Mies on näin muutaman kuukauden seurustelun jälkeen tullut tulokseen, että ei tiedä mitä haluaa. Nyt hänen pitää miettiä muutama päivä, jatkaako seurusteluamme. Tuntuu, että hän vain pitkittää eroa, jota kuitenkin tahtoo. En ymmärrä tällaista. On epäreilua, että minun pitää odottaa jo valmiiksi sydänsuruisena jotain varmistusta asialle, joka varmalta jo vaikuttaa.
Vaikka mies tahtoisikin sitten nyt jatkaa, niin ehkä taas kohta alkaa olla ero mielessä. Enkä jaksa jotain "eipäs - juupas"-leikkiä. Olen ihan väsynyt jo nyt. Olen itkenyt silmät päästäni ja sitten kuitenkin on jokin pieni toivo, jos mies ei haluakaan jättää mua. Mutta jos ei halua, niin pitäisikö itseni pyristellä irti tällaisesta suhteesta, jossa toiselle tulee jo alussa tuollaisia tuntemuksia? Vaikka itse haluaisinkin jatkaa.
Vaikka mies tahtoisikin sitten nyt jatkaa, niin ehkä taas kohta alkaa olla ero mielessä. Enkä jaksa jotain "eipäs - juupas"-leikkiä. Olen ihan väsynyt jo nyt. Olen itkenyt silmät päästäni ja sitten kuitenkin on jokin pieni toivo, jos mies ei haluakaan jättää mua. Mutta jos ei halua, niin pitäisikö itseni pyristellä irti tällaisesta suhteesta, jossa toiselle tulee jo alussa tuollaisia tuntemuksia? Vaikka itse haluaisinkin jatkaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos "mies" ryhtyy tuollaiseen leikkiin, se ei yleensä pääty mitenkään hvyin.
Jos on tarve jättää, niin sitten on tarve mutta muutama satunnainen paluu luoksesi ei silti merkitse mitään lopputuloksen kannalta.
Anna sen mennä, pääset itsekin helpommalla.
Yksi kärsitty sydänsuru on paljon parempi, kuin viisi kärsittyä sellaista peräjälkeen.
Pääset itsekin vähemmällä.
Mun neuvo sulle, anna olla. Pääset ehkä helpommalla, kun kärsit heti koko eron ja sitten voi jatkaa puhtaalta pöydältä. Tiedän se ei ole helppoa.
Mulle kävi melkein samalla tavalla ja mies vielä sanoi että saako hän soittaa jos haluaa minut takaisin. Mietin päivän ja soitin ja sanoin, että ei. Se ei ollut helppoa, mutta minulle itselle paras ratkaisu. Kaikki oli jo pilalla, kun toinen halusi miettiä mitä haluaa.
Sydän on sellainen joka menee rikki, mutta usko pois sen voi parantaa pikku hiljaa. Unohtamalla. Jatkamalla, eteenpäin. Edessä on pakko olla jotain hyvää, siksi me olemme täällä ja taistelemme, sen oikean rakkauden takia.
Voimahali :o)
Miehet ei lopu vaikka ne vähenee...
Et ole sitä mitä tuo mies kaipaa itselleen tai hän on muuten vaan jäänyt tunnetasolla lapsen tasolle, eikä halua sitoutua. Miksi kidutat itseäsi noin? Haaskaat lyhyttä elämääsi murehtimiseen. Joissain vaiheessa mies sinut kuitenkin jättää kerran käyttäytyy noin.
Elämä on liian lyhyt vietettäväsi surullisena. Nauti elämästäsi ja unohda mies. Parempia on varmasti tarjolla. Se sattuu vain hetken, mutta suhteessa roikkuminen pilaa elämästäsi paljon pidemmän ajan.
Hei. Toivottavasti luet vielä näitä vastauksia. Olen aivan samassa tilanteessa kuin sinä. Olemme tunteneet n.4 kk. Mies on tänä aikana 2 kertaa pohtinut jättävänsä minut. Kerran jättänyt, mutta pyörtänyt mielensä saman tien. Tietenkin on syyt (minun aiheuttamat) jotka ovat johtaneet noihin hänen pohdintoihinsa. Mutta minusta melko vähäpätöisenkin asian takia. Mikä tilanteenne on tällä hetkellä?