H.L Kuolemasta..

joskus vaan sattuvat oikeaan saumaan kohdalle ja ne puhuttaa ihmisiä. Minua on myös joskus koskettanut ihan tuntemattomien ihmisten kohtalo. Mietityttänyt, miksi näin. Ne on menneet ohi kyllä, mikään ei ole jäänyt ikiajoiksi vaivaamaan. Elämä vaan on tällaista.

en ole onnistunut mistään lukemaan kuolinsyytä,onko siitä edes tietoa,tai edes epäilyä?

Mäkin oon ajatellut tota tosi paljon, ja ihan samanlailla, vaan pari leffaa oon nähnyt ja en ollut mikään suuri fani. Mutta silti oon ihan shokissa. Jotenkin toi vaan kosketti mua tosi paljon. Ehkä nyt vaan kaikki itkemättömät itkut ja ikävät tulee tässä samalla, kun on jotain konkreettista mitä surra. Sillon kun esim. mummot kuolivat, ne meni jotenkin ohi, mutta nyt oon heitäkin taas ajatellut. Helpottaa kirjoittaa edes tänne asiasta, kun jotenkin en kehtaa kenellekään puhua siitä, että suren näyttelijää. Jotenkin vaan surettaa toi keskenjäänyt elämä, kun en usko, että tahallaan ainakaan itseään tappoi. Ja tuntuu, että hän oli varmaan aika surullinen pohjimmiltaan. Tai haluan itse niin ajatella, koska jotenkin haluan ajatella hänen olleen samanlaisessa elämäntilanteessa kuin mä. Ja kun oli melkein samanikäinenkin. Luulen, että suurin osa tästä mun surusta on surua musta itsestä, jotenkin välillisesti kai. Mutta jos ei pahaa, niin ei hyvääkin. Vaikka on jotenkin tosi surullinen mieli pohjimmiltaan koko ajan jne, niin kun olen ajatellut asiaa, niin elämä tuntuu taas kuitenkin elämisen arvoiselta. Ja toivon, että en jätä elämässäni tekemättä asioita, joita haluan, koska pelkään (niinkuin Ennis del Mar Brokeback Mountainissa). No, Heath Ledger on nyt vapaa, ja ikuisesti nuori. Kumpaakin ei voi saada: ikuista nuoruutta ja sitä, että saa elää pitkän elämän.