yhteiset jutut pikkuhiljaa lakkasivat kiinnostamasta ja omien juttujen osuus vain molemmilla lisääntyi oli parempi erota.
Lapsia ei missään vaiheessa unohdettu. lapsia paapotaan monesti liikaakin, pumpuli ei ole hyvä kasvualusta. Valitettavasti lapsikin joutuu läpikäymään vastoinkäymisiä, aikuisen vastuulla on taas se, kuinka vahvaksi hän lapsensa kasvattaa ja auttaa läpikäymään ja kohtaamaan myös ikävyydet.
Minä en ole ennen tätä edes miettinyt että avioliittoni voisi loppua. Olen rakastanut miestäni aina, joskus enemmän joskus vähemmän. Arjesta olen nauttinut ja miestäni tämä arki rutiineineen ja varsinkin aikatauluineen ja kiireineen nyt ärsyttää. En usko, että hän kuitenkaan nauttii yksinäisyydestä ja rutiininpuutteistakaan.
Minä itse koin, että panostin mieheeni ja nyt mies on sitten kertonut, ettei ole panostustani huomannut. Ja me kun puhumme asioista, ajattele sitten niitä joilla kommunikaatio ei pelaa.
"Miehet eivät koskaan jää tyhjän päälle" sanoi eräs vanhempi nainen minulle, kun kerroin erostani. Mieheni halusi puolitoista vuotta sitten eron ja samalla ilmoitti, ettei toista naista ole. Minä uskoin aluksi asian, mutta epäilys kuitenkin heräsi. Loppujen lopuksi sieltä löytyi toinen nainen. Huomattavasti nuorempi "lenkki- ja työmatkaystävä". Mies väitti koko ajan, ettei tällä toisella naisella ole mitään vaikutusta eroomme. Väitti minulle, väitti perheelleen ja väitti ystävilleen. Vielä virallisen eron jälkeen viime kesänä mies ilkesi valehdella minulle, ettei tämä toinen nainen ole vaikuttanut eroon! Nyt mies maksaa valehtelustaan. Minulle sillä ei enää ole merkitystä, mutta perheensä ja ystäviensä luottamuksen hän on menettänyt. Olen hänen puolestaan surullinenkin. Ennen niin rehellinen ja luotettava ihminen muuttui tämän uuden naisen myötä valehtelijaksi. Toisaalta olen ajatellut laulun sanoin, "sitä saa, mitä tilaa"...
Ei ihme, että miehenne ovat teidät jättäneet. En minäkään tuollaisia katkeria selän takana paskaa jauhavia narttuja viitsisi katsella. Ei tuollaisen ämmän jättämiseen tosiaankaan tarvita toista naista, vaan ihan vain halu saada oma elämänäs takaisin riittää. Kokemusta on.
Jos mies eron jälkeen löytää uuden naisen niin exän ja tämän ystävien/sukulaisten mielestä kyseinen nainen on AINA syypää eroon, vaikka tämän uuden ihmisen tapaaminen olisi tapahtunut vasta vuosia eron jälkeen. Totuus on kuitenkin, että toimivaan parisuhteeseen ei kukaan tule väliin. Jos avioliitto päättyy mukamas "toisen naisen/miehen" takia niin se olisi päättynyt joka tapauksessa. Näin se vaan on.
Hyvään suhteeseen ei kolmansia mahdu!!
Kaipa se on jotenkin ymmärrettävää, että aina etsitään syyllisiä ja tietty on helpoin, jos löytyisi se "toinen nainen" tai "toinen mies", siis ulkopuolinen pahis, jota ongelmista voisi syyttää. Johon purkaa vihansa, kaunansa, turhautumisensa myös pelon jätetyksi tulemisesta.
Kuitenkin hyvät ihmiset KATSOKAA PEILIIN ja olkaa rehellisiä itsellenne, osasyyllinen löytyy myös sieltä!
Ei omia tekemisiään voi oikeuttaa huonolla parisuhteella. Pettäminen on pahemman luokan satuttamista ja loukkaamista, jonka toteuttaminen on kunkin oma valinta.
Toinen puoliso voi olla osaltaan vastuussa huonosta parisuhteesta, mutta eihän se oikeuta lyömäänkään häntä, vai mitä. Ja mikä ihme siinä on, että joku valitsee ratkaisuksi huonoon avioliittoon pettämisen. Eikö terapia tai keskusteleminen voisi olla parempi ja humaanimpi vaihtoehto?
Aika raukkamainen asenne teillä, jos saanen sanoa. Itse kuulun niihin ns. pettäjiin ja minulla on sentään sen verran munaa ottaa vastuu omista tekemisistäni eikä syyllistää siitä muita. Kyse oli täysin omasta heikkoudesta ja vastuunkantamisen kiertämisestä. Oma egon kohotus oli mukavampaa ja jännittävämpää kuin sitoutua toiseen ihmiseen.
Usein on jopa niin, ettei puoliso tiedä, että parisuhteessa "menee huonosti", jollei sitä sanota ääneen. Onhan tuo aika säälittävää perustelua, jos ensin ei ole tehty YHDESSÄ kaikkea mahdollista liiton pelastamiseksi.
On huvittavaa, että joku voi lievittää omaatuntoansa hokemalla, että "hyvään parisuhteeseen ei mahdu kolmatta pyörää". Periaatteessa on sama kuin perustelisi murhaa uhrin käytöksellä. Hivenen toivoisi enemmän itsekritiikkiä tältä nykyajan hedonistiselta kulttuurilta, jonka harhaa hömppämedia pitää yllä kaikin voimin. Täälläkin tuntuu moni heittäytyneen "tunteidensa vietäväksi", jotka pakottavat ihmisen tekemään asioita vastoin tahtoaan.
Kenelle lienee "Jokainen vastaa tekemisistään" viestinsä tarkoittanut ei täysin vastauksesta selviä. Ainakaan mä en ole missään vaiheessa puhunut pettämisen oikeutuksesta, vaan päinvastoin totesin, että avioeron syynä ei suinkaan AINA ole toinen nainen/mies ja jos eronnut ihminen eron JÄLKEEN tapaa uuden ihmisen niin aika raukkamaista on tätä pitää syyllisenä eroon.
Siitä olen kuitenkin täysin vakuuttunut, että toimivaan ja hyvään parisuhteeseen ei mikään kolmas pyörä tule väliin. JOS tällaista käy niin kyseinen suhde ei ole kunnossa. Mulle ei näin käynyt enkä tosiaankaan usko noiden katkerien jätettyjen ämmien tilitystä toisesta naisesta eron syyllisenä. Kyllä vika on silloin suhteessa ja yhtälailla molemmissa osapuolissa. Tosin kaikki parisuhteet eivät ole pelastamisen arvoisia, vaan joskus ero on oikeasti paras ratkaisu kaikille osapuolille.
Ymmärsin ja luin viestisi väärin. Täällä joku muu tosin selitti tekojaan parisuhteensa toimimattomuudella.
Siitä olen samaa mieltä, etteivät lähellekään kaikki erot johdu pettämisestä. Tosin aika vähän tuntuvat parit keskustelevan suhteensa tilasta. Sitten vain yksi päivä toinen toteaa ettei suhde ole toiminut vuosiin. Harva sitä kuitenkaan sellainen meedio on, että osaa lukea toisen ajatukset.
Jos alkaa v*tuttamaan, niin on reilua alkaa puhua siitä ajoissa, eikä sitten kun taksin valot vilahtavat pihassa. Tällöin asialle ehkä voi edes yrittää tehdä jotain. Etenkin lapsiperheissä tämä on tärkeää. Huonoja aikoja(joskus pitkiäkin sellaisia) tulee varmasti kaikille.
Pettäminen ei sitä paitsi ole koskaan jonkun ulkopuolisen kolmannen osapuolen vastuulla, vaan sen puolison joka "pettää" suhteessa. Eli suomeksi sanottuna: "jokainen vastaa omista teistaan, ei kukaan muu".
jos noin on päässyt käymään ja itse edelleen kuitenkin vilpittömästi rakastat miestäsi.
Voit jättää omaan arvoon nuo toisesta naisesta huutelut, ne on katkerien jätettyjen itkua. Mahdollistahan on, että miehesi löytää uuden, pois muutettuaanhan hän tuntee itsensä vapaaksi. Uuden löytymiseen ei joskus tarvita kuin pieni hetki, mistä se kähtee alkuun.
Muista kuitenkin ettei uusi ole sen parempi tai huonompi ihminen kuin sinä itse, hän saattaa vain tuntua miehestäsi tällä hetkellä itselleen sopivammalta.
Omaa tilanteesi helpottuu pikemmin, jos käännät katseesi uuteen, etkä jää märehtimään vanhaa. Yhteistyö entisen kumppanin kanssa lasten osalta voi toimia ihan hyvin, jos vanemmilla itsellään on siihen halua. Terv. nimim. kokemusta on.
rohkaisustasi. Näinhän se on, että rakastan miestäni ja sen vuoksi yhdessä sovimme näistä asumisjärjestelyistä. Lapset saavat meidät yrittämään kovemmin ja mies on itse sanonut, ettei minun pidä tätä eroa pitää lopullisena. Olemme myös sopineet uskollisuudesta ja luottamuksesta.
Koin tänään herätyksen, kun menin töihin ja nautin päivästäni. Sain voimia ja sain nauraa. Päätin aloittaa jonkun hyvän kirjan ja lukea rauhassa, koska sitä en ole antanut itseni tehdä vuosiin. Yritän nauttia tästä vapaa-ajasta. Lapset pärjäävät kyllä. Nyt he ovat viikon minulla ja ensi viikon minä olen yksin. Siinä tulee olemaan haastetta.